Tämä on Lautapelioppaan viikkokatsaus, kerran viikossa ilmestyvä kurkistus lautapelien maailmaan ja Lautapelioppaan tapahtumiin. Lukemalla tämän raportin joka viikko pysyt hyvin kärryillä siitä, mitä Lautapelioppaassa tapahtuu ja saat jonkunmoisen käsityksen lautapelimaailman olennaisista tapahtumista.
Oletko kiinnostunut osallistumaan viikkokatsauksen tekemiseen? Katsauksen lopussa on lisää asiasta.
Tämän viikkokatsauksen toimittivat Mikko Saari ja Kai Saarto.
Mechs vs Minions eli halvalla paljon
Mechs vs Minions on ollut viikon kuuma puheenaihe. Tämän yhteistyöohjelmointipelin taustalla on League of Legends, yksi maailman suosituimmista videopeleistä ja sen julkaisija Riot Games.
Hypessä on onnistuttu: viime maanantaina peli ilmestyi yhtäkkiä kaikkiin lautapelimedioihin, kun embargo päättyi ja sen jälkeen puhetta on riittänyt.
Mielenkiintoista on muun muassa pelin hintalappu. 75 dollarilla saa ison laatikon täynnä miniatyyrejä, joista isoimmat ja hienoimmat on maalattu ja pienemmätkin wash-maalattu. Sisältö on hintalappuun nähden siis melko hurja ja hinnan ja tavaranpaljouden suhde ylittää reippaasti sen, mihin muut figupelijulkaisijat ovat kyenneet.
Tämä tietysti herättää kysymyksiä: kuinka tämä Riotilta onnistuu? Osa edullisuudesta selittyy sillä, että Riot Games on karsinut pelin myyntikanavalta välikäsiä ja myy peliä vain suoraan; osa taas sillä, että vuonna 2015 Riotin liikevaihdoksi arvioitiin 1,6 miljardia dollaria. Tahtoo siis sanoa, että Riotilla voi hyvin olla varaa myydä Mechs vs Minionsia nollakatteella tai jopa tappiolla, jos sitä kautta saadaan ihmisille hyvää mieltä ja uusia pelaajia pelaamaan League of Legendsiä, jolla firma pääasiassa tekee rahaa.
On siis turha odottaa, että Cool Mini or Not tai Fantasy Flight Games pystyisi tuottamaan jotain tällaista tällaiseen hintaan. Toivottavasti Mechs vs Minions ei tuo muille firmoille kovasti paineita hintoihin.
Itse peli on olennaisesti yhteistyöpelimäinen Robo Rally. Jos haluat nähdä pelistä lisätietoja, videoita löytyy jokaiselta merkittävältä tekijältä (Watch It Played, Rahdo, The Dice Tower, Secret Cabalin Jamie ja niin edelleen).
Mielenkiintoinen taustajuttu löytyy Polygonista. Pelin tuottaja Chris Cantrell on melkoinen lautapeliharrastaja, jonka kokoelmasta löytyy yli 1200 peliä. Pelin tuotannossa konsultoivat Dice Towerin Tom Vasel ja Shut Up and Sit Downin Quintin Smith. Peliä on tehty huolella kolmisen vuotta.
Peli tulee myyntiin lokakuun 13. päivä ja se on saatavilla vain Riot Gamesin nettisivuilta. Saapa nähdä, paljonko 30 000 kappaleen ensimmäistä painosta riittää. Tällaiselle jykevälle lautapelille painos on huikean iso, mutta toisaalta League of Legendsin kuukausittainen pelaajamäärä on jopa sata miljoonaa ja ruuhkatunteina peliä pelaa useampi ihminen kuin Suomessa on asukkaita.
Kaitsu: Todella mielenkiintoinen pelinavaus Riotilta. En usko, että tämä vaikuttaa pidemmän päälle perinteisten lautapelijulkaisijoiden hintoihin. Näen koko jutun erittäin positiivisena asiana, sillä tällainen näyttävä ja ilmeisen hyvä peli tuo jälleen lautapelit uuden suuren ryhmän (LOL-pelaajat) tietoisuuteen. Voisi ennustaa, että 13.10. Riotin serverit ovat kovilla kun sekä LOL-pelaajat, että lautapeliharrastajat ryntäävät tekemään varausta omasta kappaleestaan.
Mikko: Varmasti. Riot on kuitenkin luvannut, ettei kyseessä ole mikään rajoitettu painos, vaan peliä tehdään lisää sitä mukaa kun kysyntää on, joten ei syytä paniikkiin, jos pelin haluaa, mutta ei pääse osille ensimmäisestä painoksesta.
Siirtokunta vanhojen tietokonepelien tapaan
Lookout Gamesin iso julkaisu vuonna 2016 on The Colonists. Tim Pulsin suunnittelema peli on perinteistä resurssinhallintaa ja rakentelua: pelaajat ovat pormestareita, jotka kehittävät omaa kyläänsä. Työpaikkoja luodaan, väkeä koulutetaan ja työllistetään ja uusia asuntoja luodaan, jotta väkimäärä kasvaa. Peli toimii 1–4 pelaajalla.
Raaka-aineita on kuitenkin rajallisesti ja samoin varastointitilaa. Pelaajat ovat siis tiukkojen valintojen edessä. Toimintoja valitaan siirtämällä omaa pormestaria yhteisellä keskuspelilaudalla, jossa on erilaisia toimintoja tarjoavia ruutuja. Ruutuja tulee pelin aikana lisää, joten mahdollisuudet laajenevat pelin edetessä.
Klemens Franzin kuvitus on varmasti joidenkin makuun. Suunnittelija Tim Puls on ensikertalainen, joka aloitti vakavamman lautapeliharrastuksensa Agricolan myötä. Peli-idean lähtökohta on työläistenasettelupeleissä, jotka saivat Pulsin miettimään: miksi työläiset otetaan aina pois, mikseivät ne voisi jatkaa siitä mihin jäivät? Tästä syntyi lopulta The Colonistsin pormestarimekaniikka.
Aiheen taustalla on Pulsin nuoruuden tietokonepeliharrastus. Puls on pelannut paljon Anno-sarjan pelejä, Sim Cityä, The Settlersiä (joka on muuten yksi kaikkien aikojen parhaista tietokonepeleistä) ja muita rakentelupelejä. Puls myös inhosi peleissä esiintyvää sotimista sen verran, että The Colonistsissa ei tällaista suoraa vuorovaikutusta nähdä (tämä on helppo ymmärtää: The Settlersin suhteen olen täysin samaa mieltä).
Jutun lähteenä on toiminut Controlled Area Gamingin haastattelu Tim Pulsista. Lookoutin sivuilta löytyy intropeli, jonka selailemalla saa aika hyvän kuvan siitä, millaista resurssinveivausta The Colonists on.
Uusi laitos Dominionista
Dominionin peruspelistä ja Hovin juonista ilmestyy uudet painokset hyvinkin pian. Rio Grande Games on uudistanut settejä: kummassakin boksissa on vaihdettu kuusi valtakuntakorttia uusiksi ja korvattu tyhjät kortit seitsemännellä uudella valtakuntakortilla. Vielä ei ole tietoa, mitä kortteja seteistä on otettu pois ja mitä tilalle tulee.
Hovin juonista poistetaan samalla peruskortit, eli se ei ole enää itsenäinen lisäosa, vaan vaatii seurakseen peruspelin. Boksin hinta pienenee samalla jonkin verran.
Uudet kortit julkaistaan myös päivityspaketteina vanhojen omistajille. Suomenkielisten pelien tilanteesta ei ole tietoa. Kysyimme Lautapelit.fi:n Toni Niittymäeltä, jolle asia oli vielä varsin uusi, ja tähän tietoon osaamme sanoa vain, että Lautapelit.fi perehtyy asiaan ja jos muutokset ovat hyviä, ne otetaan käyttöön seuraavissa painoksissa. Toinen vaihtoehto on uusien korttien julkaiseminen minilisäosana.
Asiasta uutisoi BGG News.
Quartermaster General ensimmäisessä maailmansodassa
Quartermaster General -sarja on pidetty: alkuperäinen toiseen maailmansotaan sijoittuva Quartermaster General on suosittu peli ja peloponnesolaissotiin sijoittuva Quartermaster General: Victory or Death on sekin saanut myönteisen vastaanoton.
Victory or Deathin julkaisija PSC Games julkaisee Quartermaster General: 1914:n, joka sijoittuu nimensä mukaisesti ensimmäiseen maailmansotaan. Uusi versio on 2–5 pelaajalle ja painottaa alkuperäisessä pelissä tärkeän joukkojen tukemisen sijasta pakanhallintaa.
Pelissä ovat vastakkain keskusvallat, eli Itävalta-Unkari ja ottomaanien Turkki samalla pelaajalla ja lisäksi Saksa, ja toisella puolella Venäjä, Ranska ja Italia samalla pelaajalla ja Englanti ja Yhdysvallat samalla pelaajalla.
Peli on itse asiassa jo tuotannossa, joten tämä Kickstarter-projekti on hivenen huijausta: peli kyllä toteutetaan, kävi kampanjassa miten tahansa. Kickstarterissa on enemmän kyse Essen-ennakkotilausten hoitamisesta.
Pelin saa Suomeen postikuluineen 40 punnalla (joka on sattumoisin pelin jälleenmyyntihinta). EU-ystävällinen toimitus luvataan tosiaan lokakuulle. Jos Victory or Death puuttuu kokoelmista, 71 punnalla saa molemmat pelit. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/1992455033/quartermaster-general-1914
Helppokäyttöisempi shōgi
Japanilainen shakki eli shōgi on mielenkiintoinen peli, jossa ongelmana on oppimiskynnys. Pelinappuloissa kun on vain nappulan nimi japaninkielisisin kirjaimin, eikä ole aivan helppo muistaa, miten nappulat liikkuvat.
Tšekkiläinen Shogi.cz on päättänyt helpottaa tilannetta ja kehittelemällä perinteille uskollisen shōgi-kaluston, jossa on kanjien lisäksi havainnolliset kuviot, jotka näyttävät, miten nappulat liikkuvat. Hieno ratkaisu: tässä yhdistyy perinne ja käytännöllisyys.
Setti on kohtuuhintainen. Postitettuna Suomeen peli maksaa 289 Tanskan kruunua eli noin 39 euroa. Tämä on early bird -hinta, jota on vielä jäljellä. Jos siihen ei ehdi, hinta nousee 47 euroon. Nämä hinnat ovat pahvisen pelilaudan kanssa. Puisen pelilaudan kanssa hinta nousee 70 euroon. Toimitus on luvattu joulukuulle 2016. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/1474464921/japanese-strategy-game-shogi-for-everyone/
Herkullisia donitseja!
Doughnut Drive-Thru eli alkujaan パンパカパン on japanilaisen Ikaga-Yan suunnittelema peli, jonka Grail Games on nyt tuomassa länsimaisille markkinoille. Pelin uuden laitoksen kuvituksen takana on monta nättiä peliä kuvittanut Heiko Günther.
Pelissä valmistetaan donitseja ja muita herkkuja. Pelimekaniikka on työläistenasettelua, herkkuja valmistellaan ja tarjoillaan asiakkaille valitsemalla toimintoja. Mukana on nopanheittelyä, eli toiminnot voivat onnistua tai epäonnistua. Panostamalla enemmän työläisiä saa bonusta heittoihin, eli täysin tuurin varassa ei tarvitse olla.
Suomeen toimitettuna peli maksaa 15 euroa. EU-ystävällinen toimitus on luvattu huhtikuulle 2017. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/1986861668/doughnut-drive-thru
Normandian sankarit, nyt komppanioittain
Heroes of Normandie -sarjassa on ilmestynyt paljon tavaraa. Uusin tulokas on Heroes of Normandie The Tactical Card Game, jossa taistellaan taktisia matseja Normandien taistelukentillä. Mittakaava on aikaisempaa suurempi, joukkueiden sijasta nyt taistellaan komppanioilla.
Luvassa on melko yksinkertaista ja suoraviivaista sotimista. Yksiköt ovat kortteja, niiden lisäksi korteissa on päämajoja, sankareita ja tapahtumakortteja. Yksiköiden aktivoimisessa on nopanheittelyn tuomaa epävarmuutta, yksiköitä ei aina saa aktivoitua niin kuin haluaisi, mutta käyttämällä komentotokeneita pystyy pakottamaan aktivointeja ja tuomaan yksiköille erilaisia pieniä etuja.
Perussetti saapuu Suomeen 30 eurolla plus 13 euron postikuluilla. Lisäosien kanssa hinta nousee 45 euroon ennen postikuluja. Toimitus luvataan kesäkuulle 2017. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/1538673930/heroes-of-normandie-the-tactical-card-game
Ei kunniaa rosmojen kesken
No Honor Among Thieves on varastelupeli, jossa jokainen pelaaja kokoaa oman rosvojoukkonsa ja lähtee ryöstämään valtakunnan rikkailta. Yksinään työskentely on vaikeaa, joten yhteistyötä muiden pelaajien kanssa kannattaa tehdä – mutta silloin saattaa tulla petetyksi.
Peli sopii siis mainiosti selkäänpuukottamisen ystäville. Haluatko pettää ystäväsi ja kestätkö tulla petetyksi? Peli on saavuttanut rahoitustavoitteensa niukasti ja aikaa kampanjan päättymiseen on pari päivää eli keskiviikkoon asti, eli jos tämä kiinnostaa, kannattaa toimia ripeästi.
Postikulut Euroopassakin sisältyvät hintaan, eli 45 dollarilla saa pelin Suomeen asti EU-ystävällisenä toimituksena. Toimitus luvataan toukokuulle 2017. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/326808377/no-honor-among-thieves-daring-heists-and-sudden-be
Mikon pelaamia
Viikon pelillinen huippukohta oli luonnollisesti viikonlopun AktiiviCon. Tämä pieni pelitapahtuma järjestetään Suomen lautapeliseuran aktiivien iloksi joka syksy. Mukaan päästäkseen on oltava seuran aktiivinen jäsen eli jollain tavalla osallistuttava seuran toimintaan, vaikkapa hallitusnakin, tapahtumien järjestämisen tai pelikerhon pyörittämisen muodossa. Myös aktiivin avecina voi päästä mukaan, ajatuksena on myös innostaa tapahtuman avulla uusia aktiiveja.
Olin itse paikalla ensimmäistä kertaa, sillä aiemmin tapahtuma on järjestetty Sonkajärvellä. Nyt se oli tuotu Tuusulaan, jonne ajomatka Tampereelta oli huomattavasti siedettävämpi.
Onnistuin varsin taitavasti välttämään tapahtumassa uusien pelien pelaamista. Muutama uusi tuttavuus sentään tuli testattua, niistäkin yksi toki oma peli, eli torstaina postin tuoma Tramways. Tämä peli olikin varsin myönteinen yllätys, Kickstarter-kampanjan toimitukset kun oli luvattu vasta marraskuulle. Kerrankin näin päin.
Suunnittelija Alban Viard on aloittanut uransa Age of Steamin lisäosia tekemällä ja Tramwaysissä näkyykin paljon heijastumia junapeliklassikosta. Pelaajat rakentavat ratikkalinjoja kaupunkiin ja kuljettavat matkustajia paikasta toiseen. Tuloksena on paitsi rahaa ja voittopisteitä, jotka on pelissä nimetty onnellisuuspisteiksi, myös erilaisia etuuksia riippuen siitä, minne matkustajia vie.
Peliin on ujutettu myös pakanrakennuselementti, toiminnot nimittäin määräytyvät korteista, joita saa pelin aikana haalittua lisää. Ne ovatkin melkoinen riesa, kun pitäisi saada rataa rakennettua tiettyyn paikkaan tai matkustaja haluttuun kohteeseen, eikä kädessä ole sopivaa korttia – tai jos onkin, niin kortissa on joku toinenkin toiminto, jonka haluaisi saada tehtyä. Mainiota niukkuuden kanssa puljaamista, siis.
Viehko elementti on myös stressi, jota kertyy pelin aikana monenlaisista asioista, ja joka pelin lopussa muuttuu suoraan negatiivisiksi onnellisuuspisteiksi, luonnollisesti. Puhumattakaan sitten vuorojärjestyksen määräävästä huutokaupasta, joka on samalla sekä varsin omintakeinen viritys että hieno jalostus Age of Steamin huutokauppamallista. Hieno peli, tätä lisää, mutta milloin ja kenen kanssa, siinäpä hyvä kysymys.
Toinen uutuus oli Happy Pigs, aasialainen siankasvatuspeli, joka päätyi kartalleni Shut Up & Sit Downin podcastista. Odotin IELLOn kuutiopossuja, mutta pelin tuoneella Ansilla (joka vastasi sankarillisesti Aktiiviconin järjestelyistä, kiitos siitä) olikin Swan Panasian julkaisema aasialaisversio, jonka kuvitus oli vähintäänkin omintakeista.
Peli itsessään on yksinkertainen ja viihdyttävä. Tarkoitus on tienata rahaa myymällä possuja. Toimintoja on neljä: osta possuja ja tarvikkeita, myy possuja, ruoki possuja ja lisäännytä possuja. Lisääntyminen tuottaa uusia pikkupossuja, ruokkiminen kasvattaa possut isoiksi ja ostaminen ja myyminen on juurikin sitä miltä se kuulostaa.
Toiminnot valitaan yhtä aikaa ja tarjolla on tietty määrä toimintoja – vaikkapa kymmenen ostotoimintoa, seitsemän lisääntymistä, kahdeksan myyntiä ja yhdeksän ruokkimista. Nämä sitten jaetaan niiden pelaajien kesken, jotka ovat kyseisen toiminnon valinneet. Kannattaa siis tehdä jotain muuta kuin muut pelaajat.
Yleensä inhoan tämäntyyppisiä pelejä, mutta tässä homma onneksi toimii mukavasti, aina saa kuitenkin tehdä jotain eikä jonkun toiminnon saaminen yksin ole välttämättä mikään superonnenpotku, koska kaikkia toimintoja ei ehkä pysty tekemään ja ylijääneistä saa vähänlaisesti hyötyä.
Pelissä on hupaisia ja omituisia piirteitä, kuten vaikkapa aina vuodenajan vaihteessa iskevä mystinen sikarutto, joka tappaa armotta jokaikisen sian, jota ei ole rokotettu tautia vastaan. Kaikenlaisia pelejä sitä onkin. Kyllä tätä toistekin pelaisi.
Kolmas uutuus oli Bellz!, yksinkertainen näppäryyspeli, jossa noukitaan magneetin avulla värikkäitä kulkusia. Jos magneettiin tarttuu muita kuin oman värin kulkusia, kierros päättyy epäonnistumiseen. Ensimmäisenä kaikki oman värinsä kulkuset kerännyt pelaaja voittaa.
Erittäin yksinkertaista ja nopeasti pelattavaa – alkuvalmisteluihin riittää pelin kuljetuspussin avaaminen – tämä on, mutta jättipä vähän valjun vaikutelman. Ei jaksanut kovin paljon huvittaa tämä, enkä näe suuremmin syytä pelata toista kertaa.
Muuten viikonloppu meni tuttujen ja turvallisten pelien parissa, mutta sainpahan pöydälle sellaisia pelejä, joita on muuten ollut vaikea saada pelattua. Splottereista pöydällä käväisivät Greed, Incorporated ja Antiquity.
Näistä Greed, Incorporated on melkoinen elämys, joka ei pelinä välttämättä ole aivan täysin mielekäs kulmikkaan pisteenlaskunsa vuoksi, mutta muuten se on elämyksenä erinomainen, ja edelleen bisnessuhmuroinnin satiirina toimiva.
Quartermaster Generalia tuli pelattua muutamaan otteeseen, kertaalleen alkuperäisenä ja pari kertaa Victory or Deathinä. Tällä hetkellä fiilis on vahvasti se, että peloponnesolaisversio on mielenkiintoisempi, kiitos runsaamman ennakkosuunnittelun mahdollistamien yllättävien käänteiden. Kreikkalaisten sotatoimet ovat mielenkiintoisia ja pelissä saa tehtyä paljon kaikenlaista.
Toinen peli Ora et Laboraa varmisti sen, että kyseessä on todella hyvä peli, selvästi Uwe Rosenbergin parhaita. Nyt on pari kaksinpeliä takana ja luulen, että tämä voi kaksinpelinä ollakin parhaimmillaan, mutta olisipa silti mielenkiintoista päästä kokeilemaan useammallakin pelaajalla. Myös La Granja miellytti edelleen, tätäkin maatalouspeliä olisi mukava saada hieman useammin pelattavaksi.
Ennen Aktiiviconia viikolla pelatuista peleistä maininnan arvoista on lähinnä London, jossa opetin kymmenvuotiaalle, miten köyhyyden ongelmaa ratkaistiin Lontoossa 1600-luvulla: pistämällä köyhät vankilaan, pakkotyöhön tai lähettämällä kaukomaille kauppakomppanioiden työvoimana. Reilu meininki.
Varsin hyvin onnistui kymmenvuotiaalta muuten Londonin peluu ja ainakin näin perhepelinä peli taipui ihan mukavasti kaksinpeliksi sellaisenaan, peliharrastajien kesken kokeilisin itse Ben-Luca-sääntömuunnosta.
Lautapelioppaan viikon tapahtumat
- Maanantaina ilmestyi Lautapelituubin uusin jakso.
- Tiistaina ilmestyi arvostelu Sankokunkusta.
- Torstaina ilmestyi arvostelu Runny Bunnystä.
Viikkokatsaustiimiin mahtuu vielä mukaan: katsaus kirjoitellaan viikon aikana Google Docsiin, eli tehtävä edellyttää lautapeliuutisten bongailua ja kirjaamista dokumenttiin viikon aikana ja muiden löytämien uutisten kommentointia. Jos kiinnostaa, tule mukaan – osallistumispakkoa ei ole, eli voit bongailla uutisia ja kommentoida muiden löytöjä sen verran kuin ehdit ja jaksat.
