Welcome to the Moon

2010–2020-lukujen taite oli kupongintäyttöpelien kulta-aikaa. Englanninkieliset termit roll-and-write ja flip-and-write kuvaavat kahta tämän peligenren keskeisintä mekaniikkaa, ja lajityypin pelejä on myös Lautapeliopas aiemmin runsaasti ja ansiokkaasti esitellyt, esimerkiksi Kai Saarron top 10 -listalla.

Vuonna 2021 ilmestynyt Welcome to the Moon vie pelaajat valloittamaan avaruutta. Sen taustalla on Welcome To…, aiemmin melko tuntemattoman ranskalaisen pelisuunnittelija Benoit Turpinin kontribuutio flip-and-write -genreen, joka osoittautui varsin menestyksekkääksi aina suomennetun version julkaisua myöten.

Tervetuloa kupongintäyttöön

Yleisesti kupongintäyttöpelien ideana on ollut tuoda modernin lautapelisuunnittelun elementtejä vanhaan kunnon Yatzyyn, ja samalla vähentää pelien tuurielementtiä lisäten strategisuutta ja mielenkiintoisia valintoja. Genren nousuun saattoi vaikuttaa myös korona-aika, jolloin ihmiset ympäri maailmaa joutuivat enemmän tai vähemmän sulkeutumaan neljän seinän sisään.

Yatzy-tyyppinen mekaniikka oli niin ikään helppo myydä lautapeleihin vähemmän vihkiytyneelle kansanosalle ”parempana jatsina”, ja lajityypin pelit löysivät tiensä myös markettien pelihyllyihin. Genreen tuli uusina tulokkaina paljon melko yksinkertaisia numeronpyörittelyjä, mutta myös varsin monimutkaisia ja temaattisia harrastajapelejä.

Monimutkaisuudeltaan Welcome To… olikin helposti omaksuttava, ja sijoittui selkeästi perhepelipäätyyn. Pelin teemana oli talojen numerointi katujen varsille muutamilla lisähärpäkkeillä, ja tämä teemavalinta osoittautui toimivaksi. Peliharrastajien keskuudessa kupongintäyttöpelihuuma vaikutti kuitenkin menevän ohi melko nopeasti, ja Welcome To… -pelit päätyivät myös kaupoissa jossakin vaiheessa voittopuolisesti alelaarien täytteeksi.

Pelissä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta viime kädessä pelityypin hyvin matala pelaajien välinen interaktio ei ollut sille eduksi. Mikko Saari kuvaa ilmiön osuvasti arvostelussaan: ”Welcome To… on kupongintäyttöpelien tapaan enimmäkseen rinnakkaista pasianssia, peruspelissä vain asemakaavat ja vuokratyöläisten pisteytys aiheuttavat tarvetta huomioida muita pelaajia.”

Kuun (ja koko avaruuden) valloitukseen

Welcome To… sai globaalin suosionsa siivittämänä useita lisäosia, jotka kukin toi peruspeliin pientä lisämaustetta. Welcome to The Moon, jossa Benoit Turpin on lyöttäytynyt yhteen toisen melko tuntemattoman ranskalaissuunnittelijan, Alexis Allardin kanssa, on kuitenkin aivan itsenäinen pelinsä.

Teema on tässäkin valittu osuvasti, ja päämääränä on ihmiskunnan avaruuden valloitus. Peruspelin uudelleenlämmittelyn sijaan kyseessä on pieni mutta painava pelilaatikko, jossa alkuperäisen perin paperilehtiö on korvattu peräti neljällä kaksipuolisella, laminoidulla pelilaudalla jopa kuuden samanaikaisen pelaajan tarpeisiin. Lisäksi täpötäyteen pakattu laatikko sisältää paksuhkon ohjevihon, paksun kampanjavihon ja neljä laatikollista pelikortteja.

Siinä missä alkuperäinen Welcome To… rajoittui yhden kadunpätkän rakentamiseen, Welcome to the Moon tarjoaa kahdeksan eri temaattista pelilautaa alkaen ensimmäisen laudan avaruusraketin varustamisesta aina viimeisen laudan planeettojen väliseen sotaan. Peli kertoo näillä kahdeksan pelikerran mittaisen tarinan, joka etenee kronologisessa järjestyksessä. Mitä tahansa pelilautaa on kuitenkin mahdollisuus pelata myös yksittäisenä pelinä samaan tapaan kuin esikuvaansa.

Pelin perusmekaniikka toimii kaikilla laudoilla periaatteessa samalla tavalla kuin alkuperäisessä pelissä: yhdistetystä kuva-numerokorttipakasta käännetään aina näkyville kolme uutta numerokorttia, ja pelaajat voivat valita pelin arpoman yhdistelmän yhdestä tällä kierroksella käännetystä numerosta ja edellisen kierroksen kuvan osoittamasta toiminnosta. Toiminto suoritetaan (tai valitaan jättää suorittamatta) ja kortin numero kirjataan sitten mahdollisimman fiksuun paikkaan omalla pelilaudalla, minkä jälkeen käännetään näkyville seuraavan kierroksen uudet kortit.

Jo tässä vaiheessa voi todeta, että flip-and-write-pelinä Welcome to the Moon on todella onnistunut. Pelin boksissa on täysin rehellisesti arvioituna heti kahdeksankertainen määrä pelattavaa verrattuna alkuperäiseen peliin, ja laaja kampanjapelimoodi (tästä lisää tuonnempana) vielä siihen päälle. Lisäksi erityiskiitoksena peli ei enää tuota paperiroskaa lehtiön muodossa, vaan pelilaudat ovat laadukkaasti laminoituja ja uudelleen käytettäviä.

Jokainen pelilauta on mielenkiintoinen pelattava, ja erityisesti kupongintäyttöpelien yleisimpään puutteeseen eli pelaajien väliseen interaktioon on kiinnitetty huomattavan paljon huomiota. Interaktiivisuuden määrä laudoilla hieman vaihtelee, mutta esimerkiksi viimeisessä ”maailmojen sota”-laudassa ajatuksena on yhdistää aina kahden vierekkäisen pelaajan pelilaudat yhdeksi taistelukentäksi, jonne molemmat pelaajat tekevät pelimerkintöjään. Lähes kaikilla laudoilla voi vähintään kilpailla erilaisista bonuksista ja aiheuttaa toiselle pelaajalle hankaluuksia sabotaasin tai muun pikkujäynän muodossa. Laudat ovat todella innovatiivisia eivätkä toista itseään.

Perheille vai harrastajille?

Welcome to the Moon on siinä mielessä erikoislaatuinen tapaus, että sitä voi pitää samanaikaisesti sekä perhe- että harrastajapelinä. Teema alkaen oman avaruusraketin lastaamisesta ja laukaisusta on lapsiin vetoava. Peliä pystyvät pelaamaan useimmat yli kymmenvuotiaat, joiden keskittymiskyky vain riittää.

Jotkut laudat ovat monimutkaisempia kuin toiset, ja tämä saattaa aiheuttaa päänvaivaa erityisesti perheen pienimmille. Erityisesti lauta 2, jossa avaruusraketin lentorata pitää itse jakaa järkevän kokoisiin jaksoihin nousevia lukusarjoja ajatellen, ja lauta 6, jossa yritetään karanteeneja asettamalla estää virustartuntoja leviämästä omassa kuubunkkerissa, ovat hieman vaikeampia ja saattavat kaivata opastusta aikuisilta ainakin alkuun.

Harrastajaporukalla mikä tahansa pelilauta soveltuu hyvin noin 20 minuutin filleriksi, ja koko kampanjan läpipeluu kaikkine lisä- ja erikoissääntöineen on joko yhden tai kahden pidemmän peli-illan jännittävä avaruusooppera. Olen itse pelannut peliä kahdella, neljällä ja viidellä pelaajalla sekä tutustunut soolopeliin, nämä kaikki ovat toimineet mielestäni yhtä hyvin. Yksinpeliä varten pelissä tulee mukana erillinen, hyvin helposti hallinnoitava korttipakka, joka ohjaa AI-vastustajan toimintoja.

Kampanjapeli

Kaikkein parasta ja erityisintä Welcome to the Moonissa on sen sisältämä moniosainen kampanja, jonka toteutus on tehty todella nerokkaasti. Kyseessä ei ole legacy-peli, eli mitään pelin komponenttia ei vahingoiteta tai muuteta pysyvästi.

Pelin mukana tuleva kampanjakirja suosittelee ensimmäiseksi johdantokampanjaa, joka kannattaakin mielestäni aina pelata läpi silloin, jos kaikkien lautojen säännöt eivät ole vielä pelaajille tuttuja. Tällöin peliin tulee mukaan melko yksinkertainen taustatarina, muutama lähinnä kosmeettinen valinta, ja kaikki pelin kahdeksan lautaa pelataan läpi aikajärjestyksessä. Tarinaa liikaa spoilaamatta kyseessä on ihmiskunnan maapallolta avaruuteen suuntaava pakomatka, joka ei lopulta pääty parhaalla mahdollisella tavalla.

Tutustumiskampanjan jälkeen voi aloittaa varsinaisen kampanjapelaamisen, jossa tarina on edelleen varsin kevyt, mutta tällä kertaa pelaajien valinnat vaikuttavat sekä pelimekaniikkoihin että tarinalliseen lopputulokseen monellakin tavalla. ”Salaisista pakoista” paljastetut kampanjakortit sisältävät joko erillisiä lisäsääntöjä, lisäkortteja yhteiseen pelipakkaan, tai pelilautojen päälle asetettavia muutoskortteja, jotka muokkaavat pelilautoja ja pelikokemusta johonkin mielenkiintoiseen suuntaan.

Erityisen hienosti suunniteltu on mekanismi, jolla aiemmin pelattujen kampanjoiden lopputuloksia tallennetaan, ja ne vaikuttavat myös seuraavien kampanjoiden kulkuun. Uudelleenpeluuarvoa pelissä on siis todella paljon: olen itse pelannut pelin kokonaisuudessaan läpi esittelykampanjan jälkeen jo kolmasti, kampanjakirjasta olen lukenut korkeintaan neljäsosan ja erityisistä kampanjakorteista (joita ei kannata spoilata etukäteen) nähnyt vasta noin kymmenesosan.

Mielestäni minkäänlaista ongelmaa ei muodosta edes se, kun kampanjan juoni jossakin kohtaa alkaa toistaa itseään, koska itse tarinan osuus pelissä on pienehkö ja pelilliset muutokset tulevat kampanjoissa vastaan lähes aina erilaisina kombinaatioina.

Yhteenveto

Kokonaisuutena Welcome to the Moon edustaa kupongintäyttöpelien kirkkainta kärkeä kilpaillen muun muassa Cartographersin kanssa. Siinä missä Cartographers vaatii mielestäni pidemmän päälle vinon pinon lisäosia säilyäkseen kiinnostavana, Welcome to the Moon sisältää kaiken tarvittavan jo perusboksissa, eikä lisäosia ainakaan toistaiseksi edes ole olemassa.

Ilman kampanjapeliäkin sijoittaisin Welcome to the Moonin genrensä ykköseksi, ja kampanjan kanssa se kasvattaa etumatkan seuraajiinsa todella pitkäksi. Omalla kohdalla tämä on kupongintäyttöpeleistä ainoa, joka on jäänyt aktiivisesti pelattavien pelien rinkiin ja tulee siellä todennäköisesti myös pysymään.

Jos pelistä pitäisi jotain negatiivista keksiä, pakkauksen sisältämät kynät ovat melko heikkolaatuisia ja tylsyvät/kuivuvat nopeasti varsinkin kovakouraisempien nuorempien pelaajien käsittelyssä, eikä niitä ole helppo korvata markettien valikoimasta. Itse kaipaisinkin vinkkejä siihen, jos joku on löytänyt laadukkaan mustan ohutkärkisen semi-permanent-tussikynän, joka tarttuu suttaamatta ja leviämättä kiiltävään laminaattimuoviin, mutta on kuitenkin pyyhittävissä pois kostealla rätillä pidemmänkin ajan kuivumisen jälkeen. Toistaiseksi olen löytänyt vain nipin napin välttäviä vaihtoehtoja.

Toinen iso ongelma on siinä, että peli on ainakin kirjoitushetkellä varsin huonosti saatavilla kotimaisista alan liikkeistä tai nettikaupoista, painoskin on ilmeisesti ehtinyt jo useampaan kertaan loppua. Lautapelit.fi tarttui alkuperäiseen Welcome To… -peliin ja julkaisi suomennetun version; toivoisin kovasti että myös tämä huomattavasti paranneltu ja monipuolisempi uusi versio pelistä saataisiin julkaistua kotimaan kielisenä laitoksena. Käännöstyötä on toki kampanjavihkoineen huomattavasti enemmän, mutta AI-kääntäjien maailmassa tämän ei ehkä pitäisi olla enää iso ongelma, varsinkaan kun kampanjakirjan tarina ei sinänsä ole mikään kaunokirjallinen mestariteos.

Voin antaa vahvan suosituksen Welcome to the Moonille, oikeastaan kaikille lautapeleistä kiinnostuneille!

Faktat Welcome to the Moonista

Suunnittelija: Alexis Allard, Benoit Turpin

Julkaisija: Blue Cocker Games (2021)

Mutkikkuus: Pelissä on skaalaa perhepelistä harrastajien filleripeliksi. Johdantokampanja helpottaa kampanjapeliin mukaan pääsemistä.

Onnen vaikutus: Tuuria on mukana, mutta samat kortit tulevat kaikille pelaajille, joten sikäli tilanne on reilu.

Vuorovaikutus: Kupongintäyttöpeleissä vuorovaikutus on usein olematonta, mutta Welcome to the Moon tarjoaa monissa skenaarioissaan selvästi tavallista enemmän vuorovaikutusta.

Teema: Avaruusteema toimii, vaikka kampanjan tarina ei niin kovin merkittävä olekaan.

Uudelleenpelattavuus: Laatikkoon on pakattu kiitettävä annos peliä. Kampanjakin kestää mainiosti useita uudelleenpeluukertoja.

Saavutettavuus: Numeroita ja niiden suhteita pitää osata hahmottaa. Pelaaminen itsessään ei edellytä kielitaitoa, mutta englanninkielinen sääntövihko on paksuhko, ja myös kampanjavihon ohjeiden noudattaminen sekä tarinan seuraaminen vaatii kielitaitoa. Toivottavasti saamme pelistä vielä kotimaisen laitoksen.

Pelaajamäärä: 1–6.

Pituus: 20–30 minuuttia, kampanja kokonaisuudessaan reilut 3 tuntia.