Tämä on Lautapelioppaan viikkokatsaus, kerran viikossa ilmestyvä kurkistus lautapelien maailmaan ja Lautapelioppaan tapahtumiin. Lukemalla tämän raportin joka viikko pysyt hyvin kärryillä siitä, mitä Lautapelioppaassa tapahtuu ja saat jonkunmoisen käsityksen lautapelimaailman olennaisista tapahtumista.
Lautapeliopas on nyt myös Telegramissa. Seuraamalla Lautapelioppaan Telegram-kanavaa, saat tiedon uusista julkaisuista saman tien. Lautapelioppaan Telegram-kanava.
Jakub Rozalskin plagiointikohu
Scythen kuvittaja Jakub Rozalski on ollut plagiointisyytösten kohteena. Redditissä paljastettiin ”totuus Rozalskin taiteesta” eli se, että Rozalski tekee todella paljon kuvia maalaamalla lähdemateriaalin päälle. Kuvien takana on valokuvia, joiden asettelu on kopioitu suoraan Rozalskin kuviin.
Shirley Naught kommentoi asiaa fiksusti Shut Up & Sit Downin kommenttipalstalla:
Often the deciding factor in the appropriateness of a paint-over comes down to ”how distinctive is the original image?” If the illustrator is doing a paint-over on a snapshot or a stock photo, that’s fine in moderation. If it’s a paint-over of a piece of fine art or editorial photography, those are off-limits, as they’re the artistic creation of someone else. (Yes, I know it’s hard to draw the line here, that’s why I said it’s a gray area.)
This previous paragraph is where I take issue with Rozalski’s methods: he does paint-overs of images that are distinctive to begin with, and he relies on them with a rather high frequency. I don’t have a problem with an illustrator needing to use an anonymous photo reference or even doing a paint-over every now and then. However, if any illustrator I worked with did it as often as it appears Rozalski does, and on other artists’ pieces, I wouldn’t work with them in the future.
Naught arvelee, että Rozalskin kohdalla on käynyt niin, että Rozalski on kehittänyt kuvitustyyliään kopioimalla muiden kuvia kuten kaikki muutkin tekevät ja sitten kun suosio on kasvanut reippaasti, Rozalski ei ole päässyt kopioimisesta eroon, toisin kuin useimmat kuvittajat tekevät taitojensa karttuessa.
Jos asia kiinnostaa enemmän, BoardGameGeekistä löytyy nälkävuoden pituinen keskusteluketju aiheesta. Asiallisen sisällön määrä on toki melko vähäinen.
Uusi, pieni Ticket to Ride: New York
Uusin Menolippu-sarjan peli on Ticket to Ride: New York. Se ei olekaan aivan tavanomainen sarjansa edustaja, vaan tuntuvasti peruspeliä pienempi. Peli kestää vain vartin. Pelaajilla on vain viisitoista taksia (eli junaa), kun peruspelissä niitä on 45. Skaala on siis vähän toista luokkaa. Kartalla on vain yksi neljän ruudun reitti, muuten reitit ovat yhtä, kahta ja kolmea ruutua.
Peli on tulossa myös suomeksi kesällä: suomenkieliset säännöt ovat jo saatavilla. Tässä pelissä on kyllä hyvää potentiaalia: näitähän voisi tehdä vaikka mistä kaupungeista ja käsillä olisi varma matkamuistohitti.
Näin sivumainintana kiinnostava juniin ja New Yorkiin liittyvä juttu Timessä: It Took Two Months for an Alabama Town to Flush the Stench of N.Y.C.’s ’Poop Train’.
Lautakunnan Carcassonne-spesiaali
Lautakunta-podcastin kuutosjaksossa Annika ja Kai Saarto käsittelevät Carcassonnea. Jaksossa pohditaan peruspeliä, lisäosia ja sisarpelejä monipuolisesti.
Jakso löytyy myös Youtubesta:
Agricola: ACBAS saa uuden laitoksen
Agricola: All Creatures Big and Small julkaistaan uutena Big Box -laitoksena, joka sisältää peruspelin ja molemmat lisärit. Lisäksi resurssikiekot on korvattu oikeanmuotoisilla tuotteilla ja pelaajanappulatkaan eivät ole enää pelkkiä kiekkoja, vaan meeplejä tavallisen Agricolan uuden laitoksen tapaan.
Hanno Girke tiisasi tätä Facebookissa.
Tervetuloa 50-luvun lähiöön!
Welcome To… on Benoit Turpinin peli, joka on Originsin ennakkolistan halutuimpia uutuuspelejä. 1950-luvun Amerikkaan sijoittuva peli on kuin suositut roll and write –kupongintäyttöpelit, mutta ilman nopanheittoja.
Peli perustuu korttipakkoihin, joista käännetyt kortit kertovat mitä saa tehdä, ja pakan päällimmäinen kortti antaa talonnumeron, johon kortti vaikuttaa. Talojen numeroiden on edettävä kadulla luonnollisesti kasvavassa numerojärjestyksessä, ilman tuplia ja väärässä järjestyksessä olevia numeroita.
Taloihin rakennetaan aitoja, uima-altaita ja kaikenlaista, mitä 1950-luvun amerikkalaisessa lähiössä kaivataan. Kuvitus on ajan hengen mukaista. Blue Cocker Games on julkaissut pelin englanniksi ja ranskaksi, nyt Originsissa on tulossa Deep Water Gamesin uusi englanninkielinen laitos.
Lyhyet
- Spiel des Jahresista kiinnostuneiden kannattaa lukea raadin puheenjohtajan Tom Felberin kommentaari valinnoista. Kinderspiel-puolen vastaava Sabine Koppelberg on kirjoittanut myös oman kommentaarinsa. W. Eric Martin kommentoi molempia BGG Newsissä.
- Töölön kirjasto haluaisi pyörittää lautapelikerhoa ja etsii nyt vetäjää. Tilat ja pelit järjestyvät talon puolesta. Jos kiinnostaa, lisätietoja löytyy ainakin Facebookista.
- Lost Cities: Rivals on uusi peli Lost Citiesin maailmassa. Reiner Knizian suunnittelema peli muistuttaa aikaisempia Lost Cities -pelejä, mutta nyt mukana on huutokauppa, jossa löytöretkiin käytettävät kortit ensin myydään. Peli on 2–4 pelaajalle.
- Jos reaktio Kennerspiel des Jahres -ehdokkaisiin oli ”Ganz schön mikä?”, W. Eric Martin selittää, mistä Ganz schön cleverissä on kyse.
Kickstarter-pelit
Alla esiteltävät pelit ovat rahoitusta kerääviä Kickstarter-kampanjoita. Ennen kuin annat rahojasi Kickstarter-kampanjoihin, kannattaa tehdä vähän pohjatöitä. Lautapelioppaan Mitä huomioida Kickstarter-kampanjoita tukiessa -artikkeli on oivallinen aloituspiste.
Tähän on valikoitu mielestämme kiinnostavimpia ja parhaimpia kampanjoita, mutta mitään takeita ei näistäkään voi antaa.
Kampanjoiden yhteydessä puhutaan verottomasta toimituksesta. Se tarkoittaa, että toimitus tulee EU:n sisäpuolelta, jolloin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa. EU:n ulkopuolelta tuleviin lähetyksiin lisätään 24 % arvonlisävero, joka lasketaan sekä tuotteen hinnalle että postikuluille.
Metallikolikoita peleihin on tarjolla italialaisessa kampanjassa, jossa kaupitellaan viittä erilaista kolikkosettiä. Tarjolla olisi roomalaisia, keskiaikaista Italiaa, siirtomaa-aikaista Espanjaa, esikolumbiaanista Amerikkaa ja kelttiläisiä rahoja. Joka setissä on 21 kolikkoa eri arvoissa. Yksi setti maksaa 8 € ja postikulut päälle. Kampanja löytyy täältä.
Nickelodeon Splat Attack! on ruokasotaa Nickelodeon-kanavan 1990-luvun suosikkiohjelmien hahmoilla. Mukana on Paavo Pesusieni, Ipanat, Hey Arnold! ja Invader Zim. Suunnittelija Jonathan Ying on tehnyt Doomia ja Imperial Assaultia aikaisemmin. Peli maksaa 70 dollaria ja postikulut päälle. Toimitus on luvattu marraskuulle 2018 ja se saattaa olla veroton tai sitten ei. Kampanja löytyy täältä.
Anno Domini 1666 on figuvetoista miekanheilutusta ja mysteeriä 1600-luvun Wienissä. Muskettisoturit seikkailevat ja suorittavat skenaarioita. Peli maksaa 89 dollaria muovifiguureilla, 149 dollaria metallifiguilla ja postikulut päälle. Toimitus on veroton ja luvattu huhtikuulle 2019. Kampanja löytyy täältä.
OrcQuest Warpath on yhteistyö-örkkiseikkailua taannoisen OrcQuest-pelin hengessä. Peruspeli maksaa 80 euroa, lisärin kanssa 99 euroa ja postikulut (20–30 euroa) päälle. Toimitusta lupaillaan heinäkuulle 2019 ja se on mahdollisesti veroton. Kampanja löytyy täältä.
Mad Love on Cthulhu-teemainen yhteistyöpeli, jossa 18 kortilla pyöritetään muisti- ja deduktiopeliä. Peli maksaa 18 dollaria Suomeen toimitettuna, 25 dollarilla saisi kaksi. Toimitus on veroton ja luvataan marraskuulle 2018. Kampanja löytyy täältä.
Posthuman: Saga on itsenäistä jatkoa Posthuman-pelille. Kaikki on pistetty uusiksi, mutta edeltäjänsä tavoin se on hiekkalaatikkoselviytymistä mutanttien maailmassa. Peli maksaa 99 dollaria ja parikymppiä postikuluja päälle. Toimitus on veroton ja luvattu toukokuulle 2019. Kampanja löytyy täältä.
Sojourn on yksinpelattava aikamatkustuspeli, jossa pitää selviytyä dinosaurusten ajasta takaisin omaan aikaan. Peli maksaa 30 dollaria Suomeen toimitettuna. Toimitus on luvattu tammikuulle 2019 ja veroton. Kampanja löytyy täältä.
Villagers on kauniisti kuvitettu peli, jossa rakennellaan omaa kylää kyläläisistä. Mukana on draftausta ja tuotantoketjujen rakentelua. Peli maksaa 35 puntaa Suomeen toimitettuna. Toimitus on veroton ja luvattu helmikuulle 2019. Kampanja löytyy täältä.
On Tour on kupongintäyttöpeli, jossa kierretään bändillä Yhdysvaltoja. Kupongintäyttöpeliksi komponentit ovat melkoista priimaa. Postikuluineen peli maksaa 34 dollaria. Toimitus on veroton ja luvattu tammikuulle 2019. Kampanja löytyy täältä.
One Week Ultimate Werewolf on taas vaihteeksi uusi väännös ihmissusipelistä. Peli sijoittuu Ludwigin linnaan, jonka jokaisessa huoneessa on erilaisia erikoiskykyjä tarjolla. Peli maksaa 57 dollaria Suomeen toimitettuna. Veroton toimitus on luvattu marraskuulle 2018. Kampanja löytyy täältä.
Crisis at Steamfall on fantasiakaupungin tutkailua, vahvoilla scifi-mausteilla. Ohjelmassa on myös esineiden kustomointia. Peli maksaa 85 dollaria ja postikulut päälle. Toimitus on veroton ja luvattu joulukuulle 2018. Kampanja löytyy täältä.
Mikon pelaamia
Kevätsirkusviikon ohjelmaan ei juuri lautapelejä mahtunut, mutta kampanja pelata Shards of Infinityä 50 kertaa on edennyt, tusinan verran pelejä on jo kertynyt. Peli maistuu edelleen erittäin hyvin, erot Star Realmsiin ja Hero Realmsiin ovat sellaisia, että vaakakuppi kallistuu tällä hetkellä – toki jo uutuusarvonkin vuoksi – Shardsiin. Kunhan työkiireet helpottavat, arvostelunkin saanen kirjoitettua ensi viikolla.
Todellisuuspako-blogi antoi ystävällisesti muutaman pelin lainaan. Mukana oli kaksinpelattava tikkipeli The Fox in the Forest, josta Todellisuuspaossa kirjoitettiin pari viikkoa sitten. Kaksinpelattava tikkipeli on melko harvinainen konsepti, yleensähän tikkipelit vaativat sen kolme tai neljä pelaajaa. Kun pakka jaetaan tasan pelaajien kesken kuten usein tehdään, salaperäisyys säilyy kun pelaajia on enemmän kuin kaksi.
Kaksinpelattava tikkipeli vaatii sen, että kaikkia kortteja ei jaeta. Niin tehdään myös The Fox in the Forestissa: 33 kortin pakasta pelaajat saavat 26 korttia, yksi paljastetaan valtiksi ja kuusi korttia jää pakkaan. Pisteenlaskussa tavoitteena on voittaa tikkejä, pistemäärä riippuu kerätyistä tikeistä siten, että parasta on voittaa 0–3 tai 7–9 tikkiä, siihen väliin jäämällä saa vähän vähemmän pisteitä ja menemällä yli jää nollille. Tämä osaltaan sumentaa sitä, mikä on hyvä ja mikä on huono käsi.
Lisäksi osassa korteista on yksinkertaisia, mutta vaikuttavia erikoisvoimia, joilla peliin tuodaan yllätyksellisyyttä. Näissä balanssi on kohdallaan: voimat ovat sopivan tehokkaita olematta liian kovia, ne on helppo oppia ja ne tuovat peliin oikein sopivan annoksen vaihtelua.
Jos kaipaa hyvää kaksinpelattavaa korttipeliä, The Fox in the Forestia on helppo suositella.
Raiders of the North Sea maistui todellisuuspakolaisille, mutta teki myös meihin hyvän vaikutuksen ensimmäisen pelin perusteella. Nopea ja näppärä työläistenasettelupeli ei ole aivan genren peruskauraa, kiitos näppärän pelimekaniikan, jossa joka vuoro ensin pelataan työläinen ja tehdään toiminto, ja sitten otetaan työläinen laudalta ja tehdään sen toiminto.
Näin jokainen toiminto on aina pelattavissa, mutta ei välttämättä tismalleen sillä tavalla kuin haluaisit. Tästä seurauksena Raiders of the North Sea ei vaikuta kovin ahdistavalta, vaan rullaa mukavasti eteenpäin: joka vuoro saa tehdä jotain kivaa. Menestys vaatii kuitenkin vähän optimointia ja pohdiskelua.
Kaksinpeli toimi mukavasti. Jos tämä toimii myös moninpelinä, voisin nähdä pelin omassakin kokoelmassani. Peli on mukavan näppärän kokoinen pikku laatikkokin kaiken muun hyvän lisäksi.
Tulevat lautapelitapahtumat
- 25.–27.5.2018 pidetään Loviisassa Nörttileiri, viikonlopputapahtuma lauta- ja roolipelaajille. Ilmoittautumiset ja lisätiedot tapahtuman nettisivuilta.
- 9.–10.6.2018 järjestetään Jyväskylässä JyCon, perinteinen pieni ja vaatimaton, mutta hyvin mukava pelitapahtuma. Lisätietoja Lautapeliseuran foorumilta.
- 27.–29.7.2018 pidetään Ropecon 2018. Ennakkolipunmyynti on alkanut, samoin työvoimahaku.
- 14.–16.9.2018 järjestetään Lautapelaamaan-tapahtuma Helsingissä. Parhaillaan tapahtuma hakee järjestäjiä, lue lisää Lautapeliseuran foorumilta.
