Villainen valloitus

Villainen valloitus on hieman yllättävä julkaisu. Suomenkielisen nimen takaa löytyy Philippe des Palliéres’n Wooly Bully (tai La Guerre des Moutons tai Meine Schafe, Deine Schafe), joka ilmestyi alunperin jo vuonna 2002. Miksi peli on nyt julkaistu uudestaan, on hyvä kysymys, koska mikään erityisen iso hitti se ei ole koskaan ollut, vaikka voittikin Ranskassa Vuoden peli -palkinnon vuonna 2002.

Pelin idea

Villainen valloitus on laattojen­asettelu­peli, mutta pykälää mutkikkaampi kuin genren perus­nimi Carcassonne. Laatoilla on neljää eri väriä lammaslaitumia, metsiä ja kyliä. Lisäksi laatat ovat kaksipuolisia, joten erilaisia asetteluvaihtoehtoja riittää. Jokaisella pelaajalla on oma, salainen väri, jonka laitumia yritetään kasvattaa mahdollisimman suuriksi. Pelin voittaa se, jonka isoin laidun on kaikista suurin.

Peli aloitetaan neljän laatan kädellä, mutta laattoja kertyy pelin aikana lisää. Uusia laattoja nostetaan vuoron lopussa nimittäin sen verran, kuin pelatun laatan vieressä on muita laattoja. Vähintään siis yksi, mutta tavallisesti kaksi. Pian kädessä onkin tusinan verran laattoja, ja siinä vaiheessa pelaaminen meneekin jo vähän hankalaksi, kun pitää pyöritellä kädessä suurta laattamäärää siten, että itse näkee laattojen molemmat puolet näyttämättä niitä muille. Myös miettimisaika venyy helposti, kun laattoja on paljon.

Yksi pelin erikoisuuksista on se, että pelaamisen saa lopettaa koska tahansa. Väistämättä peli loppuu silloin, kun kaikki laatat on pelattu, mutta lopettamalla etukäteen saa bonuspisteitä: ensimmäinen lopettaja saa tuntuvat kuusi pistettä, seuraava kolme ja kolmas vielä yhden.

Julmaa peliä laitumilla

Villainen valloitus ei ole mitään leppoisaa rakentelua, vaan pelissä on oman rakentelun lisäksi olennaista estää muita saamasta isoja laitumia. Vain suljetut laitumet lasketaan, joten oivallinen idea on asetella toisen jättilaitumelle sellainen laattayhdistelmä, että laidunta ei voi ikinä saada valmiiksi. Vinkki: yhdessäkään laatassa ei ole samalla puolella metsää ja kylää, joten jos jonkun kohdan vieressä on näitä molempia, siihen ei koskaan voi pelata laattaa. Auts.

Niinpä Villainen valloitus onkin astetta mutkikkaampi peli kuin ensin voisi kuvitella. Laidunten kasvattaminen on aina riski ja pelaajien on pohdittava, missä kohtaa varmistella ja sulkea laidun ja milloin ottaa riskiä ja laajentaa laidunta. Yllättävän pienelläkin laitumella voi voittaa, etenkin jos lopettaa ensimmäisenä ja nappaa kuusi bonuspistettä.

Lisähupina metsissä voi asua susia, jotka nollaavat kaikki kyseisen metsän vieressä olevat laitumet. Susia voi kuitenkin eliminoida ja estää ennakkoon metsästäjillä.

Turhaa mutkikkuutta

Pelin säännöt ovat kehnonpuoleiset ja niissä on aivan turhaa mutkikkuutta. Susi- ja metsästäjälaattoja saa nimittäin pelata oman vuoronsa ulkopuolella. Oman värinsä voi myös paljastaa koska tahansa, jolloin saa pelata ylimääräisen laatan pöytään. Susi- ja metsästäjälaattojen pelaaminen etenkin on kuvattu säännöissä erittäin hämmentävällä tavalla ja niiden pelaaminen oman vuoron ulkopuolella voi jopa aiheuttaa ongelmia tarkan ajoituksen suhteen, jos pelaajat heittäytyvät turhantarkoiksi.

En näe pelin nykyisissä säännöissä oikein mitään etua siihen verrattuna, että sudet ja metsästäjät pelattaisiin tavallisten laattojen tapaan omalla vuorolla, ja aion itse pelata peliä jatkossa tällä tavalla. Näin välttyy turhilta mutkilta ja riidoilta laattojen pelaamisen tarkan ajoituksen suhteen.

Salaiset väritkin ovat vähän kyseenalainen piirre: hirveästi ei kannata vääriä värejä kehittää, joten pelaajien värit paljastuvat nopeasti. Peli ei suuresti muutu huonompaan suuntaan, vaikka värit eivät olisikaan salaiset. Näinhän käy kaksinpelissä heti alussa, jos pelaa siten, että molemmilla on kaksi väriä.

Vuorovaikutteinen laattojenasettelupeli

Villainen valloitus on ihan perusnäppärä peli: siinä on ajatusta ja muutama mielenkiintoinen valinnanpaikka. Pelissä on myös vikansa: säännöissä on turhaa mutkikkuutta ja laattapaljouden käsittely on vaivalloista.

Rauhallista laattojen asettelua etsivälle pelin häijyys voi olla liikaa, koska tässä pelissä kannattaa ehdottomasti blokata, estää ja häiritä muita pelaajia, mutta jos Carcassonne tuntuu liian rauhanomaiselta, Villainen valloitus miellyttää varmasti enemmän.

Faktat Villaisesta valloituksesta

Suunnittelija: Philippe des Palliéres

Julkaisija: Goldsieber (2002), Asmodee (2003), Granna (2006), AMO (2014)

Mutkikkuus: Kehnohko sääntökirja ja pari turhan mutkikasta kohtaa säännöissä tekevät pelistä mutkikkaamman kuin se oikeasti on.

Onnen vaikutus: Laattoja voi nostaa niin paljon, että laattatuuri tasoittuu, mutta jos sopivaa palaa ei satu käteen, niin hankalampi homma… Mutta peli on enemmän kaoottinen kuin tuuripitoinen.

Vuorovaikutus: Blokkailu on päivän sana, toisia pelaajia kohtaan kannattaa olla ilkeä. Pelissä pärjää paljon paremmin, kun estää vastapuolen isointa laidunta koskaan valmistumasta.

Teema: Peli on käytännössä abstrakti, mutta lammaslaatoissa on ihan hauskoja yksityiskohtia.

Uudelleenpelattavuus: Eipä tämä minulla ainakaan pysyvään kokoelmaan päädy, luulisin että pelin ilot on muutaman pelikerran jälkeen nähty.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, kaksinpeli toimii ja on mielenkiintoista, kun molemmilla on kaksi väriä.

Pituus: 30 min, nopeamminkin voi pelata, mutta jäätymisvaaraakin on.