Uutiskatsaus 1.11.2021: Pelaajien valinta 2021

Pelaajien valinta 2021 -voittajat

Lautapelibloggaajat ovat puhuneet ja Pelaajien valinta -palkinnon voittajat on valittu. Perhepelisarjan voittajaksi valittiin My City. Harrastasarjan voiton vei Räävelin rohtotohtorit eli Quacks of Quedlinburg.

Vuoden peliteko -palkinto myönnettiin Laura Keräselle hänen Turun AMK:n opinnäytetyönsä Lautapelit kirjastoissa johdosta. Työ edesauttaa kirjastoja laajentamaan modernien lautapelien valikoimaa ja tietoutta.

Jonkin verran keskustelua on herättänyt sekä raadin sisällä että ulkopuolella Räävelin rohtotohtorien asettaminen harrastajasarjaan. Se on jossain määrin kategorioiden välimaastossa, peliharrastajan näkökulmasta se voisi mennä kyllä perhepelistäkin. Nyt valittiin näin, eikä voitossa sinänsä ole valittamista. Myös Reiner Knizian kehuttu legacypeli My City on aivan kelpo valinta perhepelisarjassa.

Perhepelisarjan muut finalistit olivat 10 Days in Europe, Gravity Superstar ja Nova Luna. Harrastasarjan finalisteja olivat Captain Sonar, Survivors of Hellapagos ja Tappajahai.

Zenobia Awardin voittajat

Zenobia-palkinnoista on uutisoitu Lautapelioppaassa parikin kertaa (palkinnon startti, finalistit). Nyt voittajat on julkistettu!

Ykkössijan sai Akar Bharadvajn Tyranny of Blood, jonka aiheena on Intian kastijärjestelmä brittiläisen siirtomaavallan aikana. Pelaajat edustavat neljää suurta kastiryhmää, joista jokainen haluaa muovata itsenäistyvää Intiaa omien tavoitteidensa mukaisesti.

Toiseksi tuli Will Thompsonin Winter Rabbit, joka kuvaa Cherokee-heimon varautumista talven varalle ja esittelee esi-kolumbiaanista taloudellista järjestelmää.

Kolmannelle sijalle tuli Alison Collinsin Wiñay Kawsay, jossa historioitsijat tutkivat Machu Picchun raunioita ja yrittävät ohjata yleisön käsityksiä omien teorioidensa suuntaiseksi.

Raadin tarkemmat perustelut ja pelien kuvaukset löytyvät Zenobia-palkinnon sivuilta. Toivottavasti pelit löytävät itselleen julkaisijat!

Spiel-messujen uutuuksia

Spiel-messut pidettiin ja tapahtumassa ilmestyi koko joukko uusia pelejä. Niitä en ala tässä käymään läpi sen tarkemmin, pelejä ilmestyi edelleen aivan liikaa yhden ihmisen läpikäytäväksi.

Otetaan kuitenkin jokunen poiminta. Fairplay-lehti järjestää joka vuosi Scoutaktion-äänestyksen, jossa pelejä testanneet voivat kertoa suosikkinsa ja pelit pistetään sen perusteella sitten järjestykseen.

Vuoden 2021 Scoutaktion-äänestyksen kärki oli:

1. Ark Nova (Mathias Wigge / Feuerland) – Tieteellistä eläintarhanrakennusta.
2. Witchstone (Martino Chiacchiera ja Reiner Knizia / HUCH!) – Magiateemainen laajennus Genialin laattojenasettelumekaniikasta.
3. The Red Cathedral (Isra C., Shei S. / Devir) – Katedraalinrakennusta Moskovassa Iivana Julman komennossa.
4. Whirling Witchcraft (Erik Andersson Sundén / AEG) – Nopea koneistonrakennuskisa, jossa koneistot vuotavat pelaajalta toiselle.
5. Voll verplant (Hisashi Hayashi / Schmidt) – Japanilaisen Metro X -kupongintäyttöpelin uusi versio.
6. Furnace (Ivan Lashin / Hobby World) – 1800-luvun kapitalismia Smartphone Inc.:n suunnittelijalta.
7. King of the Valley (Hans van Tol / The Game Master) – Keskiaikateemaista laattaruudukkopulmailua.
8. Savannah Park (Michael Kiesling ja Wolfgang Kramer / Deep Print Games) – Kieslingin ja Kramerin uusi setinkeräilypeli, jossa pelaajat kehittävät safaripuistojaan.
9. Chakra (Luka Krleža / BLAM!) – Pelaajat pistävät chakrojaan ojennukseen siirrellen jalokiviä.
10. Project L (Michal Mikeš, Jan Soukal ja Adam Spanel / Boardcubator) – Kickstarterissa hauduteltu nopea laattapuzzle.

Kyselin myös Lautapelioppaan lukijoilta poimintoja messujen tarjonnasta. Sain muutaman vastauksen, kovin suurta innostusta syksyn uutuuspelejä kohtaan ei siis ylipäänsä ole.

Selvästi eniten mainintoja sai Golem, Flaminia Brasinin, Simone Lucianin ja Virginio Giglin tiimiltä, joka teki myös Grand Austria Hotelin ja Lorenzo il Magnificon. Tämä peli sijoittuu 1500-luvun Prahaan tunnetun Golem-legendan pariin.

Luonnollisesti kiinnostusta on herättänyt myös Azul: Queen’s Garden, jossa rakennellaan puutarhoja kuningattaren kunniaksi. Pelissä yhdistyvät Azulin peruskuviot ja uudet hienoudet.

Essen-kuulumisia löytyy myös Poromagian blogista.

International Gamers Awards ja muita palkintoja

Vuoden 2021 International Gamers Awards -palkinnot jaettiin totuttuun tapaan Essenin Spiel-messuilla. Tämä vuodesta 1999 asti jaettu palkinto on peliharrastajilta peliharrastajille suunnattu kansainvälisen raadin myöntämä palkinto.

Palkintokategorioita oli tänä vuonna kolme ja ne jakautuivat pelaajamäärän mukaan. Voittajat nimitettiin moninpelien, kaksinpelien ja uutuutena soolopelien sarjoissa.

Vuoden paras moninpeli oli Lost Ruins of Arnak, Czech Games Editionin julkaisema Elwin ja Mín Štachin suunnittelema peli. Lost Ruins of Arnak yhdistelee onnistuneella tavalla pakanrakennusta ja työläistenasettelua melko kevyessä paketissa. Peli onkin vuoden 2020 huippumenestyjiä, se on noussut BoardGameGeekin listoilla perhepelien ranking-listan kolmanneksi, strategiapelien listalla sijalle 38 ja yleislistalla jo 50 parhaan joukkoon.

Vuoden paras kaksinpeli on My City, Kosmoksen julkaisema ja Reiner Knizian suunnittelema peli. Pelaajien valinta -raati palkitsi pelin parhaana perhepelinä, mutta IGA:n listoilla se kukoisti nimenomaan kaksinpelien sarjassa. Kaksinpelinäkin peli on kerännyt kiitosta.

Vuodon parhaaksi soolopeliksi nimettiin Under Falling Skies, niinikään Czech Games Editionin julkaisema Tomáš Uhlirin suunnittelema puhdas yksinpeli.

Spiel-messuilla jaettiin myös Fairplay-lehden A la carte -palkinto, jonka lehden lukijat äänestävät. Palkinto on pelkästään korttipelejä varten. Palkinnon voitti Kennerspiel-finalistinakin ollut Fantasy Realms, jonka viime vuonna ilmestynyt saksalainen laitos on ollut menestys.

Kakkoseksi äänestyksessä tuli The Crew: Mission Deep Sea ja kolmanneksi Point Salad.

Meeples Choice Awards on pitkäikäinen Spielfrieks-keskusteluryhmän myöntämä pelipalkinto. Se nosti voittajiksi tänä vuonna Beyond the Sunin, Lost Ruins of Arnakin ja Dune: Imperiumin, mikä onkin jokseenkin yllätyksettömin kolmikko, jonka kuvitella voi.

Lands of Galzyrin late pledget auki

Menikö Lands of Galzyrin joukkorahoituskampanja ohi? Kampanjaan on nyt avattu late pledge -mahdollisuus, eli kampanjaan pääsee edelleen mukaan samoilla ehdoilla kuin itse joukkorahoituskampanjan aikana: peruspeli maksaa ennen postikuluja 70 euroa ja Deluxe-malli 130 euroa.

Joukkorahoituskampanja löytyy Gamefoundista.

Lautapeliartistit arvioi: Splendor

Splendorissa pelaajat pyrkivät 15 pisteeseen mahdollisimman nopeasti, toimimalla jalokivikauppiaina renessanssin aikakaudella. ? Pisteitä pelissä saa ostamalla pöydästä kortteja ja saamalla aatelisen itselleen. Vuorollaan pelaaja voi nostaa resurssipelimerkkejä, varata kehityskortin tai ostaa kehityskortin. Peliä jatketaan niin pitkään, että joku saa 15 pistettä täyteen.

Splendorin ideana on ostaa ensin halvempia kortteja, koska jokainen ostettu kortti tuottaa pysyvän resurssin, joka taas tietenkin halventaa seuraavia kortteja ja nopeuttaa kalliimpien korttien ostamista. Pöydällä on kolmen tasoisia kortteja, ja jokaisen tason kortteja neljä kappaletta. Korkeamman tason kortit maksavat enemmän, mutta niistä saa myös enemmän pisteitä. Peli etenee nopeasti, koska monesti ei ole monta korttia minkä haluaa ostaa, eikä korttien varaaminen ole kovin usein kannattavaa. Koskaan ei myöskään saa olla yli 10 resurssia kerrallaan, joten kokoaikainen resurssien hamstraaminenkin on kiellettyä. Pelin idea on toimiva siis kaiken kaikkiaan.

Splendor on loistava valinta nuoremmille pelaajille, sekä vähän vähemmän pelanneille. Pelin kesto on mukava 30 minuuttia ja säännöt pystyy oppimaan ja opettamaan todella nopeasti. Itse peli on todella yksinkertainen, meille liian yksinkertainen ja tuuriakin on vain vähän mukana. Splendor ei ole kaukana huippupelistä (mitä se toki onkin tietylle kohderyhmälle), mutta jotain siitä puuttuu, että mielenkiinto pysyisi yli yhden pelin verran. Teema on myös täysin olematon ja turha, vaikka kortit ja resurssipelimerkit ovatkin hienot ja laadukkaat.

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

Lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Pelattua

Mikko

Lokakuun aikana testasin kaksi uutta peliä, joten esitellään ne lyhyesti. Smartphone Inc. on jo muutaman vuoden takainen peli, jossa pelaajat ovat kilpailevia älypuhelinvalmistajia, jotka taistelevat maailman puhelinmarkkinoista. Tarjolla on erilaisia lähestymistapoja: markkinat voi yrittää täyttää halvoilla peruspuhelimilla tai vaihtoehtoisesti voi pyrkiä valmistamaan kalliita lippulaivapuhelimia.

Toiminnot valitaan pelissä kiinnostavalla tavalla. Jokaisella pelaajalla on kaksi 2×3 ruudun laattaa, joiden molemmilla puolella on toimintoja. Lisäksi on joukko pienempiä kahden ruudun laattoja. Nämä käännellään ja asetellaan päällekkäin siten, että laatat peittävät toisiaan ainakin jonkin verran ja näkyvät ruudut kertovat sitten, mitä toimintoja saa tehdä.

Isot laatat ovat kaikilla pelaajilla identtiset, mutta jokainen saa pelin alussa erilaisen pikkulaatan ja pelin aikana on mahdollista hankkia muutama pikkulaatta lisää, jolloin pelaajien toimintovaihtoehdot eroavat hieman toisistaan. Voi siis valikoida henkilökohtaisia painotuksia.

Näillä toiminnoilla sitten kehitetään markkinoiden himoamia teknologioita, valmistetaan puhelimia ja säädetään luurien hintaa. Hinta on ratkaisevaa vuorojärjestyksen kannalta: mitä kalliimpia puhelimia myyt, sitä myöhemmin vuorojärjestyksessä toimit.

Erityisen oivallista Smartphone Inc.:ssä on sen soveltuvuus viisinpeliksi. Laatikko lupaa pelaajamääräksi 1–5. BGG:ssä ei suuremmin arvosteta soolopeliä, eikä kaksinpeliä pidetä kummoisena; 3–5 on pelin parasta antia äänestäjien mukaan ja viisinpeli paras. Tästä on yhden viisinpelin perusteella sikäli helppo olla samaa mieltä, sillä viisinpeli toimi erinomaisen sujuvasti, eikä kestänyt kuin vähän yli tunnin. Siihen nähden peli on oikein näppärä tapaus.

Ei Smartphone Inc. ihan näillä näytöillä vielä omien suosikkipelieni listalle päässyt, reittaus on vahva seiska, mutta etenkin viidellä pelaajalla pelaisin tätä kyllä aivan mielelläni uudestaan.

Toinen uutuus oli aiemmin mielenkiintoni herättänyt So Clover!, josta odottelin suomenkielistä laitosta. Viesti Asmodee Nordicsin suuntaan tuotti valitettavasti tulokseksi pienen pettymyksen: suomenkielistä versiota ei olisi tulossa. Piti siis tyytyä englanninkieliseen, jonka sain arvostelukappaleena Asmodee Nordicsilta.

So Clover! on ilahduttavan yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen sanapeli. Se on yhteistyöpeli, jossa pelaajat yrittävät saada mahdollisimman korkeat pisteet antamalla toisilleen hyviä vihjeitä. Mutta mitäs tässä sitten vihjaillaan?

Jokaisella pelaajalla on vaaleanvihreä neliapilan mallinen pelilauta (tämä on keskustalaisimman näköinen lautapeli, jota olen ikinä pelannut), johon nostetaan sattumanvaraisesti neljä korttia. Korteissa on reikä keskellä ja jokaisella sivulla sana, eli neliapilaan muodostuu siis neljä kahden sanan paria. Näille täytyy jokaiselle kirjoittaa yhden sanan vihje. Sitten kortit otetaan pois, joukkoon lisätään vaikeutuksen vuoksi yksi uusi kortti ja muiden on nyt keksittävä, miten kortit ruudukkoon asetellaan.

Jos arvaus ei mene oikein, korteista poistetaan väärät ja arvaajat saavat uuden yrityksen. Pisteitä kertyy yksi piste jokaisesta oikein olevasta kortista toisen yrityksen jälkeen ja kaksi pistettä lisää jos meni kerralla oikein. Yhteistulos saadaan, kun kaikkien laudat on käyty läpi.

Boksi sanoo 3–6 pelaajaa, mutta mikään ei sinänsä estä pelaamasta tätä kahdestaankin. Meitä oli vain kaksi, mutta osan aikaa mukana oli kolmas pelaaja, joka osallistui vain arvauksiin. Se osoitti, miksi pelaajamääräsuositus alkaa kolmesta: arvailuvaiheessa on hauskempaa, kun arvauksista voi keskustella. Kovin paljon yli neljän pelaajan en ehkä menisi. Kuudella pelaajalla voisi kuitenkin olla kiinnostavaa pelata 3 vs 3 -joukkuepeliä.

So Clover! on säännöiltään todella yksinkertainen, mutta kun pidän sanaristikoista ja piilosanoista, paljon samaa herkullista pähkäilyä tässä on. Vihjeiden keksiminen vaihtelee helposta vaikeaan, paljon riippuu miten sanat asettuvat ruudukkoon. Vihjeitä laatiessa on huomioitava myös korttien muut sanat, koska muut pelaajat tulevat niitä ihmettelemään. Omien mielleyhtymien parissa on myös hyvä muistaa, että ratkaisijat eivät välttämättä ajattele samalla tavalla.

On sääli, ettei tätä saada suomeksi, sen verran paljon mukavampi peli suomenkielisenä olisi. Ei auta kuin nauttia englanniksi, nautinnollinen haaste tämä nimittäin on.

Petri

Small World of Warcraft on käytännössä World of Warcraft -teemainen Small World. Pelien suurin ero on itse laudassa. Kun Small Worldin kartta on kiinteä, Small World of Warcraftissa se koostuu erillisistä saarista. Saarille pääsee ankkurilla varustetuilta alueilta, mutta rantautuminen maksaa aina yhden joukon enemmän. Monet erikoiskyvyt kuitenkin sallivat säännön kiertämisen.

Peli etenee Small Worldin tyyliin. Ensin valitaan rotu, jonka nappulat sitten ripotellaan laudalle, tehdään valloituksia, keskitetään joukot ja kerätään pisteet. Laudalla on myös salaisia erikoislaattoja, joita kääntämällä saa käyttöönsä varsin hyödyllisiä toimintoja. On portaalia ja taikamiekkaa, jotka antavat alennuksia vaadittuihin joukkomääriin.
Rodut hiipuvat pelin aikana, eli pelinappulat yksinkertaisesti loppuvat, joten rodun vaihtaminen tulee ajankohtaiseksi yksi tai kaksi kertaa pelissä. Jos linjalla on tarjolla jokin erityisen hyvä rotu, pelaaja voi joutua vaihtamaan rotua aikaisemmin kuin tahtoisi turvatakseen loppupelinsä sujumisen.

On päivänselvää, että jotkut rodut ovat parempia kuin toiset, eikä niiden ole edes tarkoitus olla balanssissa keskenään. Rotulaatan yhteydessä tuleva satunnainen erikoiskyky saattaa kuitenkin tehdä huonostakin rodusta houkuttelevan. Vaikka pelin ideana on sotiminen, osa roduista on rauhanomaisia. Esimerkiksi Pandarenien kimppuun hyökkääminen maksaa pisteitä.

Small Worldista pitäville Small World of Warcraft ei tarjoa juurikaan mitään lisää, ellei satu olemaan iso Warcraft-fani.

Dune: Imperium perustuu Frank Herbertin Dyyni-romaaneihin. Peli yhdistelee useita eri mekaniikoita, mutta työläistenasettelu ja pakanrakennus ovat niistä oleellisimmat. Olen aivan yliallerginen nihkeille työläistenasettelupeleille, mitä Dune: Imperiumkin on, mutta yhdistettynä pakanrakenteluun inho jää taka-alalle.

Alussa valitaan hahmot. Niitä on kolmea eri vaikeusastetta, mutta ainakaan pelaamani kakkostason Leto Atreides ei vaikeuttanut minun peliäni. Analyysiparalyysin syy oli minne tunkisin agenttini. Sen voi nimittäin laittaa usealle eri alueelle, jotka taas on jaettu pienempiin ruutuihin, ja jokaiselle on oma vaatimuksensa: vettä, rahaa tai maustetta.

Alueelle saa tulla vain jos kädessä on siihen passeli kortti. Vaikka korttikäsi on viiden kortin kokoinen, niistä kahden valitseminen ei ole helppoa. Ensimmäisellä kortilla voi vielä onnistua löytämään poolistaan sopivat resurssit ja asettamaan työläisensä paikalle joka edistää omaa peliä, mutta toisella kortilla mennään ”otan nyt vain jotain”-asenteella. Sen lisäksi pitäisi vielä onnistua säästämään käteensä sellaiset kortit, joilla saa ostettua parempia kortteja ja voittaa taisteluja.

Arrakisin aavikolla käydään oleellisin osa pelistä. Taistelujen voittaja näet saa pisteitä voittokorteista. Niitä saa kyllä muualtakin, mutta pakan loppuosaan on jemmattu juuri ne tehokkaimmat pistekortit, joista saa jopa kaksi pistettä kaiken muun hyvän lisäksi.

Dune: Imperium ei ole aivan hirvittävän temaattinen peli, paitsi että veden puute on aivan yhtä todellista kuin kirjoissakin. Ja nihkeä se on. Pelin alussa tuntuu etteivät nappulat etene pisteradalla lainkaan. Kaikesta on pula, mitään mitä tarvitsisi ei saa, ja joka vuorolla turhauttaa. Silti aivan loistava peli.

Lautapeliartistit arvioi: War of the Ring

War of the Ring on Taru sormusten herrasta -teemainen kaksintaistelupeli, jossa toinen pelaajista ohjaa vapaita kansoja ja toinen Sauronin massiivisia sotajoukkoja. Vapaiden kansojen tavoitteena on viedä mahtisormus Tuomiovuoren uumeniin tuhottavaksi ja Sauronin tehtävänä vallata Keskimaa ja tuhota vapaat kansat.

Peli on vahvasti epäsymmetrinen, pelin alussa Sauronilla on paljon enemmän sotajoukkoja ja toimintonoppia seitsemän vapaiden kansojen neljää vastaan. Kierroksen alussa molemmat pelaajat heittävät noppansa, jonka jälkeen aletaan tekemään toimintoja vuorotellen. Nopat määräävät mitä toimintoja voit tehdä, joten pieni tuurielementti on aina mukana. Kierroksia on kuitenkin niin paljon, että huonoon tuuriin ei peliä oikeastaan voi hävitä. Toiminnoilla saa liikutella ja hyökätä armeijoilla ja esim liikuttaa sormuksen saattuetta. Molemmilla pelaajilla on käsikortit, joita pelaamalla muutetaan pelin kulkua itselle suotuisaksi. Monet tapahtumat ovat hyvin temaattisia, kuten enttien hyökkäys Rautapihaan.

Saattueeseen kuuluu kaikki tarinasta tutut hahmot ja vähitellen pelin edetessä saattue pienenee ja lopulta jäljelle jää Sam ja Frodo Klonkun kanssa. Aina kun saattue liikkuu Sauronilla on mahdollisuus metsästää saattuetta ja paljastaa sen sijainti. Mikäli saattue jää kiinni, joutuu Frodo käyttämään sormusta, joka liian monesti käytettynä vie kohti lopullista häviötä.

War of the Ring on yksi temaattisesti parhaista peleistä, jota olemme kokeilleet. Kaikki mitä pelissä tehdään, sitoutuu teemaan. Peli on pitkä ja raskas, meidän kaikki pelit kestivät yli kolme tuntia ja pelin jälkeen oli melko kaikkensa tehnyt olo. Pelin voi voittaa parilla eri tavalla, kortteja on paljon ja ne ovat kaikki erilaisia, molemmat puolet pelaavat aivan eri tavalla, joten pelattava ei ihan heti lopu. Joskus taisteleminen on yksitoikkoista ja peliä on kohtuu helppo pitkittää turhaan. Kuitenkin kyseessä on loistava peli, jota pelaisi mielellään uudestaan.

Alkuperäinen arvio Instagramissa.

Lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen

• Joonas arvosteli Pandemic Legacy: Season 2 -pelin.
• Mark arvosteli yhteistyöpakanrakennuspeli Aeon’s Endin.
• Mikko arvioi vanhanaikaisen Blue Skies -pelin.
• Saija testasi kotimaisen Slingshot to Mars -pelin.
• Joonas arvioi egyptiläisiä joukkoja kartalla eli Kemetin.

Haluaisitko nähdä oman nimesi tällä listalla? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta ja uusille avustajille luvassa olevista stipendeistä. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Facebookista, Twitteristä, Telegramista ja Instagramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Lautapeliblogien päivitykset

• Miiran ja Annikan hyvin draftatuissa korteissa on puhuttu äitien ja anoppien peleistä, suosikkipelisuunnittelijoista, numeropeleistä, partypeleistä.
• Noppapotti esitteli Pelaajien valinta -finalistit.
• Myös Lunkisti.fi kirjoitti samasta aiheesta.
• Puutyöläinenkin esitteli finalistit.
• Huoltoreitissä on koeajettu Leningrad ’41 -sotapeli.
• Anton VS totesi Minecraft-lautapelin yllättävän hyväksi.
• Lautakunta käsitteli soolopelaamista
• Hukkareissu aloitti kymmenen klassikkoa -listan Menolipulla ja jatkoi sitä Carcassonnella.
• Miira teki top 30 -listansa.
• Lunkisti.fi esitteli Spiel-messujen kiinnostavimpia uutuuksia.
• Hukkareissu sai top 40 -listansa valmiiksi.
• Nopparallissa on maalattu figuja.
• Tuomo testasi livestriimiä Dune Imperiumin parissa.

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.