V-Sabotage

Synkkä ja sateinen yö on kommandon paras ystävä. Saksalaiset uinuvat vailla aavistusta siitä, että pimeässä hiippailee liittoutu­neiden erikoisjoukko, joka aikoo järjestää heille tavallista aikai­semman aamuherätyksen.

Engländer! ALAAARM! Vartija oli sittenkin hereillä ja nyt hälytin huutaa viholliset hereille. Liemessä ollaan…

V-Sabotage on toiseen maailmansotaan sijoit­tuva yhteistyöpeli, joka heittää pelaajat kiusaamaan natseja ympäri miehitettyä Eurooppaa. Pelin ensimmäinen painos oli nimeltään V-Commandos, mutta tavara­merkkisyistä nimi piti vaihtaa.

Pelissä on valittavana yhdeksän operaatiota, jotka koostuvat yhdestä kolmeen alueesta. Kullakin alueella suoritetaan tehtävä, joka yleensä tarkoittaa räjäyttelyä, tiedustelua tai vankien pelas­tamista.

Vaivihkaisia tihutöitä

Tihutöihin lähetetään kolme tai neljä viidestä kommandosta, joilla jokaisella on omat erikoiskykynsä ja aloitusvarusteensa. Esimerkiksi tiedustelija liikkuu laudalla muita liukkaammin ja tarkka-ampuja pitää vihollisvahvistukset tehokkaasti loitolla. Kommandot eivät ole sidottuja pelaajiin, vaan niiden liikkeistä päätetään yhteis­tuumin. Tämän ansiosta V-Sabotage sopii mainiosti yksinpeliksikin.

Kierroksen alussa nostetaan tapahtumakortti, joka antaa kierrok­selle pienen lisämausteen. Lisäksi tapahtumakortti kertoo, mihin suuntaan viholliset vuorollaan liikkuvat.

Sitten alkaa kommandovaihe, jossa jokaisella kommandolla on käytössään kolme toimintapistettä. Kommandot liikkuvat, taiste­levat, paikkailevat haavojaan tai asettavat räjähteitä. Päälleen voi myös kiskaista saksalaisunivormun, jolla pääsee liikkumaan laudalla huomaamattomammin.

Kommandojen jälkeen toimivat viholliset. Aluksi saksalaiset saavat vahvistuksia, minkä jälkeen viholliset liikkuvat tapahtumakortin määräämään suuntaan tai näkyviä kommandoja kohti. Jos hälytys on päällä, vahvistuksia tulee kaksinkertainen määrä. Kierroksen lopussa operaatio onnistuu, mikäli tehtävät on suoritettu ja vähintään yksi kommando on päässyt karkuun.

Hiljaa hiipii joukko varpahillaan…

Jo harjoitustehtävät osoittavat, että ramboräiskintä kannattaa vain, jos unelmoi urasta reikäjuustona. Avainasemassa onkin harkittu liikkuminen huomaamatta.

Pelilauta koostuu kolmenkokoisista laatoista, joista pienemmille pääsee aina piiloon. Keskikokoisille laatoille liikkuminen paljastu­matta maksaa enemmän toimintapisteitä ja suurille laatoille tulta­essa paljastuu heti.

Jos vihollisen kanssa päätyy samalle laatalle, pitää pyyhkäistä jännitys­hikeä otsalta ja heittää nopilla tarkistusheitto. Huonon tuurin sattuessa kommando paljastuu. Jos taas kommando pysyy piilossa, voi vihollisen eliminoida hiljaa ja saada tältä varusteita. Vaarana tosin on, että kaatuneen aseveli ehkä huomaa tilanteen ja antaa hälytyksen.

Hälytin rämisee, mikäli joku kommandoista paljastuu tai saksa­laiset kuulevat meteliä. Siksi pelaajien onkin mietittävä tarkkaan, milloin täysi rähinä halutaan aloittaa. Konepistoolilla on kiva sohaista pari sarjaa saksalaisia päin, mutta sitten on päästävä nopeasti piiloon, sillä muuten takamukseen ropisee kiukkuista vastatulta. Vihollisen ylivoimaa voi myös tasoittaa esimerkiksi telkeämällä vahvistusten sisäänkäyntejä tai jättämällä vihollisen reitille räjähtävän yllätyksen.

Varustehuolto kelpaisi

Natseja enemmän pelaajia turhauttaa epäselvä ohjekirja. Välillä haluttua tiedonmurusta saa hakea vahtikoiran kanssa tai turhautua vaikeaselkoisiin ilmaisuihin. Tämä arvostelu on kirjoitettu ensim­mäisen painoksen pohjalta, seuraavien painosten ohjeita on hiottu.

Lisäksi yksityiskohtien kanssa pitää olla tarkkana. Esimerkiksi jotkut aseet päästävät melua ja paljastavat kommandon, kun taas vaimennettu Sten-konepistooli ei. Kompromissia edustaa käsi­kranaatti, joka päästää melua, muttei paljasta kommandoa.

Vihollisen tekoäly puolestaan tuntuu ajoittain hölmöltä. Jos kom­mandot räjäyttävät kohteensa, mutta pysyvät piilossa, saksa­laiset eivät lähde melun suuntaan. Ongelmaa tosin paikkaa se, että hälytys annetaan ja kartta alkaa nopeasti täyttyä vihollisista. Vaik­keivät viholliset liikkuisikaan, ne muodostavat ikäviä tukkeita kommandojen ja uloskäyntien väliin. Lisäksi aika käy vähiin, sillä jos kaikki viholliset ovat laudalla, operaatio epäonnistuu.

Vaikka jännitystä piisaa olisi temaattisempaa, mikäli esi­merkiksi yksi vihollinen lähtisi kohti räjähdyspaikkaa tai sinne, missä kommandoja on viimeksi havaittu.

Komponentit ovat puolestaan ovat vahvaa pahvia, mutta lukuisten pahvilätkien liikuttelu ja kääntely ärsyttää nakkisormisia. Vaihto­ehtona olisi ostaa deluxe-miniatyyrit, joista saisi pulittaa enemmän kuin itse peruspelistä.

Iskee kuin miljoona vanhaa volttia

Tiedä häntä, onko sodan kuvaaminen seikkailuna järkevää, mutta särmäyksen tarpeestaan huolimatta V-Sabotagessa on samaa meinin­kiä kuin Korkkareissa ja Commandos-tietokonepelissä. V-Sabotagea voikin suositella etenkin niille, jotka saavat nostalgiasäväreitä edellä mainituista korkeakulttuurin tuotteista.

Mikäli toisen maailmansodan mähinät eivät maistu, mutta taktinen hiiviskely kiinnostaa, kannattaa tutustua Assassins Creed: Brotherhood of Veniceen. Peli on kehitetty V-Sabotagen pohjalta ja se vie kampan­ja­vetoiseen seikkailuun renesanssiajan Italiaan.

Faktat V-Sabotagesta

Suunnittelija: Thibaud de la Touanne

Julkaisija: Triton Games (2016, 2022)

Mutkikkuus: Pelin opettelu vaatii hieman kärsivällisyyttä, vaikkei raskainta sarjaa edustakaan. Porttipeliksi V-Sabotage ei sovi.

Onnen vaikutus: Nopat vaikuttavat peliin jonkin verran, mutta harvoin koko operaatio kaatuu pelkästään huonoon tuuriin.

Vuorovaikutus: Peli on yhteistyöpeli, joten vuorovaikutus on suuri.

Teema: Toinen maailmansota sekä hiiviskelyelementti ovat vahvat.

Uudelleenpelattuvuus: Kohtuullinen. Operaatioita voi pelata kokonaan tai yksittäisinä alueina. Lisäksi Veteran-vaikeustaso tuo lisä­haas­teita.

Kieliriippuvuus: Tapahtuma- ja hahmokorteissa on jonkin verran tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4.

Pituus: 60–180 minuuttia valitusta skenaariosta riippuen.