Twilight Struggle on kylmää sotaa käsittelevä sotapeli, joka on toimivalla pelimekaniikallaan ja tuoreella aiheellaan voittanut useampia palkintoja valittaessa sekä parhaita sotapelejä että parhaita kaksinpelejä.
Peli miellyttää myös europeleihin mieltyneitä, sillä pelimekaniikan pintaa raaputtamalla alta paljastuu alue-enemmistöpeli, europeleistä tuttu mekaniikka.
Pelin idea
Vastakkain ovat kylmän sodan suurvallat, USA ja Neuvostoliitto. Pelilauta on jaettu alueisiin (Eurooppa, Aasia ja niin edelleen), joilla pelaajat kilvoittelevat vaikutusvallasta alueilla. Toinen keskeinen osa-alue ovat taistelukentät eli kylmän sodan aikaan ongelmallisiksi nousseet maat. Peli päättyy, jos toinen osapuoli saavuttaa tarpeeksi voittopisteitä, mutta pelin voi myös hävitä aloittamalla ydinsodan.
Kortit kuvaavat erilaisia tapahtumia kylmän sodan aikana. Historian oppitunti sisältyy hintaan! Osa korteista on neutraaleja, osa taas toiselle puolelle sidottuja. Kortit voi käyttää joko tapahtumana tai toimintapisteinä. Tapahtumat ovat pelin ydin, pelin teema rakentuu niistä.
Toimintapisteillä taistellaan alueiden hallinnasta. Mitä vakaampi maa, sitä enemmän sinne täytyy panostaa alueen hallitsemiseksi. Tulenaroilla alueilla tilanne vaihtelee voimakkaammin ja vallankaappaukset tekevät kylmästä sodasta lämpimämpää. Toisaalta pelaajilla on jatkuva tarve suorittaa riittävästi sotilaallisia operaatioita uskottavan voimankäytön osoittamiseksi.
Tunnelmallista tuuripeliä
Peliä on kritisoitu jonkin verran tuurielementtien voimakkuudesta ja väitteissä onkin perää. Twilight Strugglen parissa viihtyminen edellyttää innostusta teemaan. Mikäli kokee teeman riittävän kiinnostavaksi, ei välttämättä pahastu silloin tällöin kohdalle sattuvista peleistä, jotka ratkeavat nostettuihin kortteihin. Tuurielementti tuo myös paljon vaihtelua, mikä edistää pelin uudelleenpelattavuutta.
Twilight Struggle on haastava peli sikälikin, että kokeneella pelaajalla on melkoinen etulyöntiasema vasta-alkajaan verrattuna. Korttivalikoiman tunteminen auttaa paljon, kun osaa välttää tiettyjä alueita ennen tiettyjen korttien pelaamista.
Kylmästä sodasta kiinnostuneille Twilight Struggle on puutteistaan huolimatta ehdottomasti kiinnostavinta pelattavaa tällä hetkellä. Pelin alue-enemmistöydin tekee Twilight Strugglesta kiehtovan pelin myös muillekin kuin varsinaisille sotapelien harrastajille. Jos pelimekaniikka kiinnostaa, mutta Twilight Strugglen aihe ei, Yhdysvaltojen vuoden 1960 presidentinvaaleja käsittelevä 1960: The Making of the President kiehtonee enemmän.
Faktat Twilight Strugglesta
Suunnittelija: Ananda Gupta, Jason Matthews
Julkaisija: GMT Games (2005)
Mutkikkuus: Säännöt vaativat tyhjästä lähdettäessä perusteellista opettamista. Jos toinen pelaajista osaa pelin hyvin, opettaminen on helpompaa.
Onnen vaikutus: Pelissä on vahvoja satunnaiselementtejä, mutta taitavampi ja kokeneempi pelaaja vie silti voiton helposti.
Vuorovaikutus: Kaikki, mitä saavutat, on vastapuolelta pois.
Teema: Twilight Struggle on uskollinen kylmän sodan teemalle. Se ottaa kylmän sodan aikaisen ajattelun annettuna ja hyväksyy sen sellaisenaan, eikä esitä juurikaan mahdollisia skenaarioita, joita ei todellisuudessa tapahtunut.
Uudelleenpelattavuus: Tapahtumat toistuvat pelistä toiseen samoina, mutta vaihtelua on kuitenkin sen verran, että innokkaimmat ovat pelanneet satoja pelejä.
Kieliriippuvuus: Korteissa on paljon tekstiä, joten kielitaidon on oltava kunnossa.
Pelaajamäärä: 2.
Pituus: 2–4 tuntia.
Quartermaster General: The Cold War
Imperial
Concordia
1960: The Making of the President
Pandemic Legacy: Season 0
Jäinen kuolema: Suomen talvisota
878 Vikings: Invasions of England
Blue Skies
1918: Veli veljeä vastaan
War of the Ring
Amun-Re
Dinner in Paris
3 vastausta aiheeseen “Twilight Struggle”
Twilight Struggle on tähän mennessä paras kaksinpeli, mihin olen näppini polttanut. Pelin kategorisoiminen sotapeliksi piti itseni kaukana siitä aluksi, mutta viimein kokeiltuani ihastuin ikihyviksi. Itseäni ei ainakaan ajoittainen tuuriheittely haittaa, mutta toisaalta en peliä liian tosissani pelaakaan. En ole esimerkiksi halunnutkaan opetella pakkaa liikaa, vaan yllätykset saavat yllättää.
Pakollisena purnauksena pelin huonoin puoli mielestäni on arvaamaton kesto. Välillä peli voi olla ohi 3-4 kierroksen jälkeen alle tunnissa, joskus se voi venyä yli 3 tunnin mittaiseksi. Ja pelkään, että AP:hen taipuvaisilla 8-9 korttia kädessä (jokaisessa useampia vaihtoehtoja) voi halvauttaa kierroksen tunnin mittaiseksi.
Twilight Struggle havaittiin meilläkin nopeasti hitiksi. Kyllä pakan summittaisesta tuntemisesta apua on, mutta voi peliä pelata tosiaan ihan fiilispohjaltakin. Kesto on arvaamaton, mutta jos on tarvittaessa kolme tai neljäkin tuntia aikaa, on pelikokemus kyllä palkitseva. Teema itsessään on hyvin kiinnostava, ja itse peli tukee teemaa vallan mainiosti. Twilight Struggle on parhaita vuoden 2009 pelihankintojani.
Pakan tunteminen on tärkeää silloin jos toinenkin tuntee pakan. Tietysti se on ihan fiksua vilkaista, että minkä alueiden pisteytyskortit ovat early war -pakassa, mitka mid-war- ja mitkä late war -pakassa.
Jos pelissä haluaa olla todella hyvä, niin tilanne on eri, mutta kuten joku joskus mainitsi, pelataan peliseuran mukaan. Jos vastapuoli ei ota peliä haudanvakavasti niin en ota minäkään.