Underwater Cities

Vladimír Suchýn suunnittelema Underwater Cities on henkistä sukua Terraforming Marsille sekä teemansa että pelimekaniikkansa puolesta, ja asettuu suunnilleen samaan keskiraskaan europelin lokeroon. Peleissä on kuitenkin myös eroja, mutta ei ole kovin rohkeaa arvella, että jos pitää yhdestä, pitää myös toisesta.

Kortti ja toiminto

Underwater Citiesin runko on työläistenasettelun ja kortinpeluun yhdistelmässä. Peli on jaettu aikakausiin ja kierroksiin. Jokaisella aikakaudella on kolme kierrosta (ensimmäisellä neljä), jokaisella kierroksella pelataan kolme toimintoa yksi kerrallaan. Toiminnot on jaoteltu laudan reunalle kolmeen eri väriin, samoin kortit.

Jokaisella vuorolla pelataan kädestä yksi kortti ja valitaan yksi toiminto. Jos kortti ja toiminto ovat samanväriset, molemmat saa tehdä haluamassaan järjestyksessä. Jos värit eivät täsmää, tehdään laudan toiminto ja kortti menee hukkaan. Ideaalitilanne olisi siis saada värit sopimaan yhteen, mutta kun kädessä saa olla vain kolme korttia, se ei aina onnistu.

Kortit on jaoteltu muutamaan eri kategoriaan. Osa on välittömiä efektejä, osa taas pelataan pöytään pysyviksi vaikutuksiksi, tuotantokorteiksi tai loppupisteiksi ja lisäksi on A-toimintoja, joiden hyviä toimintoja aktivoidaan pelilaudan toimintoruuduista.

Pelilaudalta löytyy kaikenlaista: resurssien keräämistä, rakentamista, korttien nostamista ja A-toimintojen aktivointia.

Rakenna ja laajenna

Tavoitteena on rakennella erinomainen vedenalainen yhteisö. Yhteisöt muodostuvat kupolikaupungeista, niitä yhdistävistä tunneleista ja kaupunkien ympärille rakennetuista tuotantolaitoksista. Kelppifarmit tuottavat kaupunkien tarvitsemaa ruokaa, suolanpoistolaitokset rahaa ja laboratoriot tiedettä. Kaikkia voi päivittää, jolloin tuotanto paranee.

Loppupisteistä iso siivu kertyy kaupungeista. Pisteytyksen kannalta parhaita ovat kaupungit, joissa on kaikki kolme erilaista tuotantolaitosta, merkityksettömiä taas sellaiset kaupungit, jotka eivät yhdisty tunneliverkostolla aloituskaupunkiin.

Tuotannosta pääsee nauttimaan aina aikakauden päätteeksi, eli vain kolme kertaa pelin aikana ja viimeiselläkin kerralla tuotannosta on iloa vain voittopisteiden vuoksi. Koneistonrakennuspeliltä Underwater Cities silti tuntuu, sillä alku on nihkeä ja matkan varrella resursseja kertyy ja toiminta saa rutkasti vauhtia. Enemmän tämä kuitenkin muistuttaa Everdelliä kuin Terraforming Marsia, koska resursseja pitää kerätä paljon laudan toiminnoista, eikä vain omasta tuotannosta.

Uuden aikakauden myötä peliin tulee uusi korttipakka ja vähän erilainen valikoima kortteja. Muuten peli rullaa samalla kaavalla alusta loppuun. Aina kolmen toimintokierroksen jälkeen toiminnot vapautetaan ja aloittaja mahdollisesti vaihtuu, mutta siinäpä se.

Tuota ja pähkäile

Veden alla riittää mietittävää. Resurssit ovat enimmäkseen melko tiukassa, joten kulutusjuhlasta ei ole kyse. Tavaraa saa haalittua toiminnoilla, mutta kun toimintoja on tarjolla koko pelin aikana vain 30 kappaletta, yhtään ylimääräistä ei huvittaisi tuhlata turhuuksiin.

Korttien kanssa on sama: niidenkin pelaamisessa haluaisi olla mahdollisimman tehokas ja välttää tilanteita, joissa joutuu pelaamaan väärän värisen kortin. Toisinaan se johtaa kuitenkin kompromisseihin, jos kortin väri edellyttää huonomman toiminnon valitsemista. Värit ja kortit ovat sillä tavalla tasapainossa, että hyvillä oransseilla toiminnoilla on kehnompia kortteja ja hyvät vihreät kortit tarjoavat laudalla vähän vaisumpia toimintoja.

Pisteitä voi haalia muutamalla eri tavalla. Pääpaino on kaupungeissa ja niiden tasapainoisessa kehityksessä. Tarmokkaalla yrityksellä pelin aikana pystyy keräämään myös mojovan pistepotin ja tarjolla on myös loppupistekortteja. Niitä nousee kolmosaikakaudella pakasta ja on pelin alusta asti tarjolla kuuden erityisen kalliin kortin valikoima laudalla napattavaksi. Näistä saa halutessaan suuntaa strategialle.

Omalla pelilaudalla on myös muutama rannikkokaupunki, joista kaksi tuottaa pelin aikana etuja ja kolmas, vaivalloisimman matkan päässä yhdistettäväksi, tarjoaa sitten jonkun loppupelibonuksen. Näitä elementtejä yhdistelemällä pitäisi sitten kerätä mahdollisimman mojova pistepotti.

Underwater Cities on mainio peli, jossa on paljon päänvaivaa. Ei se ihan ilman puutteitakaan kuitenkaan ole. Ensimmäiset pelit ovat takkuista menoa, kunnes pelin kulun ja eri korttityypit sisäistää, sen jälkeen peli sujuu ihan mukavasti. Laatikon kylki lupaa kestoksi 40 minuuttia pelaajaa kohden, mikä lienee ihan kelpo arvio. Nopeat pelaajat selviytyvät noin 20 minuutissa, hitaammilla voi mennä pidempäänkin – ei siis ihme, että BoardGameGeekissä nelinpelejä ei pidetä arvossa. Eipä tässä kovin syvällistä vuorovaikutusta olekaan, joten en näe kovin suurta lisäarvoa lisäpelaajille. Siksi olen itse ollut aivan tyytyväinen kaksinpelien parissa ja suhtaudun nelinpeleihin lähtökohtaisesti varauksella.

Itse laskisin puutteisiin myös vähän karun graafisen suunnittelun. Kuvitus ei varsinaisesti kauneudellaan häikäise, mutta ainakin se on johdonmukaista, eikä samanlaista sillisalaattia kuin Terraforming Marsissa. Underwater Cities on yleisilmeeltään sekava ja vaatii alkuun paljon sulattelua. Pelin apulappu käy oivasta esimerkistä apuvälineestä, joka alkuun lähinnä vain hämmentää. Kunhan pelin ulkoasuun ja symboliikkaan tottuu, se on enimmäkseen selkeää, mutta alkuun eteneminen voi olla takkuista.

New Discoveries

Peliin on ilmestynyt New Discoveries -lisäosa. Se on parista syystä erinomaisen hyödyllinen hankinta.

Ensinnäkin lisäri korvaa peruspelin kartonkiset pelilaudat paksummilla kaksikerroksisilla laudoilla, joissa on upotetut kohdat laudalle pelattaville asioille. Tämä tekee ihmeitä pelimukavuudelle. Uusissa laudoissa on myös uusia ominaisuuksia ja epäsymmetrisyyttä tuomassa vaihtelua peliin.

Toinen tärkeä muutos ovat aloituslaatat, jotka tarjoavat pelaajille vähän isomman nipun aloitusresursseja ja -rakennuksia. Näiden bonusten vastineeksi pelistä pudotetaan ensimmäinen kierros pois, eli nyt kaikki aikakaudet ovat kolmen kierroksen mittaisia. Tämä on oiva parannus, ensimmäinen kierros oli muutenkin tyhjäkäyntiä.

Kaikkiin pakkoihin tulee uusia kortteja; nämä ovat mukavaa lisävaihtelua.

Lisäksi mukana tulee museomuunnelma. Siinä pelilaudoilla on löydettäviä asioita, joita voi toimittaa museoon palkintojen toivossa. Ensimmäisellä löydöllä saa kaksi korttia, toisella löydöllä jotain resursseja, kolmannella löydöllä ilmaisia erikoiskortteja, neljännellä löydöllä vielä parempia etuja ja viidennellä vain pisteitä.

Etuja riittää joka tasolla useammalle pelaajalle, mutta ensimmäisenä ehtivä pääsee tietysti valitsemaan ensin ja ottamaan parhaat edut. Tämä elementti lisää peliin vuorovaikutusta ja kilpailua pelaajien kesken, mutta toistaiseksi en ole vielä innostunut edes kokeilemaan, pelissä on ollut ihan riittävästi elementtejä ilman museotakin. Ehkä myöhemmin museokin alkaisi kiinnostaa.

Lisäkommentti: Ville Heinonen

Suchýn Underwater Cities on pienen alkukangertelun jälkeen todella hyvä koneistonrakennuspeli, joka suorastaan korvasi Terraforming Marsin silmissäni. Hankin pelin muutama vuosi sitten samaan aikaan Suchýn toisen loistavan pelin, Pulsar 2849:n, kanssa ja hiljattain myös Suchýn uusin Praga Caput Regni on päätynyt kokoelmaani.

Silti näistä kolmesta pelistä Underwater Cities on ehdottomasti Suchýn parasta tuotantoa. Pidän pelin ulkonäöstä ja erikoisista komponenteista puhumattakaan todella kekseliäästä kortin- ja työläisenpeluun yhdistämisestä. Peli on täynnä kiinnostavia valintoja alusta loppuun ja New Discoveries -lisäosa vain paransi entuudestaan kokemusta. Pelin ainoa huono puoli on se, että sitä on ollut hitusen hankala saada pöydälle, mutta se roikkuu silti Top 10 -listani lähettyvillä.

Faktat Underwater Citiesistä

Suunnittelijat: Vladimír Suchý

Julkaisija: Delicious Games (2018), Rio Grande Games (2019)

Mutkikkuus: Underwater Cities on perinpohjaista opettelua vaativa haastava peli. Kun sen säännöt on opetellut hyvin, sen opettaminen uusille pelaajille ei ole mikään hirveän työläs operaatio, sillä pelin kulku on melko suoraviivaista. Eri korttilajien toimintojen opetteleminen tyhjästä on vain työlästä.

Onnen vaikutus: Korteilla on merkitystä ja jos pystyy joka vuorolla pelaamaan hyvän kortin, saa huomattavaa etua. Tasapainottelu korttien ja toimintojen välillä onkin pelin ydintä. Jos kortit eivät miellytä, niitä on mahdollista nostaa lisää sopivilla toiminnoilla, joten ihan pelkän korttituurin varassa ei tarvitse olla.

Vuorovaikutus: Työläistenasetteluun liittyvää blokkailua pelissä on ja toisinaan suunnitelmat viivästyvät, kun joku vie hyvän paikan nenän edestä. Vuorojärjestykseen voi vaikuttaa, joten jos on tärkeää päästä toimimaan ensin, siihen voi panostaa edellisellä kierroksella.

Teema: Kehitys ja rakentaminen ovat kelpo teema ja vedenalaisuus tuo oman mukavan lisämausteensa. Vähän yhdentekeviksi teeman yksityiskohdat kuitenkin jäävät.

Uudelleenpelattavuus: Etenkin lisäosan myötä erilaiset pelaajalaudat ja korttien runsas määrä varmistavat, että aivan samoja latuja ei joka kerta tule pelattua. Peli vaikuttaisi pysyvän mukavasti tuoreena.

Kieliriippuvuus: Korteissa on melko paljon tekstiä, joten peliä on hyvin vaivalloista pelata, jos ei osaa kieltä.

Pelaajamäärä: 1–4. Yksinpeli on oman piste-ennätyksen parantamista hieman rajoitetuin toimintomahdollisuuksin.

Pituus: 30–40 minuuttia pelaajaa kohden.