Kategoriat
Uutiset

Uutiskatsaus 1.7.2024: Spiel des Jahres -ehdokkaat

Palkintoasiaa on luvassa, kun Spiel des Jahres, Vuoden peli ja Jogo do Ano ovat julkaisseet ehdokkaansa ja Meeples Choice Awards ja Charles S. Roberts voittajansa. Lisäksi on puhetta sanan “meeple” omistajasta ja Bruno Faiduttin rahoista.

Heinäkuu 2024

Spiel des Jahres -ehdokkaat 2024

Spiel des Jahres -logot

Vuoden 2024 Spiel des Jahres -palkinnon ehdokkaat on julkastu. Saksan vuoden peli -palkinto on yksi tärkeimpiä lautapelipalkintoja, ainakin kaupallisessa mielessä. Se poimii ajoittaisesta kritiikistä huolimatta usein varsin hyviä valintoja perhepelipuolelta ja nostaa suosituslistoilleen myös vähän haastavampiakin pelejä.

Tämän vuoden ehdokkaat ovat:

Captain Flip on merirosvoaiheinen onnenkoetuspeli. Nosta laatta pussista; jos se on hyvä, pidä se, mutta jos ei, käännä se ympäri. Sen jälkeen se menee omalle laudalle laivan miehistöksi. Hyvin yksinkertaista ja selkeää! In the Footsteps of Darwin voitti jo Mensa Selectin eli se on toimivaksi todettu keveä ruudukontäyttöpeli viime vuosina suositulla Darwin-aiheella.

Sky Team on kolmikon selvästi puhutuin peli, mutta Spiel des Jahres -finalistiksi se on hieman kummallinen tapaus: kyseessä on kaksinpeli. Tässä yhteistyöpelissä toinen on lentokapteeni ja toinen perämies, ja tarkoitus on saada lentokone laskeutumaan turvallisesti lentokentälle. Puhua ei saa, ja noppia pitää asetella fiksusti. Kaksinpelistä huolimatta veikkaan tästä palkinnon voittajaa.

Suosituslistalle pääsivät Harmonies, Passt nicht!, Phantom Ink, Schätz it if you can, Trekking Through History – Historian poluilla ja Trio.

Vähän haastavampien pelien Kennerspiel des Jahres -palkinnon ehdokkaat ovat:

Ei huono vuosi Matt Leacockille! Sen sijaan saksalaisille pelisuunnittelijoille vuosi oli tässä mielessä kehno: kuuden ehdokkaan joukossa ei ole yhtään saksalaisen pelisuunnittelijan peliä.

Daybreak on ilmastoaiheinen yhteistyöpeli, jossa vähennetään päästöjä ja torjutaan lämpenemistä. Pandemic-fiilistä on ilmeisesti havaittavissa. The Guild of Merchant Explorers on maailman kartoittamista, kauppareittien rakentelua ja aarteenetsintää. Ticket to Ride Legacy on tietysti perinteistä Ticket to Rideä muuttuvan kampanjapelin kuorrutuksella.

Suosituslistalle tiensä löysivät Bier Pioniere, Botanicus, oma suosikkini Forest Shuffle ja Ritual. Ilmeinen puutos listalla on Faraway, mutta sen saksankielinen laitos ei ole vielä ilmestynyt.

Vuoden parhaan lastenpelin Kinderspiel des Jahres -palkinnon ehdokkaat ovat:

Große kleine Edelsteine on tarkkuutta ja nopeutta vaativa hahmotuspeli. Magic Keys on yksinkertaista nopanheittelyä ja onnenkoetusta. Taco Kitten Pizza on helpotettu lastenversio Taco katti pukki juusto pizzasta.

Suosituslistalla ovat Fluffy Valley, Lecker Lava ja Die Nadel im Heuhaufen.

Palkintoraadit (Kinderspielillä on oma raatinsa, Spiel des Jahresilla ja Kennerspielillä yhteinen) tarkastelivat yhteensä 475 peliä. Näistä aikuisten puolen raadit tutkailivat 351 peliä, lastenpeliraati 83 peliä ja 41 peliä oli sellaisia, joita molemmat raadit harkitsivat.

Raadin puheenjohtaja Harald Schrapers valitteli edelleen sitä, miten vähissä naiset ovat lautapelisuunnittelijoiden joukossa. Spiel des Jahres -raadin tarkastelemien 351 pelin joukossa alle kolme prosenttia on pelkästään naisten suunnittelemia. Pelkästään miesten suunnittelemia pelejä on 95%.

Voittajat julkistetaan heinäkuussa.

Vuoden peli -ehdokkaat 2024

Vuoden peli 2024 -logo

Vuoden peli -kisaan ilmoittautui tänä vuonna 48 peliä. Spiel des Jahresissa raati valitsee itse ehdokkaat, Vuoden peli -ehdokkaat sen sijaan tulevat julkaisijoilta, jotka itse päättävät, mitkä heidän peleistään kisaan osallistuvat.

Finalistit julkaistaan 13.8. ja voittajat 24.9.2024.

Lastenpelit:

Partypelit:

Perhepelit:

Strategiapelit:

Listan viimeinen peli kiinnostaa meitä tietysti erityisesti, sillä se on Lautapelioppaan avustajan ja Instagram-vastaava Vilma Vihervaaran ja muuten vain mukavan Juhana Keskisen käsialaa! Onnittelut Vilmalle ja Juhanalle esikoisjulkaisusta! Hauska nähdä myös uusi kotimainen julkaisija tekemässä omaa kotimaista tuotantoa, sellaista ei mitenkään liiaksi asti vielä ole.

Strategiapelien sarjassa on vastassa kovia pelejä, That’s Pretty Clever on kupongintäyttöpelien sarjassa kova kilpailija ja onhan siellä todellinen klassikko El Granden muodossakin. Saapa nähdä, minne voitto menee.

Perhepelien sarjassakin on oikein mainioita pelejä mukana: Aqua, Scout ja Triqueta ainakin ovat oikein hienoja ehdokkaita.

Party- ja lastenpelien puolella on vähän oudompia tapauksia, mutta katsotaan kunhan finalistit selviävät elokuussa, siinä vaiheessa käsillä on lyhyempi lista ja toivon mukaan enemmän tietoa peleistä.

Vilma Vihervaara ja Juhana Keskinen
Esikoissuunnittelijat Vilma ja Juhana ja Trollius’n Roll.

Jogo do Ano -ehdokkaat 2024

Jogo do Ano -palkinnon logo

Jos tuntuu, että Spiel des Jahres ei oikein istu omaan pelimakuun, portugalilainen Jogo do Ano voi olla parempi palkinto. Spiel Portugal -pelikerhon palkinto keskittyy yksinomaan raskaisiin peleihin. Jogo do Anon ehdokkaat vuonna 2024 ovat:

Ehdokkaista kepein BoardGameGeekin raskausluokituksen mukaan on Evacuation, jonka luokitus on tasan 4/5. Nämä kaikki pelit olisivat luultavasti liian raskaita edes Kennerspiel des Jahresin suosituslistalle.

Voittajat julkistetaan lokakuussa.

Meeples Choice Awards 2023

Peliharrastajien äänestämän Meeples Choice Awardsin voittajat vuodelle 2023 on valittu. Tavallisesti palkinto myönnetään kolmelle pelille, mutta nyt oli ensimmäistä kertaa tasapeli, joten palkinnon jakavat nämä neljä peliä:

  • Nucleum (Simone Luciani ja David Turczi / Board & Dice)
  • Earth (Maxime Tardif / Inside Up Games)
  • Sky Team (Luc Rémond / Scorpion Masqué)
  • The White Castle (Israel Cendrero ja Sheila Santos / Devir)

Kymmenen kärjestä löytyivät lisäksi Darwin’s Journey, Forest Shuffle, Faraway, Age of Innovation, Great Western Trail: New Zealand, Apiary ja Hooky. Koko ehdokaslista löytyy Opinionated Gamersin jutusta. Palkintoa on jaettu vuodesta 1995, joten vaikka se on vain harrastajien jakama, sillä on pitkä historia.

Charles S. Roberts -palkinnon voittajat 2023

Parhaille sotapeleille jaettavat Charles S. Roberts -palkinnot on jälleen myönnetty. Palkintoa on viime vuosina ryhdistetty ja kategorioita hieman vähennetty, mutta on näitä edelleen runsaasti.

Ensinnäkin jaetaan palkinnot parhaille eri aikakausiin sijoittuville peleille:

Sitten palkitaan eri pelimuodot:

  • Strategiset pelit: Downfall: Conquest of the Third Reich (Chad Jensen ja John Butterfield / GMT Games)
  • Operationaaliset pelit: Red Strike (Yves Rettel / VUCA Simulations)
  • Taktiset pelit: We Are Coming, Nineveh (Juliette Le Ménahèze, Harrison Brewer, Rex Brynen ja Brian Train / Nuts! Publishing)
  • Uudet laitokset vanhoista peleistä: On to Richmond II: The Union Strikes South (Joseph Balkoski, Ed Beach ja Chris Withers / Multi-Man Publishing)
  • Poliittiset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset pelit: Mr. President: The American Presidency, 2001-2020 (Gene Billingsley / GMT Games)
  • Yksin- ja yhteistyöpelit: Halls of Hegra (Petter Schanke Olsen / Tompet Games)
  • Hypoteettiset pelit: Red Strike (Yves Rettel / VUCA Simulations)
  • Paras lehti: C3i

Lisäksi on vielä muutama erityispalkinto:

  • Redmond A. Simonsen -muistopalkinto parhaalle ulkoasulle: Red Strike (kuvitus Pablo Bazerque)
  • James F. Dunnigan -palkinto pelattavuudelle ja suunnittelulle: Mark Simonitch
  • Chad Jensen -muistopalkinto uudelle suunnittelijalle: Yves Rettel
  • Charles S. Roberts -palkinto vuoden parhaalle pelille: Downfall: Conquest of the Third Reich (Chad Jensen ja John Butterfield / GMT Games)
Downfall: Conquest of the Third Reichin kansi

Vuoden parhaan pelin takana on siis jo vuonna 2019 edesmennyt Chad Jensen. Peli on alunperin Jensenin kehittelemä pitkällinen projekti, jonka hauduttelu kesti Jenseniltäkin kymmenisen vuotta. Kun Jensen sitten menehtyi, jäljelle jäi monia keskeneräisiä projekteja. Downfallista otti kopin John Butterfield, joka sai Jensenin leskeltä Kai Jenseniltä kaikki Chadin tuottamat materiaalit: kartat, yksikköcounterit, kortit, alkuasettelukaaviot, taistelutaulukot ja niin edelleen – mutta ei sanaakaan sääntöjä, koska sillä tavalla Jensen nyt vain toimi. Onneksi Jensenillä oli tapana suunnitella selkeästi ja johdonmukaisesti, ja onneksi Kai oli pelannut peliä – ainoana henkilönä Chadin lisäksi – ja pystyi sitä kautta avaamaan useampia mysteerejä.

Downfall on kahden pelaajan historiallinen strategiapeli, joka alkaa marraskuusta 1942 ja päättyy viimeistään toukokuuhun 1945. Toinen pelaajista edustaa länsiliittoutuneita ja toinen Neuvostoliittoa ja yhteisenä tavoitteena on kukistaa akselivallat. Samalla kumpikin osapuoli haluaa itselleen mahdollisimman paljon valtaa sodanjälkeisessä Euroopassa. Kumpikin pelaajista hallitsee oman rintamansa liittoutuneiden lisäksi vastakkaisen rintaman akselivaltoja. Yhden kierroksen pelaaminen kestää noin kaksi tuntia, joten pelin kokonaiskesto on skenaariosta riippuen 6–18 tuntia.

Täydellinen lista voittajista ja eri sarjojen finalisteista löytyy palkinnon sivuilta.

Lautapelit.fi-uutuudet

Lautapelit.fi on kesän iloksi julkaissut pari uutta peliä. Edellisessä uutiskatsauksessa unohtui mainita toukokuun uutuudet, joten aloitetaan niillä. Kaikki pelit ovat jo ilmestyneet ja saatavilla kaupoista.

Encore! on kupongintäyttöpeli, joka nimensä mukaisesti tekee paluun. Tämä Inka ja Markus Brandin peli on ilmestynyt alkujaan jo vuonna 2016 nimellä Noch mal!. Noppia heitellään ja ruutuja rastitaan. Käy mainiosti ajanvietteestä, jos ei tajuntaa räjäytäkään tai genreä uudista.

Trekking Through History ehdittiinkin jo arvioida. Tämä on oikein mainio perhepeli: on nätit komponentit, helpot säännöt ja mukavasti pureskeltavaa aika tiiviin mittaisessa paketissa.

Joking Hazard on Cyanide & Happiness -nettisarjikseen perustuva roisi partypeli, jossa pakasta nostetaan sarjakuvalle ensimmäinen ruutu, tuomari valitsee toisen ja muut pelaajat ehdottavat kolmatta punchlineksi. Tuomari valitsee, kuka oli paras. Tavanomaista huumoriviihdettä siis.

The Mind: Soulmates on uusi versio The Mindistä. Perusidea on sama kuin alkuperäisessä The Mindissä: kortit pitää saada pelattua oikeassa järjestyksessä ilman kommunikointia. Soulmatesia pelataan aina kaikki kortit väärinpäin kuten The Mindin vaikeammassa versiossa, mutta yksi pelaajista on näkijä, joka voi katsella kortteja enemmän ja antaa vinkkejä muille.

Exit-pelien sarja jatkuu Kirottu labyrintti -pelillä. Vaikeustason 2/5 pakohuone tarjoaa tuttuja Exit-kiemuroita, suuria yllätyksiä ei varmastikaan ole luvassa.

Lands of Galzyrin lisäosa

Sami Laakson vuonna 2022 julkaisema Lands of Galzyr -seikkailupeli saa ensimmäisen lisäosansa. Dreams and Mysteries sisältää yhden uuden seikkailijan, laajentaa kaikkien hahmojen henkilökohtaisia seikkailuja, tuo kaikille hahmoille uusia erikoiskykyjä ja lisää peliin muutenkin paljon sisältöä.

Dreams and Mysteriesin joukkorahoituskampanja alkaa Gamefoundissa tähän tietoon elokuussa ja julkaisu on vuoden 2025 puolella. Gamefoundin FAQ:ssa Sami lupailee peliin vielä ainakin yhtä lisäriä: peliin on tarkoitus lisätä kaksi uutta hahmoa, joista toinen tulee tässä ja toinen myöhemmässä lisäosassa.

Lands of Galzyrin lisäosan komponentteja
Kuva: Snowdale Design

Hans im Glück ja oikeus sanaan “meeple”

Meeple Inc -peli keräsi keväällä hyvän rahoituksen Gamefoundissa. Nyt julkaisija Cogito Ergo Meeple tiedottaa, että pelin nimeksi tulee Tabletop Inc ja julkaisijan nimeksi Cotswold Games, koska Carcassonnen julkaisija Hans im Glück vaati nimenmuutosta. Tiukkasävyinen kirje ilmoittaa, että Hans im Glück omistaa sanan “meeple” tavaramerkin Saksassa ja Euroopassa ja lisäksi klassisen Carcassonnesta tutun meeple-kuvion oikeudet.

Tämä on hivenen yllättävää, sillä nimeä on tähän asti saanut käyttää suhtkoht vapaasti. Sana “meeple” ei sitä paitsi ole edes Hans im Glückin keksimä. Toki kun tavaramerkki on saatu, sitä pitää myös puolustaa, jotta sen saa pitää, mutta tähän asti Hans im Glück on ollut selvästi hövelimpi asian suhteen. Tavaramerkinkin Hans im Glück haki vasta kymmenkunta vuotta Carcassonnen ilmestymisen jälkeen, kun sana oli jo laajalti käytössä.

Kun Hans im Glück haki EU-tavaramerkkiä vuonna 2019, CMON vastusti hakemusta onnistuneesti. Sen seurauksena EU:n tekijänoikeusvirasto EUIPO myönsi Hans im Glückille meeple-tavaramerkin ohjelmistoihin, koruihin, kirjoihin, astioihin, urheiluvälineisiin ja moneen muuhun asiaan, mutta ei leluihin tai peleihin. Saksassa Hans im Glückin tavaramerkki koskee myös leluja ja pelejä.

Tämän myötä kävi myös ilmi, että kukaan ei omista “meeple”-sanan tavaramerkkiä Yhdysvalloissa. Tilanteen oivaltaneet Corey Thompson ja Marian McBrine päättivät hakea tavaramerkkiä itselleen. Heidän suunnitelmissaan ei ole hyötyä tavaramerkistä mitenkään, vaan antaa kenen tahansa käyttää sitä käytännössä ilmaiseksi.

Aiheesta on laajemmin BoardGameWiren jutussa The word ‘meeple’ is being trademarked in the US in reaction to ‘cease and desist’ activity from Carcassonne publisher Hans Im Glueck.

Bruno Faiduttin tulot

Matthew Dunstan on julkistanut pelisuunnittelusta saamiaan tuloja. Nyt saman tekee ranskalainen Bruno Faidutti. Faidutti kertoo tienanneensa vuonna 2023 rojalteja yhteensä 118 000 euroa, kulujen jälkeen 86 000 euroa. Vähän yli 7 000 euron kuukausitulot pelejä suunnittelemalla kuulostaa oikein hyvältä (etenkin kun pelien ostamista voi laskea kuluihin), mutta ihan helposti tällaiseen asemaan ei pääse.

Faiduttin tuloista yli puolet tulee Citadelsista, joka ilmestyi jo vuonna 2000, jolloin lautapelimarkkina oli kovin erinäköinen: silloin oli paljon helpompaa erottua joukosta. Kun otetaan mukaan Diamant eri versioineen, Mascarade ja The Dwarf King, koossa on jo noin 80% Faiduttin tuloista. Faidutti arvioi, että Citadelsia on myyty noin kolme miljoonaa kappaletta.

“If I had not these four older designs in my catalog, games first published when the market was not as cluttered as it is now and when it was much easier to find a place, I would only get a very modest income.”

Kaavio Bruno Faiduttin rojaltien jakaumasta eri peleille.
Screenshot

Siinä vaiheessa kun Faidutti julkaisi ensimmäiset kunnolla kaupaksi käyneet pelinsä, takana oli jo lähes parikymmentä vuotta pelisuunnittelua. Tätäkään menestystä ei siis saavutettu aivan hetkessä. Faidutti ei koskaan myöskään heittäytynyt täysipäiväiseksi pelisuunnittelijaksi: hän on nyt eläkkeellä päivätyöstään opettajana, mutta opetti taloustiedettä lukiossa vielä viime vuonna. Viimeiset kymmenen vuotta Faidutti työskenteli osa-aikaisena. Faidutti on sitä mieltä, että pelien suunnitteleminen sopii hyvin osa-aikatyöksi:

Paradoxically, while boardgame design is indeed an activity which doesn’t require much working time, spending more time on it doesn’t mean one can do more. A boardgame designer creates much faster than a writer, but his royalties are calculated in the same way. Spending more hours on it, however, doesn’t bring more ideas or make one more efficient. Even more than writing, boardgame design is an activity one can easily handle together with a day job, taking fast notes in some corner of one’s brain when an idea arises to work on it more formally during free time. If you are considering becoming a boardgame designer, this is how I advise you to proceed, or at least how I advise you to start with. Then you’ll see if you are good and, that’s the most important, lucky enough.

Lähde: Des chiffres / Figures.

Tuukan pelaamia

Viime kuussa saavutin yhden lautapelaamisen virstanpylväistä: pelasin Vital Lacerdan peliä. Portugalilaisella Lacerdalla on maine todella raskaiden europelien suunnittelijana, ja olin päättänyt etten niihin koske, ellei vastaan tule kokenutta pelikumppania. No, nyt opettajaksi sattui pari pitkän linjan Lacerda-fania, joten nostimme The Galleristin pöytään.

The Gallerist ei ole Lacerdan pelien raskaimmasta päästä, mutta antoi hyvän kuvan siitä mistä herran maine on peräisin. Taidegalleriateema on oikein muikea, mutta sääntöjä on paljon. Siis oikeasti paljon. Peli on eräänlainen kellokoneisto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen: taiteilijat täytyy löytää, taulut maalata, panostaa markkinointiin, houkutella kävijöitä galleriaan, varmistaa että joku ostaa maalauksen ja niin edelleen.

Tavallaan toimintojen kanssa puljaus oli kiehtovaa, mutta en voinut välttyä ajatukselta, että tässä on nyt tehty helpoista asioista väkisin vaikeita. Aika yksinkertaisten toimintojen tekeminen vaatii hirveästi valmistelua ja laudan tuijottelua. Välillä tuntui että suoritan jotain sähköteknistä asennustyötä sen sijaan että pelaisin lautapeliä.

Huvittavasti The Gallerist ei silti kestänyt mahdottoman pitkään: päälle kolme tuntia. Tuosta ajasta meni lähemmäs puolitoista tuntia sääntöjen selitykseen ja kaikenlaiseen äimäykseen, mikä kertoo kaiken oleellisen. Pohjimmiltaan The Gallerist on hienosti suunniteltu peli, mutta on kestoonsa nähden aivan liian monimutkainen. Pelaisin uudestaan, mutta vain kokeneessa seurassa. Jos Lacerdoja joutuisi harva se viikko opettelemaan tai opettamaan, niin itku siinä tulisi.

Kuukauden loistavin pelikin oli raskas, mutta huomattavasti parempi: Hegemony: Lead Your Class to Victory. Peli on vahvasti asymmetrinen yhteiskuntateemainen peli, jossa pelaajat ohjaavat työväenluokkaa, keskiluokkaa, kapitalisteja ja valtiota. Jokaisella luokalla on omat sääntönsä ja tapansa kerätä voittopisteitä.

Hegemony on pohjimmiltaan korttivetoinen europeli, jossa kerätään erilaisia resursseja, käydään kauppaa ja välillä äänestetään pelin sääntömuutoksista, eli lakiehdotuksista. Pelin kutsuminen europeliksi on kuitenkin vähättelyä, sillä Hegemonyn teema on poikkeuksellisen vahva. Kaikki mitä pelissä tapahtuu käy järkeen tosielämän yhteiskunnassa.

Pelin hienoin puoli on kuinka oivaltavasti se mallintaa erityisesti politiikan toimintaa. Kompromisseja tarvitaan, jos jotain haluaa tapahtuvan. Kaiken ytimessä on raha. Työväki haluaa tietty parempaa palkkaa, mutta jos verot ovat korkeat, kapitalisti ei siihen suostu. Valtiolle verotulojen menetys on katastrofi, mutta palveluita olisi silti tuotettava. Kuten politiikassa usein, keskiluokka on avainasemassa lakien läpimenemisessä.

Meidän pelissämme ohjastamani työväenluokka äänesti heti pelin alussa maahanmuuton lisäämisen puolesta. Sain valtion ja keskiluokan tuekseni äänestykseen, ja laki meni läpi. Työvoimaa virtasi maahan ja sain perustettua ensimmäiset ammattiliitot samalla kun väestöpohja takasi itselleni hyvän poliittisen vaikutusvallan. Kun aloimme valtion kanssa suunnittelemaan todellista ilmaisen terveydenhoidon ja koulutuksen hyvinvointiyhteiskuntaa veronkorotusten avulla, kapitalistille ja keskiluokalle riitti ja he runnoivat väkisin läpi valtavat veronalennukset, jotta pystyivät kasvattamaan pääomaansa.

Tämä johti valtion verotulojen romahtamiseen ja julkisen sektorin palkanmaksukriisiin. Kapitalisti pyöritti robotiikalla toimivaa autotehdastaan samalla, kun työväki osoitti mieltään eduskuntatalon edessä työttömyysprosentin hipoessa 30:tä. Lakot ja mielenosoitukset aiheuttivat kaikille työnantajille nihkeät tappiot, kunnes eduskunta suostui säätämään lain maksuttomasta koulutuksesta, jolloin kouluttamattomat työttömät saatiin töihin. Palkanmaksuvelvoitteet siirtyivät kapitalistille ja paikallinen Yleisradiokin päätettiin lopussa yksityistää. Luokkataistelu johti lopulta valtion niukkaan voittoon.

Hegemony on todella kiehtova, muttei varmasti kaikille sopiva peli. Jos aihe ei nappaa, ja toimintojen temaattisuus ei aukene, niin peli saattaa näyttäytyä vain kuivana kuutioiden siirtelynä ja sokkoäänestyksinä. Itseni kaltaiselle valtiotieteiden maisterille tämä kyllä iski kuin tuhat volttia. Ei uskoisi kuinka paljon verouudistuksen lakiäänestys voi jännittää. Pitkähän peli on, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka olimme opetelleet säännöt etukäteen, niin peli kesti silti lähes viisi tuntia. Kokeneella porukalla Hegemonyn pelannee kolmeen tuntiin.

Hieman epäilyksiä herättää pelin uudelleenpelattavuus. Pelattavia luokkia on neljä, mutta luokkien päästrategiat ovat pitkälti valmiiksi määritellyt. Mitään hirveän luovaa pelissä ei kannata tehdä, jos aikoo pärjätä. Tämä saattanee johtaa siihen, että pelit etenevät aika lailla samoja latuja kerrasta toiseen. Voin tietty olla väärässä.

Vaikka Hegemony olisikin enemmän opettavainen elämys kuin puhdas strategiapeli, niin suunnittelutyötä täytyy arvostaa. Suunnittelijoiden rakkaus aiheeseen näkyy ja harvassa ovat näin realistiset pelit, joilla voisi suoraan korvata lukion yhteiskuntaopin kurssit. Paneutumista Hegemony hieman vaatii, mutta se palkitaan. Upea, upea peli.

Lähikuva Hegemonyn pelilaudasta
Hegemonyn toisella kierroksella julkinen sektori on vielä voimissaan. Yleisradio porskuttaa, mutta terveydenhoitoa tosin vaivaa työvoimapula – kuten tosielämässäkin. Kuva: Tuukka Määttänen

Nettipelirintamalta kesäkuun hitti oli vanha klassikko Race for the Galaxy. Olin onnistunut väistelemään peliä iät ajat johtuen varmaan pahamaineisesta symboliikasta, joka tekee pelin opettelemisesta haastavaa.

Noh, ei se symboliikka nyt niin pahamaineista ollut. Kun San Juanista on kokemusta, niin yllättävän nopeasti “Reiskaan” pääsi sisään. Board Game Arenassa ongelmana on lähinnä pelaajien tasoero. Aloittelijalla ei ole mitään mahdollisuuksia vähänkään kokenutta pelaajaa vastaan. Sain kestää lähemmäs 20 turpasaunaa ennen kuin nappasin avausvoiton. Nyt kun taso on vakiintunut noin 100 Elo-pisteeseen, niin pelitkin ovat jo kohtuullisen tasaisia.

Yksi Race for the Galaxy -matsi ei BGA:ssa kauaa kestä. Erän läimii lähes poikkeuksetta alle 10 minuuttiin. Se on tehokasta tykittelyä se. Tietyssä mielessä Race for the the Galaxy on täydellinen peli. Se pakkaa lyhyeen kestoon paljon päätöksiä, vuorovaikutusta ja jännitystä. Lisäksi pelissä kehittyy koko ajan paremmaksi. Pelin lukemattomat lisäosat eivät juuri kiinnosta, mutta peruspeliä tulee varmasti näpyteltyä välipalana vielä pitkään.

Vilman pelaamia

Kesäkuussa oli kahdet ystäväporukoiden kanssa vietetyt lautapeliconit, yhdet Espoossa ja toiset Tampereella. Pidemmät turnaukset, joissa lasketaan pisteitä ja kisaillaan, ovat minusta superhauskoja! Näissä tulee aina myös opittua uusia pelejä. Vaikka itse inhoan uusien pelien opiskelua, löydän usein uusia lemppareita.

Nyt löytyi My Shelfie: The Dice Game. Se tulee jäämään meillä erityisesti perhepeliksi, mutta myös nopeaksi aikuisten peliksi. Juhannuksena pelasimme vanhempieni kanssa Forest Shufflea, jonka helpot säännöt saivat eläkeläisetkin pyytämään revanssia. 

Valmis kuponki My Shelfie: The Dice Gamessa.
My Shelfie: The Dice Game ja kirjahyllyn täyttämistä nopilla. Kuva: Vilma Vihervaara

Mökillä pelasimme myös monta erää Second Chancea, sukuni omalla Viilajärvi-variantilla. Minä tykkään keksiä peleihin kotisääntöjä tai ihan uusia variantteja, joten olin innokas kokeilemaan tätä versiota, jota vanhempani ja veljeni pelaavat paljon.

Tässä versiossa myös aloituskortit sekoitetaan mukaan koko pakkaan. Ensimmäinen pala pitää normaalien sääntöjen mukaan piirtää keskipisteeseen, mutta muuten siitä alkaa jo normaali peli eli kortteja nostetaan kaksi, joista jokainen saa valita kumman piirtää. Seuraavat palat pitää aina piirtää niin, että ne koskettavat jotain jo piirrettyä palaa.

Isot aloituskortit saa piirtää normaalisti ja niistä saa lisäpisteitä pelin lopuksi. Ensimmäinen ei vielä tuota pisteitä, seuraavasta saa yhden pisteen, kolmannesta kaksi, neljännestä kolme ja viidennestä neljä. Kuudetta ei kukaan ole tietääkseni vielä saanut pelattua, mutta siitä saisi neljä pistettä. Joten jos onnistut piirtämään kolme erikoispalaa, saat pelin lopussa kolme lisäpistettä, joista sitten vähennetään tyhjäksi jääneiden ruutujen määrä.

Jos et voi piirtää kumpaakaan palaa, saat normaaliin tapaan toisen mahdollisuuden eli pakasta nostetaan yksi pala, jos pystyt piirtämään sen olet mukana kisassa ja jos epäonnistut tiput ulos. Aloituskortit eivät koskaan ole toisen mahdollisuuden kortteja, eli ne nostetaan siinä vaiheessa sivuun. Merkitsen erikoispalat aina kupongin yläosaan tukkimiehen kirjanpitona, vanhempani kirjoittavat palan päälle numeron monesko erikoispala se on. Suosittelen kokeilemaan tätä varianttia, etenkin jos olet pelannut peliä paljon ja ilmassa on pientä kyllästymistä.

Second Chancen laminoitu kuponki
Second Chancea laminoiduilla pistelapuilla ja kotisäännöillä. Kuva: Vilma Vihervaara

Kesäkuun peleistä kuitenkin ehdottomasti isoimpana asiana on oman pelin saaminen kotiin. Trollius’n Roll julkaistaan ensi syksynä, oman kappaleen sain nyt juhannuksena. En osaa kuvailla sitä tunnetta, kun saa itse tekemän pelin valmiin kappaleen käsiinsä. Uskon, että kirjailija kokee tämän saman fiiliksen kun saa valmiin kirjansa käteen. Trollius on ehdolla tänä vuonna Vuoden peli -kisan strategiapelien kategoriassa, kuinka jännittävää! Heinäkuussa Trolliusta on mahdollista päästä kokeilemaan Ropeconissa lauantaina 20.7. klo 14–17 Hallissa 3 kokemuspisteellä. Tervetuloa pelaamaan tai vain moikkaamaan!

Trolliuksen matka alkoi marraskuussa 2022. Pitkään on kuljettu ja tähän pisteeseen pääsy motivoi jatkamaan eteenpäin. Seuraavat kolme peliä ovatkin jo prototyyppivaiheessa! Kirjoitan pelin tekemisestä oman postauksen, kunhan Trollius saadaan kaupan hyllylle asti.

Tapahtumakalenteri

12.–15.7.2024 Tuonelan lautapelileiri II (Ii / Oulu)

Tuonelan pelikerho järjestää lautapelileirin Karhun leirikeskuksessa Iissä (noin 40 km Oulusta pohjoiseen). Leiri on tarkoitettu kaikille harrastajalautapeleistä kiinnostuneille. Tapahtuma on suunniteltu pääasiassa aikuisille, mutta innostuneet nuoret ovat myös hyvin tervetulleita. Pelailu alkaa klo 15 perjantaina ja päättyy klo 12 maanantaina. Pelit vaihtelevat kevyemmistä peleistä raskaampiin strategisiin mittelöihin. Paikalla mahdollisuus myös saunomiseen, uintiin, pihapeleihin ja beachvolleyhin. Tapahtuma on ilmainen ja päihteetön. Ilmoittautumiset ja lisäkysymykset järjestäjille Markukselle: mhyart ÄT gmail.com tai Lauralle lauraelina28 ÄT gmail.com. Lisätietoja Facebook-tapahtumasta.

19.–21.7.2024 Ropecon (Helsinki)

Euroopan suurin vapaaehtoisvoimin järjestettävä roolipelitapahtuma. Kolmipäiväinen festivaali tarjoaa ohjelmaa kaikenikäisille muun muassa pöytäroolipelien, larppien, lautapelien, korttipelien ja miniatyyripelien parissa.

Ropeconissa on mahdollista tavata Lautapelioppaan tekijöitä. Vilma on Kokemuspisteellä lauantaina klo 14–17 esittelemässä Trollius’n Roll -peliään ja Mikon löytää samasta paikasta lauantaina klo 12–18 opettamasta shogia, xiangqia ja gota.

Ropeconin nettisivut.

Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauk­sen jälkeen

Tatu jatkoi Dominionin parissa arvioimalla pelin tuoreimman lisäosan Dominion: Plunder. Tätä lisäosaa ei ole vielä suomeksi nähty ja tuskin ihan heti nähdäänkään, mutta vaurauksien ystäville se on kelpo lisä Dominioniin.

Juho kirjoitti pari arviota. Marvel Mayhem on yksinkertainen korttipeli, josta ei paljon viihdettä irtoa, mutta kuusivuotiaan kanssa se on ollut nappivalinta. Trekking Through History – Historian poluilla on puolestaan tuore Lautapelit.fi-julkaisu ja oikein kelpo perhepeli.

Tuukka arvioi The White Castlen, joka on varsin tiukka optimointipeli. Vain yhdeksällä vuorolla pitäisi saada aikaiseksi paljon!

Valtteri kirjoitti arvion pitkästä aikaa. Testipenkkiin pääsi jo vuonna 1989 ilmestynyt Ave Caesar, jota saattaa kirppiksilläkin nähdä, peli ilmestyi aikoinaan myös suomeksi. Se on edelleen mukavan häijy kilpa-ajopeli.

Veeti arvioi Coffee Rushin, jossa kilpailevat kahvilayrittäjät haalivat asiakkaita ja yrittävät pitää heidät tyytyväisinä tilauksia toteuttamalla. Kiire tulee väkisinkin!

Jaakko arvioi Heat: Pedal to the Metalin ensimmäisen lisäosan Heat: Heavy Rainin. Siinä saadaan peliin seitsemäs pelaaja ja uusi pelilauta, jossa on Méxicon ja Japanin radat.

Haluatko mukaan Lautapelioppaan toimitukseen? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.

Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Telegramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.

Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.

Tilaamalla uutiskatsauksen hyväksyt, että lähetämme sinulle sähköpostia ja lisäämme sähköpostiosoitteesi osoiterekisteriimme. Lue lisää tietosuojaselosteestamme ja rekisteriselosteestamme. Voit peruuttaa tilauksesi koska tahansa.

Luetuimmat jutut top 10

Nämä ovat olleet viimeisen neljän viikon aikana Lautapelioppaan luetuimmat jutut:

  1. Yatzyn säännöt
  2. Smart10
  3. Rummikub
  4. Bananagrams
  5. Vuoden peli
  6. Carcassonne
  7. Halli Galli
  8. Hitster
  9. Dominion – Valtakunta
  10. Parhaat suomeksi julkaistut pelit

Lautapeliblogien päivi­tykset

Youtubessa Miira ja Annika julkaisivat Hyvin draftatut kortit -vlogissaan (joka täytti juuri kolme vuotta!) taas muutaman uuden jakson: Oudot pelit, Rüdiger Dornin suunnittelemat pelit, Loisintapelit, Keväthankinnat 2024, Boksihaaste. Top 10 työläistenasettelupelit, Vuoden 2022 pelisato, Pelimakujemme nykytila.

Mai on pohdiskellut peliostoksia. Jutussa on kelpo menetelmä peliostosten pohdiskeluun: jos pelikerran hinnaksi hyväksyy 5 €, kuinka monta kertaa peliä pitää pelata, jotta hinta asettuu tähän? Mai epäilee, ettei 95 € hintainen Age of Innovation pääse pöydälle 19 kertaa.

Pelikilta teki kyselyä lautapelaajien mieltymyksistä ja julkaisi kyselyn tulokset. Killassa julkaistiin myös Skyrisen pikaohjeet ja Pahviritarin oma pelikokoelma. Ruma kirjoitus rumista peleistä esittelee raflaavia mielipiteitä pelien ulkonäöstä. Youtube-kanavavinkit lautapelaajille on juuri sitä, mitä nimi kertoo.

Koko perhe pelaa -blogissa arvioitiin Opetellaan: Liikennepeli, jossa opetellaan liikenteessä toimimista.

Nopparallissa arvioitiin Heatin Heavy Rain -lisäri ja Project GAIA -lautapeli.

Lunkisti.fi:ssä julkistettiin kesähässäkkäpähkinä, lautapeleihin liittyvä piilosana. Piilosanojen ratkonnan SM-kisoissa käyneenä voin sanoa, että Teron piilis on selvästi SM-kisojen karsintasarjan tasoa vaikeampi. Peleistä esiteltiin kymmenen parasta huutokauppapeliä. Lista on hyvä poiminta kiinnostavia huutokauppapelejä.

Bittein saarilla Markku Soikkeli arvioi Jaakko Kemppaisen Pelit tekevät hyvää -tietokirjan. Kirjassa ei juuri lautapeleistä puhuta, eikä kirja muutenkaan Soikkelia liiemmin ilahduta.

Anton VS arvioi Quest for El Doradon lisäosia ja vertaili kampanjalautapelejä.

Tuomo esitteli Paper App Dungeon -pelin, joka on yksinpelattava luolaholvaushärveli.

Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *