Xiangqi (lausutaan suunnilleen shiantsii) eli 象棋 on kiinalainen muunnelma perinteisestä shakista. Vaikka kiinalainen shakki on eronnut intialaisesta shakkiperinteestä jo kauan aikaa sitten, yhteyksiä länsimaiseen shakkiin on niin paljon, että pelit tunnistaa sukulaisiksi.
Xiangqi on joidenkin väitteiden mukaan maailman suosituin lautapeli, mutta ainakin kyseessä on yksi maailman suosituimmista peleistä. Peli on kiinalaisten mieleen ja kansan keskuudessa esimerkiksi gota suositumpi peli.
Pelin idea
Peliä pelataan 9×10-kokoisella laudalla, jonka viivojen risteyksiin nappulat pelataan. Laudan keskellä on joki ja kummassakin päädyssä kuninkaallinen palatsi, josta kuningas vartijoineen ei saa poistua. Nappulat ovat usein pyöreitä puukiekkoja, joissa lukee kiinalaisella kirjoituksella nappulan nimi. Halvemmissa seteissä pelilaudat ovat usein ohutta muovia.
Kuninkaan matittaminen on xiangqissakin pelin tavoite, tosin tässä pelissä pattikin on voitto. Kuningas liikkuu yhden askeleen eteen tai sivulle, mutta ei saa poistua pienestä palatsistaan. Kuninkaat eivät myöskään saa olla vastakkain ilman, että välissä on muita nappuloita.
Vartijat liikkuvat vinottain palatsin sisällä, eli voivat olla vain viidessä eri ruudussa laudalla. Ne ovatkin yksinomaan puolustuksellisia nappuloita. Käytännössä vartijoista on tosin usein vain harmia, eikä ole epätavallista, että pelaaja tapattaa vartijoitaan tarkoituksella.
Ministerit tai elefantit liikkuvat kuten alkuperäisen shakin lähetit, tasan kaksi askelta vinottain. Kiinalaisessa shakissa elefantit on vielä rajoitettu omalle puolelle jokea, ne eivät siis voi hyökätä. Elefantit eivät myöskään pysty hyppäämään toisten nappuloiden ylitse.
Ratsut liikkuvat kuten länsimaisessa shakissa, mutta yhdellä kriittisellä poikkeuksella. Ratsu ei saa hypätä toisten nappuloiden yli. Ratsun liikkeen ensimmäinen askel tapahtuu suoraan ja silloin ratsun tien voi tukkia.
Vaunut ovat kuten shakin tornit. Niiden merkitys on vain länsimaista shakkia suurempi, sillä ne ovat ainoat joka tilanteessa tehokkaat pitkän kantaman nappulat.
Tykit ovat pelin mielenkiintoisin nappula länsimaisen pelaajan näkökulmasta, sillä niille ei ole vastinetta länsimaisessa shakissa. Tykki liikkuu kuten torni, mutta syö erikoisella tavalla. Syöminen tapahtuu samalla tavalla kuin tornilla, mutta syödäkseen tykin on hypättävä yhden välissä olevan nappulan yli. Tykin välinappula saa olla oma tai vieras. Kaksi peräkkäin olevaan tykkiä pystyy helposti järjestämään hyvin pirullisia matitusansoja.
Sotilaat ovat heikkoja. Ne liikkuvat omalla puolella jokea vain yhden askeleen eteenpäin ja syövätkin samoin. Joen ylitettyään sotilaista tulee parempia ja ne voivat liikkua myös sivulle.
Nopeaa peliä
Xiangqi on varsin nopeatempoinen peli. Sotilaita on vähän, joten niiden siirtelyyn ei tuhraannu aikaa. Tykit ovat pelin alussa tehokkaita, kun nappuloita on laudalla paljon. Nappuloiden määrän vähentyessä tykit käyvät huonommiksi, mutta vaunujen ja ratsujen voima kasvaa.
Shakin perusjutut pätevät osin xiangqissakin, mutta jotenkin peli tuntuu vähän kevyemmältä. Itse en pidä shakista, siirtoketjujen miettiminen on mielestäni turhan raskasta, mutta xiangqi tuntuu miellyttävämmältä. Kannattaa siis kokeilla, vaikka ei länsimaisesta shakista niin välittäisikään.
Ammattilaispeleissä aloittaja voittaa lukemani mukaan puolet peleistä, toinen pelaaja neljäsosan ja neljäsosa menee tasan. Lukemat ovat aika karut, mutta peruspelaajien kesken peli on tasaisempi. BrainKing-sivustolla voitot ovat 7 000 pelin jälkeen jokseenkin tasan ja tasapelejä tulee noin kolmessa prosentissa peleistä.
Länsimaisilla kuvilla varustettuja nappuloita voi olla vaikea löytää, mutta halpoja kiinalaisia settejä löytää esimerkiksi eBaysta. Sellaisella pärjää kyllä, sillä nappuloiden kiinalaiset symbolit oppii nopeasti. Erilaisia nappuloita on kuitenkin vain vähän. BoardGameGeekistä löytyy vielä edullisempana vaihtoehtona itse tulostettavia settejä.
Yhteenveto
Tuhansia vuosia vanhojen kansanperinnepelien arvosteleminen on aina vähän kyseenalaista. Tämänkin arvostelun tarkoitus on lähinnä kannustaa ihmisiä kokeilemaan peliä. Xiangqi on kiistatta hyvä peli, ei se muuten olisi pysynyt suosiossa vuosisatoja. Se on vieläpä niin hyvä peli, että sitä kannattaa suomalaisenkin tällaisista kaksinpelattavista täyden informaation abstrakteista kiinnostuneen kokeilla.
Xiangqi muistuttaa paljon shakkia perusideansa ja useimpien nappuloiden toiminnan perusteella, mutta tarjoaa uudenlaisia haasteita ja on riittävän erilainen miellyttääkseen tavalliseen shakkiin kyllästyneitäkin.
Faktat Xiangqista
Mutkikkuus: Jos osaa pelata shakkia, xiangqin oppii nopeasti. Suurin vaikeus on nappuloiden tunnistamisessa. Sen vaikeuttamiseksi seteissä eri pelaajien nappulat ovat vielä yleensä vähän eri näköiset. Nappulat oppii kuitenkin tunnistamaan melko nopeasti, jos peli todella kiinnostaa.
Onnen vaikutus: Xiangqi on puhdas strategiapeli, jossa sattumalla ei ole sijaa.
Vuorovaikutus: Peli on tiukka kaksinkamppailu, jossa jokainen siirto vaikuttaa ratkaisevasti vastapuoleen.
Uudelleenpelattavuus: Xiangqilla on nykymuodossaan ikää yli 500 vuotta, eli se on kyllä todistanut olevansa pitkäikäinen ja kestävä peli. Se on edelleen maailman suosituimpia lautapelejä ja saattaa olla jopa pelatuin shakkipeli – kiinalaisia on vain niin paljon.
Saavutettavuus: Jos käytössä olisi helppotajuisemmat nappulat, xiangqi ei olisi erityisen hankalasti saavutettava. Kiinalaissa merkeissä on vähän tulkitsemisen hankaluutta ensialkuun.
Pelaajamäärä: 2
Pituus: 15-60 min
2 vastausta aiheeseen “Xiangqi”
”Kuningas liikkuu kuten shakissa, mutta ei saa poistua pienestä palatsistaan.” Ei, vaan kuningas liikkuu vain suoraan sivulle, eteen tai taakse. Shakissa se voi liikkua myös viistoon. Molemmat liikkuvat kuitenkin vain askeleen kerrallaan.
JSI, hah, kertoopa miten hyvin minä muistan tavallisen shakin säännöt. Korjataan!