Wavelength

Wavelengthiä ei tarvinnut minulle kovin pitkään myydä. Tekijöinä Monikersin tekijäkaksikko Alex Hague ja Justin Vickers ja The Mindin myötä kovaan noussuun lähtenyt Wolfgang Warsch. Kun tämä porukka tekee jo muutenkin mielenkiintoiselta vaikuttavan pelin, pakkohan siihen on tutustua tarkemmin.

En ollut yksin. Peli julkaistiin menestyksekkään Kickstarter-kampanjan myötä, peli keräsi vajaalta 9000 tukijalta yli 300 000 dollaria rahoitusta ja sittemmin se on saatu myös pelikauppoihin myyntiin. Eikä siinä kaikki: peli on tulossa myös suomeksi kesällä 2021.

Spektrille sovittelua

Pelaajat jaetaan kahteen joukkueeseen. Joka kierroksella joku joukkueen jäsenistä on meedio ja yrittää viestiä muille informaatiota epämääräisillä vihjeillä ja muut yrittävät arvata oikein. Joka kierrokselle nostetaan kortti, jossa on joku spektri – yksinkertaisia esimerkkejä voisivat olla vaikkapa ”kuuma – kylmä”, ”heikkolaatuinen – hyvälaatuinen”, mutta erikoisempiakin aiheita on. ”Syyllinen nautinto – avoimesti rakastettava” on heti kiinnostampi.

Wavelength perustuu mekaaniseen häkkyrään, jossa on asteikko ja neula, jolla voi osoittaa eri kohtia asteikolta. Häkkyrän luukku laitetaan kiinni, asteikkoa pyöritetään salaa ja sitten meedio avaa luukun ja katsoo, mihin kohtaan asteikko on asettunut. Kukaan muu ei saa nähdä. Luukku laitetaan kiinni ja nyt meedion tehtävänä on antaa vihje, joka kertoisi muille, mihin kohtaan asteikkoa neula on osoitettava, jotta se osuu just siihen, missä kohtaa asteikossa on neljän pisteen maksimisuoritusta osoittava merkki.

Toisinaan tämä on aika helppoa. Jos asteikko on ”kuuma – kylmä” ja neljän pisteen merkki on ihan ääripäässä ”kuuman” puolella, helppo vihje on ”aurinko”. Mutta entäs jos neljän pisteen kohta on jossain noin kolmasosan kylmästä päästä? Millaisella vihjeellä tiimi saadaan kääntämään neula tähän kohtaan? Mitä lähemmäs maalia päästään, sitä enemmän pisteitä tulee. Vastapuolikin voi yrittää tienata vähän pisteitä arvaamalla kummalle puolelle maalia joukkue jää.

Suorituksesta tulee 0–4 pistettä ja joukkueet vuorottelevat, kunnes toisella joukkueella on vähintään 10 pistettä. Tämä joukkue voittaa.

Tarkkaa vihjeistystä

Vihjeiden antamisen säännöt ovat aika vapaat. Luovuus on pääasiassa, eikä sitä haluta liikaa rajoittaa. Tietynlaiset vihjeet kuitenkin tekevät pelistä huonomman ja ne on kielletty.

Vihjeen pitää esittää yksi ajatus, ei niputtaa useampaa vihjettä yhteen. Vihje voi olla jotain todellista tai fiktiivistä, mutta sen pitää olla olemassaoleva asia, ei jotain varta vasten keksittyä. Sen pitää liittyä aiheeseen, eikä kortissa olevia sanoja tai niiden synonyymejä saa käyttää. Lisäksi vihjeessä ei sovi olla numeroita, prosentteja tai muuta kavalaa, jolla yritetään vihjata neulan sijaintia asteikolla.

Hyvät vihjeet ovat napakoita, eivät sisällä turhia määrittelysanoja kuten ”melko”, ”vähän”, ”paljon”. Jos kysytään vaikkapa henkilöä, silloin erisnimi on parempi vihje kuin kuvaus jostain tietynlaisesta henkilöstä.

Vihjeiden antaminen on melko yksinkertaista, mutta vaatii vähän harjoitusta ja opettelua.

Toimii ja ei toimi

Parhaimmillaan Wavelength on erinomaista viihdettä. Paras osa on meediolla, vihjeen keksiminen on pelin parasta antia. Tylsintä on olla vastapuolella odottamassa, että meedio keksii vihjeen ja että joukkue saa mietittyä vastauksensa, jonka jälkeen pääsee pienen hetken keskustelemaan, mihin suuntaan virhettä arvioidaan. Oman joukkueen meedion aivoitusten arvuuttelu osuu sitten siihen väliin.

Peliin mahtuu 2–12 pelaajaa. Alle neljällä pelataan erillistä yhteistyöversiota, joka on ihan ok, mutta ei yhtä hyvä kuin isomman porukan peli. Parhaina pelaajamäärinä BoardGameGeekissä pidetään kuutta ja kahdeksaa. Tällöin joukkueet menevät tasan eikä pelaajia ei ole liikaa – yhdessä 12 pelaajan pelissä kaikki pelaajat eivät todennäköisesti pääse edes kerran meedioksi.

Neljäkin on hyvä, mutta peli muuttuu kyllä paremmaksi kuuden pelaajan kohdalla, kun joukkueissa on vähintään kaksi arvuuttelijaa, joiden on keskusteltava siitä, mitä meedio on arvannut. Nelinpelissä yksinäinen arvuuttelija voi ajatella ääneen, mutta parasta on, kun saadaan aikaiseksi vähän keskustelua ja erimielisyyttä.

Toisaalta mitä vähemmän pelaajia pelissä on, sitä useammin pääsee olemaan meediona. Keskustelu arvailijoiden kesken lisäksi venyttää peliä, eli oman joukkueen vuoron odottelua tulee enemmän.

Yksi pulma on pelin tietty epätasaisuus. Vihjeiden antamisen kiinnostavuus vaihtelee kovin. Kortit ovat kaksipuoleisia ja puolen saa valita itse, joten yleensä toinen vähintään on mielenkiintoinen (ja aina voi nostaa uuden kortin, se ei ole ongelma). Isompi ongelma on asteikko: useimmiten asteikon ääripäät eivät ole niin kiinnostavia, ääripäähän on monesti helppo keksiä joku varsin ilmeinen vihje. Jos pelin aikana pääsee kerran meedioksi ja sillä kerralla tulee tylsä kierros, fiilis latistuu.

Kun vertailukohtana on toisaalta Monikers, joka on joka ikinen kerta vedet silmissä naurattavan hauska, toisaalta vaikkapa Decrypton älyllisyys ja Just Onen leppoisa yhteistyövihjailu, Wavelength kalpenee väkisinkin. Parhaimmillaan Wavelength on kultaa, mutta sitä parhautta ei riitä läheskään jokaiselle kierrokselle.

Harkinnan arvoinen

Ei Wavelength kuitenkaan huono ole. Sopivassa seurassa se on oikein mainiota pähkäilyä. Vihjeenantajan nimittäminen meedioksi on vähän kikkailua, mutta toisaalta kuvaavaa: kyllä tässä vähän täytyy ajatuksia lukea, jotta pääsee kiinni siitä, mitä vihjeenantaja on hakenut. Parhaimmillaan vihjeet ovat oivaltavia ja on hienoa, jos tiimi saa ajatuksesta kiinni ja osaa sijoittaa viisarin juuri oikealle kohdalle. Epäonnistumisetkin ovat hauskoja.

Peli on kantta myöten todella vaikuttavan ja omaperäisen näköinen. Mekaaninen härveli on toimiva ja kaikessa kosketeltavuudessaan mukava, kunhan sitä oppii käyttämään. Ainakin alkuperäisessä Kickstarterissa noin puoli prosenttia laitteista oli tosin viallisia. Minäkin sain viallisen kappaleen ensin: luukun avaaminen ja sulkeminen liikutti kiekkoa sisällä, mikä ei oikein ollut tarkoituksenmukaista.

Valmistaja korvasi viallisen mutinatta uudella ja sain viallisen yksilön vielä korjattua käyttökelpoiseksi avaamalla vekottimen ja lisäämällä väliin teipatusta kartongista tehdyn prikan. Tämän korjauksen jälkeen laite ei toimi yhtä sulavasti kuin sen pitäisi, mutta on sentään käyttökelpoinen.

Omasta kokoelmastani Wavelength todennäköisesti päätyy kiertoon, vaikka se aluksi innostikin. Tällaisia pelejä tulee kuitenkin pelattua sen verran harvakseltaan – etenkin näin COVID-19-aikoina – että pärjään mainiosti peliharrastajaporukoissa Decryptolla ja perheen kesken Just Onella.

Onnistunut suomennos ja toimiva tiimipeli

— Sampsa Ritvanen (2.6.2021)

Wavelenght julkaistiin vuonna 2021 myös suomeksi. Spektrikortit on lokalisoitu pääosin onnistuneesti ja ohjekirja on selkeä, vaikka molemmissa on muutamia pieniä käännösvirheitä. Eniten ihmetystä aiheutti ohjeiden esimerkkikuvat, joista osaan on eksynyt väärä spektrikortti. Nämä ovat kuitenkin pieniä ryppyjä muuten niin toimivassa paketissa.

Tiimeissä pelattavasta pelistä olen melko samoilla linjoilla Mikon kanssa. Parhaimmillaan peli on erinomaista viihdettä, mutta ei ihan joka kierroksella. Olisi kyllä mukava, jos molemmat ryhmät saisivat oman neulan liikuteltavaksi. Jälkimmäisen tiimin vasen–oikea-arvausvaihe on pelin pliisuinta antia.

Testasin kuitenkin myös yhteistyöpeliä. Ja voi pojat, sehän toimii hyvin! Optimimäärä yhteistyölle on neljä tai viisi pelaajaa, mutta kokeilin peliä myös kolmella pelaajalla, vieläpä erittäin onnistuneesti. Enpä edes tiedä, mitä seurapeliä olisin pelannut mielelläni kolmestaan, jos mitään.

Pienen porukan yhteistyöversiossa on monia etuja – odottelua on vähemmän, meedioksi pääsee useammin ja joka kierros saa siirrellä neulaa. Pisteytys on toki samanlaista diibadaabaa kuin Just Onessa, mutta sekin toimii tarpeeksi hyvin.

Ymmärrän, että olen ajatuksieni kanssa vähemmistössä, mutta kannattaa antaa mahdollisuus myös yhteistyöversiolle. Minulla se täyttää pienen pelaajamäärän seurapelisegmentin näppärästi. Eikä tiimipelikään ole pöllömpi.

Faktat Wavelengthistä

Suunnittelijat: Axel Hague, Justin Vickers, Wolfgang Warsch

Julkaisija: Palm Court (2019)

Mutkikkuus: Säännöt ovat seurapeliksi sopivan yksinkertaiset. Vihjeiden antamisen sääntöjä pitää vähän käydä läpi ja opettaa, miten masiina toimii, sen jälkeen pelaaminen on helppoa.

Onnen vaikutus: Ei tässä varsinaisesti tuuria ole mukana. Asteikko on missä on, sen jälkeen on vain selitettävä niin hyvin, että oma tiimi osaa arvata oikein. Toki selittäminen on vähintäänkin sumea prosessi.

Vuorovaikutus: Oman tiimin kanssa ajatusten pitää olla samalla aallonpituudella, sitten kaikki toimii. Toiselta tiimiltä voi tienata pisteitä arvaamalla, mihin suuntaan menee väärin. Pelissä on myös mainio kiinnisaamismekanismi: jos meedion tiimi saa täydet neljä pistettä ja on silti tappiolla, he saavat uuden vuoron. 9–0-tilannekaan ei siis ole toivoton!

Teema: Pelissä ei ole minkäänlaista teemaa, korkeintaan vähän psykedeelinen tunnelma.

Uudelleenpelattavuus: Aihekortteja on hyvä nippu ja niitä voi keksiä tarvittaessa lisääkin. Samakin aihe on uusi ja kiinnostava monta kertaa, koska vihje riippuu myös siitä, missä kohtaa maali asteikolla on.

Kieliriippuvuus: Ei vaadi kielitaitoa kaikilta, riittää jos yksi pystyy kertomaan, mitä kortissa lukee.

Pelaajamäärä: 2–12. Paras 4–8 pelaajalle. Alle neljällä pelataan yhteistyömuunnelmaa, jossa katsotaan kuinka monta pistettä saa noin seitsemän kierroksen aikana. Sekin on ihan ok.

Pituus: 30–45 minuuttia. Peli ei yleensä veny liian pitkäksi, mutta saattaa vähän venyä, jos pelaajat ovat toivottoman huonoja.