Afrikka kaipaa liikenneyhteyksiä! Pelaajien tehtävänä on rakentaa rautatie halki Afrikan Kapkaupungista Kairoon. Matkan varrella maasto vaihtelee helpoista tasangoista työläisiin jokiin ja vuoriin. Pelaajat tekevät tarjouksia maa-alueista ja eniten tarjonnut saa rakentaa ratansa helpoimpien maastojen halki. Ensimmäisenä perille päässyt voittaa.
Pelin idea
Pelaajat aloittavat siis tasaisesta tilanteesta, jokaisella on satanen rahaa eikä muuta. Peli alkaa huutokaupalla maa-alueista. Sokkohuutokaupassa eniten tarjonnut saa valita ensimmäisenä, minkä alueen ottaa itselleen, muut saavat mitä saavat.
Kun kaikilla on maata edessään, rakennetaan rataa. Eri maastotyyppien ylittäminen vaatii kuudesta kymmeneen radanpätkää. Tässä kohtaa pelissä on hienoinen käytettävyysmoka, ratatyyppien vaikeusaste on ilmoitettu erillisellä kortilla, kun sen olisi voinut painaa maastokortteihin. Eri maastotyypit oppii kuitenkin nopeasti, joten asia vaivaa oikeastaan vain aloittelijoita ja harvemmin pelaavia.
Jokaisella aluekortilla on nollasta kolmeen radanpätkää, joita voi käyttää rakentamiseen. Jokaisella pelaajalla on käytettävissään kaikki radanpätkät, joita veturin edessä on: ne, jotka ovat sillä hetkellä edessä olevalla kortilla ja ne, jotka ovat myöhemmin tulevilla korteilla.
Radan rakentamista
Pakasta nostetaan kortteja yksi kerrallaan. Kortin noston jälkeen vuorossa oleva pelaaja päättää, rakentaako hän rataa. Rakentamiseen voi käyttää ostetuilla alueilla olevia radanpätkiä, mutta myös pakasta tätä tarkoitusta varten nostetuilla korteilla olevia. Jos radanpätkät eivät riitä, voi rataa rakentaa myös rahalla.
Jos pelaaja ei halua rakentaa, vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, joka nostaa uuden kortin ja niin edelleen. Joskus kannattaa siis rakentaa jo siksi, ettei seuraava pelaaja pysty rakentamaan.
Rakentamisen jälkeen seuraa uusi huutokauppa, jos jollakulla pelaajista ei ole rataa edessään. Jos kaikilla on tarpeeksi rataa, saa pelaaja jatkaa rakentamista. Käytetyt kortit heitetään kuitenkin pois. Virallisissa säännöissä pelaaja voi siis rakentaa pidemmänkin pätkän yhdellä kertaa.
Itse pelaan kuitenkin sellaisin säännöin, että vuoro siirtyy aina seuraavalle pelaajalle. Tämä toimii paremmin, sillä se kampittaa yhden tylsän taktiikan. Alkuperäisillä säännöillä ei juuri kannata huutokaupoissa rahastaan luopua. Sen sijaan kannattaa säästää mahdollisimman paljon, jolloin on mahdollista tehdä jopa viiden-kuuden alueen pituinen loppukiri. Peli muuttuu kiinnostavammaksi, jos pelaajien on pakko roikkua kilpailussa mukana koko ajan.
Junalla pääsee
Kaikenkaikkiaan Vom Kap bis Kairo on miellyttävä pieni peli. Sen halpa hinta saa antamaan anteeksi enimmät puutteet. Aloittelijoille peli voi olla hieman hankala, koska alueiden arvoa on vaikea arvioida ilman kokemusta. Aloittelijoille siis vinkiksi, ettei mistään kannata maksaa yli viittä rahayksikköä, ellei ymmärrä miksi. Sillä pääsee alkuun.
Kannattaa tutustua Vom Kap bis Kairon suomenkielisiin sääntöihin. Pelin mukana tulevat englanninkieliset säännöt on Bruno Faiduttin mukaan käännetty tietokoneella. Se on helppo uskoa, sillä ne ovat täysin hyödyttömät. Peli on paljon yksinkertaisempi kuin mitä niiden pohjalta voisi kuvitella.
Pelin ulkoasussa tietokonetta on kuitenkin käytetty ihan hyvin avuksi. Kortit ovat asiallisen näköisiä, joskin hieman persoonattomia. Pelin etenemisen osoittaminen siirtämällä junakorttia ratojen päällä on mainio idea ja toimii hyvin. Hienompaa olisi tietysti korvata junakortit puisella junanappulalla, mutta kuten todettua, Vom Kap bis Kairo on halpispeli.
Peli toimii parhaiten useammalla pelaajalla, mutta on kaksinkin pelattuna varsin hauskaa ajanvietettä. Kaksinpeli on tosin huomattavasti satunnaisempi.
Suunnittelija: Günter Burkhardt
Julkaisija: Adlung
Ilmestymisvuosi: 2001
Pelaajamäärä: 2-4
Pituus: 30 min