Tämä on Lautapelioppaan viikkokatsaus, kerran viikossa ilmestyvä kurkistus lautapelien maailmaan ja Lautapelioppaan tapahtumiin. Lukemalla tämän raportin joka viikko pysyt hyvin kärryillä siitä, mitä Lautapelioppaassa tapahtuu ja saat jonkunmoisen käsityksen lautapelimaailman olennaisista tapahtumista.
Oletko kiinnostunut osallistumaan viikkokatsauksen tekemiseen? Katsauksen lopussa on lisää asiasta.
Tämän viikkokatsauksen toimittivat Mikko Saari, Kimmo Leivo ja Joonas Mattsson.
Lautapelit.fi julkaisee uusia pelejä
Mikko: Lautapelit.fi julkaisee uutta omaa tuotantoa. Tulossa on Dokmus, jonka on suunnitellut Mikko Punakallio, Realm of Wonderin ja Allies: Realm of Wonderin suunnittelija – peli on näistä tutun Toad Kings -pelistudion tuotantoa.
Dokmus on lyhyt 20–40 minuutin peli 2–4 pelaajalle. Pelaajat kartoittavat Dokmuksen saarta, joka on jokaisella pelikerralla erilainen. Tarkoituksena on löytää saarelta temppeleitä ja raunioita. Pelissä on alue-enemmistöpiirteitä ja se on vahvasti taktinen, pelilauta elää pelaajien toimintojen seurauksena. Dokmus ilmestyy Essenin messuilla lokakuussa.
Flamme Rouge on tanskalaisen Asger Sams Granerudin käsialaa (13 Days: The Cuban Missile Crisis) olevaa pyöräilypeli (flamme rouge eli punainen lippu on pyöräkilpailussa merkki siitä, että alkaa viimeinen kilometri). Pelaajilla on kahden pyöräilijän tiimit ja pelin idea pyörii kilpailupyöräilyn peruskuvioissa: voimia pitää säästellä ja kiri ajoittaa kohdilleen.
Sääntökirja on jo julkaistu. Pelin varsinaiset säännöt mahtuvat yhdelle sivulle, joten mukavan yksinkertaisesta pelistä on kyse. Pyöräilijöiden vauhtia säädellään kortteja pelaamalla ja on tärkeää pysyä joukon mukana: pyöräiljät väsyvät, jos edessä on tyhjä ruutu. Kärjessä ajavat siis uupuvat pahiten. Tämäkin peli ilmestyy Essenin messuilla, odotan mielenkiinnolla.
Lehdistökatsaus: uusi Spielbox
Mikko: Spielboxin uusi numero (2/2016) saapui. Kansikuvassa komeilee Mombasa, joka tosin arvioitiin jo edellisessä numerossa (ja noteerattiin ihka ensimmäisessä viikkokatsauksessa). Mombasasta kuitenkin puhutaan pelin taustaa kartoittavassa jutussa.
Peli sai alkunsa jossain muodossa jo 13 vuotta sitten. Kehitystyötä on muutenkin tehty runsaasti, Eggertspielellä pelikehittäjänä työskentelevä Viktor Kobilke nimittäin ihastui peliin ja käytti pelin kehitykseen yli 1000 tuntia aikaa, pelaten yli 200 peliä. Jos Mombasasta löytyy puutteita, niin ainakaan ne eivät johdu liian vähästä pelitestauksesta!
Unusual Suspects -peli jakaa mielipiteitä ja herättää kysymyksiä. Pelin saamat pisteet vaihtelevat kahdesta kahdeksaan ja otsikossa jo otetaan kantaa siihen, pitäisikö peli ylipäätään kieltää (vastaus on ei). Mutta ymmärrän mistä keskustelu kumpuaa – peli nostaa nimittäin nopeasti esiin pelaajiensa ennakkoluulot ja jopa rasistiset kannat.
Pelissä nimittäin arvioidaan erinäköisten henkilöiden piirteitä fiilispohjalta – onko tämännäköisellä henkilöllä älypuhelin, olisiko hänellä kenties koira, maksaako hän veronsa ja niin edelleen – vain ulkonäön perusteella.
Olen itse pelannut Unusual Suspectsia yhden erän verran, enkä oikein tajunnut, missä kohtaa tässä on yhtään mitään mielenkiintoista, joten oma arvioni menee vahvasti sinne kakkosen suuntaan. Mutta ehkäpä peli pystyy herättämään mielenkiintoisia kysymyksiä ja kuten arvostelussa todettiin, tällä pelillä voisi olla paikkansa koulussa – mutta vain, jos pelaamiseen yhdistyy oppitunti ennakkoluulojen voimasta.
Spyfall arvioidaan lehdessä vasta nyt – ymmärrettävästi varsin hyvin arvioin. Todettakoon mielenkiintoisena kuriositeettina että saksalaisessa painoksessa on kaksikieliset kortit. Toisena kielenä on unkari, aivan kuin vanhan kunnon Itävalta-Unkarin aikaan…
Nürnbergin pelimessujen uutuuksille on varattu tilaa sivukaupalla. Näistä monista on jo aikaisemmissa viikkokatsauksissa puhuttukin.
Days of Wonderin Quadropolis vaikuttaa kaikinpuolin varsin mielenkiintoiselta kaupunginrakentelupeliltä, joka tarjoaa pään pyörälle pistävän määrän erilaisia varsin tasapainoisia rakentelumahdollisuuksia. Menestys vaatii pitkän aikavälin suunnittelua, jotta saa rakennusten ominaisuudet yhdistymään toisiinsa käytännöllisesti. Days of Wonderin tapaan peli on myös varsin hyvän näköinen.
Venäläisellä Gaga Gamesilla on myös tarjota kaupunginrakentelua Urbis-pelin muodossa. Jokainen pelaaja rakentaa omaa aluettaan, mutta rakennuksia saa pelata myös toisten pelaajien alueille. Jonnekinhan ne vankilat ja slummit pitää rakentaa…
Hans im Glückilta tulee vähän raskaampaa peliä Matthias Cramerin (Glen More, Rokoko, Lancaster, Helvetia) suunnitteleman Dynastiesin muodossa. Pelaajat pyörittelevät dynastioitaan: käyvät kauppaa, suunnittelevat avioliittoja, keräävät myötäjäisiä ja niin edelleen.
Jos Cramerin viimevuotinen autoteollisuutta käsitellyt Kraftwagen jäi välistä, Stronghold Games julkaisee pelistä uuden laitoksen. Kraftwagen: V6 Edition sisältää vähän uusia ominaisuuksia eli V6-moottorit.
Gipf-projekti saa myös uutta potkua, eli pelit julkaistaan uudestaan. Uusi julkaisija on HUCH! & Friends, joka aloittaa Gipfistä ja Yinshistä, jatkaa sitten Tzaarilla ja Zèrtzillä syksyllä. Dvonnin ja Pünctin vuoro on alkuvuodesta 2017. Kris Burm on lisäksi suunnitellut sarjaan uuden pelin.
Arvostelupuolella kehuja kerää Alexander Pfisterin (Port Royal) Oh My Goods!, jossa tuotetaan tuotteita keskiajalla. Ei liene sattumaa, että pelin julkaisee Agricolasta tuttu Lookout. Kuvituskin on Klemens Franzia (mahdanko olla ainoa, jonka mielestä lautapelimaailmalle tekisi paljon hyvää, jos Franz kuvittaisi huomattavasti vähemmän pelejä… aikaisemmista jokapaikankuvittajista Vohwinkelin ja Menzelin tyylit miellyttivät paljon enemmän). Peli tarjoaa tuotantoketjuja ja monikäyttöisiä kortteja ja muuta mielenkiintoista.
Kimmo: Klemens Franzin kuvitus maistuu pääsääntöisesti minulle. Tosin esimerkiksi Dennis Lohausenin tyyli on yksi suosikeistani. Olen pelannut pelin ensimmäistä Royal Goods -painosta kuusi erää. Peli on mekaanisesti erittäin hyvä, mutta valitettavasti tuotantoketjujen rakentaminen on vaikeaa (johtuu osin korttituurista) ja etenkin ketjujen hyödyntämistä ei pelin aikana ehdi tehdä yleensä kuin korkeintaan pari kertaa. Monien rakennusten rakentaminen on niin kallista (voittopisteisiin nähden), ettei niillä ehdi tuottaa ja useimmiten pelaajat rakentavat mitä pystyvät eli suht halpoja rakennuksia. Näin ollen pelin loppuehto eli kahdeksan rakennusta täyttyy ennen kuin tuotantoketjua ehtii ajaa läpi. Eli peli loppuu juuri, kun tuotantokoneiston on saanut rakennettua. Etenkin kaksinpeleissä käy usein niin, että tarvitsemasi korttityypit kasautuvat vastustajan käteen ja peli vähän jumiutuu. Eli pelin idea hyvä, mutta ei käytännössä täysin toimi.
Mikko: Pfisterhän on viilaillut pelin sääntöjä toiseen laitokseen, ilmeisesti osittain juuri siksi, että tuuria olisi vähemmän ja tuotantoketjut helpompia. Oletko kokeillut päivitettyjä sääntöjä tai osaatko muuten sanoa, miltä nuo näyttävät peliä kokeilleen näkökulmasta?
Kimmo: En ole testannut päivitettyjä sääntöjä, mutta pikaisesti katsottuna näyttäisivät erittäin hyviltä muutoksilta. Toisaalta poistopakkaa joutuu sekoittamaan vanhoillakin säännöillä ärsyttävän paljon, joten en tiedä miten ärsyttää jos pelaajat vaihtavat ahkeraan koko kättään. Muutamalla testierällä se selviää…
Mikko: Pelihän maksaa sen kympin, joten sikäli olisi helppo testata, kunhan saisi jostain ilman kovin tuskallisia postikuluja.
Dominionin uusi mobiilisovellus saa kritiikkiä niskaansa. Mikähän tässäkin on, kun pelistä ei ole saatu aikaiseksi kunnollista mobiiliversiota. Muistissa on, miten Goko sössi Dominionin edellisen mobiiliversion. Nykyinen on ilmeisesti melko buginen, hidas ja kallis – kaikkien korttisettien ostaminen maksaa lähemmäs satasen.
Martin Wallacen liikennevälinetrilogian kolmas osa Ships (aiemmat osat ovat Automobile ja Aeroplanes) näyttää ainakin pelilautansa osalta varsin tutunnäköiseltä: lautaa kiertävät aina vain kehittyneemmiksi muuttuvat laivamallit, alkaen pienistä purjeveneistä ja päätyen isoihin teräslaivoihin. Spielboxin Matthias Hardel lätkäisee pelille arvosanaksi ysin ja sanoo pelin olevan “a top-class challenge for experts”. Alan How ja Stuart Dagger arvioivat pelin kuitenkin vain seiskaksi ja Alan How kommentoi peliä tarpeettoman taktiseksi: kontrollia puuttuu.
Stone Agesta tehty lastenpeli Stone Age Junior saa paljon kehuja. Peli on Marco Teubnerin käsialaa ja arvostelija Wieland Herold kehuu peliä Teubnerin parhaaksi peliksi tähän mennessä. Teubnerilla on aiempiakin näyttöjä hyvistä lastenpeleistä, kerrassaan oivallinen Lasten Carcassonne on Teubnerin käsialaa. Stone Age Junior näyttäisi olevan varsin kelpo peli noin viisivuotiaista eteenpäin.
Renessanssipönötystä
Phil Eklundin Lords of Renaissance vuodelta 1996 ilmestyy uutena laitoksena nimellä Pax Renaissance. Nimellä tätä sidotaan selvästi muihin Paxeihin eli Pax Porfirianaan ja Pax Pamiriin.
Peli näkyy tiivistyneen jonkin verran: alkuperäinen vetää 2–12 pelaajaa ja kestää viisi tuntia, uusi vetää 2–4 pelaajaa ja peliajaksi luvataan 60–120 minuuttia. Jutun juoni on kuitenkin sama: pelaajat ovat renessanssipankkiireita, jotka rahoittavat kuninkaita, löytöretkiä, salaliittoja ja johtavat läntisen sivilisaation joko imperialismiin, kaupan globalisaatioon, uskonnolliseen totalitarismiin tai sivistykseen.
Tätä peliä ette Saksassa näe
Game Salute julkaisee Philip duBarryn pelin Black Orchestra, jossa pelaajat ovat korkean tason natseja, jotka haluavat salamurhata Hitlerin (Schwarze Kapelle). Jos pelaajien ohjastamat henkilöt pysyvät uskollisina motivaatiolleen, saa käyttöön erikoiskykyjä, jotka helpottavat operaation onnistumista. Toisaalta jokainen liike tekee hahmosta myös epäilyttävämmän Gestapon silmissä, joka taas johtaa pidätyksiin ja kuulusteluihin.
Peli on ennakkotilattavissa, mutta postikulut Suomeen ovat suunnilleen saman verran kuin itse pelin hinta. Toki tilanne on parempi kuin saksalaisilla: tätä peliä ei tulla toimittamaan Saksaan. Essenin messuiltakin on turha haeskella. Natsisymboliikkaa ei ole siis peitelty.
Uutta Stefan Feldiäkin on tulossa. Pegasus Spiele ja Hall Games julkaisevat The Oracle of Delphin Essenin messuilla lokakuussa. Poikkeuksellisesti pelissä ei ole lainkaan voittopisteitä kerättäväksi, vaan pelaajilla on suoritettavanaan 12 Zeuksen antamaa tehtävää ja kun ne on tehty, voittaa pelin. Oraakkeli on mukana pelissä oraakkelinoppien muodossa, jotka määräävät, mitä pelaaja voi vuorollaan tehdä.
Mielenkiintoinen sotapelikirja
Sotapeleistä kiinnostuneiden kannattaa vilkaista Pat Harriganin ja Matthew G. Kirschbaumin toimittamaa Zones of Control -kirjaa (MIT Press, 2016). Kirja käsittelee sotapelaamista monista näkökulmista ja akateemisella otteella.
Kirjoittajien joukosta löytyy sellaisia tekijöitä kuin Greg Costikyan (pitkän linjan pelisuunnittelija, työskennellyt SPI:llä), James F. Dunnigan (sotapelisuunnittelijoiden Hall of Famessa vuodesta 1975), Ed Beach (Here I Standin ja Virgin Queenin suunnittelija), John Prados (Rise and Decline of the Third Reichin suunnittelija) ja monia muita. Ekirjan saa omakseen 35 dollarilla.
Kickstarter-kampanjoita
Joonas: Space Race – The Card Game on kylmän sodan aikaiseen avaruuskisaan sijoittuva, huikean komeasti kuvitettu korttipeli. Peli muistuttaa jonkin verran Race for the Galaxya, mutta reaalimaailman teema tuo lisäjännitystä. Mekaniikat tukevat ilmeisen hyvin kylmän sodan aikaista hiljaista kilpailua.
Pelin saa omakseen 29 eurolla, johon sisältyy postikulut. Tabletopiassa pääsee testaamaan ja print and play on myös jo tarjolla. Kampanja päättyy 18.5., toimitusta luvataan joulukuulle. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/2063846379/space-race-the-card-game
Kiinnostaako retropelit ja pikselitaide? Siinä tapauksessa Super Hazard Quest on tutkailemisen arvoinen. Videoiden perusteella tässä on yritetty ja onnistuttukin tuomaan lautapeliin sama tuntuma kuin klassikkosidescrollereissa. Muuttuva pelikenttä tuo jännitystä, mutta aika simppeli peli on kuitenkin kyseessä: juokse linnaa ympäri, voita minibosseja kunnes saat kristallin ja lähde sen jälkeen hakkaamaan pääbossi.
Peruspeli on 25 dollaria ja postikulut Suomeen rapeat 20 dollaria, mutta peliin on myös kolme lisäosaa, jotka voi kerätä samalla kertaa. Kaikkien lisäosien kanssa kustannuksiksi tulee 40+10 dollaria. New Bosses tuo lisää minibosseja ja vedenalaisen kentän, Warp Pipes tuo mahdollisuuden siirtyä putkia pitkin kentästä toiseen ja New Items tuo lisää esineitä, joista pelaajat voivat kilpailla. Kaikki tuovat erilaista omaa sisältöä peruspeliin ja vieläpä aika edullisesti, jos ottaa kaikki. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/949523363/super-hazard-quest
Plague Inc. on supersuosittu mobiilipeli, joka on siirtynyt PC-muotoonkin. Nyt peli on siirtymässä lautapelimuotoon ja mobiilipelin kanssa tuntikausia viettäneet ovatkin heittämässä rahojaan jo kovaa vauhtia projektin tukemiseen, allekirjoittanut mukaanlukien. Rahoitus on varmistunut jo kolminkertaisestikin ja stretch goaleina on tarjolla kaikkea mobiilista tuttua.
Mobilipeli on yksinpeli, mutta videoiden perusteella muunnos moninpeliksi tuntuu onnistuneen kiitettävästi. Plague Incin moninpeli tuntuu itse asiassa olevan tismalleen käänteinen versio Pandemiasta ja nämä yhdistämällä saa hauskan teemaillan aikaiseksi.
Peruspeli kustantaa 30 dollaria, viidennen pelaajan mahdollistavan version saa kuusi dollaria kalliimmalla. Kuljetus Suomeen on jälleen todella suolaisen hintaista: 19 dollaria siitä lystistä. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/932314378/plague-inc-the-board-game
Menestykseksi on noussut myös toinen alunperin videopelinä julkaistu: This War of Mine sijoittuu Bosnian sotaan ja teemasta huolimattaan ei ole sotapeli. Yhteistyöpelin tarkoitus on selviytyä sodan ja piirityksen runtelemassa Sarajevossa ja pelin aikana tehtävät moraaliset valinnat vaikuttavat siltä, että peli-illan jälkeen väistämättä vihaa itseään.
Pelissä on kaksi eri vaihetta, päivä ja yö, joina voi tehdä erilaisia asioita. Päivällä kehitetään omaa piilopaikkaa ja yöllä etsitään lisää esineitä, jotka auttavat selviytymään, ja puolustetaan piilopaikkaa hyökkääjiltä. Tavoitteena on vain selviytyä pelin loppuun asti, eli hyvin raadollinen kuvaus sodasta on luvassa. Peruspeli kustantaa 50 puntaa, joten mistään edullisesta hankinnasta ei ole kyse. Kaikin puolin laadukkaalta peliltä vaikuttaa kuitenkin. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/awakenrealms/this-war-of-mine-the-board-game
Vastaava yö/päivävaihe ja selviytymismekaniikka on myös toisessa Kickstarterin suosikissa: Outlivessa. Pelin mainostetaan olevan resource management ja worker displacement -mekanismeilla toimiva selviytymispeli. Siinä missä This War of Mine on yhteistyöpeli ja tekoäly hoitaa haasteiden tuomisen, niin Outlivessa kilpailaan muiden pelaajien kanssa tosissaan. Dystopiassa resurssit ovat rajallisia.
Perusversiolle tulee hintaa 42 euroa, mutta herkullisen hyvännäköiset figut saa mukaan 79 euron pledgella. Rahoitus on jo varmistunut ja stretch goaleja kertyy hyvää tahtia. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/laboitedejeu/outlive
Kimmo: Aiemmin uutisoitu Vanuatun toisen painoksen Kickstarter-kampanja on nyt käynnissä jatkuen 2. kesäkuuta asti. Kampanja löytyy täältä.
https://www.kickstarter.com/projects/1661420780/vanuatu-second-edition
Legends of Andor -trilogian viimeinen iso lisäosa Die Letzte Hoffnung (Last Hope) on tulossa syksyllä.
Mikko: Bezier Games vinkkasi Instagramin puolella Castles of Mad King Ludwigin mobiiliversion ilmestyvän toukokuun loppuun mennessä sekä iOSille että Androidille.
Mikon pelaamia
Sain testattua Lautapelit.fi:n uusia pelejä. Loony Quest osoittautui hauskaksi piirtelypeliksi. Idea on yksinkertainen: kentälle pitäisi piirtää reitti, joka täyttää tietyt ehdot ja välttelee tiettyjä vaaroja. Aikaa on puoli minuuttia ja reitti piirretään erilliselle kalvolle, joka lopuksi laitetaan kentän päälle, jolloin nähdään, kuinka hyvin tehtävä onnistui.
Idea on yksinkertainen ja pelaaminen on helppoa, mutta samalla mukavan haastavaa. Pidemmän aikavälin kestävyys mietityttää hieman, etenkin jos aloittelijoiden kanssa täytyy pelata aina ensimmäistä, helpointa maailmaa. Toistaiseksi peli kuitenkin houkuttelee pelaamaan.
Toinen Lautapelit.fi-uutuus Noa eli Animals on Board on sekin mukava peli. Yksinkertainen jakomekanismi toimii: jaa eläinryhmä kahtia ja ota ruokakori, tai osta ruokakoreilla eläinryhmä. Helppo juttu.
Vähän liiankin helppo, itse asiassa, sillä sain heti ensimmäisessä pelissä täydellisen arkin. Arkkiin mahtuu kymmenen eläintä, yli kahden eläimen ryhmissä pisteitä saa viisi pistettä eläintä kohden, eli 50 pistettä on maksimi – ja sen sain tehtyä heti ensimmäisellä pelillä.
Tämä ei varsinaisesti ole se ensivaikutelma, jonka peleistä yleensä haluaa saada. No, tämä oli kaksinpeli, ja toinen erä meni jo huonommin (mikä on tässä tapauksessa siis ihan hyvä). Olettaisin myös, että useammalla pelaajalla peli on hieman mielenkiintoisempi. Toivon mukaan saan testattua nelinpelin lähiaikoina.
Lautapelioppaan viikon tapahtumat
- Perjantaina ilmestyi arvostelu T.I.M.E Storiesista.
- Perjantaina ilmestyi myös yhdeksäs jakso Lautapelaajan uutuushylly -podcastia.
Viikkokatsaustiimiin mahtuu vielä mukaan: katsaus kirjoitellaan viikon aikana Google Docsiin, eli tehtävä edellyttää lautapeliuutisten bongailua ja kirjaamista dokumenttiin viikon aikana ja muiden löytämien uutisten kommentointia. Jos kiinnostaa, tule mukaan – osallistumispakkoa ei ole, eli voit bongailla uutisia ja kommentoida muiden löytöjä sen verran kuin ehdit ja jaksat.
