Vuosiäänestys alkaa
On taas se aika vuodesta, kun Lautapelioppaan vuosiäänestyksessä kysellään suosikkipelien perään. Säännöt ovat samat kuin aikaisemminkin: äänestää saa mitä tahansa peliä, jota on pelannut viimeisen vuoden aikana ja äänestää saa enintään seitsemää eri peliä.
Näistä koostetaan sitten taas suosikkipelien lista. Lisäksi äänestyksen tulokset vaikuttavat Lautapelioppaan parhaat pelit -listan järjestykseen ja pelien järjestykseen muuallakin sivustolla – äänestämällä suosikkejasi nostat siis niiden näkyvyyttä kaikkialla Lautapelioppaassa.
Viime vuonna voittajaksi nousi Ark Nova. Lopputulos ei jättänyt jossittelemisen varaa. Hieman veikkaan, että Ark Novalle ei tänä vuonna löydy haastajaa, mutta vuosiäänestyksessähän ei koskaan ole kyse vain voittajasta: paljon kiinnostavia asioita tapahtuu alempana tuloslistoilla.
Äänestyslomake löytyy täältä. Äänestys on avoinna kolme viikkoa, 22.9.2024 asti.
Vuoden peli 2024 -kilpailun finalistit
Vuoden peli -kisan finalistit on julkistettu. Voittajat paljastetaan syyskuussa, eli niistä lisää lokakuun uutiskatsauksessa.
Vuoden lastenpeli
- Pikkuapinat (Leikkien)
- Etevät etsivät (Sanoma Pro)
- Opetellaan Liikennepeli (Tactic)
Pikkuapinat on melkeinpä enemmän leikkiväline kuin peli; yllä on linkki Vilman arvioon, joka kertoo enemmän. Etevät etsivät on Oppi & Ilo -sarjan mysteeripeli, jossa harjoitellaan päättelytaitoja. Opetellaan: Liikennepeli on liikennesääntöjä opettava oppimispeli. Koko perhe pelaa -blogi suosittelee peliä lämpimästi liikennetaitojen opettelemiseen.
Vuoden partypeli
- Okay Genius (Martinex)
- Telepaattori (Tactic)
- Tiskijukka Retro (Tactic)
Okay Genius on ”arvaa mitä ajattelen” -peli, jossa annetaan numerovastauksia omituisiin kysymyksiin (”Kuinka monta oravaa pitää pihalla olla, että tilanne muuttuu mahtavasta huolestuttavaksi?”) ja yritetään päästä mahdollisimman lähelle kysyjän omaa vastausta.
Myös Telepaattori on ajatuksenlukupeli, jossa muut yrittävät arvata, kuka pääsee lähimmäksi kysyjän vastausta. Tiskijukka Retro on musiikkipeli, jossa soitetaan biisejä kuvauksen perusteella ja muut yrittävät arvata, mistä biisistä on kyse.
Vuoden perhepeli
Skippity on kirkkaiden värien sekamelska, jonka on suunnitellut Qwirklen kehittäjä Susan McKinley Ross. Peli on abstrakti tammea muistuttava peli, jossa loikitaan nappuloiden yli laudalla ja kerätään eriväristen nappuloiden settejä.
Orbitossa pelataan neljänsuoraa pelilaudalla, joka nappia painamalla heilauttaa kuulat joka vuorolla askeleen eteenpäin kiertoradalla. Scout on kiipeämispeli, jossa yritetään saada käsi tyhjäksi pelaamalla korttisettejä, mutta pelattujen korttien pitää olla kädessä vierekkäin, eikä käden järjestystä saa tietenkään muuttaa.
Vuoden strategiapeli
- That’s Pretty Clever (Lautapelit.fi)
- El Grande (Lautapelit.fi)
- Trekking Through History – Historian poluilla (Lautapelit.fi)
Lautapelit.fi veti tässä sarjassa täyden kolmen suoran, mutta varsin erilaisin pelein. That’s Pretty Clever kuuluu kupongintäyttöpelien perusteoksiin. El Grande on puolestaan jo 30 vuotta vanha aluehallintapelien peruskivi. Trekking Through History olisi Saksassa kiistatta perhepeli, mutta Suomessa fiksu ja kepeä perhepeli on sijoitettu strategiapelien sarjaan.
Lautapelit.fi-uutuus: Onnen Apilat
Tuorein Lautapelit.fi-julkaisu on vähän vanhempi peli: Onnen Apilat on Michael Schachtin peli, joka on ilmestynyt alunperin vuonna 2012. Alkujaan Ravensburgerin julkaisema peli lähti uudelle kierrokselle Tiki Editionsin julkaisemana vuonna 2020 ja tähän versioon myös Lautapelit.fi:n julkaisu perustuu.
Idea on yksinkertainen: pelaajat nostavat vuorotellen apilalaattoja, joita pelataan omalle laudalle 4×4-ruudukkoon niin, että pysty- ja vaakariveillä numerot kasvavat ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Uudet laatat joko laitetaan ruudukkoon sopivalle paikalle tai vaihdetaan olemassaolevan laatan tilalle. Jos laatta ei sovi eikä sitä halua vaihtaa mihinkään, se nakataan pois kuvapuoli ylöspäin, jolloin muut pelaajat voivat sitä hyödyntää.
Idea tuo mieleen Completton – tämä tosin on muutaman vuoden Complettoa vanhempi peli. Pidän Complettosta ja tämäkin maistuu, vaikka peli aika höyhenenkevyt onkin ja tuurillakin on sijansa. Ruudukon täyttäminen on kuitenkin viihdyttävää ja koukuttavaa kilpajuoksua.
Lautapelit.fi:n julkaisut-sivulle on listattu jo jokunen vuoden 2025 nimike. Agemoniaan on tulossa lisäjuttuja ja listalla ovat vanhat tutut Qwirkle, Diamant ja For Sale. Kiinnostavin uutuus on kuitenkin Sky Team.
Lautapelikahvila avattu Turussa
Turkukin on päässyt Tampereen ja Helsingin jäljissä osalliseksi lautapelikahvilakulttuurista. Happy Badger -lautapelikahvila avasi hiljattain ovensa Turun Hansakorttelissa osoitteessa Kristiinankatu 9 A 7.
Kahvilasta löytyy parinsadan pelin valikoima, johon pääsee käsiksi neljän euron pelimaksulla. Tarjolla on luonnollisesti ruokaa ja juomaa, kahvilalla on anniskeluoikeudet.
Happy Badgerista on tulossa Lautapelioppaaseen vielä laajempaa juttua, kunhan ehdimme.
Ruokakeskustelujen pelillistämistä
Suomen ympäristökeskus eli Syke on kehittänyt ruoka-aiheisen pelin, jonka tarkoitus on pelillistää ruoasta käytävää keskustelua.
Kehitimme lautaspelin, jonka avulla mahdollisimman monipuolisista taustoista tulevat ihmiset pystyvät keskustelemaan kestävästä syömisestä hyvässä hengessä. Pelissä kaikilla osallistujilla on yhteinen päämäärä: He suunnittelevat tulevaisuuden kohtuullisen ruokavalion planetaaristen rajojen määrittelemälle lautaselle. Ruokavalio suunnitellaan keskivertosuomalaiselle vuoteen 2050 käyttäen apuna ruokaryhmä-kortteja, jotka ilmaisevat ruokaryhmän ympäristövaikutuksia.
Tutkijoiden testeissä peli osoittautui kelpo keinoksi synnyttää keskustelua ruokakysymyksistä ilman poteroihin jumiutumista tai liian kärjistyneitä keskusteluja. Pelin ovat kehittäneet tutkijat Kaisa Kurki ja Niko Räty.
Aiheesta voi lukea lisää Syken blogista jutusta Pelin avulla kohti avointa ja mielekästä ruokakeskustelua.
Diana Jones -palkinto ammattiliitolle
Diana Jones -palkinto on yksi mielenkiintoisimmista pelialan palkinnoista, sen verran odottamattomia ja omaperäisiä sen voittajat usein ovat. Tänä vuonna palkinnon sai United Paizo Workers, eli Paizo-peliyhtiön työntekijöiden ammattiliitto.
United Paizo Workers on ensimmäinen pöytäroolipelialan ammattiliitto. Paizo julkaisee Pathfinder– ja Starfinder-roolipelejä.
Asmodee: Board Game Arenalla yli 10 miljoonaa käyttäjää
Asmodee tiedotti pari viikkoa sitten Board Game Arenan saavuttaneen kymmenen miljoonan käyttäjän rajapyykin. Sivusto sai alkunsa ranskalaisena nettiturnausten alustana vuonna 2010, mutta on sittemmin laajentunut kansainväliseksi nettilautapelialustaksi. Sivustolla pelataan kuukausittain lautapelejä lähes viisi miljoonaa tuntia.
Asmodee osti Board Game Arenan vuonna 2021. Tänä vuonna Asmodee ja BGA järjestivät ensimmäiset Azulin maailmanmestaruuskisat, joiden karsintaturnauksiin osallistui yli 4000 pelaajaa. Voiton vei hongkongilainen Tung Yat ”Sunny” Cheng.
Toisena Asmodee-uutisena on uusi Dotted Games -pelistudio, joka keskittyy Asmodeen ja LEGO Groupin elokuun alussa julkistamaan yhteistyöhön. Monivuotisen yhteistyöhankkeen tarkoituksena on tuottaa uusia Lego-lautapelejä.
Ensimmäisenä pelinä nähdään lokakuussa Essenin Spiel-messuilla julkaistava Monkey Palace, viidakkoaiheinen kepeä strategiapeli, jossa pelaajat rakentavat yhdessä apinapalatsia ja yrittävät siinä sivussa kerätä itselleen parhaat palikkatulot ja pisteet. Pelin aikana siis rakennellaan palatsia Legoista. Myöhemmin seuraa koko perheen partypeli Brick Like This!.
Lego-pelejähän nähtiin jo aikaisemmin, 2010-luvun alun paikkeilla LEGO julkaisi sarjan pelejä. Ne eivät olleet erityisen hyviä, eikä pelisarja ollut lopulta pitkäikäinen.
International Gamers Awards 2024 -ehdokkaat
International Gamers Awards on kansainvälinen peliharrastajavetoinen lautapelipalkinto, joka jakaa palkintoja kolmessa eri kategoriassa: moninpelit, kaksinpelit ja yksinpelit. Ehdokkaat tämän vuoden palkintoon on julkistettu.
Moninpelit
- Daybreak (Matt Leacock ja Matteo Menapace / CMYK)
- Nucleum (Simone Luciani ja David Turczi / Board & Dice)
- The White Castle (Israel Cendrero ja Sheila Santos / Devir)
- Ticket to Ride Legacy: Legends of the West (Rob Daviau, Matt Leacock ja Alan Moon / Days of Wonder)
- Voidfall (David Turczi ja Nigel Buckle / Mindclash Games)
Kaksinpelit
- General Orders: World War II (Trevor Benjamin ja David Thompson / Osprey Games)
- Lacuna (Mark Gerrits / CMYK)
- Match of the Century (Paolo Mori / Deep Print Games)
- Sky Team (Luc Remond / Scorpion Masque)
- Voidfall (David Turczi ja Nigel Buckle / Mindclash Games)
Yksinpelit
- For Northwood! (Wilhelm Su / Side Room Games)
- Imperium: Horizons (David Turczi ja Nigel Buckle / Osprey Games)
- Voidfall (David Turczi ja Nigel Buckle / Mindclash Games)
- Witchcraft! (Trevor Benjamin, David Thompson ja Roger Tankersley / Salt & Pepper Games)
Voidfall on selvästi monipuolinen peli! Voittajat julkistetaan syyskuussa ja palkintoseremonia pidetään Spiel-messuilla lokakuussa. Lisäksi raati suositteli seuraavia pelejä:
- Age of Innovation (Helge Ostertag / Feuerland Spiele)
- Great Western Trail: New Zealand (Alexander Pfister / eggertspiele)
- Hegemony: Lead Your Class to Victory (Vangelis Bagiartakis ja Varnavas Timotheou / Hegemonic Project Games)
- Rats of Wistar (Simone Luciani ja Danilo Sabia / Cranio Creations)
Petrin vuosiäänestyspelit
Olen Lautapelioppaan viime vuoden äänestyksen jälkeen pelannut kahdeksaakymmentä eri lauta- ja korttipeliä. Pelivuosi onkin ollut varsin kattava. Olen saanut kokeilla mielenkiintoisia uutuuksia ja moni oma suosikkipelini pääsi pöydälle, ja vieläpä useasti.
1/2 Silloin tällöin jokin lautapeli nousee hehkutetuksi hittipeliksi jota kaikki haluavat tahkota peli-illasta toiseen. Itse en ole mikään hittipelien ystävä, sillä yleensä ne ovat osoittautuneet pettymyksiksi. Tämän hetken hittipelit Dune: Imperium ja Dune: Imperium – Uprising ovat kuitenkin imaisseet minut täydellisesti mukaansa.
Uprising on kahdesta Dunesta mielestäni se parempi ja suoraviivaisempi, johon on niputettu Imperiumista kaikki hyvät asiat. Uprising painottaa enemmän sotimista, ja on mielipidekysymys onko se hyvästä vai pahasta. Eräs pelikaverini sanoo, että Duneissa taisteleminen voisi olla toteutettu tyylikkäämmin. Se on totta. Hienovaraisempiakin sotapelimekaniikkoja on olemassa. Omaa pelikokemustani tämä ei kuitenkaan haittaa.
Pelasimme monta tärisyttävän jännittävää peliä, joissa pelipöydän äärellä nähtiin ainoastaan kireitä kasvoja. Pidin myös Uprisingin kuusinpelistä, jossa kaksi joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Tätä lisää.
3 Greed, Incorporated on lempipelini, mutta sitä ei ole saatu pöydälle moneen vuoteen. No nyt saatiin, ja vieläpä kolmesti kahden viikon sisään! Mikko sanoi osuvasti, että ihan sama mitä pelissä puljaat, se ei vaikuta pelin lopputulokseen. Ja onhan se niin. Minä kuitenkin nautin pelin tunnelmasta, joka on samalla sekä kepeä että raskas.
Aloin vihdoin päästä jyvälle Greedin epäkeskosti nilkuttavasta rakenteesta, ja totesin, että ensimmäisten kahden kierroksen resurssikorttihuutokaupat ovat ratkaisevan tärkeitä. Niissä saadut kortit määrittävät miten peli lähtee luistamaan, ja osa pelaajista putoaa väistämättä kelkasta. Pelaajien itsensä markettiin asettamat kortit ja sokkohuutokauppa eivät siis ole parhaat mekaniikat tähän kohtaan peliä, mutta en keksi mitä muitakaan ne voisivat olla.
4 Age of Steamia pelattiin sekä Portugalin että Englannin kartalla. AoS kuului aiemmin inhokkeihini, mutta sinnikäs opettelu on auttanut sisäistämään pelin. Korkealla alkuhuudolla sain junayhtiöni hyvin käyntiin, mutta sitten tein saman virheen minkä usein muulloinkin: viimeistään neljän tuloissa iskee ahneus, ja otan mieluummin rahat tuplasti kuin lisää engineä toisena toimintona, ja putoan voittotaistelusta.
5 Voodoo Prince. Ai että, tämä on mehukas ja kierä peli! Vuonna 2017 julkaistu Reiner Knizian suunnittelema tikkipeli on kaupoista loppu, mutta onneksi sitä voi pelata Ragen korteilla. Alkuperäisen Voodoo Princen kuvitus onkin aivan karmea. Tämä huutaa kunnon suomijulkaisua!
6 Rails of New England on tasan niin hyvä peli kuin miten pelaaminen sattuu sujumaan. Itse voitin, ja koska pidän peleistä joissa rahaa tulee ovista ja ikkunoista, tämänkertainen Rails of New England -sessio oli mitä mainioin. Muutama vuosi sitten pelattu peli ei ollut mieleeni läheskään samalla tavalla koska en pärjännyt. Rails of New Englandissa kannattaa jo alussa ottaa hurjia lainoja jotta pääsee käsiksi tuottaviin reitteihin.
7 Vanha kunnon Wabash Cannonball oli ensikosketuksemme Winsome-peleihin ja se on edelleen kutkuttava osakekilpajuoksu. Milloin kannattaa panna minkäkin firman osakkeita myyntiin, ja koska kannattaa rakentaa rataa. Sepä se.
Ulkopuolelle jääneet
Äänestyslistalle mahtuu vain seitsemän peliä, joten moni hyvä peli jäi ulkopuolelle. Imperial (8), Acquire (9), Container (10), Preußische Ostbahn (11) ja Strasbourg (13) vain joitain mainitakseni, sekä muun muassa nämä seuraavat:
14 Tichua on pelattu noin kerran kuussa. Se on hyvä peli, ja sen huono sijoitus johtuukin ainoastaan käsittämättömän kehnosta korttituuristani. Yleensä kädessäni on pieni suora, sekä muutama pari tai kolmosia, loput sekalaista. Ei sellaisilla käsillä auteta edes kaveria.
15 Vegas Showdown löysi pöydälle pitkästä aikaa ja kokemus sai koko peliporukan hyväksynnän. Hyviä, tunnin mittaisia viiden pelaajan huutokauppapelejä ei ole koskaan liikaa. Milloin tästä saataisiin kunnon versio, jossa on oikeat chipit ja tukevat pelilaudat?
16 Entinen suursuosikkini Lokomotive Werks on pudonnut listauksissa siitä syystä, että mielestäni peli on pahasti rikki. Aloitusjärjestys määrittää liikaa pelin lopputuloksen. Ennen viimeisintä peliä väitin, että sija voi vaihtua yhden pykälän eteen tai taakse, mutta kolmosen, ja varsinkaan nelosen ja viitosen, ei kannata haaveilla pelin voitosta.
Syynä voi olla se, että ensimmäiset pelaajat saavat haalittua parhaat junat muiden nenän edestä. Tai ehkä syynä on verotus, joka hidastaa parhaiden junien hankkimista, ja voi olla että se iskee pahiten juuri häntäpään pelaajiin.
Vaikka aloitusvuoro siirtyy sille pelaajalle, jolla on vähiten rahaa, pelin alku on niin tärkeä, ettei vuorojärjestyksen vaihtuminen riitä korjaamaan tilannetta. No, Mikko onnistui todistamaan teoriani vääräksi putoamalla ykkössijalta viimeiseksi, mutta muutoin pelaajajärjestys oli sama kuin aloittaessa.
17 Horseless Carriagen päätyminen pelipöytäämme oli hölmön sattuman tulosta. Splotter-fanina otin vetovastuun pelin hankkimisesta ja tilasin sen itselleni, mutta jossain vaiheessa 135 euron suolainen hinta alkoi hirvittää, ja peruin ennakkotilauksen. Sain vastausviestin, jossa kerrottiin perumisen olevan ok, mutta muutamaa viikkoa myöhemmin postista kilahti paketin noutopyyntö. Splotter oli palauttanut rahani, mutta unohtanut poistaa minut postituslistalta.
Totesin, ettei monimutkainen himmelipeli päädy koskaan pelipöydälle minun kauttani, joten lahjoitin sen pelikaverilleni Villelle, jota kymmenien sivujen sääntökirjat eivät häiritse. Ville saikin pelin pikaisesti pöydälle, ja peliporukkani nosti Horseless Carriagen vuoden parhaiden pelijulkaisujen joukkoon. Splotterin ”arvostelukappale” ei siis mennyt hukkaan, on porukka sitä sen verran somealustoilla hehkutellut ja arvosteluja kirjoitellut.
Kahden pelisession jälkeen en ole kuitenkaan varma pidänkö Horseless Carriagesta. Ensimmäisen pelini voitin ymmärtämättä siitä paljoakaan. Kaikkien liikkuvien osien todellinen merkitys on jäänyt minulle hämäräksi. Horseless Carriagessa pelataankin ehkä eniten itseä vastaan. Jos rakentelu menee jollain vuorolla pieleen, menestyminen on mennyttä. Päässä hakkaa koko ajan: ”mä sössin tämän pian, mä sössin tämän pian!”
23 Modern Art saatiin pöydälle jopa neljään otteeseen, ja sehän on mitä mainiointa Knizian päästä syntynyttä umpikieroa huutokauppaa taidemaailmateemalla. Peliä pitäisi pelata paljon useammin.
25 Siskon miehen kanssa virittelimme PitchCarin pöydälle kaksitoista kertaa kesäloman aikana. Onnistuimme kokoamaan mökkipöydälle omituisia ratoja, joista autot kimpoilivat takaisin lyöntikäteen ja peräpään autot sinkoilivat kierteellä keulaan. Pelin sijoitus listalla on vain vuosien mittaan kärsinyt, koska tästä on tullut väistämättä kaksinpeli. Kukaan muu ei halua enää pelata meidän kanssa.
31 Tammany Hall on raaka aluehallintapeli, ja Mikon kritisoitua sen sokkohuutokauppamekanismia, itsellenikin alkoi valjeta pelin heikot lenkit. Jos pelin lopussa on pakko lyödä kaveria, jonka lyömisellä ei itselle ole muuta merkitystä kuin pakollinen aluevaltaus, pelistä ei jää hyvä maku suuhun. Ne, joita oikeasti pitäisi lyödä, porskuttavat kaikessa rauhassa voittoon. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Taidan panna pelin myyntiin.
Uudet tuttavuudet
Gimme That! on lystikäs filleri, jossa pelaaja kirjoittaa numeroita lappuun yksi kerrallaan toisten heittäessä noppaa, ja kynä vaihtaa omistajaa heti kun nopat antavat siihen luvan. Ensimmäisenä viiteenkymmeneen päässyt voittaa pelin. Peli, jossa hakataan pöytää kuuden hengen porukassa vaatii ehdottomasti mahdollisimman julkisen pelipaikan. Häröpelien parhaimmistoa.
Wild Tiled West oli merkillinen kokemus. En ole aivan varma onko peli kaikilta osin täysin eheä, mutta ainakin laattahiekkalaatikolla riitti möyrimistä. Helppo ja kevyt peli jossa on paljon vaihtoehtoja.
First Rat. Juustoja, lamppuja ja avaruusraketteja! Hassu rottapeli, jossa ajoitus on tärkeintä. Itse hämmennyin himmailemaan liian pitkään ja hävisin.
Vanhoja uusia tuttavuuksia
Jotenkin olen onnistunut tähän saakka välttämään El Granden pelaamisen, vaikka sitä pelattiin paljonkin aikoinaan naapuripöydissä. Ei mitenkään hassumpi aluehallintapeli, mutta toki siinä genressä löytyy nykyisin parempiakin pelejä, joten voi olla ettei tätä enää pelata. Eikä ole tarvekaan.
Yellow & Yangtze on muunnelma klassikkopelistä Tigris & Euphrates. Pelistä jäi ihan hyvä fiilis, vaikka en sen kaikkia nyansseja täysin sisäistänytkään. Sama fiilis minulla jäi Tigris & Euphratesistakin.
Olen onnistunut välttämään myös Heckmeckin pelaamisen. Nytkin se päätyi pöytään lisäosatestauksen nimissä, ja kappas, sehän on mitä mainioin filleri. Onpas tänä vuonna pelattu paljon Reiner Knizian suunnittelemia pelejä.
Pelikaveri opetti minulle ginirommin, ja sehän oli helppo ja kepeä, mutta samalla varsin haastava ja riskinottoa vaativa korttipeli. Ei ihme että tämä on klassikko.
Muutama pahnanpohjimmainen
Toiset intoilevat Hansa Teutonicasta, mutta minä en ymmärrä ollenkaan miten sitä pitäisi pelata. Muut saavat onnekkaita potkuja ulos reiteiltä, mutta aina kun minä panen nappulani reiteille, kukaan ei halua potkia niitä minnekään. Siinäpä sitten jäkittävät. Hansa Teutonican tapauksessa sinnikäs opettelukaan ei ole tuottanut tulosta, joten nyt se on niitä harvoja pelejä joiden pelaamisesta kieltäydyn. Peli päätyi tämän listan kahdeksanneksi viimeiselle sijalle. Edelle painelivat jopa Flamme Rouge BMX sekä Kimble.
Great Scott! Onpa hämärä peli, vai onko se edes peli? Pelaajat yrittävät keksiä mitä pimeimpiä selityksiä korteilleen, ja jakelevat toisilleen pisteitä mielivaltaisesti. Voitin ajettavan avokrokotiilini ansiosta.
SpellBook. Jotenkin typerryttävän yhdentekevä peli, tai sitten en vain tajunnut mikä siinä on hienoa. Eikä tässä ole loitsukirjaakaan vaan pöydälle lätkittäviä kortteja.
Viimeisellä sijalla Lankulle! Lasten kesken joo, mutta eipä tästä raavas mies saa mitään irti. Onko tätä edes järkeä pelata ottamatta järjettömiä riskejä?
Mikon pelaamia
Aloitetaan minunkin osaltani vuosiäänestyksen listasta. Valitsen omat äänestettäväni laskentakaavalla, jossa vaikuttavat pelituntien määrä, pelin arvosana ja uutuusarvo – uudet tuttavuudet saavat vähän ekstrapotkua. Millä tahansa mittarilla vuoden ykköspeli on joka tapauksessa Forest Shuffle, siitä ei ole kahta sanaa. Ajankohtaisina listalle nousevat Aasialaiset lautapelit -kirjan siivittäminä aasialaisista peleistä go, shogi ja mahjong.
Tänä vuonna olen pelannut poikkeuksellisen paljon 18xx-pelejä, joten ei ole ihme, että nekin ovat edustettuna. Ykkössijan saa 18 India, joka on seitsemällä pelikerrallaan vuoden pelatuin 18xx-peli. Se tekee monta asiaa oikein ja vie 18xx-genreä minun kannaltani erinomaiseen suuntaan.
Uusin Uwe Rosenberg -hankintani Oranienburger Kanal pääsee sekin listalle. Suhtauduin peliin alkuun varauksella, mutta sitten innostuin ostamaan sen ja olihan se nappiostos. Aika abstraktia rakenteluahan tämä lopulta on, eikä teema ole edes A Feast for Odinin tasolla, mutta pelinä Oranienburger Kanal kyllä toimii.
Lopuksi listalle päätyi myös vanha tuttu Tichu. Minulle kortit ovat osuneet vähän Petriä paremmin, joten silläkin tämä on ollut nautinnollista pelattavaa.
Elokuun ykköspeli on ollut 18GB: The Railways of Great Britain. Tämä nimensä mukaisesti Iso-Britanniaan sijoittuva 18xx-peli lipui tutkalleni ja osoittautui lähemmällä tarkastelulla sen verran kiinnostavaksi, että pakkohan se oli ostaa testattavaksi.
Pelin on kehittänyt Dave Berry, jonka huomiot 1825:stä olen havainnut fiksuiksi ja hyödyllisiksi. Kun pelin vielä luvataan olevan tavallaan modernisoitu versio 1825:stä ja yhdistelevän mukaan toista suosikkiani 1860: Railways on the Isle of Wightiä, pakkohan tästä on kiinnostua.
18GB kuuluu 18xx-pelien siihen laitaan, jossa toimitusjohtajalla on rajoitettu vastuu firman toiminnasta. Ei siis pakotettuja junaostoksia omasta lompakosta, ja jos jonkun firman toiminta ei kiinnosta, kaikki osakkeet voi myydä pois, jos siltä tuntuu.
Rautatieyhtiöt aloittavat pelin viiden osakkeen kokoisina ja voivat myöhemmin kasvaa kymmenen osakkeen firmoiksi. Usein on parempi, jos ei tarvitse, sillä kun osakkeita saa olla omassa salkussa rajallinen määrä, 20% osuudet ovat tietysti maukkaampia kuin 10% osuudet, mutta toisinaan yhtiön rahoitustarpeet pakottavat konversioon.
Radanrakennus on 18GB:ssä omanlaistaan: keskeiset kaupungit ovat kaikki joko OO- tai XX-kaupunkeja, joilla on rajallisemmat päivitysmahdollisuudet. Etenkin XX-kaupunkien päivittäminen paremmiksi vaatii käytännössä sitä, että toinen rautatieyhtiö rakentaa oman ratansa kaupunkiin. Tämä on historiallisesti perusteltua ja johtaa siihen, että varsinkin alkupelissä yhtiöt eivät voi niin helposti ajaa samoja ratoja muiden yhtiöiden kanssa.
Loppupelissä haasteeksi tulee sitten pähkäillä, kannattaako vetää rahaa sisään yhtiöön ja kärsiä väliaikainen tulojen menetys, jotta saa hankittua yhtiöön toisen junan, jolla saa kasvatettua tuloja huomattavasti. Riittääkö aika, jotta investointi on kannattava?
Olen tähän mennessä pelannut 18GB:tä kahdella, kolmella ja neljällä pelaajalla. Kaikki ovat toimineet hyvin ja pisimmilläänkin peli on kestänyt vain 3,5 tuntia. Olisi kiinnostavaa päästä testaamaan kuusinpeliäkin joskus.
18GB:tä ja muutakin olemme käyneet pelaamassa Laiskan Pelikaanin liikkeessä. Aikaisemmin Pelikaanilla oli lähinnä verkkokaupan varastona toiminut liike, mutta nyt pulju avasi kivijalkakaupan Satakunnankadulla Tampereen keskustassa. Kaupassa on myynnissä oiva valikoima lautapelejä, palapelejä ja muun muassa vinyylilevyjä. Pelivalikoimaa kannattaa käydä vilkuilemassa, se erottuu kyllä Tampereen muiden kauppojen valikoimista.
Liikkeen perältä löytyy muutama pelipöytä, joita on voinut käyttää ilmaiseksi. Etenkin maanantaisin, kun Taverna avaa ovensa vasta neljältä, Pelikaani on ollut kelpo paikka pelaamiselle.
Aatun pelaamia
Elokuussa oli niin lomaa kuin töitäkin, mutta se ei ole näkynyt kovin merkittävästi lautapelien istuntotahdissa. Silti kuukausi on ollut sen verran mielenkiintoinen, että muutamia nostoja on jäänyt mieleen.
Aluehallintasuosikeistani Heroes of Land, Air & Sea on palannut vuositauolta minun osaltani. Viimeisimmässä nelinpelissä epäkuolleet ja örkit veivät peliä hyvin, mutta epäkuolleiden harmiksi eivät osallistuneet riittävästi sellaisiin taisteluihin, joista keräisivät sieluja. Örkit osoittautuivat voittamattomiksi, vaikka olen sabotoinut liskoillani lähinnä niiden touhuja.
Nelinpelien lisäksi pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan tätä myös kuudella pelaajalla, joka helposti venyikin kuusituntiseksi. Tämä voisikin kaivata jotain varianttia lyhentämään peliaikaa, mutta mielenkiinto on vienyt ajantajun sen verran nopeasti, että downtime ei tuntunut pahalta ja varsinkin tässä pelissä riitti paljon arvaamattomia tilanteita.
Kartta on tässä suurempi, mutta yhteydet kaikkiin maanosiin ovat sen verran hyvät, että mikä tahansa joukkio voi olla uhkana ennen omaa vuoroaan. Pelaajat voivat tehdä esimerkiksi rekryämistoimintoja vuorojensa ulkopuolellakin ja taisteluista irtoavat pisteet loitsuineen suorastaan kannustavat hyökkäämään toisten kimppuun. Rodut tuovat mukavasti asymmetrisyyttä ja ei aina samalla tavoin, sillä kaikkea kykyjä ei ehditä hyödyntämään pelin aikana.
Kesän ajan ollaan Tavernassa pelattu porukalla Pandemic Legacy: Season 2:ta, joka saatiin vihdoin päätökseen. Peli sijoittuu pandemian aiheuttaman tuhon jälkeiseen aikaan 71 vuotta myöhemmin, jolloin ollaan palauttamassa järjestystä takaisin maailmalle. Maailman karttaa rakennetaan vähitellen tarroilla, jolloin päästään uusiin alueihin käsiksi.
Myös hahmoihin päästään liimaamaan tarralappuja pärstästä lähtien, mutta niistä huolimatta hahmojen elinkaari on ollut mielenkiinnoton ja ollaan yleensä käytetty vaihtoehdoista huolimatta samoja hahmoja, toisin kuin Season 1:ssä on mielenkiintoisia juonenkäänteitä hahmojen osalta. Kampanja oli kuitenkin mukavasti erilainen edelliseen kauteen verrattuna. Tässä onkin mielenkiintoinen mekaniikka, jossa yksikin tautikuutio vie pelin kohti häviötä ja tätä voidaan ehkäistä jakamalla tarvikekuutioita valmiiksi joka paikkaan.
Tavernassa tulee viikottain kaikenlaista muutakin, mutta erityisesti pakanrakennuspeli Slay the Spire: The Board Game on jäänyt mieleen. Tämä on lautapeliadaptaationa hyvin onnistunut, varsinkin jos tykkää suositusta lähdemateriaalista eli videopelistä, jonka saa nykyään monelle kannettavallekin laitteelle.
Nyt haasteita pääsee kokemaan sosiaalisesti ja näppäränä konstina on joka hahmokortissa päivitetty puoli, jonka saa käyttöön kääntämällä kortin ympäri pelin mukana tulevassa kuvitetussa korttimuovissa. Täytyy kuitenkin vielä moittia pelin mukana tulevien helposti kuluvien taidemuovien laatua. Ne ovat pelaajakortteja varten valitettavasti vieläpä pakollisia, jos ei vaihtoehtoisesti käytä vaikkapa keräilykorttipeleistä tuttuja huomattavasti laadukkaampia yksivärisiä korttisuojia.
Kuukauden suurimmaksi yllättäjäksi nousi heittämällä Feed the Kraken. Pääsin kokeilemaan tätä pari kertaa Tavernan peluutuksesta. Meillä oli kymmenen hengen joukkio, johon on soluttautunut piraatteja, jotka haluavat ohjata laivan omaan satamaansa. Lisäksi kulttijohtaja käännyttää silloin tällöin lisää jäseniä riveihinsä; he pyrkivät uhraamaan johtajansa syvyydessä vaanivalle Krakenille.
Secret Hitler -elementtejä lainaava peli oli laudan ja ehostettujen mekaniikkojen ansiosta sen verran vakuuttava kokemus, että tästä oli pakko ostaa oma kopio saman viikonlopun mökkireissulle. Kapteenin laatiman tehtävien jaon hyväksyminen hoidetaan asein, jotka voivat johtaa kapinaan ja kapteenin vaihtumiseen. Päättäjien valitsema lopullinen kortti määrittää niin laivan suunnan kuin myös johtaa laudalla ja kortilla olevaan efektiin, kuten hyttitarkastukseen roolin varmistamiseksi, kapteenin promillerajan ylittymiseen ja salaisiin rituaaleihin.
Vaikka mökillä päästiin pelaamaan vain viidellä pelaajalla (joka on mekaanisesti heikoin pelaajamäärä), hauskuustekijät ja kanssapelaajat pitivät kokemuksesta hyvän huolen. Kerhon avoimilla ovilla peli sai 7–8 pelaajan kesken sen verran kysyntää, että ehdittiin pelaamaan sitä siellä peräti neljään kertaan.
Tapahtumakalenteri
12.10.2024 Finnish Carcassonne Online Championship
(Päivämäärä ja ilmoittautumislomakkeen osoite vaihtuivat 5.9.) Board Game Arenassa pelataan syyskuun alussa netti-Carcassonnen SM-kisat. Turnauksen säännöt löytyvät jostain Whatsapp-ryhmästä, josta minulla ei ole tarkempaa tietoa.
Ensimmäistä kertaa järjestettävään kisaan on ennakkoilmoittautuminen. Ilmoittautumisaikaa on 10.10.2024 asti. Ilmoittautuminen tapahtuu tällä lomakkeella.
Turnauksen kaksi parasta saa edustaa Suomea vuoden 2025 Carcassonne Champions Leaguen karsinnoissa.
19.–20.10.2024 JokiCon Syksy 2024 (Joensuu)
Jokicon Syksy 2024 on ISYYn lautapelikerhon Joensuu Board Gamersin järjestämä kaikille avoin lautapelitapahtuma. Tapahtumapaikkana on Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen Aurora-rakennuksen A-osa (Yliopistokatu 2).
Ohjelmassa on vapaata pelaamista. Muu ohjelma tarkentuu lähiaikoina. Kerhon lautapelikokoelma on kaikkien osallistujien käytettävissä. Omia pelejä voi ja kannattaa ottaa mukaan, omalla vastuulla. Tapahtuma on päihteetön.
Tapahtuma on lauantaina avoinna klo 11.00-21.45 ja sunnuntaina klo 10.00-19.00. Tapahtumapaikalla ei ole ruoanlaitto- tai yöpymismahdollisuuksia.
Sisäänpääsymaksu on 3 € / päivä tai 5 € / 2 päivää. Sisäjalkineita suositellaan. Tervetuloa!
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
Ville arvioi Star Wars: Bounty Huntersin, joka on kevyt ja yksinkertainen Star Wars -maailmaan sijoittuva draftauskorttipeli. Yhtäaikaiset toiminnot pitävät pelin sujuvana jopa kuudella pelaajalla, mutta Ville koki pelin vähän liian kevyeksi.
Juho testasi Doomlings-pelin. Tämäkin on kepeä korttipeli, vähän Exploding Kittensin hengessä kenties.
Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Ryhmässä tiedotetaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista. Liittyäksesi ryhmään laita viestiä Telegramissa.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Luetuimmat jutut top 10
Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:
- Yatzyn säännöt
- Smart10
- Rummikub
- Bananagrams
- Carcassonne
- Uutiskatsaus 29.7.2024
- Vuoden peli
- Dominion – Valtakunta
- 100 parasta peliä 2024
- Halli Galli
Lautapeliblogien päivitykset
Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan (joka täytti juuri kolme vuotta!) taas muutaman uuden jakson: Pinkit pelit, Pelit joissa on pyörivä ratas, Mensa Select -pelit, Japaniin sijoittuvat pelit, Czech Games Editionin pelit,
Nopparalli arvosteli Star Wars: Bounty Huntersin. Lisäksi pelattiin Arvaa kuka -peliä lautapeleillä ja arvioitiin Gloomhaven: Buttons & Bugs -soolopeli. Myös Ropeconin kuulumisia esiteltiin.
Tero julkaisi Lunkisti.fi:ssä perinteisen Spiel-ennakkolistansa. Kelpo lista, vaikka sitä ainoaa minun Spiel-ennakkolistaltani löytyvää peliä ei mukana olekaan. Tero myös arvosteli The White Castlen.
Koko perhe pelaa -blogissa on arvioitu Minun ensimmäinen pelini – Hedelmätarha, ensipeliklassikko, joka on tarjonnut mukavia pelikokemuksia 2–3-vuotiaille jo viisitoista vuotta. Lisäksi arvioitiin luolaholvauspeli Karak.
Pelikilta vieraili Happy Badger Board Game Cafessa eli Turun uudessa lautapelikahvilassa ja julkaisi apuvälineen Arkham Horror -korttipelin pelaamiseen.
Pelaajanin vuoden paras peli on Kingdom Legacy: Feudal Kingdom. Minulle tämä yksinpeli oli ihan uusi tuttavuus, mutta onpahan tosiaan mielenkiintoinen konsepti.
Anton VS hehkutti Stonemaierin uutta peliä.
Huoltoreitin miehistö kirjasi fiiliksiä Ropeconista sotapelaajan näkökulmasta.
Pelikaappimuistiossa on jääty koukkuun Discordia-peliin.
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
