Spiel des Jahres -voittajat 2024
Vuoden 2024 Spiel des Jahres -palkinnon on voittanut Luc Rémondin suunnittelema ja Scorpion Masquén julkaisema Sky Team. Kahden pelaajan yhteistyöpeli Sky Teamissä pelaajien on saatava lentokapteenin ja perämiehen paikoilla lentokone laskeutumaan asettamalla noppia oikeille paikoille virtuaalilentokoneen ohjaamossa. Peli on kerännyt paljon kehua ja kiitosta ja nyt sitten tämän lautapelimaailman suurimman palkinnon.
Sky Team jatkaa Spiel des Jahres -raadin mieltymystä yhteistyöpeleihin: viimeisen kuuden vuoden sisällä palkinto on mennyt yhteistyöpelille nyt neljä kertaa (aiemmin Dorfromantik 2024, MicroMacro: Crime City 2021 ja Just One 2019). Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun palkinnon on voittanut puhdas kaksinpeli. Näemmä sekään ei ole tiukka rajoitus raadille!
Palkinnon muut ehdokkaat olivat Captain Flip ja In the Footsteps of Darwin.
Kennerspiel des Jahresin voitti Matt Leacockin ja Matteo Menapacen suunnittelema ja CMYK:n julkaisema Daybreak. Tämäkin on yhteistyöpeli, jossa pelaajat toimivat yhdessä ilmastokriisiä vastaan rakentaen yhteiskuntia, jotka ovat kestävämpiä ja kehittäen käytäntöjä ja teknologioita, jotka torjuvat ilmaston lämpenemistä.
Suunnittelija Matteo Menapace aiheutti kohua pitämällä SdJ-seremoniassa paidassaan Palestiina-myönteistä tarraa. Tämä nähtiin antisemitistisenä ja Israelin-vastaisena, minkä seurauksena raadin puheenjohtaja Harald Schrapers julkaisi teon tuomitsevan lehdistötiedotteen ja antoi Menapacelle porttikiellon SdJ-tapahtumiin. Tästä aiheesta voi lukea lisää vaikkapa BGG:stä.
Palkinnon muut ehdokkaat olivat The Guild of Merchant Explorers ja Ticket to Ride Legacy: Legends of the West (eli Leacock sekä voitti että oli ehdolla!).
Kinderspiel des Jahresin voitti Markus Slawitscheckin ja Arno Steinwenderin suunnittelema ja Happy Baobabin julkaisema Die magischen Schlüssel eli Magic Keys, jossa etsitään kuninkaan muistot sisältävän aarrearkun avainta metsästä, joka on täynnä vääriä avaimia. Peli perustuu nopanheittelyyn ja onnenkoetukseen.
Slawitscheck voitti viime vuonna Kennerspiel des Jahresin Challengers!-pelin toisena suunnittelijana, joten hän liittyy harvalukuiseen joukkoon pelisuunnittelijoita, jotka ovat voittaneet kaksi SdJ-perheen palkintoa peräkkäisinä vuosina (Kramer ja Kiesling voittivat Tikalilla ja Torresilla 1999 ja 2000, Inka ja Markus Brand Villagella ja Magic Towerilla vuosina 2012 ja 2013 ja Andreas Pelikan ja Alexander Pfister Broom Servicellä ja Isle of Skyellä vuosina 2015 ja 2016).
Palkinnon muut ehdokkaat olivat Große kleine Edelsteine ja Taco Kitten Pizza.
Veetin pelaamia
Pitkällisen tauon jälkeen teen tiliä pelaamisistani kuukausikatsaukseen. Heinäkuussa pelailun keskiössä oli pakohuonepelaaminen: tuoreen Exitin lisäksi olen tutustunut Unlock-sarjaan, josta onkin tiuhaan tahtiin pelattu neljä boksia läpi. Exitin tuhoamisvimmaan tottuneena sovelluksen käyttö ja korttien ynnääminen on toiminut tuoreena tuulahduksena, vaikka tässä omat haasteensa onkin.
Monikäyttöinen sovellus onkin tarjonnut hyvin erilaisia pulmia, ja skenaarioiden vaihtelevuus on toiminut hyvin. Omiin suosikkeihini lukeutuivat The Seventh Screening, The Scarlet Thread of Murder sekä Mission #07, ja pari boksia odottaakin pelaamista. Uudelleenkäytettävyys on näissä kunnossa, ja kaikki pelit olenkin pelaillut kirjaston kautta.
Onko tämä sitten Exitiä parempi? Ehkä ei, etenkin palapeli-Exitit ovat mielestäni parempia, mutta yksittäiset skenaariot loikkaavat kyllä parhaiden Exitien rinnalle.
Muista pelailuista pöydällä ovat pyörineet muun muassa Kingdomino, Just One! sekä Wyrmspan. Kelpo pelejä kaikki, Wyrmspanista kirjoittelin Lautapelioppaaseenkin! Elokuussa onkin sitten tekemistä, kun Turkuun aukeaa Happy Badgerin lautapelikahvila, jota odotan innolla. Katsotaan syyskuun katsauksessa tarkemmin, miten kahvilan meno on lähtenyt käyntiin!
Mikon pelaamia
Heinäkuu on ollut oikein hyvä pelikuukausi, pitkälti kiitos Ropeconin, jossa ehdin pelata paljon mielenkiintoisia pelejä hyvässä seurassa.
Kuukauden ykköshitti on ollut Schadenfreude, japanilainen tikkipeli, johon törmäsin Space-Biff Space-Castin jaksossa 39, jossa Dan Thurot puhui Cole Wehrlen kanssa Arcsista. Muustakin tuli puhetta, ja yksi aiheista oli juuri Schadenfreude. Kuuntelin jakson alun perjantaina aamulla ennen Ropeconia, joten värkkäsin ennen lähtöä vielä viime hetkellä oman kappaleen pelistä.
Schadenfreude on ihan oikea julkaistu peli, mutta se on julkaistu vain Japanissa ja vaikka yksittäisiä kappaleita saa ostettua Euroopasta, hinta on kova ja peli ainakin kuvissa aika tavanomaisen näköinen, joten tein mieluummin oman. Yksinkertaisimmillaanhan tämän saa testiin merkkaamalla tavalliseen korttipakkaan muutaman kortin. BGG:ssä oli huhuja, että pelistä saattaisi tulla uusi, helpommin saavutettava painos.
Pelin perustwisti on yksinkertainen: se on tikkipeli, jossa tikin voittaa toiseksi suurin kortti. Voittaja saa oman korttinsa ja mahdolliset väärän maan kortit itselleen pisteiksi. Jos saat kaksi samannumeroista korttia, ne kumoavat toisensa. Viimeinen kiemura viimeistelee pelin: peli päättyy, kun joku kerää yli 40 pistettä ja kaikki yli 40 pistettä keränneet pelaajat häviävät pelin suoraan.
Nimi – “vahingonilo” – on osuva. Jos menestyt pelissä tarpeeksi hyvin, saat huomata muiden pelaajien auttavan sinua menestymään vielä paremmin. Kyse ei olekaan niinkään siitä, miten saat itsellesi kerättyä pisteitä, vaan miten saat annettua pisteitä haluamallesi pelaajalle. “Otapa tästä”-henki on Schadenfreudessa vahvana. Jos turpiin tulee, kärsimys on onneksi nopea: pelit kestävät keskimäärin noin kaksi jakoa. Viisinpeli on kaaosta, kolminpeli paikoin aika tiukkaakin laskelmointia ja nelinpeli se kultainen keskitie. Schadenfreude on ihastuttava peli, jota aion tyrkyttää jatkossa kaikille.
Heinäkuuhun on mahtunut myös kiitettävä määrä 18xx:ää. Pelisarjan 50-vuotisjuhlavuosi on meillä päin otettu todesta. Heinäkuussa pelasin kaksi peliä 1860: Railways on the Isle of Wightia ja yhdet pelit 18Irelandia, 1846: The Race for the Midwestiä ja 18 Indiaa. Laitoin lisäksi tilaukseen vuoden toisen 18xx-ostoksen, 18GB: The Railways of Great Britainin.
18Ireland oli uusi tuttavuus. Tämä on hyvin köyhä ja niukka peli, jossa perustellaan alussa viiden osakkeen firmoja, joilla ei kovin lupaavia tulevaisuudennäkymiä edessään ole. Niitä ei oikeastaan kannattaisi johtaa, mutta onneksi niistä on mahdollista päästä eroon fuusioimalla niitä kymmenen osakkeen firmoiksi, jahka peli vähän etenee. Mukana on myös kapearaiteisia rautateitä, joilla ei kuitenkaan ajeta junia, ne vain tuottavat lisäarvoa kaupungeille. Ihan nokkela idea, mutta hiukan vaivalloiselta tuntuu saavutettuun lisäarvoon nähden.
Ensimmäinen pelini 18Irelandia päätyi tylyyn melkein-konkurssiin. Täytynee kokeilla vielä toisen kerran (ja parhaillaan on menossa peli 18xx.gamesissa), mutta en tiedä, tuleeko kolmatta kertaa. En ole kovin innostunut näistä 1830-sukuisista peleistä, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.
Ropeconissa pelattu 1846 sen sijaan oli mukava kokemus, vaikka vähän mokailinkin ja hävisin. Oli kuitenkin hauskaa opettaa 18xx:ää ihan täysin aloittelijalle. 1846 on myös mukavan nopea peli: aloittelijasta huolimatta pelasimme pelin selvästi alle kahden tunnin.
18GB oli sokko-ostos, mutta se kiinnostaa muutamasta syystä. Se sijoittuu Iso-Britanniaan, joka on suosikkiympäristöni junapeleille. Pelin on kehittänyt Dave Berry, jonka kirjoitukset 1825:stä ovat olleet fiksuja. Pelin luvataan olevan sekoitus, jossa pääaineksina ovat 1825 ja 1860, mutta mukana on ripaus 1830-puolen osakekeinottelua. Toivon mukaan ei liikaa; tuskin, koska tässä on kuitenkin mukana se tärkein, eli mahdollisuus dumpata kaikki omistuksensa pörssiin tiukan paikan tullen. Luvassa on myös mausteita insinööripuolelle, esimerkiksi poikkeuksellisen tiukkojen kaupunkipäivitysten myötä.
Ropeconiin mahtui muutakin mukavaa. Harmonies oli todella suosittu, emmekä saaneet peliä käsiimme. Lopulta sunnuntaina aamukahdeksalta peli oli joutilaana pelikirjastossa ja pääsimme testaamaan. Cascadian ja Azulin sukuisessa pelissä kerätään maastonappuloita, rakennetaan niistä maisemaa ja sitten kerätään eläinkortteja asuttamaan näitä maisemia. Hankaluuksia tulee, kun pitäisi saada juuri sopivat maisemat aikaiseksi, eläimillä on ristiriitaisia vaatimuksia ja maastojen pisteyttämisessäkin on omat sääntönsä.
Kokonaisuus on napakan mittainen, tarjoaa mukavan kiperiä pulmia ratkottavaksi ja on kaikkiaan aika koukuttava. Jos pelaisin enemmän tällaisia pelejä, voisin ostaa omaksikin, mutta nyt riittäisi, että tämä tulisi Tavernaan pelattavaksi.
The Castles of Burgundya olen pelannut joskus aikaisemmin yhden pelin netissä heikosti opetelluin säännöin. Sellaisestahan ei tule mitään, eikä pelistä hyvä kuva jäänytkään. Nyt testasimme kunnolla ja pelasimme viikonlopun aikana kolme erää. Säännöt paremmin hallussa The Castles of Burgundy on oikein mainio, sopivan kepeä peli. Jotkut kertovat pelin vievän parikin tuntia; meille se oli puolen tunnin peli ja sellaisena ihan paikallaan.
Porta Nigra on ollut perinteinen con-peli, josta on ollut Lautapelaamaan-tapahtuman tauon vuoksi muutaman vuoden paussi. Nyt otimme sen pöydälle vähän eri porukalla, mutta kyllähän tämä vähemmän tunnettu Kramerin ja Kieslingin peli yhä maistuu. Vielä kun nyt oli vähän tavallista nopeampi peliporukka ja peli pelattiin noin tunnissa, niin mikäpä tässä – kyllä tätä useamminkin pelaisi kuin kerran kuuteen vuoteen.
Ropeconissa pääsimme testaamaan myös Trollius’n Rollin itsensä suunnittelija Vilman kanssa. Vilma on kupongintäyttöpelien ystävä ja sellainen tämäkin on. Pelin jippona on se, että kuvioita ei piirrellä kupongilla mihin sattuu, vaan ne pudotetaan yläreunasta alaspäin Tetris-tyyliin. Kupongille saaduista kuvioista pitää sitten tehdä yhtenäisiä värialueita ja lisäksi erilaisia kuvioita.
Ristiriitaisia tavoitteita on sen verran, ettei kaikkea saa millään soviteltua yhteen. Oikein mainio peli tämä; en ole välittömästi fani, kun en genrestä yleensä ottaen kauheasti pidä, mutta kyllä tätä toistekin pelaisi ihan mielellään.
Tapahtumakalenteri
9.–11.8.2024 LitsaCon (Turku)
Litsan lautapelikerho Turun kupeessa järjestää lautapelailuviikonlopun Littoisten srk-kodilla osoitteessa Kampakuja 1, Kaarina, pe 9. – su 11.8.2024.
Tapahtuma on kaikille avoin, pääsymaksuton, ikärajaton ja päihteetön. Ohjelmana on pääasiassa vapaata pelaamista. Kirppisnurkkaukseen voi tuoda omia pelejä myyntiin ja vaihtoon. Voit tuoda mukanasi omia pelejä tai tehdä löytöjä kerhon tuhdista pelikaapista. Srk-talo on käytössä ympäri vuorokauden. Tarjolla on pelien lisäksi kahvia, teetä, mehua ja keksejä. Pidempään viipyvien kannattaa varautua omin eväin. Mikroaaltouuni on käytettävissä.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Omia top-listojaan laativat Mikko ja Tatu. Mikon listalla on 100 parasta peliä, Tatu tyytyi omalla listallaan 60 parhaan pelin listaamiseen.
Veeti arvioi Wyrmspanin eli Wingspanin lohikäärmeversion. Vähän alkuperäistä Wingspania monimutkaisempi peli kerää kehut Veetiltä.
Superclub: The Football Manager Board Game on nimensä mukaisesti futismanageripeli. Teema on vahva, arvioi Tatu, mutta mekaanisesti peli on hieman puuduttava ja pitkänpuoleinen. Sopii siis etenkin lajista innostuneille.
Vilma arvioi Similon, joka on yksinkertainen ja hauska vihjeenantopeli, jossa pitää arvailla, mitä vihjeenantaja yrittää viestiä.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Gobblet Gobblers
- Smart10
- Uutiskatsaus 1.7.2024
- Bananagrams
- 100 parasta peliä 2024
- Rummikub
- Carcassonne
- Parhaat suomeksi julkaistut pelit
- Lost Ruins of Arnak
Lautapeliblogien päivitykset
Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan (joka täytti juuri kolme vuotta!) taas muutaman uuden jakson: Pelien hankkimisen logiikka, Näppäryyspelit, Kesäiset pelit, Pelit joissa on sukeltajia.
Mikko julkaisi top 100 -listansa myös blogissaan ja kirjoitti juttua Ropeconista.
Tero julkaisi Lunkisti.fi:ssä oman top 100 -listansa, täynnä hyvinkin teromaisia pelejä. Lisäksi arvioitiin Trekking Through History.
Markku Soikkeli vieraili Ropeconissa ensimmäistä – ja samalla luultavasti viimeistä – kertaa.
Pöydällä.net julkaisi Shut Up & Sit Downin haastattelun viime vuoden Ropeconista ja tutkaili Ropeconin ohjelmaa lautapelaajan näkökulmasta.
Pelikillassa arvioitiin pelien kaksinpeliversioita.
Nopparallissa arvioitiin Harmonies ja The Battle for Sampo.
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
