Lautapelit.fi:n uusia julkaisuja
Lautapelit.fi on julkaissut kesän alkuun koko joukon uusia pelejä ja toukokuussakin muutaman, jotka unohdimme käsitellä edellisessä uutiskatsauksessa. No, onpahan enemmän nyt!
Triqueta on Stefan Dorran ja Ralf zur Linden suunnittelema peli, joka nojaa vahvasti Colorettoon. Vuorollaan pelaajat joko lisäävät satunnaisen eläinlaatan johonkin laattariveistä tai ottavat yhden laattarivin itselleen. Jokaiselle pelaajalle on yksi rivi ja kun otat rivin, et enää osallistu sille kierrokseille.
Muutaman kierroksen jälkeen katsotaan, millaiset laattasetit on kerätty. Tasan kolmella samanlaisella laatalla saa kovat bonukset, mutta kolmen yli menemisestä sakotetaan reippaasti. Peli on siis tasapainottelua varovaisuuden ja uhkarohkeuden välillä. Tämä perusjippo on tismalleen sama kuin Colorettossa, mutta nyt korttien sijasta kerätään kivoja laattoja ja pisteytys toimii vähän eri tavalla.
Olen testannut, eikä tämä ole ollenkaan hullumpi kevyt filleripeli. Tuomon esittelyvideo Triquetasta.
S.O.S. eli Seas of Strife on uusi purjehdusaiheinen versio Mark Majorin Texas Showdown -korttipelistä. Tämä on erittäin tervetullut julkaisu, sillä Texas Showdown on erinomainen tikkienvälttelypeli 4–5 pelaajalle (kolminpelinä siinä ei ole hirveästi tolkkua). Tätä voin suositella lämpimästi kaikille nokkelien korttipelien ystäville. Tuomon esittelyvideo Seas of Strifestä.
Lankulle! on Florian Sirieix’n ja Benoit Turpinin näyttävä ja yksinkertainen onnenkoetuspeli, jossa merirosvot ryöstävät aarteita kapteenilta. Aina kun joku varastaa aarteita onnistuneesti, muiden pelaajien lankkujen päihin lisätään painoja. Jos taas epäonnistuu varkaudessa, joutuu itse astelemaan lankulla yhden askeleen eteenpäin. Ensimmäisenä lankulta veteen molskahtava pelaaja häviää! Tuomon esittelyvideo Lankulle!-pelistä.
Disc Cover on Roberto Fragan ja Juan Manuel Riveron yhteistyöpeli, jossa yhdistetään levynkansia itse valittuun musiikkiin. Esillä on neljä levynkantta, joista pitää valita kappaleeseen sopivin. Pisteitä tulee sen mukaan, kuinka moni pelaajista valitsee saman kannen, eli mitä useampi on samaa mieltä, sen paremmin sujuu. Tuomon esittelyvideo Disc Coverista.
Meeples Choice Awards 2022
Yksi pitkäikäisimmistä harrastajien jakamista pelipalkinnoista on vuodesta 1995 jaettu Meeples Choice Awards. Peliharrastajien äänestämän palkinnon voittajat on nyt nimetty:
- Heat: Pedal to the Metal
- Cat in the Box: Deluxe Edition
- Challengers!
Lähimpänä kärkikolmikkoa olivat sen jälkeen Carnegie ja Tiletum.
Opinionated Gamersissa julkaistiin äänestäjien mielipiteitä peleistä.
Kaunein kansi: Everdell
Lautapelioppaan Instagramissa järjestettiin äänestys parhaista kansikuvista. Kisaan otettiin mukaan 33 kantta Instagram-seuraajien ehdotuksista ja näiden kesken järjestettiin pudotuspelit.
Finaaliin selvisi neljä parasta: Arboretum, Everdell, Photosynthesis ja Earth. Näistä voittajaksi äänestettiin Everdell. Mikä näistä on oma suosikkisi?
Mikon pelaamia
Tavernan pelihyllystä bongattu Earth onnistui herättämään mielenkiintoa. Kansi on tosiaan näyttävä ja pelistä on ollut ihan kelvollista pöhinää. Ohjekirja ei varsinaisesti houkutellut pelaamaan, mutta sain opeteltua pelin. Säännöiltään Earth ei kovin mutkikas ole, mutta ensimmäisessä pelissä on takuuvarmasti vähän pihalla.
Tableau building on päivän sana: pelaajat rakentavat kasvi- ja maastokorteista 4×4-ruudukkoa, joka tuottaisi mahdollisimman runsaasti pisteitä. Pisteitä ropisee paitsi korteista itsestään, myös erilaisista omista ja yhteisistä bonuskorteista ja pelin aikana suoritettavista tavoitteista.
Ilmeisimpiä vertailukohtia Earthille ovatkin Wingspan, Ark Nova ja Terraforming Mars. Suosittuja pelejä kaikki kolme ja Earthillekin on helppo povata menestystä, kyllähän tämä sen verran hyvin osuu siihen, mikä nyt on suosittua. Minullekin Earth rastittaa ruutuja mukavasti: iso pakka yksilöllisiä kortteja, omatoimista rakentelua, pelaajien hallinnassa oleva pelin kesto ja ihan hauska luontoteema (olkoonkin, että se on aika pintakuorrutuksen tasolla). Toisissa oloissa olisin jo ostanut omakseni, mutta nyt riittää, että Tavernasta löytyy. Tätä tulen kyllä loppuvuodesta ehdottamaan pelattavaksi ahkerasti.
Tavernassa testasin myös toisen mieltä askarruttaneen pelin. Space Base on kiinnostanut, koska sen pitäisi olla hyvä edistyneempi versio Machi Korosta. Machi Korostahan minä pidän kovasti, olkoon kuinka puutteellinen peli tahansa. Space Base perustuu samaan noppalottoon, jossa noppia heittelemällä tuotetaan resursseja, vähän eri tavalla omilla ja toisten vuoroilla.
Kovin notkeasti Space Base toimii. Scifiteema on vähän tylsä, kuvitus on vähän latteaa ja joidenkin korttien efektit olivat vähän tarpeettoman vaikeaselkoisia, mutta osinhan nämä ongelmat helpottavat kokemuksen myötä. Tämäkin vaikuttaa peliltä, jota pelaisin oikein mielelläni lisää.
Sampsan pelaamia
Heinäkuussa muuton vuoksi en pelannut juuri mitään, mutta hieman aiemmin pääsin pelaamaan kahta samankaltaista peliä, Cascadiaa ja Akropolista. Molemmat ovat laattojenasettelupelejä, jossa vuorolla valitaan yksi laatta muutaman esillä olevan laatan joukosta ja lisätään se omalle alueelle. Molemmissa laatat jaetaan muutamaan erilaiseen kategoriaan (joko eri eläimiin tai kaupunginosiin), joista jokainen pisteytetään pelin lopussa vähän eri tavalla.
Lisäksi molemmat rakentuvat ajatukseen yhdistää pelin aikana kahta eri asiaa – Cascadiassa yhdistellään eläinnappula ja ympäristölaatta toisiinsa, Akropoliksessa pisteet syntyvät kaupunginosien ja tähtien yhteiskertoimilla. Koska peleissä on hyvin paljon yhteistä, on aika jälleen yhdelle kaksinkamppailulle!
Cascadia vs Akropolis
Cascadia on duon palkintorohmu, joka on kirjoitushetkellä jo BoardGameGeekin 50 parhaan pelin joukossa. Peli on kyllä arvostuksensa ansainnut ja on näistä rakenteeltaan jotenkin jämäkämpi ja avoimempi. Syynä on ehkä se, että viiden eri eläimen väliset pistevaihtelut ovat lopulta niin maltilliset, että pelaaja voi vaihtaa taktiikkaansa vaikka kesken pelin, eikä sillä ole lopulta hirveän dramaattista merkitystä. Eläinten pisteytykset kuitenkin kietoutuvat toistensa ympärille aika näppärästi ja usein yhden eläinlajin kukoistus tarkoittaa yhden tai kahden kategorian laiminlyöntiä.
Tämä tekee pelistä leppoista ja sopii oikein hyvin vaikka pariskuntien väliseksi peliksi. Meillä peliä pelattiin juurikin näin. Voitin toisen pelaamani kaksinpelin ja hävisin toisen ja molemmat pelit ratkesivat täpärästi, mikä on aina plussaa. Voin kuitenkin hyvin nähdä, että peliä voi pelata myös tosissaan, vaikka hampaat irvessä. Jos saa eläinten pisteytykset kiedottua kauttaaltaan toistensa ympärille, voi yhdellä laatalla edistää useimpia pistemoottoreita.
Akropolis on hieman mutkikkaampi peli, ainakin aluksi. Syynä on lähinnä laattojen kimurantimpi pistetytys ja pisteytyksen kolmas ulottuvuus. Pelissä kun omaa aluetta rakennetaan yhden tasaisen alueen sijaan useampaan kerrokseen, sillä laattoja pinotaan myös toistensa päälle. Laatat ovat myös hassusti kolmen yhdistelminä, mikä tekee asettelusta heti paljon epäselvempää. Kun säännöt on hanskassa, sekä Akropoliksen että Cascadian saa pöytään valmiiksi hetkessä.
Tykkäsin kuitenkin kovasti tästä Akropoliksen epäselvyydestä. Cascadiassa pystyin ainakin välittömästi ymmärtämään, miten mestaripelaaja pisteensä saattaa saada, sillä peli on pohjimmiltaan perinteistä laattojen asettelua. Muutaman Akropoliksen jälkeen en edelleenkään ole ihan varma, miten optimaalisesti pelasimme tai miten hyvin osasimme hyödyntää eri kerrosten tuomia pistekertoimia. Oletan, että huonosti.
Usean kerroksen pisteytys ja kolmen laatan koplat toivat ennen pelaamista vahvasti mieleen toisen vastaavan pelin Taluvan. Nämä pelit ovat kuitenkin fiilikseltään hyvin erilaisia – Taluva on paljon vuorovaikutteisempi, aggressiivisempi ja armottomampi ja täten myös vaativampi, kun taas Akropolis on Cascadian tavoin leppoisa peli, jota voi pelata samalla, kun juttelee kanssapelaajien kanssa viikon kuulumisia.
Sekä Cascadia että Akropolis toimivat parhaiten pienellä pelaajamäärällä jo pelkästään laattojen satunnaisuuden vuoksi. Akropoliksessa laattajonon satunnaisuutta on hieman tasapainotettu klassisella kikalla, jossa jonon ensimmäinen laatta on ilmainen, mutta jokainen sitä seuraava maksaa aina yhden kiven, joita saa tiettyjä laattoja peittämällä. Cascadia ratkaisuna ovat pelin aikana kerätyt kävyt, joilla jonoja voi manipuloida eri tavoin, mikä on myös ihan toimiva ratkaisu, vaikkakaan ei aivan yhtä kätevä.
Akropoliksessa tiedän heti, mitä laattoja minä tai kilpakumppanini voivat saada, mikä osaltaan hieman lisää minimaalista vuorovaikutusta (mikä näissä pasianssimaisissa peleissä on ihan toivottavaa). Myös se, että laattajono päivitetään vasta kun jono on tyhjentynyt, selkeyttää pelaamista ja pitää vuorot näpsäköinä.
Olen vähän kyllästynyt laattojen asetteluun genrenä, kun uudet pelit eivät ole hirveästi säväyttäneet. Nämä kaksi ovat kuitenkin tämän kategorian parhaimmistoa ja voisin pelata mielelläni kumpaa tahansa. Uskoisinkin, että näistä kahdesta Cascadia on parempi yleisvalinta, sillä se on kuin tämän genren hiotuin teos – houkuttelevalla luontoteemmalla höystetty helppotajuinen pakkaus, jossa on valinnanvapautta ja vaihtelua niille, jotka jaksavat pelata kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja.
Minulle tämän taistelun voittaja on kuitenkin pienellä marginaalilla Akropolis, joka erikoisempana tapauksena sopii niille, jotka kaipaavat perinteiseen laattojen asetteluun jotain vaihtelua. Kolmas ulottuvuus tarjoaa tätä. Samalla se on nopeampi peli, mikä on aina hyvä juttu. Usein pelattuna staattiset pistekategoriat saattavat alkaa kyllästyttää, mutta ainakin itse pelaan samoja pelejä niin harvoin, että ongelmaa ei ehdi syntymään.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Vilma arvioi Leikkienin julkaiseman Monster-pelin, jossa pelataan monsterikortteja ruudukkoon ja yritetään saada kolmen suoria aikaiseksi.
Jaakko puolestaan testasi Star Wars: The Deckbuilding Gamen, joka on kahden pelaajan taistelupakanrakennuspeli Star Realmsin hengessä, mutta muutamalla uudella aiheeseen sopivalla lisäkierteellä.
Miira arvioi 7 Wondersin Edifice-lisäosan. Pelin kakkospainoksen lisäosa tuo vanhan Babel-lisäosan sisältöä saataville uuteen painokseen.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Rummikub
- Smart10
- Carcassonne
- Baccaratin säännöt
- Bananagrams
- Kesäkuun uutiskatsaus
- Bezzerwizzer
- Vuoden peli -artikkeli
- Secret Hitler
Lautapeliblogien päivitykset
Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan taas muutaman uuden jakson: kevään pelihankintoja, harmittavimmat häpeähyllyn pelit, kevyet usein pöytään pääsevät pelit, kaksinpelit osa 3 ja hottispelit just nyt.
Nopparallin videoissa on arvioitu The Number, pidetty 500 tilaajan spesiaalia, arvioitu Paleo, tutkailtu Geeknsonin The Archie -pelipöytää, vierailtu Poromagian myymälässä, unboxattu Star Wars: Shatterpoint ja arvioitu King of Monster Island.
Anton VS on pelannut My City Roll & Build -kupongintäyttöpeliä.
Todellisuuspaossa Annika listasi 30 parasta vuoden sisään pelattua peliä.
Mikko on pelannut Earthia ja Space Basea – mikä tokin tästäkin uutiskatsauksesta jo selvisi, eli tässä blogijutussa ei sinänsä ole mitään uutta.
Lunkisti.fi:n Tero arvioi Powerline-noppapelin ja arvioi Venturesome-setinrakentelupelin.
Siinä missä itse kierrosten pelaaminen on hauskaa, pelin loppupisteytys on Venturesomen kompastuskivi – se nimittäin on sattumusten summa eikä niinkään tarkoin toteutettu strateginen suunnitelma. Omaan pistepinoon kolmen seikkailun aikana päätyy mitä päätyy ja kädet ristissä toivot että tehty suoritus riittää tällä kertaa voittoon.
Huoltoreitissä arvioitiin This War of Mine: The Board Game viiden tähden peliksi:
Pelissä korkea vaikeustaso ja tehtäväkirjan tarinat muodostavat kokonaisuuden, jossa kumpikin tukee toisiaan kertoessaan tarinaa sodan mielettömyydestä ja selviämisen arvaamattomuudesta. Harvoin peli onnistuu näin kattavasti ottamaan kantaa käsittelemäänsä teemaan. This War of Mine on tässä suhteessa harvinainen jalokivi.
Tehtaalta tiskille -podcastissa Tuomo jututti Lautapelit.fi:n Tonia.
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
