Lautapelioppaan vuosi on alkanut vilkkaasti, uusia juttuja on ilmestynyt mukavan tiuhaa tahtia. Vanhat avustajat ovat ahkeroineet ja uusiakin on saatu mukaan. Tässä uutiskatsauksessakin on mukana ihan uusia yhteistyökuvioita parin lyhyen peliarvion verran.
Uutiskatsauksen pääteemana tällä kertaa on pelijulkaisijoiden suunnitelmat vuodelle 2021. Listalla ovat Lautapelit.fi, Lookout, Thunderworks, Edition Spielwiese ja Portal. Vuoden alku olisi perinteisesti Nürnbergin pelimessujen aikaa ja siellä näitä uutuuslistoja esiteltäisiin, nyt siinäkin mennään digisti.
Lautapelit.fi:n uutuuksia
Lautapelit.fi on julkaissut vuoden aluksi jo kaikenlaista uutta hienoa. Uutuusvuoden aloitti Uwe Rosenbergin Nova Luna, josta Miira ehtikin jo kirjoittaa arvion. Abstrakti peli perustuu Corné van Moorselin Habitatsiin, johon on yhdistetty vähän Patchworkia ja lopputuloksena on oikein toimiva peli, joka on ehtinyt jo kerätä kehuja suomalaisiltakin pelaajilta.
Cupcake Academy puolestaan on viime vuonna Blue Orangelta tullut koko perheen yhteistyönopeuspeli. Nopeuspelit ovat suosittuja, mutta perhepeleinä herkästi vähän hankalia, koska aikuiset ovat usein nopeampia kuin lapset. Cupcake Academy kiertää tätä ongelmaa olemalla yhteistyöpeli. Arvostelukappale pelistä on tilattu ja arvostelua laativa Koko perhe pelaa -blogin Mirva kommentoikin peliä jo hyväksi nopeuspeliksi, joka vaatii melko lailla pohtimista, jotta tehtävät saa onnistumaan.
Suuresti ilahduttanut suomennosuutuus on Reiner Knizian perhepeliksi tehty Legacy-peli My City. Peli on 24 lyhyen erän mittainen kampanjapeli, joka etenee ja muuttuu peli peliltä aikaisempien erien käänteiden perusteella. My City oli Nova Lunan tapaan Spiel des Jahres -ehdokkaana viime vuonna.
Lautapelioppaalla peli on Tapanin arvioitavana ja sieltä suunnalta on kuulunut lähinnä innokasta hihkumista, eli ilmeisesti varsin myönteistä arviota on odotettavissa, jos ei kampanjan loppu nyt jotain erityistä pannukakkua tarjoa.
Taivaanrannanmaalari on ilmestynyt viime vuonna nimellä Imagician. Peli on kuviontunnistusta ja nopeustestiä: pelaajilla on laudat täynnä erilaisia kuvioita ja edessään kortti, jossa käsketään yhdistämään tietyt kuviot viivoilla. Näistä viivoista muodostuu joku kuva ja tavoitteena on arvata ensimmäisenä, mitä kuvaa piirretään. Ensimmäinen arvaus käynnistää muille pelaajille tiimalasin. Kaikki aikarajan sisällä oikein hoksanneet saavat pisteen, nopein kaksi pistettä.
Lookoutin vuosi 2021
Lookout Gamesin vuosi 2021 ei tarjoa järisyttäviä yllätyksiä. Tarjolla on Uwe Rosenbergin pelien lisäosia, kaksinpeli ja perhepeli Phil Walker-Hardingilta.
Caverna: Frantic Fiends on toinen iso lisäri Caverna: Cave Farmersiin. Koalin ja Morphyn kehittelemässä lisäosassa ryöstelevät örkit piinaavat kääpiöitä. Örkeille voi näyttää kirvestä tai rakentaa ansoja. Örkkien voittamisesta saa tietysti kunnon palkkiot.
Caverna: Cave vs Cavesta ilmestyy Big Box -laitos, jossa on peruspeli ja lisäri samassa boksissa. Muuta uutta tässä versiossa ei ole.
Agricola: Consul Dirigens on uusi 120 kortin lisäosa Agricolan uuteen laitokseen.
Lookout liittyy 18xx-buumiin ja julkaisee uuden painoksen Double-O:n vuonna 2010 julkaisemasta 1880: Chinasta, joka on arvostettu Kiinaan sijoittuva 18xx-peli Leonhard Orglerilta ja Helmut Ohleyltä.
Mayfair Gamesin perustaja Darwin B. Bromley on julkaissut urallaan yhden oman pelinsä, vuonna 1982 ilmestyneen Family Businessin. Tästä gangsterisotaa kuvaavasta korttipelistä tulee nyt uusi laitos.
Kaksinpelisarjassa tulee Great Plains, muun muassa Pelikaappimuistiossa kehutun Mandalan suunnitelleelta kaksikolta Brett J. Gilbert ja Trevor Benjamin. Pelissä pelaajien heimot taistelevat henkieläinten avulla suurten tasankojen hallinnasta.
Lopuksi on vielä Phil Walker-Hardingin Llamaland, jossa kasvatetaan perunoita, maissia ja kaakaota laamojen avulla.
Spielwiesen vuosi 2021
Edition Spielwiese on julkaissut tiedot vuoden 2021 peleistään. Ensimmäisenä tulee Richi Haarhoffin suunnittelema Space Dragons, tikkipelin tapainen peli avaruuslohikäärmeiden jahtaamisesta. Pelissä värvätään kortteja ja pelataan sitten avaruuslohikäärmejahtia: avaruuslohikäärme pelataan esiin, jokainen pelaa yhden kortin ja isoimman kortin pelannut saa lohikäärmeen.
Jippona on, että pieninumeroisissa korteissa on hyödyllisiä ominaisuuksia kuten omaa miehistöä suojaavia kilpiä, kun taas isoissa korteissa on vahinkoa, joka kuluttaa kilpiä tai tuottaa pelin lopussa kalliiksi käyvää vahinkoa alukseen.
Tavoitteena on kerätä pisteitä lohikäärmeistä ja niissä olevista symboleista, riippuen pelin pisteytyskorteista. Rikoksia pitää vältellä ja hyvää fiilistä haalia.
MicroMacro – Rikospaikalla -peliin tulee kesällä 2021 itsenäinen jatko-osa, jossa on monimutkaisempia tapauksia uudessa kaupunginosassa. Spielwiesen Michael Schmittin mukaan uudella kartalla on yhteyksiä edelliseen ja lopulta kaupunki tulee koostumaan neljästä erillisestä kaupunginosasta. Ehkä onkin hyvä, etten ole vielä pitänyt kiirettä ensimmäisen boksin myymisen kanssa! En kyllä tiedä, minne neljä nykyisen kokoista karttaa saisi sopimaan yhtä aikaa… Luvassa on myös itsenäinen sovellusversio ja uusia teemamaailmoja, mukaanlukien lapsille suunnattu versio. Tästä taisi tosiaan tulla kertaheitolla iso hitti!
Vuoden lopussa ilmestyy vielä Swindler, joka on Matthias Cramerin suunnittelema 2–4 pelaajan onnenkoetuspeli, jossa varastetaan esineitä laukuista varkaiden killan haasteita varten.
Plan B kierrättää Kniziaa
Reiner Knizialla on taipumusta tehdä uusia versioita kestäviä pelejä. Hyvä esimerkki tästä on Plan B:n kesällä 2021 ilmestyvä Equinox. Se on uusi Knizian peli, paitsi että taustalla on jo useampi versio.
Alunperin peli ilmestyi vuonna 1996 Piatnikin Grand National Derbynä, siis laukkakisapelinä. Avalon Hill julkaisi pelin seuraavana vuonna jenkkimarkkinoille nimellä Titan: The Arena. Laukkakisat vaihtuivat tässä kohtaa hirviöiden taisteluihin. GMT Games teki oman avaruusversionsa Galaxy: The Dark Ages vuonna 2000.
Fantasy Flight Games julkaisi hirviöteemaisen pelin uudestaan vuonna 2007 nimellä Colossal Arena uudella kuvituksella ja ilman kytköstä Avalon Hillin Titan-peliin. Tämä versio tuli suomeksikin nimellä Areena – Titaanien taisto.
Nyt Equinoxissa hirviöt eivät taistele, vaan mystiset eläimet yrittävät päästä ihmisten muistoihin ja legendoihin. Tilaa on kuitenkin vain neljälle tarinalle, joten kenen tarina kerrotaan? Pelissä on 14 erilaista olentoa, kaksi enemmän kuin Colossal Arenassa, ja kun mukaan otetaan aina vain kahdeksan kerrallaan, pelissä on yli kolme tuhatta erilaista yhdistelmää.
Koska päiväntasauksia on kaksi, pelistä tulee kaksi erilaista kansiversiota. Lisäksi Plan B julkaisee pelistä Golem-version vuoden 2021 lopussa tai vuoden 2022 alussa, Century: Spice Roadin tapaan.
Lautapeliartistit arvioi: Dead of Winter
Dead of Winter on yhteistyöpeli, jossa pelaajien pitää selviytyä ryhmänä maailmassa, jossa suurin osa ihmisistä on muuttunut verenhimoisiksi zombeiksi. Jokainen pelaaja saa pelin alussa kaksi hahmoa pelattavakseen. Tämän jälkeen pelaajille annetaan yhteinen tehtävä, joka tulee suorittaa pelin voittamiseksi ennen ajan kulumista eli kierrosten lukumäärän loppumista.
Yhteisen tehtävän lisäksi jokainen pelaaja saa oman salaisen tehtävänsä, joka täytyy olla suoritettuna päätehtävän ohella, jotta yksittäinen pelaaja voi voittaa. Pelissä voi siis käydä niin, että vain osa pelaajista onnistuu voittamaan. Salatehtävät ovat hyvin vaihtelevia: ne voivat vaikeuttaa yhteisen päätehtävän tekoa tai niissä pelaajasta voi tulla petturi, jonka ainoa tehtävä on sabotoida muut häviöön. Salassa tottakai!
Tehtävien teon ohella pelaajien on etsittävä aseita, joilla tappaa lisääntyviä zombeja. Lisäksi tarvitaan ruokaa ja päivittäistavaroita erilaisten kriisien ratkaisemiseen. Zombien puremat voidaan taltuttaa puolestaan lääkkeillä.
Pelissä on paljon hyvää, mutta myös huonoa. Pidämme erityisesti petturimekaniikasta, crossroads-korteista (vaikuttavat yllättävällä tavalla peliin kesken vuorojen), pelin hienosta visuaalisuudesta sekä suuresta hahmogalleriasta, joka takaa uudelleenpelattavuuden. Peli soveltuu myös mainiosti aloittelijoille. Skenaarioiden avulla voi myös vaihdella vaikeustasoa ja pelin kestoa.
Dead of Winterin huonoina puolina pidämme yksipuolisia kriisejä (ovat aina sellaisia, että ryhmän on kerättävä y tavaraa x määrä) ja epätasaisia omia salaisia tehtäviä. Pelin ”taso” vaihtelee myös huomattavasti pelikerrasta toiseen. Hahmoja ei myöskään voi pelissä juurikaan kehittää. Sääntökirja todettiin myös huonoksi.
Arvio: noin 6,9/10.
Alkuperäinen arvio Instagramissa.
@lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.
Thunderworks Gamesin vuosi 2021
Thunderworks Games on esitellyt vuoden 2021 pelejään. Elokuussa ilmestyy jo aikaisemmin julkistettu Cartographers Heroes, joka on itsenäinen Cartographers-peli, jonka voi yhdistää aikaisemman kanssa. Uudessa lisäosassa on lisää hirviöitä ja sankareita niistä huolehtimaan.
Cartographersiin tulee lisäksi kolme karttapakettia, joista jokaisessa on omat kiemuransa ja uudet pisteytyskortit. Nämä ovat yhteensopivia molempien pelien kanssa. Nebblis – Plane of Flame, Affril – Plane of Knowledge ja Undercity – Depths of Sabek aloittavat jatkossa laajentuvan karttapakettien sarjan.
Roll Playerin jatko Roll Player Adventures ilmestyy sekin kesällä, pelihän oli viime vuonna Kickstarterissa. Nimensä mukaisesti Adventuresissa pelaajien roolihahmot pääsevät seikkailemaan, puolustamaan valtakuntaa ja tutkimaan Hylättyjen Maiden sydämessä piilevää mysteeriä. Peli on yhteistyönä pelattava tarinavetionen kampanjapeli. Se ei vaadi aikaisempia Roll Player -pelejä seurakseen, mutta Roll Playerissä luotuja hahmoja voi luonnollisesti käyttää pelaamiseen.
Seikkailut eivät myöskään jää tähän. Nefra’s Judgement on laajennus, joka lisää Roll Player Adventuresiin yli neljäkymmentä tarinalinjaa, joita pääsee selvittelemään.
Roll Playerin maailmaan sijoittuvien pelien lisäksi Thunderworksilta tulee Nate Linhartin esikoisteos Theme Parks, taas uusi huvipuiston rakentamiseen keskittyvä peli. Työläistenasettelupelissä hankintaan huvipuistolaitteita, kasvatetaan omaa huvipuistoa ja yritetään saada paljon vieraita.
Cape May taas on Eric Mosson peli, jossa rakennetaan New Jerseyn eteläkärjessä sijaitsevaa Cape Mayta. Pelaajat pääsevät kehittämään kiinteistöomaisuutta ja tienaamaan varallisuutta ja arvovaltaa. Cape May tunnetaan upeana viktoriaanisten rakennusten keskittymänä ja yhtenä Yhdysvaltojen hienoimmista ja perinteisimmistä rantakohteista.
Uutta Russian Railroadsia ja Carcassonnea
Hans im Glück julkaisee Russian Railroadsista uuden Ultimate Railroads -version, joka sisältää kaiken tähän asti julkaistun eli peruspelin, isot lisärit German Railroadsin ja American Railroadsin ja minilisärit New Engineersin, Juri Dreigleiskyn ja Manufactory Trainin – ja sitten ihan uuden lisärin Asian Railroadsin.
No, voi olla, että Asian Railroads julkaistaan erikseenkin, mutta olisipa mukava juttu kaikille tähän mennessä kaiken keränneille, jos uutta lisäriä ei saisi ostamatta kaikkea aikaisempaa uudestaan. Saksassa Ultimate Railroadsin julkaisu on elokuussa, englanninkielisestä julkaisusta ei ole vielä tietoa.
Carcassonnesta tulee vaihteeksi uusi versio. Hans im Glück juhlistaa pelin 20-vuotista taivalta (jota ei näemmä lasketa julkaisuvuodesta 2000, vaan Spiel des Jahres -voitosta vuonna 2001) 20-vuotisjuhlalaitoksella. Mukana on uusi 15 laatan juhlaminilisäri ja laattoihin on lisäilty pieniä yksityiskohtia ja mukana on tarrat, joilla voi koristella meeplet.
Isaac Vegan uudet kuviot
Isaac Vega on perustanut uuden firman Rose Gauntlet Entertainmentin yhdessä Lindsey Roden kanssa.
Rose Gauntlet aloittaa keväällä Kickstarteriin tulevalla Keystone: North America -lautapelillä, mutta julkaisee myös kaikenlaista muuta.
Luvassa on ainakin pöytäroolipeli Life After Dungeon ja videopeli Gone to Gaia, joka tuo uusia ideoita roguelike-genreen.
Ticket to Ride Europesta juhlaversio
Ticket to Ride Europesta tulee 15-vuotisjuhlaversio. Peli ilmestyy myöhemmin keväällä ja tulee myös suomeksi. 100 euron hintaisessa juhlaversiossa on uusi kuvitus, uniikit junat ja asemat uusissa väreissä ja kaikki 108 tähän mennessä ilmestynyttä menolippua.
Suunnittelija Alan R. Moon hämmästelee lehdistötiedotteessa ajan kulumista: ”On vaikea uskoa, että pelin ilmestymisestä on jo 15 vuotta. Ticket to Ride Europe näyttää edelleen niin nuorelta ja raikkaalta. Tämä versio on kyllä saanut lisää lihaa luidensa ympärille ja paljon uusia menolippuja, jotka tuovat loputtomasti uusia tapoja pelata peliä. Uudet vaunut, asemat ja kuvitus tekevät pelistä todella upean näköisen. Toivottavasti nautitte pelistä vielä toiset 15 vuotta!”
Dekkarina Dyynissä ja muita Portalin uutuuksia
Portal Games julkisti PortalCon 13 -tapahtumassa uusia pelejä. Kiinnostavin uutuus oli Dune: House Secrets, joka jatkaa uuden leffan innostamaa Dyyni-pelien virtaa naittamalla Dyyniä Portalin suosittuun Detective-pelisarjaan.
Pelaajat pääsevät Arrakikselle kapinallisiksi setvimään tarinaa, joka avautuu prologin jälkeen kolmeksi noin 2–3 tunnin mittaiseksi seikkailuksi. Seikkailut ovat itsenäisiä, mutta ne muodostavat yhtenäisen tarinan kaaren, joka jatkuu trilogian kahdessa seuraavassa pelissä.
Detectiveä viedään kylmään sotaan Vienna Connection -pelissä, jossa setvitään Wienissä vuonna 1977 kuolleen amerikkalaisen jälkeensä jättämää mysteeriä, johon liittyy venäläisiä reikäkortteja ja NATOn asevarastojen osoitteita Saksassa.
Jalkapallofaneille kiinnostava uutuus on Eleven: Football Manager Board Game, jossa pääsee valmentamaan jalkapallojoukkuetta. Peli on uusi versio Thomas Jansenin omakustanteena julkaisemasta Club Stories -pelistä.
Bruno Faiduttin Dreadful Circus taas on nokkela korttipeli, jossa myydään ja ostetaan kortteja ja muokkaantuvat säännöt, joten joka peli on erilainen ja pelin lopussa jokaisella pelaajalla on ihan omat pisteytyssääntönsä.
Lisäripuolella Imperial Settlers: Empires of the North laajenee toukokuussa Egyptian Kings -lisärin kahdella uudella pakalla ja syksyllä soolomoodin tarjoavalla Wrath of the Lighthousella. Neuroshima Hex! saa uuden Beasts-armeijan, Robinson Crusoe lisää skenaarioita, Detective uuden Petty Officers -lisärin ja 51st State Master Setiin tulee semiyhteistyölisäri.
BGG:n julistesarjan uudet julisteet
BoardGameGeekin pelijulisteiden viides sarja on julkistettu ennakkotilattavaksi. Sarjan julisteiden aiheet ja tekijät ovat:
- Miguel Coimbra: King of Tokyo
- Ryan Laukat: Root
- Sergi Marcet: Eclipse
- Kyle Ferrin: Dominion
Varsin nimekkäitä tekijöitä on siis saatu mukaan. Ennakkotilausten aikaan on mahdollista valita useista eri kokoluokista, myöhemmin tarjolla on vain pienimmät 12″×18″ julisteet. Julisteet ovat laadukkaalle 310 gsm -paperille tehtyjä giclée-tulosteita.
Julisteita voi ennakkotilata BGG:n kaupasta. Ennakkotilaukset sulkeutuvat 12.2.2021.
Bisnesuutisia
Italialainen daVinci Editrice eli dV Giochi ostaa toisen italialaisen julkaisijan, Ghenos Gamesin. Sen myötä dV Giochi -brandia kohdistettaisiin enemmän perheille ja satunnaisemmille pelailijoille, kun taas Ghenos Games olisi pääasiassa raskaammille peleille, joita tuodaan Italian markkinoille.
Asmodee osti ranskalaisen Philibertin kesällä 2020. Vanha uutinen, mutta törmäsin tähän vasta nyt. Ilmeisesti suurempia muutoksia ei ole tullut, en ole ainakaan kuullut kenenkään valittavan Philibertin toiminnan muutoksista. Philibert on Asmodeelle oiva ostos, koska Philibert saattaa myydä uusien pelien painoksista Ranskassa 30 %, peliharrastajapeleistä jopa puolet myydyistä kappaleista.
Philibertillä on suomalaisille tutun verkkokauppansa lisäksi kolme liikettä Strasbourgissa. Firmalla on 78 työntekijää ja 16 miljoonan euron liikevaihto. Lukuja voi suhteuttaa esimerkiksi Varustelekaan, joka on samaa kokoluokkaa, vain hiukan pienempi.
Lautapeliartistit arvioi: Terra Mystica
Terra Mystica on resurssienhallintapeli, jossa jokainen pelaaja edustaa yhtä fantasiakansaa. Kansoja on 14 ja joukosta löytyy niin jättiläisiä, merenneitoja kuin fakiireitakin! Kansat kilpailevat keskenään siitä, kuka asuttaa uuden maailman tehokkaimmin kerryttäen eniten pisteitä. Kierrosten määrä pelissä on ennakkoon määrätty, joten peli ei lopu yllätyksellisesti.
Pelissä muokataan maata omalle kansalle sopivaksi (esimerkiksi fakiirit viihtyvät aavikolla), jonka jälkeen päästään rakentamaan. Pienistä mökeistä rakentuu ajan mittaan linnoituksia ja kaupunkeja, minkä lisäksi pelaajat voivat kehittää esimerkiksi maanmuokkaus- ja merenkäyntitaitojaan. Fantasiakansojen ollessa kyseessä tuo magia ja sen käyttö vielä extraelementin peleihin.
Pelin parhaimpiin puoliin kuuluu hyvä uudelleenpelattavuus. Koska kansat ovat riittävän erilaisia, on todennäköistä, että haluat testata kaikilla kansoilla pelaamista ainakin kerran. Mahdollisuus kehittää kansaa on plussa. Pelissä ei myöskään ole tuurielementtiä. Ohjekirjakin todettiin selkeäksi.
Terra Mystican huonoimpana puolena pidämme sitä, että oman kansan kehittäminen ei läheskään aina ole kannattavinta pisteiden kerryttämisen kannalta. Pelissä määräytyy joka kierros omat bonukset (voivat olla pisteitä), mikä aiheuttaa sen, että tiettynä kierroksena saattaa olla aina järkevintä tehdä tietyt toiminnot, mikä voi olla tylsää.
Jotkut saattavat pitää huonona puolena myös sitä, miten uuden kierroksen aloittava pelaaja määräytyy. Ensimmäisenä kierroksen lopettava pelaaja on nimittäin seuraavalla kierroksella aloittava pelaaja. Terra Mystica on myös melko kallis peli hankkia omaksi.
Meidän arvio: noin 7.8/10.
Alkuperäinen arvio Instagramissa.
@lautapeliartistit on turkulainen viiden hengen porukka, joka pelaa ja arvioi pelejä Instagramissa.
Open the box!
Tämä noin kymmenenminuuttinen stop motion -animaatio tasan sadan eri lautapelin maailmassa kannattaa katsoa ja bongailla pelejä ja leffaviittauksia.
Kickstarter-pelit
Alla esiteltävät pelit ovat rahoitusta kerääviä Kickstarter-kampanjoita. Ennen kuin annat rahojasi Kickstarter-kampanjoihin, kannattaa tehdä vähän pohjatöitä. Lautapelioppaan Mitä huomioida Kickstarter-kampanjoita tukiessa -artikkeli on oivallinen aloituspiste.
Tähän on valikoitu mielestämme kiinnostavimpia ja parhaimpia kampanjoita, mutta mitään takeita ei näistäkään voi antaa.
Andrew Carnegie, Xavier Georges ja Ian O’Toole
Carnegie on Xavier Georgesin (Troyes, Ginkgopolis) suunnittelema ja Quined Gamesin julkaisema järeä peliharrastajapeli. Kuvitus on Ian O’Toolen käsialaa. Pelin aiheena on Andrew Carnegie, joka nousi 1800-luvulla terästeollisuuden myötä yhdeksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hän oli myös huikea hyväntekijä ja filantrooppi.
Pelissä pelaajat palkkaavat työntekijöitä, laajentavat yrityksiään, tuottavat tavaraa ja rakentavat kuljetusketjuja Yhdysvaltojen halki. Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on kallista, mutta oiva tapa hankkia voittopisteitä.
Sääntökirja on luettavissa. Pelistä on betaversio Board Game Arenassa, missä sitä voi pelata ilmaiseksi. Myös Tabletop Simulator -versio on tarjolla. Pyysin peliä Board Game Arenassa paljon pelanneelta Villeltä tähän jotain lausuntoa, mutta Villepä kirjoitti pelistä kokonaisen arvion.
Kickstarterissa on Deluxe-malli, jossa on yksinoikeuskomponentteja. Hinta postikuluineen on melko kohtuullinen 77 €. Kampanja löytyy täältä ja se on avoinna 7.2.2021 asti.
Hullun kuninkaan hullumpi kampanja
Castles of Mad King Ludwig on pidetty peli, jonka ulkoasua on ihan syystäkin pidetty vähän vaatimattomana. Nyt se on saanut huikean Collector’s Edition -käsittelyn kuten Suburbia hieman aikaisemmin.
Uudessa laitoksessa on täysin uusittu kuvitus, uusitut komponentit, vanhat lisärit ja pari uutta ja viisinpelimahdollisuus. Kuvitus tuo mieleen pelin paljon kehutun puolalaisen laitoksen. Puolalaisen laitoksen lisäosia on myös otettu mukaan, samoin kuin kaksi ihan uutta.
Royal-taso päivittää rahat metallikolikoiksi, kuninkaalliset suosionosoitukset pokerichipeiksi ja joutsentokenit luksustasolle. Hulppein versio on Colossal, joka suurentaa laatat paljon alkuperäistä suuremmiksi.
Huvilla on toki hintansa. Perussetti maksaa 99 dollaria, suosituin Royal-taso 129 dollaria ja Colossal-setti 169 dollaria. Siihen päälle sitten 39–52 dollarin postikulut ja vielä arvonlisävero, niin Royal-tason kanssa puhutaan noin 170 eurosta. Onko sen arvoista?
Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 18.2.2021 asti.
Italialaisia pomotaisteluja
Primal: The Awakening on italialainen hirviöidenmetsästyspeli, jossa pelaajat yrittävät selviytyä hirviöiden riivaamassa erämaassa yhteistyössä. Kampanjan aikana pelaajat metsästävät jättihirviöitä ja käyttävät sitten saaliin rakenteluun ja kehittämiseen. Kuulostaa Kingdom Death: Monsterilta, mutta yhtäläisyydet ilmeisesti loppuvat perusasetelmaan.
Kampanja on hyvällä todennäköisyydellä ohi, kun luet tämän, mutta nostin tämän nyt silti esiin, koska kyseessä on vuoden ensimmäinen miljoonakampanja ja jonkinlainen jälkitilausmahdollisuus tässä on aivan varmasti.
Pääpaino on siis pomotaisteluissa isoja hirviöitä vastaan. Taistelumekaniikassa kenttä on jaettu neljään sektoriin, jotka mahdollistavat asettumisen hirviön eteen, sivuille tai taakse. Taistelua käydään korteilla, joiden pelaaminen maksaa staminaa eli toisten korttien poisheittämistä. Hirviöt taistelevat tekoälyn ohjaamina ja pelaajat voivat opetella hyökkäyskuvioita ja ajoittaa toimensa sopivasti.
Pöyristyttävän hintainenhan tämä projekti on, mikä on omiaan siivittämään pottia miljoonaluokkaan. Peruspaketti lähtee 139 eurosta, lisärien kanssa hinta on 249 euroa. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 3.2.2021 asti.
Rautateitä Wightin saarella 1860
1860: Railways on the Isle of Wight on Mike Huttonin kehittämä 18xx-peli. Peli ilmestyi alunperin vuonna 2004 pienenä noin sadan kappaleen painoksena, sitten melko epäonnisena ennakkotilaushankkeena juuri ennen Kickstarterin nousua vuonna 2010 ja sittemmin peli on nauttinut suurta arvostusta vaikeasti saatavana pelinä.
Nyt 18xx-pelien tekemiseen erikoistunut All-Aboard Games julkaisee pelistä uuden painoksen. Suuria muutoksia peli ei ole kokenut, ulkoasu on entisellään. Komponenttien laatu on AAG:n totuttua korkeaa tasoa.
Tämä on nopea kahden viikon kampanja, joten mitään stretch goal -hömpötyksiä ei käydä läpi. Scott Petersen laskenee sen varaan, että patoutunutta kysyntää on riittävästi. Mukaan tulee Kickstarter-bonuksena oivallinen 1860: Locomotives on the Isle of Wight -lisäri, jota Hutton on myynyt erikseen. Petersen lupailee pelin olevan saatavilla noin vuoden verran julkaisun jälkeen ja lisäriäkin saa, mutta myöhemmin se on ostettava erikseen.
Säännöt ovat luonnollisesti luettavissa ja peliä on mahdollista testata 18xx.games-palvelussa. Voin omasta kokemuksestani suositella: tämä on niitä harvoja 18xx-pelejä, jotka ovat kokoelmassani pysyneet ja tulevat myös pysymään. 1860 on omintakeinen peli, joka loistaa pienillä pelaajamäärillä, tämä on oivallinen kahden tai kolmen pelaajan peli.
Peli maksaa postikuluineen 100 dollaria. Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 9.2.2021 asti.
Leonard Cohen Wightin saarella 1970
Mafiosoja New Yorkissa
MOB: Big Apple on uuden TGG Gamesin ensijulkaisu. Peli on Steve Finnin suunnittelema ja ilmestynyt alunperin Dr. Finn’s Gamesin julkaisemana nimellä Capo de Capi vuonna 2013. Pelissä kaksi mafiaperhettä taistelee New Yorkin hallinnasta.
?? Suomalaisväriä peliin tuo Ossi Hiekkalan kuvitus. Kansikuva on totuttuun tapaan upea. Itse peli on kaksinpeli, jossa sijoitetaan työläisiä nopanheittojen perusteella eri paikkoihin, suoritetaan työläisillä toimintoja ja kierroksen päätteeksi taistellaan alueiden hallinnasta. Myös yleistä syyttäjää voi kontrolloida toisen pelaajan kiusaksi. Kolmen kierroksen matsi on noin tunnin operaatio.
Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 24.2.2021 asti.
Apokalyptistä korttipeliä
Radlands on kahden pelaajan korttipeli Roxley Gamesilta. Pelin on suunnitellut Daniel Piechnick, jolla on meriittejä Magic: the Gatheringin kehityksestä. Pelin Mad Max -maailman kuvitus on räiskyvän neonsävyistä.
Pelissä on kyse vedestä. Pelaajilla on leirejä, jotka suojelevat vedenlähteitä. Ihmisiä pelataan leireihin ja lähteiden tuottamalla vedelle voi sitten aktivoida leirien ja ihmisten ominaisuuksia. Tavoitteena on tuhota vastapuolen leirit. Pelissä on vahvasti kyse korttisynergioista ja komboista.
Tuotanto on Roxley Gamesin tapaan huippulaatua. Pelin kortit ovat Synth-materiaalista tehtyä, PVC-pohjaista muovia, joka kestää vettä ja taivuttamista mielin määrin. Muutenkin priimaksi vedetyt komponentit ovat saatavilla vain Kickstarterissa, kaupoista saatava versio on tavanomaisempi.
Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 12.2.2021 asti.
Koneiden vallankumous
Human Punishment: The Beginning on 2–3 tuntia kestävä sekoitus osittaista yhteistyötä, sosiaalista päättelyä ja nouki ja toimita -pelimekaniikkaa synkässä kyberpunktulevaisuudessa, jossa pelaajat yrittävät välttää koneiden vallankumousta. Peli on itsenäistä jatkoa aikaisemmalle Human Punishment: Social Deduction 2.0:lle, mutta yhdistettävissä tähän.
Kovasti tätä vertaillaan Battlestar Galacticaan, eli Galactican fanien joukosta löytynee tämänkin pelin omin kohderyhmä. Pelaajat ovat salaisen Ghost-organisaation jäseniä, jotka kuljettavat datasiruja paikasta toiseen. Matkan varrella on taisteltava vihollisia vastaan. Pelaajien todelliset lojaliteetit konfliktin eri osapuolille ovat täysi mysteeri ja ne voivat vaihtuakin pelin aikana.
Kampanja löytyy täältä ja on avoinna 24.2.2021 asti.
Mikon pelaamia
Tammikuun pelaamista on hallinnut kaksi peliä, Hallertau ja Underwater Cities. Näistä varsinkin Hallertausta on tullut kirjoiteltua jo jonkun verran, mutta jatketaan nyt vielä vähän. Olen kokenut saavani mukavasti lisäarvoa, kun samaa peliä on tullut pelattua monta kertaa lyhyen ajan sisällä – Hallertaun kohdalla puhutaan nyt tusinasta pelejä noin kahden kuukauden sisällä. Pelaaminen on vaivatonta, kun säännöt ovat hyvin hallussa ja strategioihin on päässyt uppoutumaan paremmin.
Olen nyt ollut ymmärtävinäni, että Hallertaussa menestyminen vaatii reipasta panostusta korttien pelaamiseen. Pitänee jatkossa napsia kortinnostotoimintoja tiuhemmin, jos niitä vain on yhdellä työntekijällä saatavilla. Runsas korttien pelaaminen tuntuisi korreloivan mukavasti menestyksen kanssa. Aina kortteja ei kuitenkaan saa pelattua ihan niin paljon kuin haluaisi.
Ennätyspisteiksi on tällä hetkellä kirjattu 148, joka on melko hurjasti enemmän kuin keskimääräiset noin 90 pistettä. Siinä pelissä kaikki meni oikein mukavasti kohdalleen. Seuraavaksi paras tulos onkin sitten 118, joten vielä toistaiseksi tämä huipputulos erottuu yksinäisenä piikkinä.
Olen myös pelannut jonkin verran netissä – ja muutakin kuin Magicia. Board Game Arenan puolella olen ottanut asiakseni pelata Innovationia ainakin kerran viikossa. Se on peli, johon en ole vielä kyllästynyt yhtään, johon tuntuu löytyvän pelaajia riittävän helposti ja joka on sopivan nopea tarpeisiini. Niin kiehtovaa kuin Carnegien kaltaisia uutuuksia olisikin kokeilla, minulla ei yksinkertaisesti ole tilaa kahden tunnin pelisessioille tällä hetkellä, eikä toisaalta hirveästi halua pitkiin asynkronisiin peleihin.
Res Arcanan pitäisi tulla lähiaikoina Board Game Arenaan, peli on ollut marraskuun lopulta asti alfatestattavana. Betan julkaisusta ei ole vielä muuta tietoa kuin ilmoitus viivästymisestä pari viikkoa sitten. Jahka Res Arcanaa pääsee pelaamaan, sen otan Innovationin seuraksi ohjelmistoon varmasti – se on nopea ja samalla tapaa kiinnostava peli.
Yucatan tulkintaa Underwater Citiesistä tuli testattua parin enimmäkseen reaaliaikaisen pelin verran. Ei hullumpi, tämän pystyy naksuttelemaan melko säällisessä ajassa läpi ja vaikka käyttöliittymä vaatikin vähän totuttelua, se on itse asiassa aika toimiva ja reaaliaikaisenakin pelin seuraaminen on riittävän helppoa. Mutta kyllä tätäkin melkein pakko on reaaliajassa pelata. Kaksinpelissä siirtoja tulee koko pelin aikana yhteensä joku 60–70 ja jos niitä tehdään pari päivässä -tahtiin, pelissä vierähtäisi hyvinkin kuukausi – ja se on aika pitkä aika se.
Muiden pelaamia
Petri Hänninen
Kadonneet kaupungit on kaksinpeli, jossa pelaajat keräävät korttisettejä viidestä eri maasta. Probleema on siinä, että kortit täytyy pöydätä pienimmästä isompaan. Kortteja saa puuttua, mutta väliin ei saa lisätä. Pisteitä alkaa kertyä vasta, kun 20 pistettä on koossa. Kerroinkortit korottavat pistepottia keräyksen onnistuessa, mutta epäonnistuessaan nostavat miinuspisteiden määrää. Simppeliä ja sukkelaa.
Tätä peliä meillä on takana noin 1000 erää. Pelasimme tätä useita vuosia joka päivä, kunnes se unohtui kymmeneksi vuodeksi hyllylle. Nyt kaivoimme pelin uudestaan esiin. Kadonneet kaupungit on kivan haastava, siinä on sopivasti riskinottoa ja pähkäilyä, ja se on 10–15 minuutissa ohi.
Pelin suunnittelija Reiner Knizia on poistanut tuurin vaikutusta sillä, että virallisten sääntöjen mukaan pelissä pelataan kolme kierrosta. Me olemme kuitenkin pelanneet kierroksen yhtenä pelinä.
Pelin pariin palattuamme olimme aluksi ruosteessa. Hankalat korttikädet hidastivat peliä, kunnes opimme, että pelissä on vain uskallettava ottaa riskejä ja luotettava siihen, että saman värin kortteja nousee käteen pelin edetessä.
Veeti Kainulainen
Tammikuu on ollut melko hiljainen pelailun suhteen. Perheen kanssa pöydälle on päätynyt Sushi Go! ja Welcome to… Sushien keräily on herättänyt vahvaa peli-intoa koko porukassa, ja myös harvemmin pelaavat perheenjäsenet pyytävät usein toista kierrosta. Welcome to… herätti hieman ennakkoluuloja, mutta kupongintäytön salat aukeavat hiljalleen itse kullekin. Puistoihin ja tietynkokoisiin taloyhtiöihin keskittyminen on ollut oma strategiani, mutta voittavia vaihtoehtoja on todella monenlaisia. Pelkäsin aluksi hieman ”kloonauspeliä”, mutta pisteytysvaiheessa katujen välisiä eroja on huomattavasti lapusta toiseen.
Isoin pelikokemus tapahtui kuitenkin digitaalisesti Tabletop Simulatorin kautta: kaverini kokosi siellä Duel Masters -cuben, jota draftasimme neljällä pelaajalla. Paluu vähemmälle huomiolle jääneen keräilykorttipelin pariin tuntui todella virkistävältä vaihtelulta Hearthstoneen ja Magiciin. Kuutiodraftin etuihin kuuluu laaja pelattavien korttien valikoima ja strategioiden moninaisuus. Tabletop Simulatorissa kokemus oli myös toimiva, sillä sekä draftaus että pelaaminen sujui moitteettomasti.
Duel Masters on pelinä mielenkiintoinen varsinkin kilpien ja manan takia. Jokainen kortti voi toimia joko manana tai manalla pelattavana loitsuna tai oliona. Jokainen kortti on siis hyödyllinen, ja pelaaja joutuu miettimään, haluaako pelata alkupelissä nostetun 7 manan pommin manaksi vai odottaa siihen asti, että sen pääsee pelaamaan. Manajärjestelmä vaikuttaa myös manan määrään: 6–7 on yleensä maksimi pakasta riippuen, sillä jokainen mana on pelattavan kortin uhraus.
Kilpijärjestelmä taas mahdollistaa tiukan matsin kääntämisen suuntaan tai toiseen. Kumpikin pelaaja asettaa pelin alussa pakastaan viisi korttia kilviksi, jotka toimivat eläminä. Voittaakseen pelaajan täytyy rikkoa kilvet ja hyökätä sen jälkeen olennollaan vastustajan kimppuun. Tuhoutuessaan kilpi nousee vastustajan käsikortiksi, ja niissä voi olla shield trigger -ominaisuus, joka mahdollistaa kortin pelaamisen välittömästi manamaksua maksamatta. Vahvimmat triggerit voivatkin kääntää koko pelin suunnan varmasta voitosta toivottomaksi tappioksi.
Tapani Aulu
Edellisen uutiskatsauksen jälkeen meidän taloudessa pelattiin ensin My Cityä, sitten My Cityä, seuraavaksi My Cityä ja lopuksi vielä paljon lisää My Cityä. Vedettiin nimittäin koko 24 pelin kampanja läpi 11 päivässä, mikä kertoo sen, että osuttiin kohderyhmään just eikä melkein meidän kokoonpanolla kaksi aikuista ja 5-vuotias. My City tuntuu olevan kuumaa kamaa juuri nyt muissakin perheissä, sitä on näkynyt pelifiideissä monessakin paikassa. Pelin laatikko taisi sanoa suositusiäksi 10+ ja pelin kestoksi 30 minuuttia erää kohden, mutta meillä 5-vuotias vei meitä ihan mennen tullen ja pelit kestivät noin vartin kolmella pelaajalla.
Lautapelit.fin suomeksi juuri julkaisema My City on legacy-peli, joten liikaa siitä ei voi paljastaa, mutta parhaiten sitä voisi kuvailla kupongintäyttöpeliksi eli roll and writeksi ilman kuponkeja, ilman rollausta ja sitä piirtelyäkään. No, selitän sitten paremmin kun kirjoitan täyden arvostelun pelistä. Meidän mielestämme pelin hienous on siinä, että se muuttuu koko ajan tarpeeksi, mutta ei liikaa. Joka erässä tulee jotain uutta ja usein myös jo peliin tuotuja elementtejä vanhenee ja poistuu.
Lautapelioppaan uudet jutut edellisen katsauksen jälkeen
- Ville arvosteli Praga Caput Regnin.
- Ville ennakkotestasi Kickstarter-peli Carnegien.
- Veeti debytoi Lautapelioppaan avustajana ja arvioi Secret Hitlerin.
- Miira arvosteli Nova Lunan.
- Mikko askarteli korttilaatikoita.
- Tapani arvioi koko perheen päättelypeli Sherlock Expressin.
- Mikko tutkaili Underwater Citiesiä.
- Sampsa arvioi Kinderspiel des Jahres -voittaja Ghost Fightin’ Treasure Huntersin.
- Ville arvioi pakanrakennuspeli Lost Ruins of Arnakin.
- Tapani arvioi lastenpeli Mörköjahdin.
- Mikko katseli taaksepäin vuoteen 2016: mitkä ovat parhaat viisi vuotta sitten julkaistut pelit?
- Sampsa riimitteli arvion Mr. Jack Pocket -pelistä.
- Mikko tutkaili pelivuotta 2020.
- Sampsa arvioi lasten päättelypeli Outfoxedin.
Haluaisitko nähdä oman nimesi tällä listalla? Julkaisen mielelläni Lautapelioppaassa kaikenlaista lautapelisisältöä: peliarvosteluja, top-listoja, pelisuunnittelujuttuja, mitä ikinä mieleen tulee. Lue lisää Lautapelioppaan avustamisesta ja uusille avustajille luvassa olevista stipendeistä. Avustajia varten on nyt oma Telegram-ryhmä, johon voi liittyä. Listalla kerrotaan muun muassa tarjolla olevista arvostelukappaleista.
Lautapeliopasta voi seurata monissa eri kanavissa. Lautapeliopas löytyy Facebookista, Twitteristä, Telegramista ja Instagramista. RSS-syötekin löytyy. Jos haluat varmasti tiedon kaikista uusista jutuista heti kun ne ilmestyvät, Telegram on varmin kanava, jossa viestit eivät huku algoritmien jalkoihin.
Voit myös tilata Lautapelioppaan uutiskirjeen. Uutiskirje toimittaa Lautapelioppaan uutiskatsaukset suoraan sähköpostiisi.
Lautapeliblogien päivitykset
- Puutyöläinen esitteli tammikuun pelattuja.
- Todellisuuspaon kahvipöydässä on pelattu Point Saladia.
- Nopparallissa pelattiin Elder Signiä.
- Puutyöläinen esittelee lapsille sopivan luolaholvauspeli Karakin.
- Hukkareissu aloitti top 40 -listansa.
- Anton VS pika-arvioi Pandemic Legacy Season 0:n.
- Miira arvioi Dune: Imperiumin.
- Huoltoreitissä Antero arvioi Less Than 60 Miles -sotapelin.
- Koko perhe pelaa -blogissa käytiin läpi lautapelivuotta 2020.
- Puutyöläinen esittelee Garphillin pelejä ja pohtii, miksi joku peli tuntuu omalta ja toinen ei.
- Todellisuuspaossa listattiin talven 2021 hot 10 -listaa.
- Lunkisti-Tero listaa suosikkinsa draftipeleistä.
- Anton VS arvioi Castles of Mad King Ludwigin.
- Pelikaappimuistio arvioi The Crew – The Quest for Planet Ninen.
- Noppapotti käsittelee vuoden 2020.
- Puutyöläinen esittelee kolme turhan tuntematonta Reiner Knizian lasten- tai perhepeliä.
- Pelaajani listasi vuoden 2021 top 100 -listansa.
- Todellisuuspaon podcastissa puhuttiin vuoden 2021 odotuksista.
- Lautapelailua-blogissa esiteltiin muutama uusi testattu peli.
- Anton VS pohtii lautapelejä sisustuselementtinä.
- Anton VS esitteli Tiny Epic Questin lyhyesti.
- Anton VS esitteli Terraforming Marsin lyhyesti.
- Anton VS esitteli Tapestryn lyhyesti.
- Anton VS arvioi lautapelikokoelmansa hintaa.
Lautapeliblogeja löytyy myös Lautapeliseuran blogilistalta ja lautapelijuttusyötteestä.
4 vastausta aiheeseen “Uutiskatsaus 1.2.2021: Vuoden 2021 uutuuksia”
Duel Masters oli itselle kuumaa tavaraa aikanaan ps2 aikakaudella, kun tuli pelattua runsaasti erästä videopeli sovitusta. Ja hauskaa oli, niin soolona tarinamoodissa kuin myös paikallisesti kavereiden kanssa. Itselle tämä keräilykorttipeli oli aika tärkeämpi kuin Pokemon sarjan vastaava. Rakastan Pokemon pääsarjan videopelejä, mutta en ikinä päässyt sisälle TCG versioon. Olihan minulla niitä kortteja, mutta ei siksi että olisin rakennellut pakkoja ja pelannut, vaan siksi että ne näyttivät hemmetin hyviltä kansioissa. Mutta tosiaan, Mikko en tiedä Olitko tietoinen, mutta muistan aikanani jostain lukeneeni että Duel Masters on aikanaan johdettu MTGstä. Perusajatuksena oli ilmeisesti MTGn yksinkertaistaminen sopimaan myös nuoremmille. Kieltämättä yhtäläisyyksiä on jonkin verran.
Helppo kuvitella, että useimmat keräilykorttipelit on jollain tapaa johdettu Magicista, joko kopioina tai reaktioina. Mä oon itse pelannut tuota kerran vuonna 2006 kun äidin miehen lapsilla oli noita kortteja ja halusivat kokeilla peliä. Ei silloin tehnyt suurta vaikutusta.
Taas puuttuu Awaken Realmsin pelit, onko niiden suosio liian vähäistä vai mistä johtuu? Jos Geat Wall on liian tavallinen, niin Iedes SS Vanguard luulisi olevan maininnan arvoinen.
Myös vuoden ensimmäinen ”miljoonakampanja” Darwin’s Journey jäi mainitsematta?
Harri, Darwin’s Journey uutisoitiin 18.1. lähetetyssä uutiskirjeessä. Tässähän se olisi ollut jo myöhässä, kun kampanja päättyi jo 28. tammikuuta.
ISS Vanguard puolestaan uutisoitiin jo joulukuun puolella uutiskirjeessä. Sekin osui aikataulultaan näiden sivuilla julkaistavien uutiskatsausten väliin, joulukuun alussa ei ollut vielä tullut ja kampanja loppui sen verran aikaisin tammikuussa, että uutisoin sen mieluummin jo joulukuun puolella.
Ei siis mitään Awaken Realmsia vastaan, kyllähän nuo miljoonakampanjat pääsääntöisesti uutisoidaan, kaikki ei vain tule näihin uutiskatsauksiin vaan osa on uutiskirjeissä.