Zoocracy

Eläintarhan eläimet ovat perustaneet tasavallan ja eri puolueet yrittävät ajaa läpi omia agendojaan. Söpön eläinteeman ei kannata antaa hämätä, sillä Zoocracy on puhdasta politiikkaa: kampanjointia, äänestyksiä ja hallitusneuvotteluja käydään pelin alusta aina sen loppuun.

Sveitsiläinen pienjulkaisija Haas Games lähetti Lautapelioppaalle ennakkoversion Kickstarter-rahoitusta hakevasta Zoocracystä. Kyseessä on aiemmin lähinnä triviapelejä tehneen julkaisijan ensimmäinen isompi, enemmän harrastajille suunnattu peli. Pallo tuntuu pysyneen suunnittelija Simon Haasin kädessä melko hyvin ja kuvittajaksi saatu Mihajlo Dimitrievski (muun muassa Raiders of the North Sea ja Architects of West Kingdom) antaa pelille itselleen ominaisen, humoristisen ja värikkään ulkoasun.

Meille lähetetty kappale ei vastaa täysin lopullista tuotetta. Saimme viimeisimmän version ohjekirjasta vasta pari viikkoa sitten sähköpostilla ja esimerkiksi komponenttilistassa mainittuja näkösuojia ei arvostelukappaleessa ollut vielä mukana. Pelilauta on nätti, mutta aika pieni. Sen vuoksi myös siihen aseteltavat pahvimerkit ovat todella pieniä ja niitä on välillä vaikea erottaa pelilaudan värimelskeestä. Ne myös tuntuvat turhan usein katoavan pöydällä tai tipahtelevan syliin kun niitä käsittelee aikuisen nakkisormin. Nämä ovat kirjaimellisesti kuitenkin pieniä murheita – pääosin peli on kaunis ja toimiva. Ymmärtääkseni lopulliseen peliin saadaan isommat komponentit, jolloin pelaaminen paranee entisestään.

Aakkos-agendoja ajamassa

Politiikka on korkeimmalla tasollaan oikeassa maailmassa aikamoista pelaamista ja kampanjointi koko kansan viihdettä. Tämän alueen Zoocracy vangitsee hämmästyttävän hyvin, ainakin kaltaiseni ummikon näkökulmasta. Demokraattinen vaalijärjestelmä on suodatettu Zoocracyssä minimiinsä. Kaikenlainen viittaus oikeisiin vaaliteemoihin, pyrkimyksiin ja puolueisiin on jätetty eläinteeman avulla pois. Jos peliin haluaa jotain temaattista sisältöä, se pitää keksiä itse: esimerkiksi oman puolueensa nimen ja päätavoitteen keksiminen on hauskaa, jos pieni roolipelaaminen kiinnostaa.

Tavoitteena on saada puolueelleen mahdollisimman monta agendaa ajettua läpi. Nämä on merkitty pelilaudalle yksinkertaisesti aakkosilla. Ensimmäinen saavutettu asia on A ja seuraavaksi saavutetaan B. Jos joku saavuttaa J-kirjaimen ennen kuin kierrokset loppuvat, hän voittaa. Muuten voittaa kirjainradalla pisimmälle päässyt puolue.

Pelin poliittinen valuutta on pieni ruokalätkä. Kuvittelen sen itse poliittiseksi vaikutusvallaksi, jotta pelaaminen ei tunnu pelkältä äänien ostamiselta lihapullilla. Ruokalätkillä tehdään lähes kaikki tärkeä, ja lisäksi ne toimivat tasapelitilanteissa tie-breakerina.

Kenestä tulee presidentti?

Aluksi valitaan presidentti, joka on vallassa tavallisesti kaksi kierrosta. Kaikki pelaajat laittavat haluamansa määrän ruokalätkiä nyrkkiinsä ja ne paljastetaan yhtä aikaa. Eniten lätkiä tarjonnut saa puolueelleen pressan viran ja heti yhden suoritetun agendan. Kaikki pelaajat joutuvat heittämään puolet tarjoamistaan lätkistä takaisin pussiin (pyöristettynä ylöspäin). Tasapelitilanteessa voittavan tarjouksen tehneet tekevät uuden bidin ja taas puolet käytetyistä lätkistä poistuu puolueen käytöstä. Tarjouskisa voi siis käydä todella kalliiksi, hävisi tai voitti.

Seuraavaksi alkaa eduskuntavaalien kampanjointi. Yksi pelaaja kerrallaan asetellaan ruokalätkiä eri eläintarhan elukkalajien alueille. Villit apinat eivät anna kuin kaksi eduskuntapaikkaa, kun jääkarhujen painoarvo on eniten ruokaa antaneille viisi ja toiseksi eniten lätkiä tarjonneelle kolme paikkaa. Viimeisenä vuoron saavalla on selvä etu, sillä hän tietää varmasti montako lätkää pitää uhrata saadakseen kultakin yhdeksältä eläinlajilta eduskuntapaikkoja. Ensimmäisten vaalien jälkeen kampanjointi tehdään eduskuntapaikkojen mukaisessa järjestyksessä siten, että eniten paikkoja hallitseva joutuu aloittamaan ja huonoiten pärjännyt saa viimeisenä tarjoavan edun. Tämä pitää pelin tasaisena. Yleensä kampanjointia käydään kahdella peräkkäisellä kierroksella ennen vaaleja.

Vaaleissa lasketaan yksinkertaisesti kunkin eläinlajin saamat lätkät ja niiden perusteella jaetaan eduskuntapaikat. Kukin pelaaja saa lisää ruokalätkiä (puoluetukea!) saavuttamiensa eduskuntapaikkojen verran, eli vaalit ovat tärkeä resurssien lähde. Eniten paikkoja saanut pelaaja aloittaa vapaamuotoiset hallitusneuvottelut, joissa pitää jakaa kolme salkkua (pääministeri, valtionvarainministeri ja puolustusministeri) ja tehdä lupaukset siitä, mikä puolue saa ajaa yhden agendansa läpi tällä kierroksella ja mikä puolue seuraavalla. Sitten tehdään yksinkertainen Jaa/Ei -äänestys. Jos ehdotuksen taakse asettuneilla puolueilla on enemmistö eduskuntapaikoista, ehdotus menee läpi. Muuten seuraavaksi eniten paikkoja saanut puolue saa tehdä oman ehdotuksensa. Kun hallitus on muodostettu, suurin ulkopuolelle jäänyt puolue saa oppositiojohtajan kortin. Ministerit ja oppositiojohtaja voivat korttinsa kääntämällä vaikuttaa virkakautensa aikana kerran esimerkiksi lisäämällä jonkin eläinlajin kampanjoinnin aikana saamaa ruokamerkkimäärää pelaajan eduksi.

Hallituksen epäluottamuslause voi olla korteissa

Ennen vuoron loppua nostetaan vielä tapahtumakortti, joka voi heittää kapuloita jonkun rattaisiin tai hyvällä tuurilla antaa edun tietyn salkun haltijalle. Jos tapahtumakortti aiheuttaa hallitukselle niin rajun eduskuntapaikkojen menetyksen, että sillä ei enää ole enemmistöä, oppositiojohtaja voi ajaa läpi epäluottamuslauseen ja yrittää itse uuden hallituksen perustamista.

Pelaajilla on käytössään myös toimintokortteja. Yleensä niitä on hallituspuolueilla vähemmän kuin oppositioon jääneillä. Korteilla voi saada esimerkiksi tietyn eläinlajin äänten puolelleen voittamisesta ylimääräistä vaikutusvaltaa. Vaihtoehtoisesti myös jonkin ministerinsalkun tai presidentin hallinnasta voi saada merkittävää kortin osuessa kohdilleen. Periaatteessa voi hyvän korttikombon rakentamalla saada useampia agendoja valmiiksi yhden kierroksen aikana. Meillä esimerkiksi nelinpelissä yksi pelaaja onnistui hänniltä äkkiä rynnimään aivan ylivoimaiseen voittoon, kun asiat loksahtivat sopivasti kohdilleen.

Yllämainittua kaavaa toistetaan pelissä kierroksesta toiseen, mitä nyt välillä on vaalittomia kierroksia, joissa vain kampanjoidaan ja katsotaan tapahtumakortti.

Pirteän erilainen peli

Zoocracy on selvästi erilainen peli kuin mikään muu pelaamani. Die Macher ja Kremlin ovat kyllä kokematta, mutta ei tässä nyt esimerkiksi mitään yhtäläisyyksiä ole 1960: Making of the Presidentin kanssa. Siinä historiallinen teema oli vahvasti läsnä, kun taas Zoocracy on kuin Reiner Knizian käsittelyn saanut. Teema on näennäinen ja pelimekaniikka kaikki kaikessa.

Massasta poikkeavana pelinä Zoocracyn opettelu ja pelaaminen vei neljältä hengeltä yli kaksi tuntia. Peli ei kuitenkaan tunnu ihan niin pitkältä, sillä noin kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen pelin flowsta saa kiinni ja kierrosten kaava on helppo toistaa. Taktinen ja varsinkin strateginen ymmärrys aukeaa sitten selvästi hitaammin ja vasta pelin lopussa aloimme nähdä, millaisia tehokomboja voisikaan saada aikaan.

Pelin jälkeen jäi innostunut olo ja tunne siitä, että vaalikamppailu pitää kokea pian taas uudestaan. Zoocracy onnistui tarjoamaan jotain raikasta tällaiselle useita satoja eri pelejä kokeneellekin pelaajalle. Sen vuoksi peli on lunastanut paikkansa pelihyllystä.

Kiitokset Simon Haasille pelin toimittamisesta nähtävillemme. Zoocracyn Kickstarter-kampanjaan voi tutustua täällä. Kampanja on voimassa 7.5.2019 asti.

Faktat Zoocracystä

Suunnittelija: Simon Haas

Julkaisija: Haas Games (2019)

Mutkikkuus: 14 sivua sääntöjä on lähinnä pykäläviidakkoa. Ohjeiden perusteella peli tuntuu monimutkaiselta, mutta ohjekirjaa voi seurata kuin vuokaaviota pari ensimmäistä kierrosta. Sen jälkeen peli alkaa tuntua mekaanisesti varsin suoraviivaiselta.

Onnen vaikutus: Tapahtuma- ja toimintokortit tuovat swingiä, mutta Zoocracy ei varsinaisesti kyllä tunnu tuuripeliltä.

Komponentit: Ennakkoversion pienet pelimerkit eivät olleet miellyttävät, mutta lopullisessa julkaisussa ongelma on toivottavasti korjaantuu. Micon kuvitus on värikästä ja pirteää.

Vuorovaikutus: Peli on yhtä pelaajien välistä vuorovaikutusta.

Teema: Kuvitus ja säännöt tukevat vaaliteemaa vahvasti. Mitään tarinallista tai oikean maailman puolueisiin ja politiikkaan liittyvää ei kuitenkaan ole mukana. Se lienee hyvä ratkaisu, koska näin pelaajien mahdolliset poliittiset kannat eivät siirry peliin.

Uudelleenpelattavuus: Koska peli perustuu pitkälti pelaajien väliseen vuorovaikutukseen, vaihtelua on pelipöydästä toiseen. Pelimekanismien osalta vaihtelua on sitten selvästi vähemmän.

Kieliriippuvuus: Komponentit ovat kielivapaita, sääntökirjat löytyvät kampanjan tässä vaiheessa englanniksi ja saksaksi.

Pelaajamäärä: 2–6 pelaajaa. Kahdella ei tee edes mieli kokeilla. Mutu-tuntumalta tarvitaan vähintään neljä pelaajaa, jotta poliittiseen puljailuun saadaan mielenkiintoiset puitteet.

Pituus: 60-120 minuuttia. Ensimmäinen pelikerta voi viedä sen pari tuntia, mutta kun säännöt ovat tutut, etenee pelikin sutjakkaammin.