Tsuro

Tsuro huitelee taustatarinallaan korkeissa sfääreissä: lohikäärme ja feeniks-lintu ohjaavat yhteen punoutuneita elämänpolkuja, ylläpitävät valinnan ja kohtalon voimien välistä tasapainoa ja valvovat ylimaalliseen viisauteen johtavia lukuisia teitä…

Melko ylevää, ottaen huomioon että kyse on hyvin yksinkertaisesta abstraktista pelistä. Polkuja siinä sentään rakennellaan ja kohtalolla on kieltämättä varsin paljon merkitystä. Mestarillinen yhdistelmä strategiaa ja onnea, luvataan säännöissä ja vaikka tästä voikin olla monta mieltä, Tsuro on kieltämättä varsin onnistunut matalan kynnyksen peli.

Videoarvostelu

Erittäin yksinkertaista polunrakennusta

Sitä Tsuro nimittäin on: todella yksinkertainen ja helppo peli. Pelaajat aloittavat nappuloillaan laudan reunalta ja pelaavat sitten jokainen vuorollaan yhden laatan kolmesta kädessään olevasta siten, että oman nappulan reitti pitenee.

Kun laatta on pelattu pöytään, jokainen nappula, jonka eteen ilmestyi uutta reittiä, kulkee niin pitkälle kuin pystyy. Jos reitti loppuu laudan reunaan tai törmää toiseen nappulaan, nappula poistetaan pelistä. Tsuron voittaa se, joka on viimeisenä pelissä. Pelaajaeliminaatio on perinteisesti kirosana, mutta tässä yhteydessä se ei ole ongelma: peli on joka tapauksessa hyvin nopeasti ohi.

Sääntölehtinen on tavattoman monimutkainen pelin yksinkertaisuuteen nähden. Tämän pelin opettaa oikeasti noin 30 sekunnissa, mutta sääntökirja saa pelin vaikuttamaan huomattavasti monimutkaisemmalta.

Tuurilla maaliin

Tsuro on  erittäin helppo peli, jota voi pelata jotakuinkin kenen kanssa tahansa. Mukaan mahtuu jopa kahdeksan pelaajaa ja laatikko on siivon kokoinen. Tsuro on siis hyvin joustava ja moneen tarpeeseen soveltuva. Sellainen käytännöllinen kolmen tähden peli.

Isommilla pelaajamäärillä peli on toki melkoista kaaosta, mutta sekin voi olla ihan hauskaa. Enemmän kontrollia ja taitoa peliltään haluavat voivat katsahtaa Indigon suuntaan: Indigo tarjoaa vähän vastaavaa polunrakentelua, mutta hieman monipuolisemmin. Se on pelinä parempi, mutta ei kieltämättä niin monikäyttöinen kuin Tsuro.

Pelille on olemassa jatko-osa Tsuro of the Seas (Calliope Games, 2012), joka lisää peliin merihirviöitä, jotka voivat liikkua laudalla ja sekoittaa jo aikaisemmin pelattuja laattoja. Tsuro of the Seasista on myös olemassa Star Wars -lisensoitu versio Asteroid Escape, joka on menetetyn lisenssin vuoksi erittäin harvinainen.

Faktat Tsurosta

Suunnittelija: Tom McMurchie

Julkaisija: WizKids (2004), Calliope Games (2012)

Mutkikkuus: Sääntökirja yrittää tehdä pelistä vaikeamman kuin se on, mutta todellisuudessa peli on erittäin yksinkertainen ja sen säännöt opettaa hetkessä.

Onnen vaikutus: Tuurilla on hyvin paljon merkitystä, etenkin pelaajamäärän kasvaessa pelistä tulee hyvin kaoottinen.

Vuorovaikutus: Koska jokaisen on pakko pelata laatat aina oman nappulan eteen, varsinaista kiusantekoa ei voi tehdä. Toki siinä vaiheessa kun kaveri on vieressä, voi yrittää ohjata toista pelaajaa jonnekin haitallisille sivupoluille.

Teema: Itämaista tunnelmaa tavoitellaan, mutta peli on kyllä täysin teematon ja abstrakti. Kuvitus on kuitenkin aivan viehättävää.

Uudelleenpelattavuus: Kovin pitkällistä pelaamista Tsuro tuskin kestää, mutta satunnaisena fillerinä ja uusien kokeilijoiden koukuttajana se palvelee hyvin.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–8, parhaimmillaan peli lienee noin 4–6 pelaajalla.

Pituus: 10–15 minuuttia.