Draftaaminen eli värvääminen on tosielämästä monesta paikasta tuttu mekanismi, joka on omaksuttu korttipeleihin pienentämään sattuman osuutta ja antamaan pelaajille enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa pelin kulkuun.
Värväämistä tehdään esimerkiksi urheilussa, jossa ammattilaisliigojen drafteissa valitaan uusia pelaajia joukkueisiin. Tämän draftin aloitti aikoinaan jenkkifutisliiga NFL jo vuonna 1935. Peleihin draftaaminen on tullut tutuksi ennen kaikkea Magic: The Gatheringin booster drafteista, joissa pelaajat rakentavat pakkansa kierrättämällä korttipakkauksia, joista jokainen ottaa vuorollaan yhden kortin.
Tavallisin värväysmekanismi toimiikin niin, että jokainen pelaaja saa saman verran kortteja, valitsee niistä yhden ja antaa sitten loput kortit eteenpäin seuraavalle pelaajalle. Näin kortit kiertävät pelaajalta toiselle ja hupenevat yksi kerrallaan. Tavallisesti draftipeleissä korttien kierrätyssuunta vaihtelee kierrokselta toiselle, jotta aina ei tarvitse saada kortteja samalta pelaajalta.
Vähemmän tuuria, enemmän vuorovaikutusta
Draftin merkitys on korttituurin vähentämisessä. Jos pelaajille vain jaetaan satunnaiset kortit pakasta, lopputulos on tuurista kiinni. Draftaamisessakin on tuuria mukana, mutta pelaajilla on enemmän vaikutusvaltaa lopputulokseen ja mahdollisuuksia hakea tietyntyyppisiä kortteja käteensä.
Draftaaminen tuo mukanaan myös vuorovaikutusta. Varsinkin peleissä, joissa kerättävät kortit pelataan saman tien pöytään, tärkeäksi osaksi peliä nousee ”hate draft” eli toisten pelaajien mahdollisuuksien torppaaminen. Jos sinusta seuraava pelaaja kerää vihreitä kortteja, et varmaankaan halua päästää käsistäsi hyviä vihreitä kortteja. Pelistä riippuu, kuinka paljon tällaiselle draftaamiselle on sijaa: jos kaikki kortit pelataan, pitää ajatella vähän enemmän omaa etua kuin pelissä, jossa osa draftatuista korteista jätetään pelaamatta, jolloin tarpeettomia kortteja on helppo haudata pois pelistä.
Kortinvalintaa
Yksinkertainen draftaamisen tai kortinvalinnan malli on tuttu Menolipusta: uusia kortteja ei nosteta pelkästään sokkona pakasta, vaan tarjolla on myös avoin valikoima. Näin pelaaja voi luopua hieman salailusta ja vastineeksi saada sen kortin, jonka tarvitsee.
Tällaisesta värväämisestä jalostuneempi versio löytyy vaikkapa Through the Agesista tai Dale of Merchantsista, joissa kortit etenevät ikään kuin liukuhihnalla: kun kortteja ostetaan, pöydällä olevia kortteja liikutetaan eteenpäin ja jonoa täytetään toisesta päästä. Lisäksi kortteihin liittyy lisähinta, joka tuoreemmista korteista on maksettava. Näin juuri ilmestyneen erinomaisen kortin voi napata heti, mutta tästä onnenpotkusta pitää maksaa lisähinta. Vaihtoehtona on odotella hinnan laskemista ja ottaa se riski, että joku muu ehtii ostaa kortin.
Toisin kuin BoardGameGeekissä, tätä mekanismia ei lasketa Lautapelioppaan luokituksissa draftaamiseksi: tällainen elementti löytyy muodossa tai toisessa useimmista peleistä, joten se ei oikeastaan kerro pelistä juuri mitään (BoardGameGeekissä tällaisia pelejä on listattuna yli 6000). Lautapelioppaassa draftaamiseksi lasketaan vain pelit, joissa samoja kortteja kierrätetään pelaajalta toiselle. Kortinvalinnalle on oma pelimekaniikkansa.
Lautapelioppaassa arvostellut draftauspelit
Listalle ei ole otettu myöskään aivan jokaista peliä, joissa draftaamista esiintyy, vaan ainoastaan sellaisia, joissa draftaaminen on keskeisessä osassa. Esimerkiksi Agricolaa ei lasketa draftauspeliksi, koska Agricolassa drafti ei ole olennainen osa peliä, vaikka sitä voidaan varianttina käyttää korttien jakamiseen pelin alussa.
