Trivial Pursuit on todellinen triviapelien klassikko. Alunperin vuonna 1981 julkaistu peli on saanut lukuisia erilaisia laitoksia vuosien varrella ja peli on nähnyt päivänvalon monilla eri kielillä. Pelin klassikkoasemasta ei tarvinne väitellä. Pelillä onkin tiettyä harvinaista kulttuuri-ikoniarvoa. Palkintokaapista löytyy muun muassa Mensa Select.
Trivial Pursuit on elänyt vuosien varrella ja saanut osansa kaikista lautapeli-innovaatioista, kuten DVD-peleistä. Nykyaikaa on Trivial Pursuit Choice, johon voi valita haluamansa kysymykset internetistä.
Pelin idea
Pelin idea lienee kaikille tuttu, mutta kerrataan varmuudeksi. Pelaajat kiertävät ympyränmuotoista pelilautaa. Pelilauta on jaettu kuutta eri väriä oleviin ruutuihin, jotka vastaavat kuutta eri kysymysten aihealuetta (maantieto, viihde, historia ja yhteiskunta, kulttuuri ja taide, luonto ja tiede sekä urheilu ja vapaa-aika). Jokaiselle värille on lisäksi yksi isompi ruutu.
Vastaamalla oikein kysymykseen pelaaja saa uuden vuoron. Jos vastaa oikein isossa ruudussa, voittaa ruudun värisen nappulan. Pelin tarkoituksena on kerätä kuusi eriväristä nappulaa ja päästä sitten laudan keskellä olevaan ruutuun ja vastata oikein viimeiseen kysymykseen.
Triviapelin hyvyys riippuu lähes täysin kysymyksistä. Trivial Pursuitin kysymyksillä on hyvät ja huonot puolensa. Kysymysten aihepiiri on varsin kulttuuri- ja aikasidonnaista. Olen pelannut kolmella eri laitoksella (1980-luvulta, 1990-luvulta ja 2000-luvulta) ja kysymyksistä huomaa hyvin pian, mistä vuodesta on kysymys. Tämä ei ole sinänsä huono asia, mutta pakottaa jossain vaiheessa uusimaan kysymysvarastoa.
Sen sijaan kysymysten epätasaisuus saattaa tuottaa hankaluuksia. Kysymykset vaihtelevat erittäin helpoista varsin vaikeisiin. Helppous ei ole ongelma, kotioloissa pelattavan pelin ei kuulukaan olla huippuvaikea. Vaikeat kysymykset sen sijaan repivät hermoja, varsinkin jos helpot kysymykset kasautuvat muille pelaajille. Vaikeakin kyllä vai ei -kysymys on eri juttu kuin tarkkaa vastausta edellyttävä kysymys tyyliin ”kuka voitti miesten pituushypyn Pälkäneellä vuonna 1964?”.
Järkyttävän vaikeat kysymykset voi onneksi ohittaa, jolloin peli muuttuu miellyttävämmäksi. Kysymysten helppous tympii ainakin minua toisinaan, varsinkin jos peli ratkeaa kyllä vai ei -kysymyksellä ja onnekkaalla arvauksella. Mitään hyvää ratkaisua ongelmaan ei ole, ellei sitten muuta kysymyksiä tyystin monivalinnoiksi.
Heitä noppaa
Pelimekaniikaltaan Trivial Pursuit on äärimmäisen tylsä. Heitä noppaa ja liiku, plääh. Varsinkin pelin loppupuolella oikean ruudun tavoittelu käy hermoille. Pelin ongelmana onkin osaltaan sen pituus ja tietty junnaaminen. Vaan, kuinka ollakaan, pelin valmistajakin on huomioinut saman ongelman ja asiaan on puututtu.
Pelin uusinta laitosta on nimittäin nopeutettu. Edellisissä versioissa lauta oli hieman isompi. Siinä missä ennen isojen ruutujen välissä oli kuusi ruutua, nyt on vain viisi. Vanhan version ruudut, joista sai ylimääräisen nopanheiton, on korvattu hyppyruuduilla, jotka vievät suoraan isoihin ruutuihin. Peli etenee siis hieman nopeammin. Vähän liiankin nopeasti, totta puhuen – en ihastunut hyppyruutuihin mitenkään välittömästi.
Sääntöihin on lisäksi jätetty sopimisen varaa. Miten kauan on vastausaikaa ja kuinka tarkkaan pitää vastata ovat kaksi olennaisinta kohtaa. On tavallaan vähän laiska ratkaisu jättää tällaisten kysymysten selvittäminen pelkästään kotisääntöjen varaan.
Uudet haastajat
Yleisluontoisena triviapelinä Trivial Pursuit taitaa edelleen olla lyömätön. Perussetin kysymysvalikoima on hyvä ja se on tärkeintä – kysymyksiähän voi käyttää vaikka sellaisenaan, ilman pelilautaa. Aiemmissa laitoksissa taisi tosin olla enemmän kysymyksiä, mutta se olikin aikaa ennen erikseen myytäviä lisäkysymyspaketteja…
Jos haluaa hankkia seurapelin yleensä, eikä erityisesti triviapeliä, Trivial Pursuitia parempiakin vaihtoehtoja löytyy. Cranium yhdistelee triviaa, piirtämistä, sanatehtäviä ja esiintymistä yhteen kokonaisuudeksi, joka on Trivial Pursuitia raikkaampi. Myös Cluzzle on mainio. Puhtaista sanapeleistä Scattergories on mainitsemisen arvoinen tapaus.
Faktat Trivial Pursuitista
Suunnittelija: Chris Haney, Scott Abbot
Julkaisija: Horn Abbot, Parker Brothers, Hasbro (1981-)
Mutkikkuus: Yksinkertainen heitä ja liiku -pelimekaniikka ei juuri jätä varaa väärintulkinnoille. Pelin säännöt ovat tutut ja todella helpot.
Onnen vaikutus: Tuuria on mukana sekä nopanheitoissa että kysymyksissä. Noppa vie miten vie, toisinaan suoraan kohteeseen ja toisinaan taas maaliin tasaluvulla pääseminen vie useita kierroksia. Kysymysten vaikeustaso vaihtelee aika villisti, mutta samoin tietysti se, mikä on itse kullekin vaikeaa. Vahvalla yleistietämyksellä pärjää kyllä vahvasti.
Vuorovaikutus: Peli on kilpajuoksua kohti tavoitetta, ainoa vuorovaikutus on katsella, miten toiset selviytyvät kysymyksistä.
Teema: Pelissä ei ole mitään teemaa.
Uudelleenpelattavuus: Kysymyksiä riittää aika pitkäksi aikaa. Trivial Pursuit on puutteistaan huolimatta kestävä klassikko.
Kieliriippuvuus: Suomenkielinen peli on välttämättömyys jo siksi, että kysymykset käsittelevät suomea. Englanninkielinen peli on hyvä idea vain, jos kyse on jostain tuttua erityisaihetta käsittelevästä versiosta.
Pelaajamäärä: 2–6 joukkuetta, joissa voi toki olla kuinka monta pelaajaa tahansa.
Pituus: 45–90 minuuttia.
Tiedolla tai tuurilla
Harry Potter Tietopeli
Fauna
Bezzerwizzer
Monopoly
Alias
Pelaa kuin miljonääri
Arvuutin
Terra
Ghost Castle
Smart10
Tension
7 vastausta aiheeseen “Trivial Pursuit”
Trivial Pursuit on kuulunut meiän porukkamme pelivalikoimaan (aivan liian) kauan. Onneksi nykyään triviapeleille on myös vaihtoehtoja, ja myös vaihtoehtoisia triviapelejä on olemassa. Mikon mainitsemien pelin lisäksi voisi esiin nostaa ainakin vuonna 2008 julkaistun Tiedolla tai tuurilla.
Pakko se on myöntää, mutta Trivial Pursuit (se -86 sininen Genus-painos) on omalla listallani se peli numero 1. Ei siitä mihinkään pääse, että jos on peliä ainakin 400 kertaa pelannut ja aina vaan palaa siihen joka kerta kun mahdollisuuden saa, niin pakko siitä on pitää.
Puolustuksekseni (koetan puolittain valehdella (itselleni)) en ole montaa kertaa pelin oikeilla säännöillä pelannut, vaan aina enemmän tai vähemmän ex-tempore keksityillä säännöillä.
Alkuperäinen Trivial Pursuit on todella hieno ja testattu peli; Sen uusista versioista olisi ehkä hyvä saada tännekin erillinen maininta. Ne kun ovat täysin eri tuotteita, myös laadullisesti.
Pääsääntö tosiaan on, että perinteisten sääntöjen mukaisetkin versiot (kuten Family) kärsivät vahvasti riisumisesta; kysymyskortteja on jäljellä murto-osa alkuperäisestä (Genus-painoksissa ym. taisi olla 600 korttia, Familyssä enää 200 (+ 200 lasten kysymystä).
Uusia sääntöjä sisältävistä versioista itse olen koestanut Trivial Pursuit Teamin sekä Trivial Pursuit Deluxe -version. Molemmat kehotan kiertämään kaukaa.
Team -versiossa säännöt ovat täysin puolitiessä, ja varsinkin käännös on jäänyt kesken. Uudelleenpelattavuus on toteutustavasta johtuen (ei lainkaan satunnaisuutta) nollassa. Kysymyskortit sisältävät käsittämättömiä asiavirheitä ja puuttuvia tekstikäännöksiä.
Laadusta kertoo, että pelin pikaohjeissa (jokaisen 12 ”pelikerran” eli kysymyspakan alussa) kehotetaan pelaajaa heittämään noppaa. Pelissä ei ole lainkaan noppaa. ”Kierroksen” (4 kierrosta per pakka) alussa pelaajat voivat saada bonuspisteitä; Ohjeet kertovat tässä kohtaa ”pisteistä” ja ”askeleista laudalla”, vaikka toisaalta sääntöjen mukaan pisteet ovat nimenomaan askeleita laudalla.. Monilta osin säännöt ovat selkeästi keskeneräiset ja puutteelliset, ja toisaalta usean kohdan osalta ne eivät ole yksiselitteisiä vaan vaativat pelaajalta tulkintaa.
Keskeneräinen tuote siis.
Deluxe-versiossa taas on uusi Abbot-hahmo ja ”bonuskehä”, jonka osalta ollaan myös selkeästi tuotu tuotetta kiireessä markkinoille. Kolmen vuoden takaa löytyy jo netistä keskusteluita epäselvien sääntöjen aiheuttamista harmeista; ikävä kyllä nämä ovat tyrehtyneet eikä siten voida tietää onko asialle tehty mitään. Ainakaan peliin asti mahdolliset korjaukset eivät ole päässeet, viikko sitten saadussa paketissa samat ongelmat jatkuvat.
Pelin lisäsäännöt eivät ole yksiselitteiset, eivätkä edes loogiset. Lisäksi niiden pelattavuutta ei selvästikään ole mietitty tapauksissa joissa peliä pelataan kahden pelaajan voimin (=säännöt eivät ole noudatettavissa kahdella pelaajalla..).
Lyhyesti; Trivial Pursuit on hieno peli. Siitä tehdyt uudet versiot sitävastoin ovat pelkkää rahastusta hyvällä idealla. Kuin elokuvien huonoja jatko-osia; Jotain alkuperäisestä on tallella, mutta uudet elementit ovat syvältä, ja se vanha tunnelma ja se mitä alkuperäisessä oli hyvää, on jotenkin onnittu pilaamaan.
Kiitoksia hyvin kattavasta selvityksestä!
Mistäköhän voisi ostaa Trivial Pursuit Teamiin lisäkysymyksiä, vai onko sellaisia edes olemassa? Kiitos avusta!
Veikkaan, että ei mistään, mutta Hasbron asiakaspalvelusta kannattaa kysyä, sieltä tietävät varmasti: http://www.hasbro.com/fi_FI/customer-service/
Trivial pursuit master on palannut takaisin pelin juurille. Ylimääräiset härpäkkeet on unohdettu. (Tai no, mukana on ajastin, mutta sen voi jättää käyttämättä) Kysymyksiäkin on jopa 500 ja muut turhat kikkailut on unohdettu.
Vanhoista versioista ainakin deluxe-versio on myös hyvä. Reunoilla liikkuvat ”paavit” eivät olleet kauhean hyvä uudistus, mutta jätimme ne käyttämättä ensimmäisen kerran jälkeen. Silloin peli oli hyvää ja perinteistä Trivial pursuittia.
Kauhean vanhoja pelejä en ostaisi, koska kysymykset ovat kuitenkin aikasidonnaisia. Siksi uusi versio on joskus paikallaan, vaikka mukana tulisi jokin turha lisähärpätin. (Poikkeuksena team ja globetrotter, joissa ero on suurempi)
Sääntöjä olemme tosin mukauttaneet sen verran, että pelaamme vain kolmesta ”naksusta” ja keskelle ei tarvitse päästä tasaluvulla eikä sieltä tarvitse poistua. Tämä mukavoittaa peliä kummasti.
Trivial pursuit on kuitenkin puutteistaan (mm. artikkelissa mainittu kysymysten epätasaisuus) huolimatta paras tietovisapeli. Muut saattavat kiinnostaa hetken, mutta TP kiehtoo aina vain.