War of the Ring on näyttävästi toteutettu, pelilautaa täyttää yli 200 miniatyyriä. Niissä on säästelty hieman, sillä vain eri puolet on erotettu väreillä toisistaan. Hyvien ja pahojen kesken eri kansojen miniatyyrejä ei ole eroteltu väreillä – maalaustaitoinen tekee pelistään pelattavamman, maalaustaidoton kärsii. Pelin taide on huikeaa, mutta graafinen suunnittelu puutteellista.
Pelin idea
Hyvä ja paha kohtaavat Keskimaassa. Hyvien tosin täytyy ensin herätellä vapaat kansat ylipäätään kiinnostumaan koko sodasta ennen kuin Sauron pyyhkäisee valmistautumattomat ja passiiviset kansat yksitellen kartalta. Sauronin on päätettävä, käyttääkö Nazgûleita sormuksen etsimiseen vai taistelussa, jossa ne ovat pelottava ase.
Vastaavasti hyvisten pelaajan täytyy päättää, pitääkö saattueen jäsenet suojelemassa Frodoa vai lähettääkö heidät auttamaan Keski-Maan puolustamisessa. Kummankin puolen on käytettävä kortteja parhaalla mahdollisella tavalla joko tapahtumina tai taisteluissa.
War of the Ring on vahvasti kokemuspeli, kiinnostus aiheeseen on käytännössä pakkovaatimus pelistä nauttimiselle. Jos kirjat kiinnostavat, War of the Ring on BoardGameGeekin tilastoissa korkeimmalle arvostettu Sormusten herra -aiheinen peli. Koska pelissä on käytännössä kaksi puolta, se toimii parhaiten kaksinpelinä. Nelinpelissä odottelua tulee enemmän, kolminpeli toimii ehkä hieman paremmin koska pahoilla on enemmän tekemistä.
Satunnaiseen pelailuun War of the Ring on kovin raskas. Ensimmäinen peli menee muutenkin harjoitteluun, sillä menestys edellyttää korttivalikoiman ja mahdollisuuksien tuntemista. Ensimmäisellä kerralla ei yksinkertaisesti voi tietää, mitä kannattaa ja ei kannata tehdä.
Tuomon videoarvostelu
Lisäosat
Battles of the Third Age -lisäosa lisää materiaalia peruspeliin. Paketista löytyy uusia armeijoita, miniatyyrejä, piirityskoneita ja lisäksi Galadriel, Balrog ja entit osallistuvat taisteluihin. Lisäksi lisäosalla voi pelata Helmin syvänteen ja Minas Tirithin piiritystaisteluita. Uudet taktiset pelit lisäävät War of the Ringin kestävyyttä huomattavasti
Lords of Middle-earth -lisäosasta on oma juttunsa, samoin Warriors of Middle-earthista.
War of the Ring – muutokset pelin 1. ja 2. laitoksen välillä
Heikki Laakkonen
Ulkoiset muutokset
Helpoimmin havaittavana erona War of the Ringin pelilauta on muuttunut tarinallisemmasta ja tunnelmallisemmasta pelimäisemmäksi ja selkeämmäksi. Alueiden muotoa on hieman muutettu, mutta niiden sijainti toisiinsa nähden on pelillisesti sama. Kylät ja kaupungit ovat entistä helpommin erotettavissa. Pelilaudan reuna-alueita on täydennetty voittopisteradalla, toisella Sauronin tukikohtien piirityslaatikolla sekä isoille armeijoille varatuilla armeijalaatikoilla.
Pelin kortit ovat aiempaa isompia ja taistelukortit ovat saaneet numeroinnin selkiyttämään niiden ajoitusta taistelukierroksessa. Pahvitokenit vastaavat aiempia. Toimintonoppien materiaali on muuttunut, uusi materiaali on pehmeämpää ja kuluvampaa (havaittavissa monien kymmenien pelien jälkeen). Taistelunoppia on edelleen vain viisi ja ne ovat edelleen varsin vaatimattomat. Mikäli peliä (kumpaa tahansa laitosta) pelaa yhtään enempää, nopat kannattaa unohtaa ja hankkia kummallekin puolelle oma viiden nopan settinsä. Nazgûleita lukuun ottamatta figuurien mallit ovat ennallaan. Klonkku on tällä kertaa saanut oman figuurinsa.
Pelilliset muutokset
Sääntöjä on luonnollisesti tarkennettu ja hiottu ja peliä tasapainotettu helpottamalla hyvisten elämää. Pelillisesti isoimmat muutokset liittyvät Noitakuninkaaseen (esiin kutsuminen vaatii jonkun vapaista kansoista sotaan Sauronin ohella, myös taisteluominaisuutta on hieman muutettu), saattueen metsästykseen (jos saattue on liikkunut edellisen kierroksen aikana, varjon pelaajan täytyy sijoittaa toimintonoppa saattueen metsästykseen) sekä saattueen julistautumisessa Mordoriin (onnistuu nyt myös paljastuneena).
Myös Gandalf Harmaan sekä Merrin ja Pippinin saattueominaisuuksia on parannettu. Lisäksi Ereborista on tehty vaikeampi valtauskohde ja muutamalla hyvisten tapahtumalla on nyt sallivammat peluuvaatimukset.
Kaiken kaikkiaan muutokset monipuolistavat ja parantavat peliä, enkä sitä enää vanhoilla säännöillä pelaisi. Ensimmäistä kertaa pelaaville 1. laitos sääntöineen on kuitenkin toimiva vaihtoehto Sormuksen sodan kokemiseen pöydällä.
Päivittäminen ja yhteensopivuus
2. laitoksen säännöt ovat saatavilla verkosta ja niitä voidaan käyttää 1. laitoksen pelaamiseen, erot täytyy vain muistaa tai merkitä ylös. Kukkaroa raottamalla voi hankkia virallisen päivityssetin, joka sisältää 2. laitoksen kortit muovisuojilla metallilaatikossa, mikäli sellaisen onnistuu löytämään.
Laitoksien rajoitteet tulevat vastaan lisäosissa. Ilman virallista päivityssettiä 1. laitoksella ei voi pelata 2. laitoksen lisäosia (Lords of Middle-earth ja tulossa oleva Warriors of Middle-earth, kolmannestakin on huhuttu). 1. laitoksen lisäosan Battles of the Third Agen Rohanin ja Gondorin taisteluiden pelaaminen pitäisi onnistua myös 2. laitoksen sisällöllä.
Hyvässä lykyssä ne kuitenkin päivitetään ja julkaistaan myös 2. laitokselle tai kenties erillisenä julkaisuna The Battle of Five Armies -pelin tavoin.
Faktat War of the Ringistä
Suunnittelija: Francesco Nepitelli, Marco Maggi, Roberto Di Meglio
Julkaisija: Fantasy Flight Games, Nexus (2004, 2012)
Mutkikkuus: Säännöissä riittää opeteltavaa, pelissä pärjääminen edellyttää lisäksi korttivalikoiman ja pelin kulun tuntemista. Ei sovellu satunnaiseen pelailuun.
Onnen vaikutus: Tuuria on mukana, mutta taitavampi strategi vie yleensä voiton.
Vuorovaikutus: Peli on silkkaa sotaa.
Teema: Taru sormusten herrasta -teema on erittäin vahva, peli on yksi parhaimpia lautapelitoteutuksia kirjoista.
Uudelleenpelattavuus: Työläs oppimiskynnys korvataan lähes rajattomalla uudelleenpeluuarvolla, ja lisäosiakin löytyy.
Kieliriippuvuus: Pelissä on melko paljon tekstiä korteissa.
Pelaajamäärä: 2–4, parhaimmillaan kaksinpelinä.
Pituus: 180 minuuttia.
Lord of the Rings: The Confrontation
Twilight Struggle
Hunt for the Ring
Dinner in Paris
Blue Skies
Amun-Re
Lord of the Rings: Journeys in Middle-earth
Tappajahai
Kalewala: Tale of Sampo
Whitehall Mystery
Conflict of Heroes
Captain Sonar
11 vastausta aiheeseen “War of the Ring”
Erinomainen lisenssipeli. Erittäin temaattinen, mutta silti kohtalaisen hyvin balanssissa. Kortit tuovat mukavasti uudelleenpelattavuutta.
Lautapeleissä monesti muutenkin onnistutaan tekemään hyviä kirjoihin ja tv-ohjelmiin/elokuviin perustuvia pelejä. Tulee jokunenkin laadukas mieleen ja tämä on kyl yksi niistä.
Täydellinen Keski-Maa peli jossa kirjojen henki on onnistuttu vangitsemaan hyvin. Toimintanopat ja tapahtumakortit tekevät jokaisesta pelikerrasta erilaisen.
Peliä on haukuttu liian tuuripanotteiseksi – mikä tahansa minijoukko voi periaatteessa päihittää suurenkin armeijan. Onko tämä totta?
taistelusysteemi on omasta mielestä hyvin toimiva, mutta sormuksen vieminen voi olla tuurista vahvasti kiinni saako sen tuhottua. peli on kuitenkin edittäin viihdyttävä ja suosittelen.
Eli tuurilla on vaikutuksensa sekä taisteluihin että muuhun pelimekaniikkaan? Hmm, kuulostaa hiukan liikaa tuuripeliltä. Kai sotiminen sentään tuntuu hauskalta, voiko siinä vaikuttaa paljon taktikoimalla?
War of the Ring on ilman muuta taitopeli. Mukana on noppia, mutta niitä heitellään niin paljon, että tuurin vaikutus kyllä tasoittuu pelin aikana.
Melkein kaikissa sotapeleissä on tuurielementtejä, koska sotimisen luonne on sellainen, että siihen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Silti sotapelit ovat useimmiten kuitenkin taitopelejä.
Jos ei pidä tuurielementistä, niin tätä peliä en silloin suosittele. Katsotaas:
– Pelin kuluessa molemmat pelaajat vetelevät satunnaisia tapahtumakortteja, joita voi pelata. Nämä kortit ovat usein varsin voimakkaita.
– Joka kierroksella heitetään toimintanoppia jotka määräävät mitä voit tehdä sillä kierroksella. Tämä ei ole niin paha, miltä kuulostaa, sillä usein noppasymbolilla voi tehdä useita eri juttuja. Mutta tietty sieltä voi tulla se katastrofiheitto, jossa kaikki 10 noppaa on Sauronin Silmiä.
– Taistelut käydään noppia heittämällä, mutta todennäköisyyksiin voi vaikuttaa Johtajahahmoilla ja Taistelukorteilla (sekä puolustusetu kaupungeissa ja erityisesti linnoituksissa). Mutta toki pieni armeija voi tuurilla rökittää ison armeijan samoin kuin minä voin voittaa lotossa ensi lauantaina.
– Sormuksen vieminen on paljolti tuuripeliä. Ensin heitetään noppia siitä, jääkö saattua nalkkiin, ja jos jää, niin sitten vedetään randomilla laatta ja katsotaan mitä tapahtuu. Mutta tässäkin voi vaikuttaa todennäköisyyksiin pelaamalla järkevästi ja liikkumalla vain kun kiinnijäämisen todennäköisyys on pieni.
Joten jos olet tuuri-on-pahasta hardcore europelaaja, niin suosittelen varauksella.
Kuitenkin, kyse on riskien hallinnasta ja ehdottomasti kaikkien noppien heittelyjen jälkeen tämä on loppujen lopuksi taitopeli, niinkuin Arkki sanoi. Itselleni tämä on kaikkien aikojen paras peli, sillä koen noppien heiton jännittäväksi ja varsinkin toimintanopat pakottavat joka kierros sopeuttamaan strategiansa noppien mukaan, pitäen pelin tuoreena jatkuvasti. Ennenkaikkea kuitenkin pidän pelin teemasta, sillä jokainen peli tuntuu luovan oman ”mitä-jos” tarinansa tutusta juonesta. Gimli johtamassa Yksinäisen Vuoren kääpiöitä sotaan? Onnistuu. Gandalf harmaa saattueen mukana tuomiovuorelle asti? Hienoa.
Peli on ollut hyllyssä nyt noin 9 kuukautta. Olen useampaan otteeseen kaivanut sääntökirjan ja päättänyt että nyt opettelen säännöt jotta pääsen kokeilemaan. Vieläkään en ole saanut sääntökirjaa loppuun asti luettua.
Pitäisi ilmeisesti ryhdistäytyä sen suhteen ja kokeilla.
Peliä tuli pelattua taannoin…kyllä siinä vaan on tuuria vähän liikaa. En erityisesti pidä taistelumekaniikasta, joka hyvin pitkälti nojaa tuuriin. Se ei jotenkin strategiapeliin sovi. Nopat olisi hyvin voinut korvata vaikkapa nostettavilla korteilla joka toisi strategisia ulottuvuuksia lisää.
Tämä tuomio tuli myös toiselta peliin osallistuneelta.
Tosiaan en ole HC europelaaja, vaan Ameritrashista tykkään…joskus tuuri ei vaan sovi peliin.