Who Did It?

Jonkun lemmikki on kakkinut olohuoneen lattialle, mutta kuka on syypää? Sitä selvitellään Who Did It? -pelissä, jossa omien lemmikkien mainetta on suojeltava ja syytä vieritettävä muiden niskoille. Höpsö aihe viihdyttää lapsia takuuvarmasti, mutta myös lapsellisemmat aikuiset viihtyvät eläinten parissa.

Pelin paketti on pieni, kompakti ja toimiva. Jämäkkä paketti sulkeutuu magneettiklipsillä. Sisällä on hyvin tilaa kaikille komponenteille ja korteille muovitettunakin.

Who Did It? voitti Vuoden lastenpeli -palkinnon vuonna 2019.

Kenen kakka?

Jokaisella pelaajalla on kuusi korttia, joissa on samat eläimet: kani, hamsteri, kilpikonna, papukaija, kala ja kissa. Pelin aloittaa nuorin pelaaja, joka valitsee kädestään yhden kortin, esimerkiksi kanin, ja puolustaa eläintään sanomalla ”se ei ollut minun kanini, se oli jonkun muun hamsteri”. Silloin muiden pelaajien on pelattava kädestään hamsteri ensimmäisen kortin päälle.

Ensimmäisenä ehtivä pelaaja saa jatkaa ja syyttää jotain toista eläintä: ”ei se minun hamsterini ollut, se oli jonkun muun kilpikonna”. Tätä jatketaan, kunnes kierros päättyy. Kierros voi päättyä kahdella eri tavalla. Jos syyttää eläintä, jota ei kenenkään kädestä löydy, syytös menee pieleen ja väärin syyttänyt joutuu ottamaan kakkamerkin. Toinen tapa hävitä on olla viimeinen pelaaja, jolla on kortteja kädessä.

Peli päättyy, kun joku saa kolmannen kakkamerkkinsä. Silloin vähiten merkkejä keränneet pelaajat voittavat.

Nopeutta ja muistia

Who Did It? on siis nopeuspeli, mutta ei täysin suoraviivainen. Pelkkä nopeus ei ratkaisu, koska pelin häviää nopeasti, jos läiskii kortteja vauhdilla ja unohtaa, mitä muut ovat pelanneet. Se on iloinen asia, koska tavallisesti lapsille suunnatut nopeuspelit ovat aika lailla pelikelvottomia lasten ja vanhempien kesken taitoerojen kesken.

Who Did It? on sekin aika lailla puhtaasti taitopeli, mutta mukana on sen verran kaoottisuutta ja epämääräisyyttä, että kyse ei ole ihan niin puhtaasta taitopelistä kuin nopeuspeleissä yleensä. Peli toimii siis mukavasti myös vanhempien ja aikuisten kesken. Muistielementti pehmentää mukavasti nopeuspeliä.

Peli toimii hyvin eri pelaajamäärillä. Isommilla pelaajamäärillä on hauskempaa, mutta kolminpeli on mukavan nopea. Jos moninpelissä kakkamerkit jakautuvat kovin tasaisesti, kierrosmäärä voi venyä hyvinkin kymmeneen, jolloin peli venyy vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Isoimpiin peleihin pistäisin ehkä kiinteän maksimin kierrosmäärälle, esimerkiksi rajoittamalla kakkamerkkien määrää vaikkapa yhdeksään.

Toki jos inhoaa sekä nopeus- että muistipelejä, Who Did It? ei varmasti miellytä, mutta muuten peliä uskaltaa varovaisesti suositella niillekin, joita pelkkä nopeus- tai muistipeli vähän epäilyttää.

Faktat Who Did It?:stä

Suunnittelija: Jonathan Favre-Godal

Julkaisija: Blue Orange, Lautapelit.fi (2018)

Mutkikkuus: Pelin opettaa nopeasti, pelaamaan pääsee erittäin nopeasti, vaikka kukaan ei osaisi sääntöjä valmiiksi. Säännöt ovat todella mukavan yksinkertaiset.

Onnen vaikutus: Varsinaista pelin tuomaa satunnaisuutta on vähänlaisesti. Onnen vaikutus riippuu pelaajien muistista: jos muistaa kaikki pelatut kortit, tuuria ei ole, mutta mitä enemmän muisti pätkii, sitä enemmän on tuurista kiinni.

Vuorovaikutus: Pelissä pitää olla koko ajan hereillä ja seurata peliä. Toisaalta peli ei ole liian intensiivinen ja ahdistava.

Teema: Kakkateema toimii hyvin ja viihdyttää hienosti niin lapsia kuin lapsellisia aikuisiakin.

Uudelleenpelattavuus: Viisin- ja kuusinpeli voi olla sen verran pitkä, että toista peliä ei välttämättä viitsi putkeen pelata, kolminpelistä tuskin selviää yhdellä pelillä kerralla.

Kieliriippuvuus: Pelaaminen ei edellytä lukutaitoa, riittää että tunnistaa eläimet.

Pelaajamäärä: 3–6 pelaajaa.

Pituus: Noin 15–20 minuuttia.