Troyes

Jos on ”kaupankäyntiä Välimerellä” yksi arkkityyppinen lautapeliteema, toinen on ”keskiaikainen kaupunki”. Nämä kaupungit sijaitsevat yleensä ranskan- tai saksankielisessä maassa, ja peli on nimetty kaupungin mukaan.

Tätä kaavaa noudattaa myös Troyes. Siihen tosin keskivertous loppuukin. Tämä vuonna 2010 julkaistu peli saa tänä kesänä odotetun uusintapainoksen, joten katsotaan minkälainen peli on kyseessä.

Uuden aallon noppapeli

Troyes’ssa pelaajat edustavat ranskalaisen kaupungin mahtisukuja, jotka ohjaavat kaupunkia läpi keskiaikaisten vuosisatojen. He kilpailevat toistensa kanssa voittopisteistä, mutta toisaalta uhkat yhdistävätkin – kaupunkia rienaa sarja vastuksia, jotka vaihtelevat satunnaisesti sisällissodasta ja normannien maihinnoususta kerettiläisten tai vierastyöläisten invaasioon, ja pelaajat taistelevat myös näitä vastaan.

Troyes on uuden aallon noppapeli. Jokainen pelaaja saa kierroksen alussa sen verran noppia, kuin hänellä on työläisiä kussakin pelin kolmea eri säätyä edustavassa rakennuksessa. Punaiset edustavat aatelistoa ja sotavoimaa, valkoinen papistoa ja keltaiset työväenluokkaa. Nopat heitetään ja kerätään kaupungin keskustorille pelaajan omalle sektorille. Sen jälkeen niiden työvoimaa eli silmälukuja aletaan vuorotellen käyttää erilaisiin tehtäviin. Niillä voi vaikkapa kamppailla ulkopuolisia uhkia vastaan, aktivoida työläisiään erilaisilla aktiviteettikorteilla tai rakentaa Troyes’n (ikuisesti keskeneräiseksi jäänyttä) katedraalia.

Sinun noppasi eivät ole sinun

Noppienkäytössä on pelin pihvi. Ensinnäkin on hyväksyttävä, että sinun noppasi eivät ole sinun. Työläiset seuraavat rahaa, eli noppia voi aina ostaa toisilta pelaajilta. Etenkin nelinpelissä tämä voi tarkoittaa sitä, että kun oma vuorosi tulee, nopat saattavat olla viedyt (tilalla sentään on rahaa, jolle on aina käyttöä). Tämä tuo peliin kuumottavaa epävarmuutta – on yleisesti ottaen hyödyllistä heittää korkeíta silmälukuja, mutta nämä kelpaavat tietysti toisillekin. Niinpä prioriteeteistä on pidettävä kiinni. Joka vuorolla on asetettava asioita tärkeysjärjestykseen aavistellen sitä, josko muut vievät noppasi alta.

Noppia voi käyttää yksittäin tai kahden tai kolmen nopan ryhmässä. Kuten uuden aallon noppapeleissä, noppia voi manipuloida monin tavoin. Maksamalla vaikutusvaltapisteitä omia noppia voi heittää uusiksi tai kääntää vastakkaiselle puolelleen. Myös jotkut aktiviteettikortit mahdollistavat noppien manipuloinnin: esimerkiksi Munkkikortti muuttaa yhden valkoisen kahdeksi keltaiseksi nopaksi (munkit ovat kovia tekemään työtä) tai Kymmenykset-kortti nappaa toisilta keltaisen nopan ilmaiseksi (verot on maksettava).

Tästä kaikesta seuraa melko poikkeuksellinen pelituntuma. Jokainen vuoro Troyes’ta on kuin vapaamuotoinen essee, josta voit tehdä lyhyen ja ytimekkään tai voit lähteä soveltamaan lentävällä tyylillä ympäri kaupunkia jälkeen. Voit vuorollasi ottaa yhden oman noppasi ja laittaa sillä rakennuskuution katedraaliin ja siinä se. Tai käyttää vaikutusvaltaa kääntääksesi oman noppasi ympäri, ostaa rahalla toiselta nopan, lisätä nämä kolmanteen muodostaaksesi nopista trion, aktivoida näillä vaikkapa Diplomaattikortin, käyttää Diplomaattia puhumaan kaupunkia piirittävät normannit ympäri, voittaa normannit ja saavuttaa voittopisteitä. Niin kauan kuin sinulla on rahaa ja vaikutusvaltaa ja pöydällä on yksikin kenen tahansa noppa voit keksiä sille lukuisia käyttöjä.

Vapautta ja rajattomuutta

Vapauden ja rajattoman luovuuden tunne on huumaava, hyvällä tavalla. Troyesin pelaaminen tuntuu parhaimmillaan siltä kuin levitoisit kauniin keskiaikaisen kaupungin torin yläpuolella ja katselisit sieltä kaikessa rauhassa kylän hyörinää, rakennuksia ja ihmisiä. Laskeudut hetkeksi maahan ohjataksesi kylää vähän omaan suuntaasi… ja tämän jälkeen ponnahdat kevyesti varpaillasi mukulakivistä ja olet taas ilmassa levitoimassa torin yläpuolella seuraamassa tapahtumia ja pohtimassa ensi vuoron mahdollisia vaihtoehtoja.

Troyes sisältää myös pienet päättely- ja bluffauselementit. Jokainen pelaaja saa nimittäin pelin alussa yhden (kaksinpelissä kaksi) kuudesta salaisesta kortista, joka sisältää loppupisteytysehtoja. Clou on, että kortti on salainen, mutta sen loppupisteytys kaikille yhteinen. Niinpä toisten pelaajien pisteytyskortteja kannattaa koettaa päätellä ja omat intressit koettaa piilottaa. Jos toinen hamstraa kohtuuttomasti vaikkapa rahaa, ehkä niistä on pelin loputtua luvassa pisteitä? Jos toinen pieksee normanneja, jahtaako hän ehkä loppupisteitä vastuskorttien tai vaikutusvallan muodossa? Valtavaa piste-eroa eivät loppupisteytyskortit yleensä saa aikaan, mutta tiukaksi viritetyssä pelissä hyvin salatulla pisteytyskortilla voittaminen on erityisen makeaa.

Alexander Rochen kuvitus ei ole kaikkien mieleen, mutta omaan silmääni se on upeaa ja temaattista. Pelin sääntökirja sen sijaan ei ole onnistunein mahdollinen. Troyes’n opetteluun pitää varata hetki aikaa.

Troyes’n ladyt

Pearl Games on ilmoittanut painavansa tänä vuonna peruspelin lisäksi laajennusta Ladies of Troyes (2012). Lisäosa tuo peliin uusia aktiviteetti-, vastus- ja loppupisteytyskortteja, joka pelaajalle oman violetin nopan, jota ei voi ostaa, sekä kaupungin ja pelilaudan ulkopuolelle lisättävät suojavarustukset, joilla on erilaisia vaikutuksia.

Mainittakoon vielä, että suunnittelijat Dujardin, Georges & Orban sekä kuvittaja Roche jatkoivat yhteistyötään vähän Troyes’n hengessä vuonna 2011 korttipelissä Tournay. Tournay on puolen tunnin strateginen korttipeli, jossa ei ole noppia mutta silti paljon samaa isoveljensä kanssa.

Faktat Troyes’sta

Suunnittelijat: Alain Orban, Sébastien Dujardin, Xavier Georges

Julkaisija: Pearl Games (2010).

Mutkikkuus: Troyes on raskaammanpuoleinen peli eikä kaikkein yksinkertaisin omaksua tai opettaa. Myös eri aktiviteettikorttien ikonien merkityksiä joutuu jonkin aikaa tarkistelemaan. Kokeneilla pelaajilla peli kyllä luistaa.

Onnen vaikutus: Melko vähäinen noppien käytöstä huolimatta. Yleisesti ottaen on parempi heittää korkeita kuin matalampia silmälukuja, mutta molemmille on käyttöä, noppia voi manipuloida ja hyvät nopat kelpaavat vastustajallekin. Kortit ovat kaikille yhteisiä.

Vuorovaikutus: Vuorovaikutusta on monella tasolla: rajallisista resursseista kamppailua paitsi työläisten asettelussa että etenkin noppien käytössä, sekä loppupisteytyskorttien kohdalla pienoista päättelyä ja jopa bluffausta.

Teema: Keskiaikateema ei ole omaperäinen, mutta erilaisten korttien sekä kuvituksen myötä vahvasti läsnä.

Uudelleenpelattavuus: Hyvä. Pelissä on 27 erilaista aktiviteettikorttia, joista vain yhdeksän on kerrallaan käytössä. Loppupisteytyskortit sekä vastuskortit vaihtelevat nekin pelistä peliin. Käytännössä jokainen peli on siis vähän erilainen. Lisäosalla kortteja saa vielä lisääkin.

Kieliriippuvuus: Korteissa on tekstiä ranskaksi, englanniksi ja saksaksi, mutta teksti on lähinnä temaattista lisää ja ikonografiallakin pärjää.

Pelaajamäärä: 2–4. Peli toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta pelituntuma vähän muuttuu: nelinpelissä noppia on vähemmän ja ne saattavat kadota nopeasti, kaksinpelissä noppiin voi luottaa pitemmälle.

Pituus:  90 minuuttia lukee laatikossa, kokeneet pelaavat kaksinpelin helposti tuntiin.