Zèrtz

Zèrtz on Kris Burmin Gipf -sarjan kolmas peli. Sarjan pelien tapaan se on erittäin elegantti kaksinpelattava abstrakti. Säännöt oppii nopeasti, mutta peleissä riittää pohdittavaa pitkään. Gipf-sarjan pelit edustavat modernien abstraktien pelien suosittua huippua.

Zèrtzissä riittävien taitojen oppimiseen menee ehkä kymmenen peliä, kenties vähemmänkin. Sen jälkeen peleistä voi jo nauttia. Oppimiskynnys on kuitenkin selvästi jyrkempi kuin muissa Gipf-sarjan peleissä.

Zèrtz on voittanut Mensa Select -palkinnon.

Pelin idea

Pelilauta muodostuu 37 kuusikulmion muotoon asetellusta renkaasta. Nappuloina toimivat kuulat, joita on kolmea väriä: valkoisia, harmaita ja mustia. Vuoro koostuu kahdesta osasta. Pelaaja laittaa ensin yhden kuulan johonkin tyhjään renkaaseen ja ottaa sen jälkeen yhden tyhjän ja vapaan renkaan pois. Pelilauta siis kutistuu pelin edetessä, kun pelaajat poistavat renkaita sen reunoilta.

Pelissä on syömispakko. Jos kaksi kuulaa on vierekkäin siten, että toinen voi hypätä toisen yli, vuorossa olevan pelaajan on pakko loikkia kuulilla niin kauan, että kaikki mahdollinen on syöty. Vuoro menee kokonaisuudessaan siihen.

Toinen tapa kerätä kuulia on eristää niitä. Jos jossain vaiheessa joukko renkaita irtoaa laudasta ja jokainen renkaista on täynnä, saa vuorossa oleva pelaaja kaikki renkailla olevat kuulat itselleen.

Uhrauksia ja vaihtokauppoja

Pelin voittaa pelaajista se, joka kerää ensimmäisenä enemmistön jonkun värin kuulista tai tarpeeksi monta kuulaa joka väriä. Koska valkoisia tarvitsee vähemmän kuin muita, ne ovat arvokkaimpia. Näin ollen on ihan hyvä vaihtokauppa antaa vaikkapa kaksi mustaa kuulaa vastapelaajalle, jos sillä tavalla saa itselleen yhden valkoisen, etenkin kun vastapelaaja ikään kuin menettää vuoronsa syömiseen.

Tällainen uhrautuminen on Zèrtzin perustaktiikka. Kun hieman laskeskelee, voi todeta että on vielä kannattavaa antaa kaksi kuulaa yhdestä valkoisesta, viisi kuulaa kahdesta, kahdeksan kolmesta ja yksitoista neljästä. Taktikoinnin varaa siis on. Kaksi vangitsemisen perustekniikkaa ovat eristäminen ja asettelu — eristäminen on helpompaa, mutta ei yhtä tuloksellista. Asettelu vaatii enemmän taitoa, mutta kun sitä oppii tekemään, se on palkitsevaa.

Säännöissä on kaksi muunnelmaa, peruspeli ja kehittyneempien pelaajien peli, ja Zèrtzin ydin on luonnollisesti tässä jälkimmäisessä. Siinä pelin strategiset hienoudet nousevat parhaiten esiin. Turnauspelinä pelataan nykyään pääasiassa Zèrtz+11:ta, jossa pelialuetta laajennetaan 11 lisärenkaalla ja jotkut suosivat vielä isompaa Zèrtz+24-versiota.

Stephen Tavenerin strategiaopas on silmiäavaavaa luettavaa, jos haluaa oikotien onneen.

Näyttävä, haastava peli

Zèrtz on upean näköinen peli, joka kerää taatusti katseita. Kuulat ovat muovisia, mutta näyttävät todella tyylikkäiltä. Miinusta tulee siitä, että renkaat ovat pyöreitä — hieman kuusikulmaisemmista renkaista olisi helpompi koota kuusikulmio, mutta toimii se näinkin. Zèrtz on minimalistisella tavallaan erittäin kaunis peli.

Zértz on kerrassaan erinomainen peli, joka tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta ja miellyttäviä oivalluksia. Pelin pahin heikkous on sen verrattain jyrkkä oppimiskynnys. Pelissä ei myöskään ole mitään ilmeistä tapaa tasoituksen antamiseen, joten kokenutta pelaajaa vastaan pelaavan aloittelijan on kestettävä pitkä putki tappioita ennen tasaväkisiä kilpailuja. Tästä syystä se on omassa kokoelmassani joutunut keräämään pölyä helpommin lähestyttävien Gipf-pelien rinnalla, vaikka Zèrtz muuten onkin suosikkipelini koko sarjasta.

Faktat Zèrtzistä

Pituus: n. 10-15 minuuttia erää kohti.