Under Falling Skies

Under Falling Skies ilmestyi alun perin pienimuotoisena, yhdeksänkorttisena print’n’play-versiona. Kyseinen julkaisu herätti Czech Games Editionin huomion, minkä myötä Tomáš Uhlíř laajensi peliä huomattavasti ja peli julkaistiin lopulta nykyisessä muodossaan vuonna 2020. 

Under Falling Skies rakentuu pohjimmiltaan noppatyöläistenasettelun varaan. Pelaajan tehtävänä on tehostaa kaupungin tukikohdan toimintaa hyökkäyksen aikana. Paranneltavaa on paljon, sillä alussa energiavarannot ovat vähissä ja vain muutama huone on käytettävissä. Tärkeintä on edetä nopeasti tutkimuksissa ennen kuin kaupunki tuhoutuu. 

Noppia tukikohtaan

Tämän johdosta pelaajan on turvauduttava viiteen kierroksen alussa heitettävään noppaan. Nämä nopat tulee asetella tukikohtaan yksitellen siten, että kuhunkin sarakkeeseen jää lopulta vain yksi noppa. Mitä suurempi nopan silmäluku on, sitä isompi teho on huoneella, johon noppa asetetaan. Nopan voi asettaa myös tunneliin, mutta tällöin noppa ei tee mitään. Kaiken kääntöpuolena on, että vihollisalukset etenevät samalla, silmäluvun mukaisesti, samaa vauhtia alaspäin. Jos alus pääsee livahtamaan läpi puolustuksen ja iskee kaupunkiin, tukikohta kärsii yhden pykälän vahinkoa. 

Onneksi pelaajalla on noppien asettelua seuraavassa huonevaiheessa käytössään tykkejä ja hävittäjiä. Tykit lähinnä hidastavat vastustajan tulemista kohti, kun taas hävittäjällä voi ampua kaikki vastaavilla tai silmälukua pienemmillä räjähdysruuduilla olevat alukset pois taivaalta. Punaiset alukset palaavat emoalukselle, valkoiset menevät ainakin hetkeksi pois pelistä. 

Useimmat tukikohdan toiminnot vaativat energiaa, jota saa keltaisista huoneista. Energiaa käytetään paitsi edellä mainittuun aseistukseen myös tutkimuksiin ja louhintaan. Tutkimuksissa edetään vihreiden huoneiden arvon mukaan. Tiederadalla voi päästä yhdellä nopalla ylöspäin useammankin askeleen, mikäli nopan silmäluku ja radan peräkkäiset numerot yhdessä niin mahdollistavat. 

Louhinnan avulla taas pelaaja voi päästä tukikohdassa käsiksi uusiin, parempiin huoneisiin. Tätä varten pelaaja käyttää yhden energian ja asettaa yhden nopistaan tunnelissa pidemmälle, jolloin kaivuri voi edetä tätä pitkin enintään nopan silmäluvun verran. Pelin läpäisemiseksi tällainen notkahduksittain eteneminen on kummassakin tapauksessa suorastaan välttämätöntä, mikä taas vaatii välillä – vihollisen lähestymisen kannalta – vaarallisen suuria silmälukuja. 

Kun huoneiden ja kaivurin toiminnot on käyty läpi, emoalus lähestyy yhden ruudun verran. Tästä seuraa useimmiten rangaistus, joka alussa vaihtelee lisäaluksista erilaisiin takapakkeihin radoilla. Jo kertaalleen ammutut punaiset ja kaupunkia vahingoittaneet alukset palaavat emoaluksen lähtöpaikoille seuraavaa kierrosta varten. 

Peli päättyy voittoon heti, kun pelaajan vihreä merkki on päässyt tiederadan loppuun asti. Jos vihollinen on tätä ennen päässyt liian lähelle tai tuhonnut tukikohdan täysin – eli edennyt joko taivas- tai vaurioradalla pääkalloon asti – seuraa tappio.

Erilaisia noppia

Palataanpa vielä hetkeksi noppiin. Näitä on alussa kahta laatua, kolme harmaata ja kaksi valkoista. Kummatkin värit toimivat huoneiden kannalta samoin, mutta heti kun valkoinen noppa on lukittu paikalleen, jäljellä olevat nopat heitetäänkin uudestaan! Järjestyksellä on siis hyvin paljon väliä. Pelaajan tulee koko ajan tarkkailla, millä sarakkeella nopasta on enemmän hyötyä ja millä haittaa, sekä huoneiden että taivaalla tapahtuvien muutosten vuoksi. 

Silloin tällöin pelaaja voi tarkoituksella ohjata alukset eri riveille tai välttyä ikävämmältä haitalta, mikäli saa aluksen liikkumaan nuolen tai emoaluksen lähestymistä vastaavan symbolin päälle. Myös useamman aluksen liikuttaminen kerralla kohti räjäytystä tuntuu palkitsevalta. Tällaisen nokkeluuden vastapainoksi toisinaan tulee vastaan hetkiä, jolloin pelaajan on vain koetettava uudelleenheitolla onneaan ja toivottava toimintoihin sopivia lukuja. 

Siniset robottinopat tuovat onneksi pysyvämmän ratkaisun tähän ongelmaan. Kun robotti on valmistettu, sen voi asettaa lisänopaksi paria poikkeusta lukuun ottamatta mihin tahansa kohtaan, vahvistamaan yhden sarakkeen toimintaa. Robotit eivät tosin kestä ikuisesti, vaan kuluvat kierros kierrokselta, jos ­ja kun niitä väistämättä käytetään. Robotit ovat erityisen hyödyllisiä siinä yhteydessä, kun yhden huoneen käynnistämiseen vaaditaan useampi noppa, ja samaan aikaan myös sarakkeen toiseen kohtaan pitäisi aivan ehdottomasti lisätä voimavaroja.

Peruspeli ja kampanja

Under Falling Skies tarjoaa sääntökirjan alussa esittelyyn ja täyteen peliin kolme kaupunkivaihtoehtoa: Roswellin, New Yorkin ja Washington D.C.:n. Näistä kaksi antaa pelaajalle erilaisen erikoiskyvyn koko pelin ajaksi. Jos pelaaja kärsii tappion, pelaaja käyttää seuraavassa pelissä kaupunkilaatan oranssia puolta, joka sisältää erikoiskyvyn voimakkaammassa muodossa. Nämä kaupungit esittelevät Under Falling Skiesin peruskaavan hyvin. Tällaisenaan Under Falling Skies jäisi kuitenkin helposti lähinnä muutaman kerran tuttavuudeksi.

Under Falling Skiesin varsinainen pihvi onkin sen sisältämässä nelikappaleisessa kampanjassa. Pyrin tässä välttämään tarkkoja yksityiskohtia siitä, mitä kampanja pitää sisällään, ja kuvaan kampanjaa yleisesti. Kampanja on esittelymissioihin verrattuna yllättävämpi ja ennen kaikkea haastavampi – jopa suorastaan tyly. Peli myös vaikeutuu kappaleiden edetessä. Perusteet kannattaakin olla hyvin hallussa ennen kampanjan aloittamista.

Kullakin kappaleella on yksi yleinen toimintarunko, joka esittelee muutaman uuden asian peliin. Lisäksi kappaleeseen on tarkoitus arpoa muuta sisältöä siihen liittyvästä valikoimasta. Joskus tästä voi syntyä pelejä, joissa skenaario, henkilö ja kaupunki eivät välttämättä sovi parhaiten yhteen. Useimmiten tämä yhtälö toimii kuitenkin ihan moitteetta. 

Skenaariot koostuvat käytännössä ohjeesta, oranssista aluksesta ja muutamasta pahvilätkästä, joita kierrätetään varsin kekseliäästi tilanteesta toiseen. Kampanjan koko tarina ei sen sijaan ole mikään omaperäinen tieteisromaani, mutta ajaa tässä yhteydessä riittävän hyvin asiansa. Tällä ja skenaarioiden yksinkertaisilla osilla luodaan onnistuneesti suunnilleen kaikki vastoinkäymiset ja uhkakuvat, mitä vastaavissa scifileffoissa voisi kuvitella tapahtuvan. Henkilöt, joiden tärkeään apuun voi turvautua kerran pelissä, ovat samalla tavalla tuttuja genren ystäville ja tarjoavat skenaarioiden lailla piristysruiskeen muuten samankaltaisesti toistuvaan toimintaan.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kampanjassa ja peruspelissä on mahdollista nostaa vaikeustasoa kääntämällä yhdestä neljään taivaslaattaa haastavammalle puolelle. Kokemus voi olla monilla toinen, mutta muutaman hieman vaikeamman peruspelin voittaneena ja näin itsevarmuutta keränneenä päädyin kuitenkin itse vain hetkeä kampanjan aloittamisen jälkeen helpottamaan koko peliä tältä osin aivan nollatasoon asti. Nopat ja skenaariot luovat nimittäin jo itsessään varsin kiperiä tilanteita. 

Under Falling Skies onkin niitä pelejä, joita pelaajan kannattaa suosiolla pelata itselle mieluisella vaikeustasolla, jotta siitä kunnolla nauttii. Sopivaa vaikeustasoa voi olla vain hieman hankalaa tietää etukäteen. Vaikka en voi nyt, kampanjan kahdesti läpipelanneenakaan väittää päihittäväni intergalaktisia vastustajia joka kerralla, olen kuitenkin huomannut selkeästi kehittyväni ja oppivani eri keinot ja metkut, joilla peli on mahdollista voittaa. 

Parasta on, että kaikkea ei tosiaan tule pelatuksi kerralla, vaan kokonaan uutta jää toiseenkin kampanjaan. Pelissä ei ole legacy-elementtejä, joten koko kampanjan voi pelata alusta loppuun yhä uudelleen. Tämän lisäksi osia voi sekoitella haluamallaan tavalla myös yksittäisten pelien mausteeksi. Under Falling Skies ei ole syyttä noussut suureen suosioon soolopelaajien keskuudessa. 

Faktat Under Falling Skiesista

Suunnittelija: Tomáš Uhlíř

Julkaisija: Czech Games Edition (2020) 

Mutkikkuus: Pelin toiminnot ovat sinänsä yksinkertaisia, ainoastaan robotit vaativat muita noppia enemmän ylläpitoa. Myös siinä, miten nopat ylipäänsä pelataan oikeassa järjestyksessä, riittää jatkuvasti haastetta. 

Onnen vaikutus: Vaikka toiminnot nojaavat vahvasti noppien varaan, pelaaja ei ole täysin noppatuurin armoilla. Moni asia on suoraan riippuvainen siitä, millaisen pohjatyön pelaaja on aiemmin pelissä tehnyt. Välillä peli voi kuitenkin ratketa viimeisellä nopanheitolla ilman että pelaajalla on suurta vaikutusta asiaan.

Vuorovaikutus: Ei lainkaan.

Teema: Tällaiseen peliin on vaikea kuvitella toimivampaa teemaa. Uusien teknologioiden löytäminen kaivamalla voi alkuun herättää hivenen kummastusta.

Uudelleenpelattavuus: Todella hyvä. Under Falling Skies on monipuolinen paketti, joka on parhaimmillaan kampanjana. Haastetta on pilvin pimein.

Kieliriippuvuus: Tekstiä on sääntöjen ohella myös niihin poikkeuksia tuovissa laatoissa. Pelaajan on hyvä osata laitoksen kieli.

Pelaajamäärä: 1+. Periaatteessa noppien toiminnot on mahdollista jakaa kahden pelaajan vuorotellen päätettäväksi, mutta en näkisi tätä vaivaa. Under Falling Skies on selvästi soolopeli.

Pituus: Pelilaatikon mukaan pelin kesto on 20–40 minuuttia. Kunhan alkuvalmisteluista on päästy, puolessa tunnissa pelaa yhden tarkempaa pohdintaa vaativan pelin, 40 minuutissa kaksi pikaisempaa taistelua.