Undo

Undo on sarja pelejä, joissa kaikissa on sama idea: joku on kuollut ja pelaajien tehtävänä on matkustaa ajassa taaksepäin ja kutoa kohtalo uudestaan niin että kuolema saadaan estettyä.

Pelit ovat pakohuonepelien tapaan kertakäyttöisiä. Kun tarinan on kertaalleen pelannut läpi, siihen on turha palata uudestaan. Peli on kuitenkin pelattavissa moneen kertaan, jos kortit vain järjestää joka pelin jälkeen alkuperäiseen järjestykseen.

Undo venyttää hieman pelin määritelmää, mutta koska suoritus pisteytetään lopussa ja pelin voi siis hävitä tai voittaa, se voidaan vielä laskea peliksi. Kovin pelillistä kokemusta Undo-peleiltä ei kuitenkaan kannata odottaa.

Kuuntele

Lautapelihetki-podcastissa käsiteltiin Undo-pelejä.

Kirsikankukkien aikaan

Cherry Blossom Festival vie pelaajat Japaniin vuonna 2000. Mies makaa kuolleena lattialla, vieressään valokuva ja särkynyt viinilasi. Mitä on tapahtunut ja miten kuolema voidaan estää? (Joku unohti muuten ohjeistaa kansitaiteilijaa: kuollut mies on japanilainen, vaikka kuvassa länsimaisen näköinen kaveri onkin.)

Pelaajille on tarjolla 12 kohdetta, joihin ajassa voi hypätä. Tässä tapauksessa ensimmäinen on 60 vuotta aikaisemmin, vuonna 1940, ja viimeinen viikko kuoleman jälkeen. Aikahyppyjä voi tehdä yhdeksän, eli jokaisessa kohteessa ei voi käydä.

Kun pelaajat valitsevat, minne hyppäävät, kortti käännetään auki ja siitä luetaan tarinaa valottava kohtaus. Jokaiseen kohtaukseen liittyy kolme valintaa, joista pitää valita yksi. Valinnat on pisteytetty: huonoon suuntaan vievät valinnat tuottavat miinuspisteitä, onnistuneet valinnat plussaa ja yhdentekevät nollan.

Jokaiseen kohtaukseen liittyy myös yksi vihje, jonka voi halutessaan lukea. Vihjeitä saa katsoa vain neljä koko pelin aikana.

Kun kaikki aikahypyt on tehty, peli päättyy. Lopputeksteissä selitetään, mistä tarinassa oli kyse ja arvioidaan pelaajien suoritus. Loppupisteet tulevat tehdyistä valinnoista, joiden summa lasketaan yhteen. Ainakin Cherry Blossom Festivalissa kuoleman estämiseen ja voittoon riittää viisi pistettä.

Arvailua pimeässä

Pelin aluksi tarinasta tietää hyvin vähän, joten kaikki on vain arvailua. Tarkkaan lukemalla tarina antaa vihjeitä mahdollisesti tärkeistä ajankohdista, mutta niissä tehtävät valinnat ovat ainakin alkuun pelkkää arvailua.

Pelin juju on oikeastaan juuri tässä epävarmuudessa: pelin keskeisintä sisältöä on tarinan mahdollisuuksien pohtiminen, puntarointi ja teorioiden rakentelu. Miten asiat liittyvät toisiinsa, mikä on onnekkain valinta? On toisaalta ärsyttävää, kun ei tiedä, mutta toisaalta onnistumisen elämys kun saa napattua tärkeän hetken kohdalla oikeasta vaihtoehdosta kiinni ja saa valinnasta hyvät pisteet, on kouriintuntuva.

Hieman tökkii se, ettei valinnoilla ole pelin aikana mitään merkitystä. Tässä tapauksessa esimerkiksi eräässä kohdassa kysytään, miten mies pukeutuu. Kuolinkohtauksessa yllä on kuitenkin tietyt vaatteet, valitsi mitä tahansa. On täysin ymmärrettävää, miksi näin on, mutta silti ohjekortin ”Muutokset jotka teette, tapahtuvat kaikki yhtä aikaa sillä hetkellä kun lopetatte aikamatkailunne” tuntuu vähän laimealta.

Mielenkiintoinen konsepti

Pelaajamääräksi on merkitty 2–6. Undo on tässä suhteessa hyvin joustava, eikä mikään estä pelaamasta näitä yksinkään, mutta yksinpeli on varmasti hyvin vaisu kokemus pelissä, jonka pääsisältöä on valinnoista keskusteleminen. Yksinään tämän luultavasti kelaisi läpi viidessä minuutissa. Ei meillä kaksinpeliinkään pitkään mennyt, laatikon lupaama 45–90 minuuttia toteutuu vain jos yksittäisiä valintoja keskustelee sen 5–10 minuuttia.

Undo on enemmän kiinnostava tulkinta ”Choose Your Own Adventure”-tyylisistä haarautuvista pelikirjoista kuin mielenkiintoinen valintoja täynnä oleva peli. Jos ajatus tarinoiden epävarmasta penkomisesta ja pohtimisesta kiinnostaa, Undo on kokeilemisen arvoinen ja voi hyvinkin olla mielenkiintoinen elämys.

En kuitenkaan ihmettele, miksi näillä on järjestään varsin kehnot arviot BoardGameGeekissä. 17 euron hinta on melko korkean oloinen, etenkin jos pelin lukee läpi 15–20 minuutissa – vaikkapa Exitit tarjoavat selvästi enemmän tekemistä ja päänvaivaa. Undojen jälleenmyyntiarvostakaan ei ole aavistusta. Siksi on vaikea suositella ostoksille suuntaamista, mutta jos peli tulee sopivasti vastaan – aion esimerkiksi lahjoittaa tämän oman kappaleeni lautapelikahvila Tavernaan – kannattaa se tämäkin uusi idea kyllä kokeilla.

Faktat Undosta

Suunnittelijat: Lukas Zach, Michael Palm

Julkaisija: Pegasus Spiele (2019)

Mutkikkuus: Sääntökirjaa ei tarvitse lukea. Kaikki tarpeellinen kerrotaan korttipakassa pelin aluksi.

Onnen vaikutus: On ehkä vähän tuurista kiinni, osuvatko pelaajat tärkeimpien valintojen äärelle. Toisaalta tarkalla lukemisella voi kyllä ohjata tutkimuksia oikeaan suuntaan. Hyvä tai huono tuuri epävarmoissa valinnoissa voi vaikuttaa tulokseen.

Vuorovaikutus: Undon ydin on pelaajien välisissä keskusteluissa siitä, mitä on tapahtunut. Jos näitä keskusteluja ei käydä, peli on täysin yhdentekevä.

Teema: Tarina on isossa osassa. Onko tarinankirjoitus laadukasta, on sitten toinen juttu – ainakaan Cherry Blossom Festival ei varsinaisesti tarinankerronnalla juhlinut.

Uudelleenpelattavuus: Pelit ovat kertakäyttöisiä, ainakin siihen asti kunnes on unohtanut, mitä tapahtui. Toki jos ei lue loppuselityksiä ja oikeita vastauksia, tarinaa voi yrittää uudestaan ja tehdä vähän eri valintoja.

Kieliriippuvuus: Pelissä on todella paljon tekstiä, jonka yksityiskohdilla on merkitystä. Mukana on siis oltava vähintään yksi kielitaitoinen pelaaja.

Pelaajamäärä: 2–6. Yksinkin mahdollista, mutta ei mielekästä.

Pituus: 20–90 minuuttia, riippuen siitä, miten perinpohjaisesti valinnoista keskustelee.