Lookout Gamesin kaksinpelisarja vaikuttaa lupaavalta. Agricola: All Creatures Big and Small, Le Havre: Inland Port, Patchwork – kaikki ovat erinomaisia pelejä. No, Hengist ei ilmeisesti ole, mutta noilla näytöillä 18xx-mies Helmut Ohleyn suunnittelema lisäys sarjaan oli pakollista tutustuttavaa.
Ohleyn tietäen selvää oli, että Trambahn on junapeli. Pelaajat pääsevät rakentelemaan ratikkalinjoja Müncheniin, eli melko kepeää junailua käsillä on, mutta mukana on rahan kanssa säätämistä ja junien ostamista ihan kuin 18xx-peleissä, joten Trambahn vaikuttaa ehdottoman kiinnostavalta filleriltä.
Kadonneiden kaupunkien ratikka
Pelin ytimessä on Kadonneita kaupunkeja muistuttava pelimekaniikka. Vuorolla on yksi pakollinen toimenpide: kädestä on pelattava vähintään yksi matkustaja jollekin Münchenin neljästä ratikkalinjasta. Toisenkin saa pelata, jos haluaa.
Sen jälkeen voi pelata ratikkalinjoille pysäkkejä. Ratikkalinjat ovat Kadonneiden kaupunkien tapaan korttisarjoja, joiden on noudatettava väriä ja joiden numeroiden on edettävä numerojärjestyksessä. Ratikkalinjoja saa olla monta ja vaikka useampi samaa väriä, kunhan jokaiseen riittää juna.
Junia ostetaan markkinoilta, joilla on alussa tarjolla halpoja ja hitaita junia ja pelin edetessä kalliimpia ja nopeampia. Rahaa saa heittämällä kortteja kädestä rahapinoon. Samat kortit ovat siis sekä matkustajia, ratikkapysäkkejä että rahaa.
Ratikka-ajelua
Kun linja saa neljännen matkustajansa, se ajetaan. Kumpikin pelaaja saa nyt pisteitä tämän linjan ratikoistaan. Pysäkeillä on pistearvo, 1–3 pistettä, ja reitin pysäkkien summa kerrotaan raitiovaunun kertoimella (2–4). Nämä pisteet kirjataan pistelomakkeelle. Matkustajat heitetään pois, mutta reitit pysyvät, eli niistä voi tienata pisteitä monta kertaa pelin aikana.
Pisteytykset ovat myös pelikello. Niitä tulee pelin aikana vain kymmenen, sitten peli on ohi. Kannattaa siis pelata matkustajia sillä tavoin, että omille linjoille suotuisat pisteytykset tapahtuvat pelin aikana mahdollisimman monta kertaa ja toiselle hyödylliset harvemmin. Pelaajilla on myös mahdollisuus vaikuttaa pelin etenemisnopeuteen sillä, pelaavatko vuorossa yhden vai kaksi matkustajaa.
Jos onnistuu rakentamaan kahdeksasta pysäkistä koostuvan linjan, saa bonuspisteitä: linja ajetaan kertaalleen ja pisteet merkitään pistelomakkeen bonusruutuun. Tällaisen bonuksen voi saada joka linjasta kertaalleen, eikä näillä pisteytyksillä ole merkitystä pelin loppumiseen.
Nokkela filleri
Trambahn on mukava filleri. Säännöt ovat yksinkertaiset ja pelaaminen helppoa, mutta pelissä on vähän jujua. Satunnaisella lätkimisellä ei peliä voiteta, vaan voittamiseen tarvitaan pistekoneiston kehittämistä ja sen varmistamista, että pisteytykset kohdistuvat niihin väreihin, joita itse hallitsee.
Hyvästä korttituurista on jonkin verran hyötyä, mutta korttituurin armoilla ei tarvitse olla. Kun kierrättää korttia reippaasti ja välttää korttien jemmaamista käteen parempaa huomista odottamassa, näkee enemmän kortteja ja on vähemmän tuurista kiinni, saako tarvitsemiaan kortteja. Trambahn on siis enemmän kuin tuuripeli. Nopeaksi filleriksi sen tuuripitoisuus on oikein maukkaalla tasolla ja peli on muutenkin yksinkertaisen toimiva. Trambahnia on helppo suositella kaksinpelikokoelmiin, uusia pelejähän tällaiseen käyttöön tarvitsee aina, kun vanhoihin kyllästyy.
Faktat Trambahnista
Suunnittelija: Helmut Ohley
Julkaisija: Mayfair Games, Lookout Games (2015)
Mutkikkuus: Pelin säännöt ovat yksinkertaiset. Selkeät apulaput auttavat muistamaan kierroksen kulun aluksi ja pian sen oppiikin hyvin.
Onnen vaikutus: Tuurilla on sijansa, mutta ei sen enempää kuin tällaisissa korttipeleissä yleensä. Ahkeralla korttien kierrätyksellä pystyy varmistamaan suotuisien korttien päätymisen omaan käteen.
Vuorovaikutus: Menestys edellyttää, että pelaa toista pelaajaa ja tämän vahvoja värejä vastaan, mutta erityisen ilkeä peli Trambahn ei ole.
Teema: Junateema on aina plussaa, mutta onhan tämä lopulta aika abstrakti peli, temaattiseksi kuorrutukseksi voisi kehitellä oikeastaan mitä tahansa. Mutta kuvitus on kyllä hurmaavaa.
Uudelleenpelattavuus: Peli kestää kulutusta sen verran, että rahoilleen saa riittävästi vastinetta. Aika näyttää, onko tästä vaikka Kadonneiden kaupunkien veroiseksi klassikoksi; ei se mahdotonta ole.
Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole tekstiä sääntöjä ja apulappuja lukuunottamatta.
Pelaajamäärä: 2
Pituus: noin 15–20 minuuttia.