Uutiskatsaus 5.7.2021: Kinderspiel des Jahres 2021

Dragomino on Kinderspiel des Jahres 2021

Saksan vuoden lastenpelin palkinto eli Kinderspiel des Jahres on myönnetty Bruno Cathalan, Marie Fortin ja Wilfried Fortin suunnittelemalle ja Blue Orangen julkaisemalle (saksassa Pegasus Spiele) Dragomino-pelille.

Dragomino on lastenversio vuoden 2017 Spiel des Jahres -voittaja Kingdominosta. Taustalla on siis laadukas peli, josta Fortin pariskunta on yhdessä alkuperäisen Kingdominon suunnittelijan Bruno Cathalan kanssa tehnyt hienon lastenpelin. Fortit ovatkin päteviä tekijöitä, jotka voittivat Kinderspiel des Jahresin edellisen kerran vuonna 2019 Viikinkien laaksolla.

Pelistä on kirjoittanut muun muassa Koko perhe pelaa -blogi, jossa peliä kehutaan kovasti:

3-vuotias tykkää lohikäärmeiden munien keräilystä ja pelaa peliä mielellään. Myös 9- ja 11-vuotiaat pelaavat ilolla mukana. Pelkäsin pelin olevan 3-vuotiaalle liian hankala, mutta ei se ole: sen kaikista parhaan laatan valitseminen on hankalaa, mutta sopivan laatan hän kyllä osaa valita, jotta yksi muna kierroksessa löytyy. Pelissä on sopivasti tuuria sen suhteen, että vaikka itse suunnittelisi hienoja paikkoja laatoille, ja saisi monta munaa kierroksessa, ei niistä kaikista välttämättä löydy lohikäärmevauvoja.

Palkinnon muut finalistit olivat Storytailors (niin ikään Forteilta!) ja Antoine Bauzan ja Corentin Lebrat’n Mia London and the Case of the 625 Scoundrels.

Kinderspiel des Jahres jaetaan ennen muita Spiel des Jahres -palkintoja jo kesäkuussa. Spiel des Jahres ja Kennerspiel des Jahres jaetaan 19.7.2021 Berliinissä.

Vuoden peli -ehdokkaat 2021

Vuoden peli -palkinnon ehdokkaat on julkistettu. Tälle ehdokaslistalle pääsee rahalla: yritykset ilmoittavat haluamansa pelit mukaan kisaan ja maksavat siitä ilosta osallistumismaksun. Tänä vuonna listat ovat pitkät ja tuomaristolla tulee riittämään töitä.

Lastenpelit

• Foto Fish – Kalakuvaaja (Amo) – Viime vuoden Kinderspiel-finalisti.
• Cupcake Academy (Lautapelit.fi) – Yhteistyöreaktiopeli,
• Drone Home (Martinex) – Ensimmäinen lautapeli, jossa on mukana oikea drone!
• Eläinteatteri (Tactic) – Yksi näyttelee, muut arvaavat ja lätkivät oikeaa korttia mailalla.
• Etsi eläin! -äänimuistipeli (Sanoma Pro) – Yhdistä eläimen ääni ja kuva.
• Grabbit (Leikkien) – Logiikkapeleistä tutun SmartGamesin kaniaiheinen lautapeli.
• Hoksaa tunteet! Vauhdikas tutkimispeli (Sanoma Pro) – Kuka tunnistaa tunteet nopeimmin?
• Kiemurteleva kirahvi (Toyrock) – Vaatii kolme AA-paristoa, eli elektroninen härveli.
• Lokki, lohikäärme ja tyrmä (Martinex) – Ritarien kilpajuoksu tornin huipulle, mukana kiusantekoa.
• Maailman lapset (Tactic) – Opettaa lapsille maailman kulttuureita lasten näkökulmasta.
• Maracas (Lautapelit.fi) – Kuuntele, kuinka monta helmeä marakassiin on piilotettu.
• Mr. Wolf (Asmodee Nordics) – Pienille lapsille sopiva yhteistyöpeli.
• Sequence Junior (Asmodee Nordics) – Pelaa kortteja ja yritä saada neljän suora laudalle.
• Sherlock Express (Lautapelit.fi) – Koko perheelle sopiva reaktio- ja päättelypeli.
• Speedy Roll – Sukkela siili (Amo) – Viime vuoden Kinderspiel des Jahresissa tennispallosiili kohtaa velcromerkit.
• Vampire Party – Vampyyrijuhlat (Amo) – Uusi versio Knizian jo pari kertaa suomeksi ilmestyneestä Mago Maginosta.
• Värikkäät siilit (Tevella) – Haban taattua laatua, kerää siilien piikkeihin värikkäitä lehtiä.

Pitkä lista ja mukana on totuttuun tapaan monenlaista tavaraa ihan oikeista peleistä enemmän leluja muistuttaviin vimpaimiin. Toivoisin, että voitto menisi jollekin oikealle pelille. Mieluusti näkisin finaalissa esimerkiksi Speedy Rollin, Mr. Wolfin, Värikkäät siilit, Cupcake Academyn, Sherlock Expressin tai Vampire Partyn. Tämä on kuitenkin sarja, jota on vaikea ennustaa, mutta veikkaan silti voittajaksi Kinderspielin perässä Speedy Rollia.

Kaikki lastenpeliehdokkaat Leluyhdistyksen sivuilla.

Perhepelit

• Amazing Maze (Tactic) – Reitin piirtelyä sokkeloon, epäonnistumisesta palkitaan pierutyynyn töräyksellä.
• Cloud City – Pilvikaupunki (Amo) – Yhdistelmä Phil Walker-Harding ja Blue Orange kuulostaa ihan hyvältä, etenkin kun peli tarjoaa näyttävää kolmiulotteista rakentelua.
• Escape Room Family: Aikamatka (Toyrock) – Escape Room -pakohuonepelien sarjaan perheystävällistä ratkottavaa.
• Ghost Castle (Brio) – Vanhojen Kummituslinna-pelien jälleenmyyntiarvo taisi juuri kokea kolauksen, sillä Brio julkaisee alunperin vuonna 1970 ilmestyneen nostalgiapommin uudestaan.
• Gravity Superstar (Lautapelit.fi) – Kaksiulotteista tasohyppelyä lautapelinä.
• Hero Hockey (Asmodee Nordics) – Tämä on jonkunsorttinen Klask-versio, siinä määrin että julkaisijakin on alkuaan Marektoy.
• Kirjainkiista (Martinex) – Jonkinlainen tiimalasin juostessa käytävä sanapeli köydenvetohengessä.
• Maailman sankarit (Tactic) – Ilmeisesti tietovisailua erilaisista historiallisista sankarihahmoista.
• Pako kummituslinnasta (Tactic) – Yksi pelaajista yrittää paeta kummituslinnasta, muut ovat kummituksia jotka jahtaavat tätä, eli jotain Scotland Yard -henkistä salaista liikkumista siis.
• Plussaa vai miinusta? (Amo) – Vanha kunnon Sellaista sattuu! eli Verflixxt uutena versiona. Ravensburgerilta tämä tuli suomeksi jo 2005, nyt on Amigon viime vuonna julkaisema kolmas laitos tehty suomeksi uudella nimellä.
• Samat sanat (Plasto) – Yksinkertainen partypeli, jossa annetaan osa yhdyssanasta (”_____pullo”), kaikki täydentävät sen ja jos keksii saman sanan kuin joku muu, saa pisteitä.
• Snakes on a Plan (Martinex) – Kupongintäyttöpeli, jossa piirrellään yhteiselle pelilaudalle käärmeitä, eli jonkinlainen matopelivariantti. Vaan ovatpa pikkuisen vaikeasti googlailtavan nimen keksineet!
• Sushi Go! (Lautapelit.fi) – Vanha tuttu draftipeli.
• Taivaanrannanmaalari (Lautapelit.fi) – Kuviontunnistusta koko perheelle, kuka hoksaa kuviot nopeimmin?
• Tik Tak Bumm (Anvol) – Nyt on kaivettu esiin tuore partypeli! Pass the Bomb on suosikkipeli vuodelta 1994 ja Tanskan ja Ruotsin parhaan perhepelin palkinnot se ehti voittaa jo 1996. Jos keksit sanan tietyistä kirjaimista, saat antaa pommin seuraavalle pelaajalle ja se, kenen käsissä pommi räjähtää, häviää. Mutta miksi tämä ei ole partypelien sarjassa?
• Trails of Tucana (Asmodee Nordics) – Erittäin hyvä kupongintäyttöseikkailu.

Tässäkin listalla on monenlaista. Lupaavimmasta päästä ovat mielestäni Cloud City, Gravity Superstar, Pako kummituslinnasta, Sushi Go! ja Trails of Tucana. Joukossa on pari partypeliä, joiden kohdalla vähän ihmettelen, mikseivät ne ole partypelisarjassa.

Vanhan lämmittelyt vähän ihmettelevät, onko Sellaista sattuu! nyt yhtäkkiä jotenkin vetävämpi peli kuin 16 vuotta sitten? Oli se silloinkin ihan hyvä peli, mutta jäi kyllä toisaalta aika vähälle huomiolle. Ghost Castle eli Kummituslinna on haluttu nostalgiatrippi, mutta saapa nähdä käykö samoin kuin Hotel Tycoonille, eli uusversio on kriittisesti vääränlainen, eikä kelpaa nostalgikoille.

Kaikki perhepeliehdokkaat Leluyhdistyksen sivuilla.

Partypelit

• Dance, Dance, Dance (Martinex) – Tanssipeli, jossa musiikki soi ja korteista määrätään muuvit jaloille, käsille ja päälle ja ne pitäisi yhdistellä. Tuomaristo ratkaisee, kuka tanssii parhaiten.
• Haaste Challenge (Tactic) – Tuttua pelisarjaa. Erilaisia kaksintaisteluita (fyysisiä ja henkisiä) ja muut pelaajat veikkaavat, kumpi voittaa.
• How Do You Doodle? Miten piirustat? (Amo) – Piirtelypeli, jossa kaikki piirtävät samankaltaisia, mutta vähän erilaisia sanoja (vaikkapa erilaisia housuja) ja sitten arvataan, mitä kukin on piirtänyt.
• MicroMacro – Rikospaikalla (Lautapelit.fi) – Rikosjuttujen selvittelemistä isoa kaupungin karttaa katsomalla.
• Middleman (Tactic) – Yritä olla keskinkertainen ja osua mahdollisimman lähimmäs ryhmän keskiarvoa tehtävissä.
• Noise Pollution (Toyrock) – Kuunnelkaa kohinaa ja valitkaa sitten sopiva kuvauskortti ja parhaan kortin valinnut voittaa.
• Pictures (Lautapelit.fi) – Esitä valokuvia muille pelaajille oudoilla välineillä.
• Pose Off (Amo) – Tee jooga-asento ja vastaa kysymyksiin. Jos toistat vastauksen, asento pettää tai poistut matoltasi, häviät kierroksen.
• Survivors of Hellapagos (Lautapelit.fi) – Pelaajien on selviydyttävä autiolla saarella yhteistyössä, mutta on selvää, että jotakuta puukotetaan vielä selkään ennen kuin peli on ohi.
• Tollot merellä (Toyrock) – Purjehdusaiheinen kaoottinen korttipeli.
• Wavelenght (Asmodee Nordics) – Anna joukkueelle vihje, jonka perusteella he osaavat laittaa mittarin asteikolla oikeaan kohtaan.

MicroMacro on voittanut tähän mennessä yhtä jos toista, joten en ylläty suuresti, jos se täälläkin voittaisi, sen verran vetävältä sen konsepti näyttäisi. Muuten ollaan enimmäkseen aika perinteisten partypelien äärellä. Survivors of Hellapagos erottuu joukosta, joten jos raati tykkää enemmän lautapelimäisestä menosta, niin sillä on mahdollisuutensa. Pictures voitti Spiel des Jahresin, joten sikäli se lähtee ennakkosuosikkina matkaan ja pidän sitä kyllä ihan varteenotettavana voittajana: se on hyvin selkeä, helppo ja perinteinen, mutta toisaalta oivaltava, hauska ja vähän jotain uutta.

Kaikki partypeliehdokkaat Leluyhdistyksen sivuilla.

Strategiapelit

• Crime Scene Brooklyn (Tactic) – Tacticin uuden rikosmysteerisarjan ensimmäinen peli tarjoaa hyvin kirjoitetun pakohuonepelin (tarinan on kirjoittanut dekkaristi Arttu Tuominen), jossa on helpot puzzlet ja verinen tarina, sanoo Todellisuuspaon Kaitsu.
• Nova Luna (Lautapelit.fi) – Abstraktia laattojenasettelua, ei näytä ihan vetävimmältä peliltä, mutta on kyllä hurmannut monet peliä kokeilleet.
• Quest for El Dorado (Lautapelit.fi) – Uusintayritys tälle seikkailulliselle pakanrakennuspelille, joka voitti Pelaajien valinnan viime vuonna.
• Seas of Fortune, Hansa (Tactic) – Hansakauppaa Itä- ja Pohjanmerellä, kevy bisnespeli historiallisella teemalla.
• Slingshot to Mars (Tactic) – Lennä Marsiin pyöräyttämällä metallikuulaa ympyränmuotoisella radalla.
• Tappajahai (Brio) – Yksi pelaajista on tappajahai, muut ovat Brody, Hooper ja Quint Spielbergin klassikkoleffasta ja ensin jahtaavat haita Amity Islandin rannoilla ja lopuksi taistelevat Orca-laivalla.
• Unlock! (Asmodee Nordics) – Suositun pakohuonepelisarjan ensimmäinen osa nyt suomeksi.
• Zen Garden (Lautapelit.fi) – Rentoa laattojenasettelua ja kauniiden kuvioiden muodostamista.

Tässä on lyhyempi lista ja kiinnostavia pelejä. Silmään pistää Quest for El Dorado, joka oli kisassa myös viime vuonna, mutta perhepelisarjassa. Nyt kokeillaan uudestaan täällä. Näin saa sääntöjen mukaan tehdä. Uskoisin, että mahdollisuuksia on. Nova Luna pärjännee myös hyvin, se on ennakkosuosikkini voittajaksi. Unlock! kenties myös, mutta toisaalta tuo ensimmäinen paketti tuntuu jo vähän vanhalta jutulta.

Yksi peli, joka listalta puuttuu on Räävelin rohtotohtorit eli The Quacks of Quedlinburgin suomennos. Sen olisi odottanut olevan mukana kisassa. Yksi julkaisija saa kuitenkin listata kuhunkin sarjaan vain kolme peliä, joten ilmeisesti Lautapelit.fi on katsonut, että Zen Gardenilla on paremmat mahdollisuudet kuin Rohtotohtoreilla. Minä olisin valinnut toisin, minusta Zen Garden on ihan lättänä peli, mutta voi olla, että tälle kohderyhmälle Rohtotohtorit olisi jotenkin huono – vaikka voittikin Kennerspiel des Jahresin!

Toinen selitys puuttuville peleille on painotekninen, eli kisaan on turha ehdottaa pelejä, joista painos on toistaiseksi loppu – Räävelin rohtotohtorit näyttäisi olevan tällä hetkellä loppuunmyyty, eli jos lisäkappaleiden saamisen ajankohdasta on epävarmuutta, pelin paikka ei ole kisassa mukana. Ehkä ensi vuonna sitten?

Päivitys 5.7.2021: Lautapelit.fi:n Toni Niittymäki vahvisti, että tästäpä juuri on kyse, eli kisaan on turha laittaa ehdolle hyviäkään pelejä, jos niistä tietää, että uutta painosta on luvassa vasta vuoden 2022 puolella. Siksi siis esimerkiksi My City jäi kisasta pois, vaikka se ilmeiseltä ehdokkaalta vaikuttaisikin. Tämän taustalla on lopulta lautapelitehtaiden rajallinen kapasiteetti, joka ei tällä hetkellä riitä vastaamaan kohonneeseen kysyntään.

Kaikki strategiapeliehdokkaat Leluyhdistyksen sivuilla.

Battlestar Galactican paluu ja muita FFG-uutuuksia

Battlestar Galactica on suosittu peli ja petturigenren klassikkoteoksia. Peliä ei kuitenkaan ole enää saatavilla, eikä uusia painoksia ole luvassa, koska Fantasy Flightillä ei ole enää Battlestar Galactica -lisenssiä. Nyt peli kuitenkin tekee paluun uudessa muodossa.

Syksyllä 2021 ilmestyvä Unfathomable on Arkham Horrorin maailmaan sijoittuva peli, jonka on suunnitellut Tony Fanchi perustuen Corey Koniezckan työhön (BSG on Koniezckan käsialaa). Pelin tapahtumat sijoittuvat höyrylaiva SS Atlanticalle vuoteen 1913. Laiva on matkalla Bostoniin, merellä alkaa tapahtua: syväläiset ovat kiinnostuneet laivasta, painajaiset piinaavat matkustajia ja kappelista löytyy rituaalimurhan uhri.

Valtaosa pelaajista on ihmisiä, joiden on torjuttava syväläisten uhka. Jotkut pelaajista ovat syväläishybridejä, jotka haluavat upottaa laivan Atlantin syvyyksiin.

Lisätietoja löytyy vaikkapa Fantasy Flightin uutisartikkelista ja Fantasy Flightin Youtube-kanavalla esitetystä unboxing- ja Q&A-videosta.

Muutakin uutta Arkham Horroria on luvassa. Arkham Horror: The Card Gamessa pääsee matkustamaan maailmaan ääriin, kun Edge of the Earth -laajennus vie pelaajat Antarktikselle. Sielläkin (tietysti) väijyy sanoinkuvaamattomia kauhuja jäisten syvyyksien keskellä.

Lisärit ovat pari, eli erikseen ilmestyy Edge of the Earth Investigator Expansion ja Edge of the Earth Campaign Expansion. Jatkossa kaikki Arkham Horror: The Card Gamen lisäosat tulevat ilmestymään tässä muodossa. Toisessa paketissa on pelkästään pelaajien kortteja ja toisessa paketissa on pelkästään skenaariokortteja.

Investigator Expansion tarjoaa viisi uutta tutkijaa ja noin 250 korttia pakanrakennusta vauhdittamaan. Campaign Expansionissa on yli 300 skenaariokorttia, joista muodostuu kokonainen kampanja. Tässä on siis yhdessä laatikossa suunnilleen saman verran tavaraa kuin aikaisemman mallin mukaan julkaistussa kokonaisessa syklissä. Koko kampanja julkaistaan siis kerralla.

Lisää tietoa löytyy FFG:n julkaisu-uutisesta.

Myös Core Set on uudistunut. Revised Core Set on sama peli kuin ennenkin: säännöt ovat samat, kampanja on sama, pelikokemus on sama. Kortitkin ovat jokseenkin samat kuin ennenkin, mutta Core Setiin on tuotu varhaisista lisäosista kourallinen kalliimpia kortteja tarjoamaan uusille pelaajille enemmän vaihtoehtoja kokmeuksen käyttämiseen. Jos omistat kaiken Arkham Horror: Card Game -kaman, et tarvitse uutta Revised Core Setiä. Lisätietoja tästä löytyy FFG:n julkaisu-uutisesta.

Itse Arkham Horror laajenee puolestaan Secrets of the Order -lisäosalla, jossa pääsee tutkailemaan French Hillin naapurustoa ja siellä majailevaa Order of the Silver Twilight -yhdistystä.

Tästäkin löytyy lisätietoja Fantasy Flightin uutisista.

Deep Printiltä uutta Kramer & Kieslingiä

Wolfgang Kramer jaksaa vielä tehdä. Saksalainen Deep Print Games aloitti viime vuonna Kramerin ja Kieslingin Renaturella ja nyt jatkoa seuraa samojen tekijöiden Savannah Parkin muodossa.

Savannah Parkissa pelaajat operoivat villieläinpuistojaan ja tavoitteena on yhdistellä eläimiä toisten samanlaisten eläinten kanssa. Tavoitetta mutkistaa se, että jokainen pelaaja valitsee vuorollaan laatan, joka kaikkien pelaajien on noukittava, käännettävä kuvapuoli alaspäin ja laitettava johonkin tyhjään ruutuun omassa puistossa. Kerran siirrettyä laattaa ei saa enää siirtää ja kun kaikki 33 laattaa on pelattu, peli päättyy.

Capstone julkaisee pelin Yhdysvalloissa ja Bright Eye Games Iso-Britanniassa, saapa nähdä mitä kautta peli Suomeen päätyy.

Capstone julkaisee Órleansin

Capstone Games on hankkinut Órleansin englanninkieliset oikeudet, jotka olivat aikaisemmin Tasty Minstrel Gamesilla. Capstonen uusi versio Órleansista ilmestyy syksyllä 2021 ja samalla saadaan uudet painokset Invasion– ja Trade & Intrigue -lisäosista. Peliin ei tule suurempia muutoksia, mutta peruspelin maksimipelaajamäärä nousee neljästä viiteen.

Uusi peli Dixit-maailmaan

Ranskalaiselta Libelludilta tulee uusi Dixitin maailmaan sijoittuva peli, Stella. Pelin ovat suunnitelleet Dixitin suunnittelija Jean-Louis Roubira ja Gérald Cattiaux.

Jokaisella kierroksella pelaajat tarkastelevat pöydällä olevia Dixit-kortteja. Jokainen valitsee yhteisen vihjeen perusteella jotkut kortit, jotka liittyvät vihjeeseen, ja tavoitteena on valita samat kortit mahdollisimman monen pelaajan kanssa.

Friedemann Friesen pelit Rio Grandelle

2F-Spiele on julkistanut seuraavan pelinsä ja sen englanninkielisen version kannesta löytyy Rio Grande Gamesin logo. 2F-Spiele on palannut taas yhteen Rio Granden kanssa, vuosina 2015–2019 englanninkielinen yhteistyökumppani oli Stronghold ja sen jälkeen pari peliä 2F-Spiele julkaisi itse kaksikielisinä.

Uutuuspeli Free Ride eli Freie Fahrt on 1800-luvun lopulle sijoittuva junapeli, jossa yhdistellään Euroopan kaupunkeja toisiinsa rataverkolla ja kuljetetaan matkustajia paikasta toiseen. Radat ovat omia, muiden omia tai valtion ratoja. Omilla radoilla ja valtion radoilla saa matkustaa ilmaiseksi. Jos kulkee toisen pelaajan radoilla, joutuu maksamaan, jonka jälkeen rata muuttuu kaikille ilmaiseksi valtionradaksi. Rahat ovat niukassa, joten matkustaminen kysyy tarkkuutta.

Sääntökirja on saatavilla. Peli ilmestyy saksaksi elokuussa ja Rio Granden version tulee vähän perässä.

Pandemic: Hot Zone – Europe

Pandemic: Hot Zone – North America saa odotetusti jatkoa Eurooppaan sijoittuvalla pelillä. Pandemic: Hot Zone – Europe sijoittuu Eurooppaan ja lisää peliin mutaatiokortit, jotka muuttavat sairauksia vähän kerrassaan kunnes ne parannetaan. Europessa on uudet hahmot ja tapahtumakortit, ja näitä voi yhdistellä ja sekoitella eri pelien välillä – sarjaan on tulossa kaikkiaan kuusi osaa, eli ilmeisesti yksi joka mantereelle Etelämanner pois lukien.

Jokaisessa pelissä tulee olemaan uusi tapa yhdistellä sitä aikaisempiin peleihin. Europessa se on Hemispheres-muunnelma, jossa kaksinpelissä kummallakin pelaajalla on kolmen hahmon tiimi, toisella Euroopassa ja toisella Pohjois-Amerikassa. Tautikuutiot ovat yhteiset ja pelaajien on mahdollista lennellä mantereiden välillä.

Europe-versiosta on julkaistu print-n-play-versio.

Tabletop Spirit -lehden uusi numero

Tabletop Spirit -lehden numero 13 on ilmestynyt. Täysin ilmaisessa lehdessä on tälläkin kertaa reilusti yli sata sivua luettavaa lautapeleistä.

Uusimmassa numerossa on muun muassa johdatus 18xx-peleihin, International Gamers Awardsin kuulumisia, artikkeli Reiner Kniziasta, Splotterin haastattelu, kuvittaja Sabrina Miramonin (Photosynthesis, Quadropolis, Planet) haastattelu, ilmaisten roolipelien esittelyjä ja nippu peliarvosteluja.

Lehden löytää täältä. Jos haluaa muistutuksen lehden ilmestymisestä, voi liittyä lehden sähköpostilistalle.

Uusi opinnäytetyö lautapeleistä

Laura Keränen on tehnyt Turun AMK:lle lautapeliaiheisen opinnäytetyön Lautapelit kirjastoissa : itseopiskelumateriaali. Opinnäytetyö tarkastelee lautapelien asemaa Suomen yleisissä kirjastoissa ja sen tarkoituksena on ollut tuottaa itseopiskelumateriaali, jonka avulla kirjastoalan ammattilaiset voivat opiskella valmiudet toimia kirjaston lautapelivastaavana.

Itse opinnäytetyö on varsin tiivis kuvaus materiaalin tekemisen prosessista, mutta sen mukana oleva itseopiskelumateriaali on homman varsinainen pihvi. Noin satasivuinen opas esittelee, mistä lautapeleissä on kyse, avaa lautapeliharrastusta ja ohjeistaa, miten lautapelejä kannattaa käsitellä kirjaston kokoelmissa. Toivottavasti tämän materiaalin myötä Suomen kirjastojen lautapeliosaamisen taso nousee entisestään; nyt asia ei ole ainakaan oppimateriaalin puuttumisesta kiinni.

Itseopiskelumateriaali löytyy Avointen oppimateriaalien kirjastosta.

Aikaisemmista kotimaisista lautapeliaiheisista opinnäytetöistä mainittakoon Mikaela Kumlanderin Tampereen yliopistoon tekemä pro gradu Lautapelit ja niiden sisällönkuvailu Suomen yleisissä kirjastoissa vuodelta 2020.

Ticket to Ride -puzzlepeli

Ticket to Ride: Track Switcher on yksinpelattava logiikkapuzzle Ticket to Ride -teemalla – jotain Rush Hourin tyylistä pähkäilyä siis, junien siirtelyä järjestelyratapihalla halutun lopputuloksen saamiseksi. Peli ilmestyy lokakuussa ja ilmeisesti myös suomeksi.

Lost Ruins of Arnakiin lisäri

Oivallisesti menestynyt Lost Ruins of Arnak saa ensimmäisen lisäosansa. Lost Ruins of Arnak: Expedition Leaders ilmestyy lokakuussa 2021 ja tuo peliin kuusi erilaista johtohahmoa retkikunnille. Jokainen näistä tarjoaa pelaajille erilaisia voimia, eli lisäri tuo peliin yksilölliset pelaajavoimat.

Mukana on myös vaihtoehtoiset tutkimusradat, jotka tuovat peliin vaihtelua ja uusia haasteita. Lisäksi mukana on uusia esinekortteja.

Czech Games Editionin sivuilta löytyy myös The Search for Professor Kutil, neliosainen soolokampanja Lost Ruins of Arnakiin.

Kosmoksen uutuuksia

Kosmos on listannut loppuvuoden 2021 julkaisunsa. Uusi versio vuonna 2017 ilmestyneestä Karak-pelistä on listan kuumimpia julkaisuja. Myös nimellä Catacombs of Karak ilmestynyt peli on BoardGameGeekin parhaiden lastenpelien listalla hienosti menestynyt lasten luolaholvauspeli. Sitä on Suomessa kehunut Puutyöläinen blogissaan.

Kosmoksen uusi versio on englannin- ja saksankielinen ja ilmestyy lokakuussa 2021.

Ken Follett -pelien sarja jatkuu Wolfgang Kramerin suunnittelemalla korttipelillä Kingsbridge: Das Spiel. Pelimekaniikasta ei ole juurikaan tietoa vielä, mutta ainakin samalla oppii Englannin keskiaikaa.

Reiner Knizialta tulee High Score, joka on onnenkoetusnoppapeli. Kortti kertoo haasteen, joka pitää toteuttaa, ja kun ensimmäinen pelaaja on valmis, muut voivat yrittää voittaa tämän tuloksen. Liian kova riskinotto voi johtaa nollatulokseen.

Jäikö Pöydällä Digital näkemättä?

Pöydällä Digitalin oivallinen ohjelma on saatavilla tallenteina Youtubesta. Koko soittolista löytyy tästä, alta taas linkit suoraan eri ohjelmanumeroihin:

• Jamey Stegmaierin haastattelu
• Miiran ja Kaitsun top 10 Board Game Arenan pelit
• Agemonian esittely
• Lautapelien suunnittelu -paneelikeskustelu
• Lands of Galzyrin esittely
• Spede Pasanen Steampunk Rallyssä
• Lautakunta LIVE

Lautapeliartistit arvioi: Scythe

Scythe on 1920-luvun sodanjälkeiseen ja vaihtoehtoiseen Eurooppaan sijoittuva alueenhallintapeli, jossa eri kansat taistelevat vaikutusvallasta, suosiosta ja maa-alueista. Kapitalistinen kaupunkivaltio ”Tehdas” on tuhoutunut, mutta sen lieppeillä erilaiset panssaroidut sotakoneet eli mechit ottavat toisistaan mittaa.

Scythessä kukin pelaajista edustaa yhtä kansaa (ryhmittymää), jonka tavoitteena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä ennen pelin loppua. Peli päättyy saman tien, kun joku pelaajista saavuttaa kuusi tähteä. Usein tämä tapahtuu hiukan yllättäen, joten pelin aikana saa vilkuilla miten kanssapelaajilla menee. Tähtiä saa esimerkiksi sotia voittamalla, tehtäviä tekemällä, virittämällä oman suosionsa tai sotavoimansa tappiin, rakentamalla rakennuksia tai luomalla mechejä. Strategioita pisteiden maksimoimiseksi riittää.

Scythe on yksi lempipeleistämme, sillä se on haastava ja strateginen, joten pelattavaa riittää. Ryhmittymät ovat keskenään erilaisia mutta hyvin tasapainotettuja. Sodan uhka on pelissä alati läsnä, mutta itse sotiminen ei ole liian isossa roolissa meidän makuun. Plussaa peli saa myös siitä, että se ei pääty ennalta määrättyyn kierrosmäärään eikä pelin päättävä pelaaja ole automaattisesti voittaja. Peli on myös visuaalisesti ja teemallisesti hieno. Ohjekirjakin on pätevä. Plussaa myös pelilaudan ylä- ja alatoiminto-kombosta.

Entäpä ne Scythen miinuspuolet? Meidän mielestämme tehtävät ovat keskenään liian vaihtelevia (osa todella haastavia ja osa helppoja), minkä lisäksi kohtaamisissa voisi olla enemmän vaihtelua. Sotakortitkin ovat varsin simppeleitä: antavat ainoastaan tietyn määrän sotavoimaa, mutta eivät mitään muuta. Pieneksi miinukseksi voidaan myös lukea se, että Scytheä ei kannata pelata niin, että osa pelaajista on kokeneita ja osa aloittelijoita. Sen verran asymmetrinen peli kuitenkin on.

Meidän arvio: noin 9.1 (asteikolla 4-10).

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

@lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Kickstarter-pelit

Alla esiteltävät pelit ovat rahoitusta kerääviä Kickstarter-kampanjoita. Ennen kuin annat rahojasi Kickstarter-kampanjoihin, kannattaa tehdä vähän pohjatöitä. Lautapelioppaan Mitä huomioida Kickstarter-kampanjoita tukiessa -artikkeli on oivallinen aloituspiste.

Tähän on valikoitu mielestämme kiinnostavimpia ja parhaimpia kampanjoita, mutta mitään takeita ei näistäkään voi antaa.

Väriä ja valoa

Kroma on kahden tai kolmen pelaajan laattojenasettelupeli, jossa erikoisuutena on taustavalaistu pelilauta. Sen päälle pelataan läpinäkyviä värillisiä laattoja ja kun kaksi laattaa pelataan päällekkäin, värit sekoittuvat.

Laatat ovat perusvärejä eli syaania, magentaa ja keltaista ja pelaajien tavoitteena on saada laudalle mahdollisimman paljon omaa sekundääriväriään eli vihreää, oranssia tai violettia.

Sääntökirja on luettavissa.

Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 23.7.2021 asti.

Mystistä metsänhoitoa

Forests of Pangaia on näyttävä metsänkasvatusaiheinen peli, jonka mekaniikka tuo osin mieleen Photosynthesiksen: tässäkin puut kasvavat kokoa, levittävät siemeniään ympärilleen ja siemenistä kasvaa uusia puita. Kasvua ei vain ohjaa vain auringon kulku, vaan pelaajilla on henkiolentoja kuvaavat nappulat, jotka liikkuvat laudalla keräämässä resursseja ja kasvattamassa puita.

Pisteitä kerätään suorittamalla tehtäviä, kuten rakentamalla puuketjuja alueelta toiselle, rakentamalla paljon puita tietyille alueille ja kasvattamalla korkeita puita tietynlaisille alueille. Tehtäviin käytetyt puut muuttuvat aina pienemmiksi tai poistuvat kokonaan.

Puiset puut ovat huomattavasti söpömpiä kuin Photosynthesiksen pahvipuut, se on sanottava. Forests of Pangaia on kaunis peli puisen lautapeliestetiikan ystäville.

Pelin ohjekirja on luettavissa.

Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 16.7.2021 asti.

Keskiraskas kiipeilypeli

First Ascent on kiipeilyaiheinen peli, jossa ei kisata huipulle ensimmäisenä, vaan kerätään pisteitä. Pelaajat kiipeävät vuorelta löytyviä reittejä ja pisteitä kertyy reittien suorittamisesta. Ensimmäisenä jonkun reitin tehnyt saa parhaat pisteet, myöhemmin tuleville sama reitti on helpompi. Eri reitit vaativat eri taitoja ja välineitä ja pelaajien on mahdollista kehittää kiipeilijänsä osaamista pelin aikana.

Pelissä on yhteisiä tavoitteita, jotka antavat pisteitä tietynlaisten reittien kiipeämisestä ja lisäksi pelaajilla on henkilökohtaiset tavoitteet, jotka palkitsevat tietyistä reiteistä.

First Ascentin luulisi kiinnostavan sekä lautapelaajia että kiipeilijöitä: peli on varsin yksityiskohtainen, kiipeilijät varmasti arvostavat sen sisältöä, ja mekaanisestikin peli vaikuttaisi monipuoliselta ja mielenkiintoiselta.

Ohjekirja on luettavissa. Peli löytyy Tabletop Simulatorista.

Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 15.7.2021 asti.

Napoleonin sodat tiiviissä muodossa

Coalitions tiivistää Napoleonin sodat moninpeliksi, jossa neuvottelut ja liittoumat ovat pelin ytimessä. Pelissä on muutama huomionarvoinen idea. Pelissä on kuusi suurvaltaa (Ranska, Britannia, Itävalta, Venäjä, Preussi ja ottomaanit), eikä lainkaan yksittäisiä pelaajien vuoroja. Sen sijaan pyöräytetään Wheel of Waria, joka antaa jokaiselle kansalle toiminnon suoritettavaksi: yksi kerää tuloja, toinen mobilisoi joukkoja, joku voi järjestellä diplomatiaansa, yksi saa pisteitä, yksi liikkuu ja taistelee.

Toinen erikoisuus on aktivointijärjestelmä. Kun valtion on vuoro liikkua, sen on valittava toinen valtio aktivaattorikseen. Tämä ei voi olla kukaan liittolaisista. Ensimmäisen vapaan liikkeen jälkeen valtio voi liikkua vain jos aktivaattori antaa luvan. Luvan saamiseksi pitää tietysti antaa jotain vastinetta ja näin peli pakottaa diplomatiaan ja neuvotteluun.

Peliä voi pelata myös soolona tai yhteistyöpelinä, jolloin tekoäly ohjaa Napoleonia.

Ohjekirja on luettavissa.

Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 14.7.2021 asti.

Toisen maailmansodan ilmasotaa

Age of Dogfights: WWII on serbialaisen isä-poika-tiimin odotettu jatko-osa pidetylle Age of Dogfights: WWI:lle. Edeltäjänsä tavoin luvassa on säännöiltään suoraviivaista ja yksinkertaista ilmasotaa.

Eri korkuiset jalustat mallintavat 14 lentokorkeutta ja esimerkiksi kääntymiskallistuksia otetaan huomioon. Pyrkimys on siis yksinkertaisuudesta huolimatta tarjota yksityiskohtia ja autenttisen tuntuista lentämistä. Tarjolla on laaja valikoima skenaarioita. Lisäosat laajentavat konevalikoimaa muun muassa Tyynellemerelle, Britannian taisteluihin, itärintamalle ja Afrikkaan.

Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 12.7.2021 asti.

Lyhyesti

Spruance Leader on Dan Verssen Gamesin soolopeli, jossa pääsee komentamaan kylmän sodan aikaista Yhdysvaltojen laivastoryhmää Neuvostoliiton kalustoa vastaan. Pelissä on Leader-sarjan peleistä tuttuja piirteitä. Sääntökirja on luettavissa. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 14.7.2021 asti.

Scarface 1920 on Chicagon 1920-luvun alamaailmaan sijoittuva espanjalainen lautapeli, jossa pelaajat johtavat kilpailevia rikollisjengejä. Pelimekaniikka tarjoaa työläistenasettelua, pakanrakennusta ja aluehallintaa. Sääntökirja on luettavissa. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 15.7.2021 asti.

2 Minutes to Midnight jatkaa kylmän sodan teemalla (ei siis hai Iron Maiden -teemalla). Kestoa on parin minuutin sijasta muutamasta tunnista täyden kampanjapelin kuuteen-seitsemään tuntiin. Sääntökirja on luettavissa ja peli löytyy Tabletop Simulatorista. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 8.7.2021 asti.

Winterhaven Woods on kauniisti kuvitettu koko perheen kortindraftaus- ja settienkeräilypeli. Pelaajamäärä skaalautuu 1–6 pelaajaan ja kiusanteon määrääkin on mahdollista säätää. Sääntökirja on luettavissa. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 16.7.2021 asti.

NEXUM: Galaxy on scifi-aiheinen 4X-peli (tosin heti sanotaan, että pelissä on vain kolme X:ää, explore puuttuu), jossa taistellaan galaksin hallinnasta. Peli on joustava ja tarjoaa useita erilaisia tapoja pelata yksin tai yhdessä. Sääntökirja on luettavissa. Peli löytyy Tabletop Simulatorista. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 8.7.2021 asti.

Orange Swan on isoista blokkisotapeleistään tunnetun VentoNuovo Gamesin peli toisen maailmansodan Tyynenmeren taisteluista. Skaala on iso. Pelimekaniikka on tuttua Eurooppaan sijoittuvasta Black Swan -pelistä. Säännöt ovat luettavissa. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 8.7.2021 asti.

Lautapeliartistit arvioi: Neuroshima Hex! Duel

Neuroshima Hex on kaksintaistelupeli, joka sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen maailmaan. Pelaajat ohjaavat armeijoitaan ja koittavat tuhota vastustajan tukikohdan. Armeijat koostuvat 34 laatasta, jotka sisältävät sotilaita, tukijoukkoja ja spesiaalitoimintoja. Kaikilla armeijoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, sekä omat joukot. Peli on vahvasti asymmetrinen tästä johtuen. Peli etenee vuoropohjaisesti laattoja asetellen, ja pelin voittaa pelaaja, joka saa ensin tuhottua vastustajan tukikohdan, tai laattojen loputtua enemmän tuhoa tukikohtaan tehnyt pelaaja.

Pelaajan vuoro alkaa nostamalla kolmeen laattaan. Näistä laatoista on välittömästi heitettävä yksi pois, joka on loppupelin poissa käytöstä. Jäljelle jäävistä laatoista pelaaja voi asettaa joko molemmat laudalle tai säästää molemmat tai toisen. Säästäminen johtaa kuitenkin siihen, että seuraavalla vuorollasi nostat vähemmän laattoja. Pelaajan vuoro päättyy, kun laatat on asetettu tai pelattu, paitsi jos yksi pelatuista laatoista on taistelu, joka päättää vuoron heti taistelun ratkettua. Taistelu etenee sotilaiden numerojärjestyksessä, ensin hyökkäävät samanaikaisesti korkeimman arvon omaavat sotilaat. Tuhotut sotilaat poistetaan sitä mukaa kun kaikki saman numeron sotilaat ovat toimineet. Taistelua jatketaan niin kauan, että kaikki sotilaat ovat toimineet ja lopuksi tukikohta arvolla 0 ampuu kaikkia vieressä olevia vastustajan joukkoja. Kun taistelu on suoritettu, toinen pelaaja saa vuoronsa ja pelaa laattojaan laudalle.

Neuroshima Hex ei ollut suuri hitti meidän porukalle, koska peli on hyvin vahvasti tuuripohjainen. Nostat laattoja ja pelaat laattoja. Peli on helppo hävitä omaan huonoon tuuriin tai vastustajan hyvään tuuriin. Kaikki armeijat ovat hyvin erilaisia, mikä on pelin parhaita puolia, mutta johtaa myös siihen, että osa peleistä on jo lähtökohtaisesti epätasapainossa, tai ainakin tuntuu siltä.

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

@lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Pelattua

Mikko

Bézier Gamesin Maglev Metro herätti mielenkiintoa jo kun pelistä saatiin ensimmäiset tiedot. Ted Alspachilla on junapelitaustaa Age of Steamin lisäosien parista ja pelin läpinäkyvät päällekkäin pinottavat ratalaatat vaikuttivat hauskalta idealta. Pelissä rakennellaan metroratoja ja lopputuloksena on varsinkin useammalla pelaajalla hyvinkin vakuuttavan näköinen metrokartta, kun värikkäät linjat kulkevat rinnakkain.

Pääsin nyt testaamaan kiitos Tuomon, joka oli pelin hankkinut. Pelasimme pelilaudan molemmat puolet, Berliinin ja Manhattanin, väärässä järjestyksessä tosin. Olihan tämä mielenkiintoinen peli!

Mistä on kyse? Homman jippona on rakentaa rataa ja asemia ja kuljetella matkustajia paikasta toiseen. Rahalla ei kuitenkaan pelata. Kun matkustajan kuljettaa perille oikean väriseen kaupunkiin, sen saa sijoittaa omalle pelilaudalle. Osa matkustajista on ihmisiä, osa robotteja. Omalle laudalle pelatut robotit päivittävät toimintoja paremmiksi, matkustajat taas lähinnä tuottavat pisteitä.

Tämä idea robottien parantamista toiminnoista on mainio. Lähtökohtaisesti kaikkea voi tehdä yhden: voit rakentaa yhden radan, ajaa yhden asemanvälin, ottaa kyytiin yhden matkustajan, jättää pois yhden matkustajan ja niin edelleen. Muutama robotti lisää, ja jo tehostuu: yhdellä siirrolla voikin ottaa junan kyytiin parikin matkustajaa, rataa tulee kenties kolmekin palasta ja juna kiitää useamman linkin verran. Lisätoimintojakin voi hankkia.

On mielenkiintoista pähkäillä, missä toiminnoissa lisäpotkua eniten tarvitsisi. Robotteja voi siirtää toiminnoilla paikasta toiseen, tosin toiminnoissa on vähän rajoituksia sille, minkä väriset robotit toimintoihin sopivat. Tämä siirtelykin on tärkeää, vaikka tuntuukin toimintojen tuhlaukselta.

Oliko mistään kotoisin? Maglev Metro on kiehtova peli ja pelaan sitä kyllä mieluusti toistekin. Omaksi en tarvitse ja vähän ehkä olisin varovainen kenen kanssa peliä pelaan – robottien kanssa puljaaminen on monille varmasti liian rasittavaa ja pelissä on lisäksi huomattava jäätymisvaara, vaihtoehtoja on vain paljon. Sellaista kevyttä kulmikkuuttakin pelissä tuntuu olevan. Annetaan arvosanaksi toistaiseksi vahva seiska.

Maglev Metro on muuten tyly peli! Ensimmäinen pelini soljui oikein mukavasti, sain lisätoimintoja ja buustattua toimintojani ja tuntui, että sain hyvin asioita aikaiseksi. Toisessa pelissä jäin alussa jälkeen ja loppupeli olikin turhauttavaa kitumista. Itse tein kaksi heikkoa toimintoa, kun Tuomo teki joka vuoro neljä huikean tehokasta toimintoa. Omaa tyhmyyttänihän tämä, mutta alkupelin pienet mokat voivat kostautua raskaasti.

Berliinin kartta vaikuttaa näin kertakokeilujen perusteella selvästi Manhattania paremmalta. Pelissä omaa rataverkostoa saa rakentaa vain reitin päistä, mutta Manhattanissa keskellä lautaa on valtava keskusasema, josta saa lähteä joka suuntaan. Se ei mielestäni tee pelille hyviä asioita se.

Kesäkuussa tein 15 kuukauden mittaiseksi venyneen tauon jälkeen paluun Tavernaan. Onneksi paikka oli vielä pystyssä. Olipahan mukavaa nähdä pelikavereita pitkästä aikaa ja päästä taas pelaamaan. Ensimmäisessä peli-illassa pureuduttiin vanhaan suosikkiin, kun pelasimme Lokomotive Werksiä. Tämä oivallinen junatehtailupeli on karu, mutta viihdyttävä. Siitä ei kuitenkaan sen enempää, arvostelu on vihdoin ja viimein työn alla.

Ilta kuitenkin avattiin Blue Skiesilla, joka oli ainakin sen omistajalle Villelle tuttu Board Game Arenan puolelta, mutta kaikille ensimmäinen pelikerta pöydän äärellä. Tässä Joe Huberin suunnittelemassa ja Rio Grande Gamesin suunnittelemassa ihan vähän vain Excel-taulukolta näyttävässä pelissä lentoyhtiöt valloittavat Yhdysvaltojen markkinoita vuoden 1979 lentoliikenteen avautumisen jälkeen.

Miten peli toimii? Peli on hyvin yksinkertainen. Joka vuoro pelaajat valloittavat pelilaudan lentokentiltä lähtöportteja. Portteja ostetaan pisteillä, eli voi napsia yhden kalliin tai monta halpaa. Mitä kalliimpi portti, sitä enemmän sillä on matkustajapotentiaalia. Sen jälkeen jokainen pelaa kädestään kortin, joka lisää jollekin lentokentälle matkustajia ja pakasta nousee vähän lisää kortteja. Lentokentillä olevat matkustajat jaetaan mahdollisimman tasaisesti porttien kesken ja pelaajat saavat sitten pisteitä matkustajamääränsä mukaisesti.

Peli päättyy, kun joku pelaa viimeisen porttinsa tai kun joku saavuttaa sata pistettä. Siinä vaiheessa lasketaan vielä porttien enemmistöt eri alueilta, näistäkin voi saada mojovan läjän pisteitä.

Onko hyvä? Maglev Metron tapaan Blue Skies on vahva seiska. Blue Skiesin etuihin kuuluu napakka kesto, alle tunti, ja viiteen venyvä pelaajamäärä. Itse toiminta on mielenkiintoista, tasapainottelu alueiden valloittamisen ja matkustajapisteiden keräämisen välillä on toimivaa. Miinuspuolelle sanoisin isoimmaksi sen, että pelissä on jonkun verran tuuria matkassa (minä selvästikin hävisin, koska pakasta nousseet kortit eivät oikein osuneet omille kentilleni) ja sen, että pelissä on samaan aikaan helposti ja vaivalloisesti laskettavaa informaatiota.

Tällainen helppo-ja-vaivalloinen on aina ärsyttävää. Enemmistöt porteissa eivät perustu porttien määrään, vaan mitä kalliimpi portti on, sitä enemmän se painaa. Ei siis riitä, että silmäilee montako porttia jollain pelaajalla tietyllä alueella on, vaan pitäisi ihan oikeasti laskea porttien arvot. Se on helppoa, mutta samalla vaivalloista, etenkin kun tilanne muuttuu tiuhaan. Nettiversiossa tämä toimii sujuvasti, kun tieto näkyy suoraan ja päivittyy automaattisesti.

Lautapeli kaipaisi ehkä jonkun taulun, jossa tietoa voisi seurata, ilman että kaikkien tarvitsee sitä laskea uudestaan ja uudestaan. Toki voisin ihan hyvin pelata tuntumalla ja arvioimalla, mutta sitten kaikkien pitäisi tehdä niin, koska jos joku laskee tarkkaan, siitä saa taas aika lailla etua.

Pelaan kyllä mieluusti uudestaan, sen verran sujuva ja mukavasti vanhanaikaisen oloinen peli Blue Skies on. Karu ulkoasukaan ei haittaa, peli kyllä vie mukaansa, vaikka onkin vähän ruma.

En ole juurikaan pelejä ostellut tänä vuonna. Sen merkittävämpää sitten onkin, kun jotain päädyn ostamaan. Vuoden ensimmäisen ostoksen kunnian sai Martin Wallacen tietokonepeliin perustuva Anno 1800, jonka Kosmos julkaisi saksaksi jo viime vuonna. Nyt peli saatiin englanniksi ja nappasin omani Tampereen Lautapelit.fi:stä.

Kaikki kehut, jotka pelistä olen lukenut, ovat olleet paikallaan: tämä on oikein mainio peli. Mikä parasta, se toimi myös peliseuralle, joten pelikertoja on kertynyt nopeasti muutama, ja on aivan mahdollista, että Anno 1800 kilpailee Hallertaun kanssa vuoden parhaan pelin tittelistä.

Kansikuvassa uljas höyrylaiva, teemana teollinen vallankumous ja Martin Wallace suunnittelijana – vähemmästäkin tulee mieleen Brass. Kuitataan se saman tien: ei liity! Brass on talouspelien aatelia, vaan Annopa ei ole talouspeli ensinkään. Anno on oikeastaan työläistenasettelupeli.

Miten peli kulkee? En ole pelannut tätä nimenomaista Annoa tietokoneella, mutta ei ole Wallacekaan. Sen verran pelisarjaa tunnen, että kuviot ovat tutut: on eritasoisia työläisiä ja edistyneemmillä on paremmat tuotannot, mutta vaativammat tarpeet. Näitä tarpeita pyritään sitten toteuttamaan tuottamalla vaadittua tavaraa tuotantoketjuilla. Tämä kaikki toimii työläistenasetteluna, jossa pelaajilla on nippu eritasoisia työläisiä, joita voi päivittää paremmiksi pelin edetessä. Työskentelypaikat ovat pelaajien omia ja niitä pitää rakentaa lisää. Etenkin moninpelissä kaikkea ei ole mahdollista rakentaa itse, vaan puuttuva tavara pitää ostaa muilta pelaajilta.

Touhun pointtina on käsi kortteja, yksi jokaista työläistä kohden (ja jokainen lisätyöläinen jonka hankit tuo mukanaan uuden kortin). Nämä kortit vaativat resursseja, jotka maksamalla kortin saa pelata ja palkinnon lunastaa sitten myöhemmin sopivalla hetkellä. Kortin pelaamisesta saa myös pisteitä. Mikä tärkeintä: peli päättyy, kun joku pelaajista saa kaikki korttinsa pelattua.

Toimiiko? Jossain arviossa peliä luonnehdittiin puuduttavaksi. Sitäkin se voi olla ja väärässä seurassa varmasti melko jäätävää analyysihalvausta. Minulle resurssinveivaus maistuu ja sulatan pelin satunnaistekijät (jotka eivät olekaan kaukana Hallertaun vastaavista). Kaksinpelin kestokin on asettunut selvästi alle tuntiin ensimmäisen pelin jälkeen ja vuorot viuhuvat enimmäkseen hyvin nopeasti, joitain kriittisiä paikkoja lukuunottamatta. Ensifiilikset ovat siis erittäin lämpimät.

Miinuspuolet ovat lähinnä toteutuksessa. Videopelitausta tarkoittaa kammottavaa videopelistä noukittua kuvitusta, joka ei ole millään mittapuulla kaunista. Komponentit ovat enimmäkseen ok, mutta tilasin jo pienimpien ja eniten käytettyjen pahvilätkien tilalle puiset osat Spielmaterialilta. Vastaavia ongelmia Kosmoksella oli Cities: Skylinesin kanssa. Tämänkin pelin kuvitus on Fioren työtä ja toivoisin kyllä, että Kosmoksella nostettaisiin tasoa selvästi. Olisipa muu peli upean kansikuvan tasoinen graafiselta ilmeeltään!

Ei vaatinut kuin toisen tauon jälkeisen Taverna-pelikerran, kun pöydän äärellä oli tasan kuusi pelaajaa valmiina kokeilemaan Westphaliaa. Tämä Amabel Hollandin peli kuvaa Westfalian rauhanneuvotteluja, joissa yritetään saada aikaiseksi mahdollisimman hyvä lopputulos aivan kammottavalle konfliktille.

Peli on kaupankäynti- ja neuvottelupeli, jossa ei ole lainkaan rahaa. Sen sijaan kaikilla on velkaa ja sitä kertyy vain lisää. Kauppaa voi käydä kaikesta: velasta, yksiköistä, alueista, vuorojärjestyksestä – jopa maa, jolla peliä pelaat, on pelin alussa käypää kauppatavaraa.

Tuomo sai pöydän toisessa päässä veloissaan kituvan Espanjan (joka, kuten säännöissä sanotaan, käy kahta sotaa, missä on kolme enemmän kuin mihin Espanjalla olisi varaa) ja huokaili tilanteen toivottomuutta. Espanjalla on kuitenkin helppoa: voittoon riittää, että pelin lopussa on vähemmän velkaa kuin pelin alussa. Minä sain arvonnassa Ranskan, jonka pitää paitsi hankkiutua eroon veloistaan, myös varmistaa että liittolaiset Hollanti ja Ruotsi onnistuvat tavoitteissaan.

Nooan Hollanti onnistuikin komeasti: Hollanti teki rauhan Espanjan kanssa ja pääsi pelin lopussa eroon kaikista veloistaan (Hollannin velkasaldo oli lopussa roimasti miinuksella, eli enemmänkin olisi sietänyt olla velkaa). Ruotsalaiset eivät valitettavasti onnistuneet tavoitteissaan ja minulla oli itsellänikin valitettavasti pari velkaa liikaa, kiitos Baijerin ja Itävallan aluekauppojen.

Lopulta vajaan parin tunnin pelin jälkeen voittoon suoriutuivat Hollanti, Baijeri ja Espanja. Lopuksi jäi vain hämmennys siitä, mitä tässä nyt itse asiassa tapahtui. Tätä uudestaan!

Mainitaan vielä pienenä tiiserinä, että olen päässyt testaamaan Snowdale Designin tulevaa Lands of Galzyria. Siitä ei nyt sen enempää, sillä pelistä tulee laajempi ennakkoarvio lähiviikkoina.

Annika ja Kai – Oath: Chronicles of Empire and Exile

Annika ja Kai Saarto: Annikaa tämä Cole Wehrlen uusin suurpeli oli kiinnostanut jo pidempään, kun saimme tilaisuuden lainata Mikon bäkkäämää kappaletta heti tuoreeltaan. Turun seudun lautapeliskenestä Taneli ja Vellu kiilasivat nopeasti pöytään mukaan. Oath on kampanjapeli ilman varsinaista kampanjaa. Se sisältää kortinvärväystä, aluehallintaa, tutkimusmatkailua, taisteluja, neuvotteluja ja paljon muuta. Ulkoisesti upea peli muistuttaa kovasti Rootia, sillä Kyle Ferrin on kuvittanut sen samoilla söpöillä eläinhahmoilla.

Kukin pelaaja luotsaa omaa ryhmittymäänsä liikkuen joka pelikerralla (osittain) muuttuvassa maailmassa. Yksi pelaajista on Kansleri, jolla on jo alkuun useampia alueita hallittavanaan sekä potentiaalisesti isoimmat sotavoimat. Muut ovat tavallisesti omaa heimoaan johtavia maanpakolaisia, mutta saattavat pelikerran aikana kaapata Kanslerilta vallan tai liittyä tämän puolelle Kansalaisiksi (vain odottaen tilaisuutta saada kansan suosio ja nousta valtaan).

Voittamiseen on eri tapoja. Kanslerin pitää lähinnä säilyttää valtansa ja maanpakolaiset voivat löytää maailmaa tutkimalla Näkyjä, joista paljastuu heille henkilökohtainen voittoehto. Muitakin teitä voittoon löytyy. 

Omalla vuorolla poltellaan toimintopisteitä ja resursseja muun muassa liikkumiseen, eri alueiden heimoihin vaikuttamiseen, artifaktien etsimiseen, salaisen tiedon hankintaan, rahakirstun täyttämiseen ja valloitussotiin.

Pelisession jälkeen kirjoitetaan vapaamuotoisesti yhteistä kronikkaa pelimaailman tapahtumista. Voittaja pääsee Kansleriksi ja saa pitää valloittamansa alueet pesämunana seuraavaan pelikertaan. Joitakin uusia tutkimattomia alueita tulee pelilaudalle löydettäväksi, kun pelitilanne tallennetaan seuraavaa kertaa varten,

Oath on aika peto peliksi. Omaksuttavaa on paljon, ensimmäinen pelikerta kesti meillä kuutisen tuntia kun sääntöjä vielä kerrattiin alkuun. Seuraava peli kesti reilut neljä tuntia ja kolmas kolme tuntia. Parasta Oathissa on jännitys. Joka pelissä kaikki olivat jossain vaiheessa kiinni voitossa. Kun näin tapahtuu, muut pelaajat tekevät kaikkensa sen estääkseen, minkä jälkeen onkin joku toinen voittamassa. Sitten kaikki liittoutuvat tätä pelaajaa vastaan ja niin edetään, tyypillisesti yhä suurempia riskejä ottaen, kunnes joku lopulta onnistuu täyttämään voittoehtonsa.

Kolme pelikertaa riitti meille, vaikka hauskaa olikin. Pelin perusjuoni ei tuntunut mihinkään noiden aikana muuttuvan, eikä kronikan täyttäminen ja maailman tarinan luominen itse lopulta kuitenkaan imaissut mukaansa. Pelissä ei tuntunut nimittäin olevan mitään valmista juonta, vaan kyseessä on enemmän tarinallinen hiekkalaatikko. Oath pyrkii kuitenkin tarjoamaan jotain uutta usein samoja mekanismeja ja ideoita kierrättävässä peliteollisuudessa. Tämä oli siksi piristävä tapaus vaikkei ihan omaan makuun täysillä osunutkaan.

Antti-Ville – Under Falling Skies

Soolopeli Under Falling Skies ilmestyi kuin tilauksesta hiljaisten pelihetkien kumppaniksi. Parin viime kuukauden ajan maailmaa on pyritty pelastamaan noppaoptimoiden puolituntinen kerrallaan Space Invadersin hengessä.

Itse peruspeli ei tarjoa kovin montaa elämystä, vaan tämän ei pidäkään antaa hämätä. Under Falling Skies ammentaa tästä perusrungosta ja panostaa vahvasti jaetuista skenaarioista koostuvaan kampanjaan, joka onkin sitten monipuolinen ja jatkuvasti yllättävä paketti. 

Kampanja on ottanut allekirjoittaneelta luulot pois jo alkumetreillä, mistä syystä olen päätynyt laskemaan pelin vaikeustasoa. En tiedä vielä tässä vaiheessa, kuinka kaikki lopulta päättyy, mutta arvelen näkeväni pelatessa vielä monia vastaavista genre-leffoista tuttuja juonenkäänteitä, mikä on vain hyvä asia.

Itsenäisyyspäiväksi ristimäni kampanja saa hyvin helposti jatkoa, sillä nyt sivuun sysätyt osat on helppo ottaa käyttöön kokonaan uusissa taisteluissa. Uudelleenpelattavuutta siis riittää!

Petri – Blue Skies

Blue Skies on Excel-taulukkoa muistuttava ilmailupeli, jossa aidot 1970-luvun lentoyhtiöt kamppailevat Yhdysvaltojen eri kaupunkien lentokenttien porttipaikoista. Pelin teema ja pelkistetty grafiikka poikkeavat mukavasti perinteisestä pelikauppojen tarjonnasta.

Porteille ilmestyy uusia matkustajia nostettujen korttien perusteella, ja ruuhkaisimmat kentät, kuten Atlanta, nousevat korttipinosta useammin kuin muut. Pelissä on paljon taulukoita: on porttitaulukko, pistetaulukko ja tulotaulukko. Tulotaulukkoa on syytä tarkistella koko ajan, jottei laskut ole menneet missään vaiheessa sekaisin. Tältä osin Blue Skies toimiikin paremmin verkkopelinä kun peli laskee kaiken itse, mutta kaikesta vekslaamisesta ja pähkäilystä huolimatta pelasimme nelinpelin alle tuntiin.

Ensimmäisen pelikokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka Blue Skies näyttää ja haisee talouspeliltä, se on silti aluehallintapeli. Sen verran reilut pisteet tiettyjen alueiden porttienemmistöjen hallinnasta lopussa saa. Pelin jälkeen tyytyväinen hyminä ja nyökyttely paljastivat, että pelillä on paikka pöydässämme toistekin.

Sampsa

Reef

Tämä Emerson Matsuuchin kompakti ja nopea abstrakti oli paljon parempi kuin osasin kuvitella. Sääntökirjaa plärätessä koralliteemainen peli vaikuttaa todella pliisulta, jopa hieman unohdettavalta tapaukselta. Mutta yhden erän nopeus ja tietynlainen kombomahdollisuus kiehtoivat.

Ei tämä nyt mikään Azul ole, tuuria on melkoisesti eikä pelissä ole mitään yksittäistä koukkua, joka jäisi mieltä kutkuttamaan. Mutta 20 minuuttiin tämän saisi pelattua ja siinä aikasegmentissä kilpailu on paljon vähäisempää.

Peli olisi varmasti parhaimmillaan, kun sitä pelaisi tiheällä aikavälillä useamman kerran, mielellään jonkun vakituisen pelikaverin tai puolison kanssa. Sellaista ei kuitenkaan nykyisellään löydy, joten peli jää ainakin hetkeksi unholaan. Reefin pariin pitää kuitenkin palata, jahka vanhin lapsista on sopivan ikäinen.

Tiny Towns

Peli on kyllä nimensä veroinen – omalle 4×4-laudalle kerätään resursseja, joitka sitten muunnetaan rakennuksiksi. Valitettavasti jokainen resurssi ja valmistunut talo vie yhden ruudun tilan, joten oman laudan tila vähenee asteittain. Paljon piti saada aikaan pienellä alueella ja vähässä ajassa.

Kokemusta voisi kuvailla jopa klaustrofobiseksi. Alkuun tuntui, että tilaa on vaikka kuinka, mutta hyvin pian huomaa, että omalle laudalle ei mahdu enää mitään.

Tiny Towns kyllä toimii ja peli muistuttaa kieltämättä osaltaan Dominionia – katsotaan tarjolla olevia kortteja, mietitään heti alkuun joku strategia ja sitten toteutetaan se mahdollisuuksien mukaan. Lisäosien tuonti tuntuisi olevan myös yhtä helppoa eli uusia rakennuskortteja vain kehiin. Peli vielä etenee vauhdilla, niin se on tietysti aina plussaa.

Pakko vielä loppuun mainita, kuinka mukana tullut vuorossa olevan pelaajan ”Mestarirakentajan vasara” on mahtava lisä. Alkuun sen turhuudelle lähinnä naurettiin, mutta kun sitä alettiin käyttämään meklarin vasarana, niin peliin tuli heti lisää särmää. Voin siis suositella, sekä peliä että vasaraa.

Thunderbirds

Omassa nuoruudessani Myrskylinnut-sarja sijoittui sinne ”vähän omituinen, paikoin tylsä” -osastolle, mutta muistot toki jäivät. Pandemia–Mattin lautapeliversio onkin sitten mainio tapaus.

Temaattisesti pelin tehtävät ja niiden vaatimukset nivoutuvat varmasti yhten hyvin, mutta mekaanisesti peli on puhtaasti ”mä meen tuonne, sitten sinä ajat tuon ja tuon kanssa sinne”-tyyppistä ongelmanratkaisua.

Thunderbirdsin tehtävät eli ongelmakortit nimittäin ratkaistaan noppaheitoilla, mutta tulokseen saa lisäpotkua, jos tietyssä ruudussa mukana ovat tietyt henkilöt tai alukset.

Vaihtelua eri haastekorteissa vaikuttaisi olevan hyvin, joten kyllä tätä pelaisin mielellään toistekin. Ainoa peli päättyi vielä häviön vuoksi vähän kesken. Pandemiajanoisille tässä on oikein hyvä lisäpala purtavaksi, vaikka teema ei niin hirveästi innostaisikaan.

Monza

Tämän kerran lastenpelinosto on Monza, joka on HABAn klassikko jo parinkymmenen vuoden takaa. Kyllä tässä edelleen riittää potkua. Vaikka pelin peruslähtökohdat eivät vakuuta (heitetään muutamaa värinoppaa ja liikutaan niiden mukaan väriruudusta toiseen), on peli yllättävän viihdyttävä.

Perheen kolmivuotias voi pelata ohjattuna ja nelivuotias osaa jo itse puntaroida, missä järjestyksessä nopat kannattaa pelata. Kuvitus on hieman kulahtanut, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan Monza on oikein toimiva paketti.

Lautapeliartistit arvioi: Draftosaurus

Peliporukkamme ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun kirjastosta kotiutui tämä 8+ vuotiaille tarkoitettu perhepeli Draftosaurus. Nauruista huolimatta laitettiin peli kuitenkin testiin.

Draftosaurus on kevyt pikapeli, jossa pelaajien tehtävänä on asettaa dinosauruksia laudalle eli puistoon niin, että pisteet maksimoituvat. Jokaisen pelilaudassa on kuusi erilaista aitausta, johon kerätään dinoja eri säännöillä: johonkin kerätään samanlaisia dinoja, johonkin pelkkiä eri lajeja ja johonkin dinoja esimerkiksi sen mukaan, mitä viereisellä pelaajalla on omassa puistossaan.

Peli alkaa niin, että jokainen pelaaja nostaa pussista satunnaisesti dinoja käteensä tietyn määrän näyttämättä niitä muille. Sitten yksi pelaajista heittää noppaa, joka kertoo rajoitukset dinojen asettamiselle. Rajoitus voi esimerkiksi olla, että dino tulee asettaa laudan vasemmanpuoleisiin aitauksiin. Rajoitus koskee kaikkia paitsi nopan heittäjää itseään. Kun pelaajat ovat asettaneet dinon, ojennetaan jäljelle jääneet dinot viereiselle pelaajalle ja heitetään noppaa. Tätä jatketaan kunnes dinot loppuvat.

Draftosaurus on hyvän mielen perhepeli. Me emme pitkien strategiapelien ystävinä ehkä olleet ihan kohderyhmää, mutta oli meilläkin ihan hauskaa pelatessa tätä! Plussaa annamme draftausmekaniikasta, kaksipuolisesta laudasta sekä siitä, että pelissä tulee seurata esim. viereisten pelaajien tekemiä valintoja. Ei voi siis laput silmillä keskittyä oman laudan täyttelyyn.

Tuurielementti on pelissä vahvasti läsnä, sillä paljon riippuu nopanheiton tuloksista sekä alussa nostetuista kourallisista dinoja. Huonolla tuurilla nostetaan ja heitetään huonosti, hyvällä tuurilla päinvastoin.

Jätämme numeerisen arvion antamatta, sillä koemme, ettei peliporukkamme ole parhaimmillaan selkeästi lasten- ja perhepelien arvioinnissa. Voisimme kyllä kuvitella, että monet lapsiperheet tästä tykkäväät, sillä yllättävän paljon hyviä elementtejä pikapeliin oli saatu.

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

@lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Lautakunta

Lautakunnassa on Pöydällä Digitalissa livenä nauhoitettu jakso, jossa Tuomo Pekkanen (Lautapelit.fi), Tero Hyötyläinen (Lunkisti.fi) ja Joonas Konstig (Puutyöläinen) puhuvat parhaista pelivuosista.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen

• Sampsa vaatetti siilejä Värikkäissä siileissä.
• Sampsa arvioi Yellow & Yangtzea.
• Veeti testasi Asmodeelta vähän yllätyksenä saadun Meadow’n.
• Heikki eli vaihtoehtoisia elämiä CV Pocketin parissa.
• Sampsa tutkaili Perhehoitoliiton julkaisemaa Meidän sakki -peliä.
• Sampsa arvosteli Sequence Junior -lastenpelin.
• Mikko haastatteli lautapelikuvittaja Johanna Tarkelaa.

Haluaisitko nähdä oman nimesi tällä listalla? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta ja uusille avustajille luvassa olevista stipendeistä. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Facebookista, Twitteristä, Telegramista ja Instagramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Lautapeliblogien päivitykset

• Lautakunnassa pohdittiin parasta pelivuotta.
• Miiran ja Annikan hyvin draftatuissa korteissa on puhuttu kortinvärväyksestä, peleistä, joissa ei pärjätä, Cult of the Oldista, lautapelien antamisesta lahjoiksi, pelien opettelemisesta, pienistä korttipeleistä, peleistä, joihin liittyy erityisiä muistoja ja top-listan laatimisesta.
• Anton VS ennakkoarvioi Impro-partypelin.
• Annika listasi 30 parasta vuoden sisään pelattua peliä.
• Lunkisti arvioi My City -kaupunkitetriksen.
• Bodogemaniassa esiteltiin Domina Gamesin kruununjalokivi Blade Rondo.
• Anton VS pelasi Between Two Castles of Mad King Ludwigia soolona.
• Anton VS arvioi Between Two Castles of Mad King Ludwigin.
• Bodogemaniassa arvioitiin Domina Gamesin Argoat.
• Anton VS pelasi Red Risingia soolona.
• Lautakunnassa puhuttiin 18xx-peleistä ja kuutiojunailuista.
• Anton VS esitteli Red Risingia.
• Anton VS esitteli My Cityä.

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

Lautapeliartistit arvioi: Roll for the Galaxy

Roll for the Galaxy on Race for the Galaxyn ”jatko-osa” samoilta tekijöiltä. Pelissä kehitetään omaa galaktista imperiumia asuttamalla planeettoja, kehittämällä teknologioita ja harjoittamalla planeettojen välistä kaupankäyntiä. Racesta eroten Rollissa actionit valitaan noppia heittämällä. Pelissä on kuusi eriväristä noppaa, joita voi saada lisää uusia planeettoja asuttamalla. Eriväriset nopat ovat keskenään erilaisia. Esimerkiksi punainen noppa on sotanoppa, jonka avulla on helpoin asuttaa uusia planeettoja ja kehittää uusia teknologioita. Keltainen noppa eli alienteknologianoppa sisältää kolme jokeria, joten se on nopista arvokkain.

Peli etenee vaiheittain. Ensin kaikki heittävät noppansa salassa muilta. Jokainen pelaaja asettaa noppansa symboleiden mukaisille toiminnoille, jonka jälkeen valitsee yhden toiminnon, jonka haluaa varmasti kierrokselle. Kun kaikki ovat asettaneet noppansa paljastetaan valinnat ja suoritetaan valitut toiminnot. Mahdollisia toimintoja on viisi: tutkimus, kehitys, asutus, tuotanto ja kuljetus. Pelaaja saa suorittaa toiminnon vain, jos hänellä on valitulle vaiheelle asetettu noppia. Vaiheiden suorituksen jälkeen ostetaan käytettyjä noppia takaisin ja tarkistetaan, päättyykö peli. Peli päättyy, jos jollakin pelaajista on edessään yhteensä 12 planeettaa ja kehityslaattaa tai kaikki pistemerkit on jaettu. Pelin voittaa eniten pisteitä saanut pelaaja.

Jos Yatzy alkaa kyllästyttää, Roll for the Galaxy on hyvä korvike. Peli on kevyt ja tuuripitoinen. Raceen verrattuna Roll tuntuu vähemmän taktiselta, koska toiminnot valikoituvat noppien heiton perusteella. Kehitetettävät laatat ovat melko yksitoikkoisia. Pelaajamäärä vaikuttaa myös merkittävästi. Viidellä pelaajalla melkein aina kaikki toiminnot ovat pelissä joka vuoro, kun kolmella pelatessa toiminnot ovat usein kortilla.

Meidän arvio: 6.6 (asteikolla 4–10).

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

@lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.