Träxx

Träxx kuulostaa Qwixxiltä ja tulee samalta sylttytehtaalta eli julkaisija on NSV ja toisena suunnittelijana Qwixxin tekijä Steffen Benndorf, mutta mistään jatko-osasta ei ole kyse, vaan aivan erityylisestä pelistä.

Lähin vertauskuva voisi oikeastaan olla matopeli, sillä Träxxissä pelaajat piirtävät kukin omalle lomakkeelleen molemmista päistään venyvää matoa, jolla yritetään peittää mahdollisimman paljon mahdollisimman arvokkaita ruutuja.

Matopeliä väriruuduilla

Jokainen pelaaja saa samanlaisen värikkään pelialustan. Pieni korttipakka sekoitetaan ja siitä aletaan nostaa kortteja. Kortteihin on kuvattu neljä tai viisi värillistä ruutua, jotka kertovat, miten pelaaja saa piirtää. Matoa, jonka aloituspiste on merkitty pelilaudalle, voi jatkaa jommastakummasta päästä ja jos kortti sanoo, että tarjolla on vihreä, valkoinen, valkoinen ja punainen, tällaisiin ruutuihin saa viivaa piirtää. Kaikkia värejä ei ole pakko käyttää.

Tavoitteena on saada pelilautaa katettua mahdollisimman paljon, mutta aivan erityisesti kiinnostavat pisteruudut, jotka on numeroitu 1–10. Tämä on suoraan ruudusta saatava pistemäärä, eli isompiin ruutuihin kannattaa suunnata. Niihin kannattaa myös suunnata nopeasti, sillä vain ensimmäisenä ruutuun ehtivä saa täydet pisteet: jos joku muu on jo omalla laudallaan käynyt ruudun kuittaamassa, siitä saa vain puolet pisteistä.

Peli päättyy, kun kaikki viisitoista korttia on pelattu. Yksittäisten pelaajien peli voi tosin päättyä jo aikaisemmin, oma matonsa on mahdollista saada sellaiseen jumiin, ettei kummastakaan päästä ole enää mahdollista jatkaa. Lopuksi lasketaan pisteet, eli vieraillut pisteruudut summataan ja tuloksesta vähennetään vierailemattomien ruutujen määrä.

Aitoa moninpelipasianssia

Träxx on kunnon moninpelipasianssi, jossa ei vuorovaikutuksella mässäillä. Ainoa kohta, missä muilla pelaajilla on minkäänlaista merkitystä, on pisteruudut, joissa ensimmäisenä ehtivä saa täydet pisteet ja myöhemmillä vuoroilla tarjolla on vain puolet. Sekin on vähän tuurista kiinni.

Jokainen saa siis puurtaa oman lomakkeensa parissa. Kukaan pelistä kiinnostunut tuskin yllättyy, näinhän tällaiset pelit toimivat. Vuorovaikutusta pitää siis etsiä muualta.

Jos sen sijaan haluaa pieneen tilaan mahtuvan fillerin, jonka pelaa nopeasti, Träxx on kelpo valinta. Tässä kupongintäyttöpelien genressä Träxx on oikein kelpo edustaja.

Peli toimii myös yksinpelinä, tosin hieman epäilyttää pelimotivaation säilyminen, tavoitteena kun ei ole mikään muu kuin pisteillä kilvoittelu itsensä kanssa.

Träxxin suurin heikkous on saatavuus. Peli on ilmestynyt vain saksaksi, eikä sitä saa Suomesta ollenkaan. Varta vasten tuskin kannattaa lähteä ulkomailta hankkimaankaan, mutta jos on muuten tilaamassa ulkomailta tai Saksassa käymässä, tämä on genren ystäville kelpo ostos.

Faktat Träxxistä

Suunnittelija: Reinhard Staupe, Steffen Benndorf

Julkaisija: Nürnberger-Spielkarten-Verlag (2015)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, ne selittää noin minuutissa. Träxxiä voi pelata kenen kanssa tahansa (värisokeilla saattaa tosin olla vaikeuksia).

Onnen vaikutus: Tuurilla on sijansa, kortit nousevat sattumanvaraisessa järjestyksessä ja joskus järjestys on osuvampi kuin toiste. Kaikki saavat toki samat kortit, mutta joku voi valita paremman reitin tuurilla. Taitoerojakin pelissä voi kuitenkin löytää, fiksumpi osaa jättää itselleen enemmän mahdollisuuksia.

Vuorovaikutus: Käytännössä ei lainkaan.

Teema: Peli on täysin abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Pidemmän päälle rajallinen, mutta satunnaisesti pelattuna fillerinä toimii kyllä.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–4, useammalla setillä (tai tekemällä lisäkopioita pelilaudoista) voi pelata isommallakin porukalla.

Pituus: 15 min.