Western Legends

Western Legendsissa pelaajat elävät täyttä villin lännen elämää: ryöstelevät, taistelevat, pelaavat pokeria, juhlivat ja kaivavat kultaa. Näistä saa legendapisteitä (voittopisteitä), joita eniten kerännyt voittaa pelin.

Legendat elävät

Pelin alussa pelaajat hyppäävät aidon villin lännen legendan, kuten Billy the Kidin, Bass Reevesin, Bloody Knifen tai Mary Fieldsin, saappaisiin. Lisäksi he saavat varusteita, vaikkapa rahaa, aseita ja pokerikortteja. Pelaaja saattaa jopa aloittaa lainvalvojana tai lainsuojattomana. Jokaisella hahmolla on erikoiskyky, joka aktivoituu pelaajan kerättyä viisi legendapistettä.

Vuorollaan pelaajalla on käytössään kolme toimintoa, joita käytetään liikkumiseen, taistelemiseen tai erilaisten paikkojen ja sijaintien toimintoihin. Neutraaleihin toimintoihin kuuluvat esimerkiksi kullankaivuu, juhlinta kabareessa ja pokeri, joista saa legendapisteitä sekä rahaa. Kaupoista puolestaan ostetaan ja parannellaan aseita, ratsuja ja muita varusteita.

Pelaaja voi alkaa myös lainvalvojaksi (marshal) ja pidättää rosvoja tai ajaa karjaa. Näistä touhuista saa marshal-pisteitä, jotka tuovat rahaa ja legendapisteitä. Elämä on vaaratonta, mutta legendapisteitä ei ropise yhtä nopeasti kuin lainsuojattomilla. Vasta pelin lopussa lainvalvojat saavat ylimääräisiä legendapisteitä uransa perusteella.

Jos vaarallinen elämä houkuttaa, voi muun muassa lähteä karjavarkaisiin, ryöstää pankin tai muita pelaajia. Tällöin pelaajasta tulee etsintäkuulutettu (wanted), joka kerää wanted-pisteitä. Vuoron lopussa pelaaja saa ylimääräisiä legendapisteitä sen mukaan, kuinka paljon hän on kerännyt wanted-pisteitä. Mitä pahempi rötöstelijä, sitä suurempi legenda. Putkaan päätymällä sovittaa syntinsä ja menettää wanted-pisteensä, minkä jälkeen voi esimerkiksi liittyä lainvalvojiin tai alkaa rötöstellä uudestaan.

Pelaajien lisäksi laudalla on ei-pelattavia hahmoja, kuusi bandiittia sekä sheriffi. Bandiitit eivät liiku, mutta ne hyökkäävät automaattisesti samaan ruutuun astuvan pelaajan kimppuun. Sheriffi puolestaan jahtaa etsintäkuulutettuja pelaajia.

Korttivetoista taistelua

Pelin tärkein varuste ovat pokerikortit, joilla yleensä taistellaan, mutta jotka myös sisältävät erilaisia bonuksia. Jätkällä ei esimerkiksi haavoitu rähinöissä ja kuningas antaa lisätoimintoja. Punaisilla kakkosilla puolestaan huijataan korttipöydässä.

Taistelut ovat yksinkertaisia. Molemmat pelaajat paljastavat kädestään yhtä aikaa pokerikortin, minkä jälkeen pelataan mahdollisesti reagointikortteja. Myös pelaajien aseet pienentävät vastustajan kortin arvoa. Lopuksi pienin kortti häviää. Voittaja saa taistelusta riippuen esimerkiksi ryöstösaalista tai legendapisteitä. Häviäjä saa haavan ja pokerikortin. Haavat ovat siitä ikäviä, että ne pienentävät käsikorttien enimmäismäärää.

Jos taistelee ei-pelattavaa hahmoa vastaan, joku toinen pelaa tämän puolesta erillisen taistelupakan korteilla. Yleensä vastustajan pienempi kortti on varma voitto ihmispelaajalle, mutta kortti sisältää jonkin ikävän yllätyksen, esimerkiksi kaksi haavaa. Sen sijaan vastustajan suurempi kortti tuo yleensä ihmispelaajalle tappion, mutta myös pienen lohdutuspalkinnon.

Sivupoluilla

Pelissä voi myös suorittaa erilaisia sivutehtäviä. Laudalla on kaksi pakkaa tarinakortteja, joiden selkäpuolella lukee jokin ehto, esimerkiksi “kuluta 80 dollaria kaupungissa” tai “kerää yhdellä toiminnolla kaksi legendapistettä”.

Kun pelaaja suorittaa kyseisen tehtävän, hän saa merkitä tarinakortin. Kun tarpeeksi moni pelaaja on merkinnyt kortin, kortti käännetään ja tehtävän suorittaneet saavat yleensä pienen palkkion. Lisäksi bandiitteja palaa laudalle, ja viimeisenä tehtävän suorittanut saa usein liikuttaa sheriffiä.

Peliä voi pelata myös salaisilla hahmokohtaisilla tehtävillä, joiden suorittamisesta saa legendamerkkejä, joista kustakin puolestaan saa 1–3 legendapistettä. Merkkien määrä on rajoitettu kolmeen, mutta aina tehtävän suoritettua pelaaja saa uusia merkkejä sekä päättää, mitkä kaikista kerätyistä merkeistä hän haluaa pitää.

Liikkuvat osat kaipaavat öljyä

Tervaisin maku jää suuhun pelin pienistä liikkuvista osista. Kun esimerkiksi apulaisheriffinä tuo karjaa rautatieasemalle, saa marshall-pisteitä, minkä jälkeen karjalätkästä saa pisteitä, mihin voi pelata lisäksi vielä kortin, josta saa legendapisteitä, mikä voi vielä antaa pelaajan laittaa kiekkonsa tarinakortille… pelissä saa siis välillä olla tarkkana, jotta osaa huomioida kaikki yksityiskohdat.

Lisäksi säännöt olisivat kaivanneet johdonmukaisuutta ja hiomista. Esimerkiksi ihmispelaajien välisissä taisteluissa tasapelit ratkeavat hyökkääjän eduksi, mutta ei-pelattava hahmo voittaa tasapelit ihmispelaajaa vastaan. Samoin päänvaivaa aiheutti esimerkiksi pähkäilyt siitä, kumman osapuolen kortti on voimakkaampi, jos molemmat kortit kumoavat toistensa erikoisvoimat.

Western Legendsiä on myös kritisoitu eri taktiikoista. Jos esimerkiksi ostaa oikeat lisävarusteet, kullankaivuu on varsinainen pistesampo. Lakia rikkovat pelaajat puolestaan saavat helposti pisteitä, mikäli kukaan ei lähde jahtaamaan heitä. Toisin sanoen peli luottaa toisiaan vahvasti pelaajien väliseen interaktioon.

Kritiikissä on perää, eikä omaan peliin siksi voi aina täydellisesti keskittyä. Toisaalta on huomattava, että pelkkä kullankaivuu tai piilottelu laudan nurkassa ovat todella tylsiä tapoja pelata Western Legendsia. Oli paljon hauskempaa ryöstää pankki, tallettaa sen jälkeen kilttinä asiakkaana kultahiput pankkiin ja valmistautua viimeiseen taisteluun lainvalvojien lauman kanssa.

Perustellusti voisi myös väittää, että kolme toimintoa vuoroa kohden on liian vähän. Toisaalta vuoron aikana saattaa tapahtua mitä vain, esimerkiksi pidätyksiä ja tarinakorttien aktivointia, mitkä pidentävät vuoroa, mutta toisaalta vetävät muut pelaajat mukaan toimintaan.

Tapahtui kerran lännessä

Saluunassa menetin rahani,
oli kohtalo aina kiusanani,
bandiitit henkisinä arpinani,
vai itse piruko minua vainosi?

vei tie reporangan
kabareehen kerran,
siellä sheriffi ja uusi legenda,
olivat juhlimassa voittoa,

tappio vain sieluani kirvelsi,
mut saipahan sammua hetkeksi,
kun viskipullo voittajan päähän,
katkeruuden voimalla lankesi.

Puutteistaan huolimatta Western Legends on kuitenkin peli, jossa vuorovaikutusta on paljon ja jossa legendoja syntyy kuin itsestään. Juuri tällaisten tarinoiden ansiosta Western Legendsiä on hauska pelata, vaikka kaikki tuntuisi menevän kanjoniin!

Faktat Western Legendsistä

Suunnittelija: Hervé Lemaître

Julkaisija: Kolossal Games (2018) 

Mutkikkuus: Toimintovaihtoehdot ovat yksinkertaiset, joten pelaaminen ei sinänsä ole vaikeaa. Pelissä on kuitenkin paljon pieniä yksityiskohtia, joiden kanssa täytyy olla tarkkana.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana, kuten toki teemaankin kuuluu.

Vuorovaikutus: Peli edellyttää, että pelaajat kontrolloivat toisiaan ja esimerkiksi lainsuojattomien ei anneta riehua vapaasti. Pelaajat voivat hyökätä toistensa kimppuun. Se kuitenkin kuuluu selvästi pelin henkeen.

Teema: Western-teema toimii hyvin, pelissä voi tehdä kaikenlaista, mitä aiheeseen voisi kuvitellakin liittyvän.

Uudelleenpelattavuus: Erilaisten erikoisvoimien, toimintojen ja vuorovaikutuksen ansiosta pelattavaa riittää pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–6. Ääripäitä ei suositella, nelinpeliä pidetään yleisesti parhaana kompromissina pelaajamäärän ja pelin keston ja kaoottisuuden suhteen.

Pituus: Noin 90–150 minuuttia.