Wyrmspan

Elizabeth Hargraven esikoispeli Wingspan oli iso tapaus ilmestyessään, eikä huuma ole varsinaisesti laantunut. Tätä arvostelua kirjoittaessa (22.7.2024) Wingspan on BGG:n rankingeissa perhepelien listalla sijalla 2 ja yleisellä listalla sijalla 28, ja kauniilla kuvituksella varustettua koneistonrakennusta onkin ollut vaikea vastustaa. Omaan hyllyyni Wingspan on päätynyt suomennetun laitoksen myötä, ja nykyään kaikki lisäosatkin on saatavilla suomeksi fanitaidepakettia lukuun ottamatta.

Ei siis mikään ihme, että yksi tämän vuoden odotetuimmista tapauksista oli Wingspanin pohjalta rakennettu Wyrmspan, jossa tutun ja turvallisen pohjan päälle on rakennettu jotain uutta ja uniikkia. Wyrmspan ei myöskään toimi yhdessä Wingspanin kanssa, vaan on oma, itsenäinen pelinsä.

Louhikäärmeitä etsimässä

Alkuun peli voi näyttää kovin tutulta Wingspaniin tutustuneelle: pellot, metsät ja vesistöt on korvattu luolilla ja linnut lohikäärmeillä. Munat ovat munia, ja ruokaa saa tokeneina. Sormi menee kuitenkin suuhun heti, kun soppaan lisätään kolikoita, uusi kiltalauta, seikkailijameeple sekä luolakorttien pakka. Muutoksia on siis tehty, ja sen tajuaa heti kättelyssä.

Perusidea ei sinällään ole muuttunut: luoliin pelataan lohikäärmeitä maksamalla resursseja, ja lohikäärmeet tuottavat voittopisteitä ja antavat pelaajalle etuja joko heti lohikäärmeen pelatessa, pelin lopussa tai tietyn ehdon täyttyessä. Erikoisena uutuutena mukaan on tuotu lohikäärmetaaperot, joiden toistuva toiminto antaa lisäbonuksen kolmannella toimintokerralla merkkinä pienokaisen kasvusta.

Uutena toimintona lohikäärmeiden kotina toimivaa luolaa pitää kaivaa syvemmäksi luolakortilla, ennen kuin sinne saa pelata lohikäärmeen. Luolakorttien pelaaminen ei vaadi aluksi resursseja, mutta syvimpiin onkaloihin kaivautuminen vaatii lohikäärmeen munia. Luolastoja on kolme, ja ne on värikoodattu erilaisten lohikäärmeiden elinalueiksi. 

Luolastojen tutkiminen on pelaajien kolmas toiminto lohis- ja luolakorttien pelaamisen lisäksi. Luolastoja lähdetään tutkimaan seikkailijameeplellä, jonka matka pidentyy kyseiseen luolastoon pelattujen lohikäärmeiden mukaan. Tyhjästä luolasta saa vain yhden resurssin tai kortin, mutta otusten lisääntyessä matkan varrelta saakin useamman resurssin ja muita hyötyjä. Samaa luolastoa ei voi tutkia loputtomiin, vaan useampi visiitti samaan luolaan muuttuu kierroskohtaisesti kalliimmaksi.

Killat ja kolikot

Pelimekaanisista uudistuksista suurin on kiltalauta, jolla jokainen pelaaja kulkee rinkiä. Kiltapolulla edetessään pelaaja saa aina ruudun osoittaman resurssin, ja puolen kierroksen välein pelaaja saa valita itselleen kiltalaudalta voimakkaan erikoistoiminnon tai lisää voittopisteitä. Kiltalaudalla etenemiseen vaadittavia pisteitä saa luolastoja tutkimalla sekä korttien kykyjen avulla.

Kiltalautaa ei kannata unohtaa, sillä etenkin voittopiste-edut voivat olla melkoisen massiivisia, eivätkä erityistoiminnotkaan huonoja ole. Kiltalaudalla on myös tarpeeksi erilaisia vaihtoehtoja kuhunkin pelitilanteeseen, ja erilaisia kiltoja on neljä, mikä lisää uudelleenpelattavuutta.

Myös kierrosten pituutta ja rakennetta on uudistettu. Pelin alussa ja kunkin kierroksen lopussa pelaajat saavat yhden munan ja kuusi kolikkoa. Kolikot korvaavat pelaajakuutiot toimintojen hintana, ja korttien peluu ja luolan tutkiminen kustantaa aina vähintään yhden kolikon. Kolikkoja voi käyttää myös vahvojen lohikäärmeiden peluuseen, ja niitä voi saada esimerkiksi korttien toiminnoista tai kiltalaudalta. Vuorojen määrä ei siis ole lukittu kierroksella, ja halutessaan kolikoita voi pantata kierrosten yli passaamalla oman vuoronsa. Kierrokselta ylijääneet kolikot pysyvät pelaajan hallussa, ja uudet kuusi kolikkoa lisätään tähän, ja pelaajalla onkin mahdollista olla jopa kymmenen kolikkoa kierroksen alussa. Panttaamista tosin tapahtui harvemmin omissa testisessioissa, mutta sitäkin pitänee kokeilla lisää.

Kierroksen lopussa pisteytetään yhteiset tavoitteet, joissa kilpaillaan esimerkiksi tietyntyyppisten lohikäärmeiden lukumäärästä. Piilotettuja tavoitteita ei ole, mutta lisäpisteitä voi saada kierroksen lopussa pisteytettävistä lohikäärmekorteista. Neljän kierroksen jälkeen ynnätään pisteet yhteen, ja eniten voittopisteitä kerännyt pelaaja voittaa pelin.

Tuttua ja muutoksen tuulia

Ensituntuma Wyrmspanista oli paranneltu versio tutusta. Virtaviivaistettu resurssijärjestelmä, joka ei nojaa noppiin, uusi kiltalauta ja vuoromäärällä leikittely kolikoiden avulla ovat vain muutamia esimerkkejä tavoista, joilla Wingspanin jo entuudestaan toimivaa koneistoa on muutettu monipuolisemmaksi ja palkitsevammaksi.

Lintuja jahdatessa viimeinen kierros oli auttamatta liian lyhyt, kun koneisto oli täydessä iskussa, mutta nyt viimeiselle kierrokselle saa usein monta lisävuoroa kolikoita metsästämällä ja toimintoja optimoimalla. Strategioita tuntuu myös olevan enemmän erityisesti vauvalohikäärmeiden ja kiltalaudan tavoitteiden ansiosta.

Teemallisesti lohikäärmeet purevat itseeni myös lintuja enemmän, mutta peliporukassa harmiteltiin sitä, ettei kortteihin ole saatu mahdutettua faktalaatikkoa kustakin lohikäärmeestä. Pelin mukana on toki lorevihko, mutta sen selailu ei tuo samaa fiilistä kuin kortista pelin lomassa lukeminen. Visuaalisesti siivekkäistä on tehtu jälleen uskomattoman nättejä, ja lohikäärmeissä riittää vaihtelua suurimmankin fantasiafanaatikon tarpeisiin.

Tarvitseeko Wingspanin fani Wyrmspanin, ja kumpaan kannattaa tarttua ensin? Suomenkielisenä laitoksena Wingspan on erityisesti perhepeliksi helpommin lähestyttävä, mutta Wyrmspaniin on myös melko helppo päästä sisään. Isoin ero piileekin monipuolisuudessa: Wyrmspanissa on selkeästi enemmän liikkuvia osia ja tapoja kehittää pelisuunnitelmaa, ja monipuolisesta pelaamisesta palkitaan selvästi paremmin kuin Wingspanissa. Teemasta en sano juuta tai jaata: lintujen ja lohikäärmeiden välillä saa kukin valita preferenssinsä, mutta kauniin pelin saat kummin vain.

Itselleni Wyrmspan valtaa todennäköisesti piakkoin Wingspanin paikan pelihyllyssä silkan monipuolisuutensa ansiosta, mutta olen silti valmis hyppäämään myös Wingspanin pariin milloin tahansa. Wingspan-fanille suosittelen lämpimästi loikkaa lohikäärmemaailmaan, sillä pelikokemuksessa on paljon tuoreuden tuntua.

Faktat Wyrmspanista

Suunnittelija: Connie Vogelmann

Julkaisija: Stonemaier Games (2024)

Mutkikkuus: Haastetta ja monipuolisuutta on mukavasti, mutta perustoiminnot ja -mekaniikat on helppo selittää.

Onnen vaikutus: Tuurin vaikutus on pieni, mutta korttipakan kanssa aina olemassa.

Vuorovaikutus: Peli on pitkäli moninpelipasianssia, jossa vuorovaikutus rajautuu lähinnä lisätavoitteiden blokkailuun ja korttien hankkimiseen avoimista korteista.

Teema: Lohikäärmeiden suunnitteluun ja pelimekaniikkoihin on selvästi panostettu, ja pelattavuus tukee teemaa.

Uudelleenpelattavuus: Vaihtelua on paljon niin korttien kuin tavoitteiden tasolla, ja peli kestää pelikertoja loistavasti.

Saavutettavuus: Värikoodaus on tehty selkeästi erottuvilla väreillä ja komponenteilla, mutta pelin pelaaminen vaatii luku- ja kielitaitoa.

Pelaajamäärä: 1–5 pelaajaa.

Pituus: 60–90 minuuttia.