Kategoriat
Peliarvostelut

Trails of Tucana

Tucanan saari kaipaa reittejä kylien ja nähtävyyksien välille. Reittejä rakennellaan pakasta nousevien korttien avulla. Kaikki saavat samat kortit, mutta kuka tekee toimivimmat reitit?

Tucana on kaukainen saariryhmä, jonka saaret ovat täynnä kaikenlaista jännittävää tutkimusmatkailijoiden löydettäväksi. Saarten rannoilla on kyliä ja pelaajien tehtävänä on rakentaa saarelleen reittiverkosto, joka yhdistää saaren nähtävyydet kyliin.

Peli on kupongintäyttöä tottuneilta tekijöiltä. Eilif Svensson ja Kristian Amundsen Østby ovat tehneet aikaisemmin Doodle Cityn ja Avenuen, joista Avenue oli melko varhainen nopaton kupongintäyttöpeli. Trails of Tucanassakaan ei noppia näe, nopanheittojen sijasta satunnaisuutta nostetaan korttipakasta.

Trails of Tucana voitti Vuoden perhepeli -palkinnon vuonna 2021.

Trails of Tucanan kansi

Kartanpiirtoa

Pelaajat saavat pelin alussa eteensä lomakkeen, jossa on kartta. Lomakkeet ovat kaksipuoleisia: toisella puolella on pienempi kartta, toisella vähän suurempi. Kartat ovat identtisiä, mutta peruspelissä lähtökohdat tehdään epäsymmetrisiksi merkitsemällä kylät A–E eri kohtiin eri pelaajien kartoilla. Halutessaan pelaajille voi tehdä täysin symmetrisetkin kartat.

Sen jälkeen pakasta käännetään kaksi maastokorttia. Pelaajat saavat nyt piirtää karttaansa reitin kahden ruudun välille minne tahansa, missä maastot vastaavat kortteja.

Lopuksi pakkaan jää yksi käyttämätön kortti. Kierros päättyy siihen, seuraa pieni välipisteytys ja sitten kortit sekoitetaan uudeksi nostopakaksi. Toinen kierros pelataan samalla tavalla, jonka jälkeen tulee loppupisteytys ja peli päättyy. Jos pelataan suuremmalla kartalla, tulee välipisteytys ja vielä kolmas kierros. Pakassa on 27 korttia, eli reittejä saa piirtää 13, kovin pitkiä kierrokset eivät siis ole.

Yhdistä ja pisteytä

Mistä niitä pisteitä sitten saa? Reittien tavoitteena on yhdistää laudalla olevia nähtävyyksiä kyliin. Toinen tavoite on yhdistää kaksi samalla kirjaimella merkittyä kylää toisiinsa. Näistä kertyvät pelaajien pisteet.

Jokainen nähtävyys esiintyy laudalla kaksi kertaa. Molemmista yhdistämisistä saa pisteitä ja lisäksi kun yhdistää toisenkin nähtävyyden johonkin kylään, saa välittömästi piirtää ylimääräisen reitin minne tahansa. Tämä on tavoittelemisen arvoinen etu, joka tekee pisteiltään heikommistakin nähtävyyksistä kiinnostavia.

Kylien yhdistäminen on työläämpää, mutta palkitaan avokätisesti. Yhdistämisestä tulee runsaasti pisteitä ja lisäksi ensimmäinen yhdistäjä saa bonuksen. Tästä tulee pieni kilpajuoksuelementti muuten täysin pasianssimaiseen peliin. Jos pelaajia on vähintään viisi, bonus tulee kahdelle ensimmäiselle yhdistäjälle, mutta toisena yhdistänyt saa pienemmän bonuksen.

Nähtävyyspisteet ovat pienemmät kuin kylien yhdistämisestä saatavat pisteet, mutta ne saa tuplana: välipisteytyksessä lasketaan siihen asti kertyneet nähtävyyspisteet ja kirjataan ne muistiin. Kylät ja bonuskortit pisteytetään vasta pelin lopussa.

Valmis peli Isla Grande -puolella kuponkia
Tässä on jo ihan kohtuullinen onnistuminen: kaikki nähtävyydet on saatu yhdistettyä ja kyläpareista kolme viidestä on saatu tehtyä. Kuva: Mikko Saari

Kiirettä ja priorisointia

Viimeistään ensimmäisen pelin lopussa tulee selväksi, että kovin suuresti Trails of Tucanassa ei joutilasta aikaa ole. Jokaisen reitin pitäisi edistää hyödyllisen verkoston rakentamista, koska 26 reittiä ja nähtävyyksien bonukset päälle ei ole kovin paljon.

Varsinkin kylien yhdistäminen tuntuu olevan hurjan vaikeaa. Paras suoritukseni tähän mennessä on ollut yhdistää neljä viidestä kyläparista pelin aikana, tämä toki isomman saaren kolmekierroksisen pelin aikana, mutta eipä sillä pisteissä nyt varsinaisesti juhlittu: keskittymällä nähtävyyksiin ajoissa saa myös hyvät pisteet.

Peli tuntuukin aika tasapainoiselta, kunhan valitsee suunnitelman ja pysyy siinä, pärjää kyllä – olettaen että pakasta nousee edes likimain hyödyllisiä yhdistelmiä. Eri maastonmuodoilla on omat harvinaisuusasteensa ja hyvää pelaamista on se, että suunnittelee reittinsä niin, ettei joudu jatkuvasti menemään niistä kaikista vaikeimmista yhdistelmistä.

Trails of Tucanan maastokortit
Maastokortit ovat sillä tavalla selkeitä, ettei missään vaiheessa tarvitse arvuutella, mitä maastoa on tarjolla. Kuva: Mikko Saari

Toimivaa reitinrakennusta

Trails of Tucana toimii oikein mukavasti. Tähän asti olen pelannut sitä aina kaksi erää putkeen: ensin kupongin toiselta puolelta pienemmän saaren ja sitten toiselta puolelta isomman. Näin tulee ihan näppärän mittainen kokonaisuus ja tulee käytettyä saman tien kupongin molemmat puolet.

Tekeekö Trails of Tucana mitään uutta ja mullistavaa kupongintäyttöpelien jo varsin täyteenahdetussa genressä? Vastaus on helppo: eipä oikeastaan. Jos olet jo täysin kyllästynyt kupongintäyttöön, Trails of Tucana tuskin innostaa palaamaan genren pariin.

Jos kupongintäyttelystä kuitenkin pitää, tämä on aivan kelpo edustaja. Korttipakan käyttäminen tuo ennustettavuutta noppiin verrattuna ja näin karttojen ja reitinrakentelun ystävänä ainakin reittien rakentaminen on oikein mukavaa tekemistä.

Verrattuna vaikkapa toiseen korttivetoiseen kupongintäyttöön Welcome To…:hon, Trails of Tucana vie kyllä niukan voiton. Se on yksinkertaisempi, selkeämpi ja helpompi opettaa. Pelikokemus on myös leppoisampi. Siinä missä Welcome To…:ssa voi pelata itsensä ihan pussiin ja kärsiä mokailuistaan, Trails of Tucanassa tulee vähemmän pettymyksiä omien virheiden vuoksi, aika vain loppuu kesken. Itseään on vaikeampi pelata umpikujaan. Toisaalta tulee turhautumista, jos kaivattu maastoyhdistelmä ei ilmesty koskaan – mutta se on asia, johon voi itse vaikuttaa.

Trails of Tucana on hyvin joustava pelaajamäärän suhteen. Yksinpelikin onnistuu, eli pelaajia voi olla 1–8, eikä kahdeksankaan ole ihan tiukka yläraja. Kesto ei veny missään tapauksessa pitkäksi, Gjermund Bohnen taiteilema kuvitus on selkeää ja viehättävää, joten mikäpä ettei: toimiihan tämä.

Trails of Tucanan laatikon sisältö
Pelin näppärän kokoisesta boksista löytyy tämän näköistä tavaraa (ja lisäksi sääntövihkoset). Lyijykynät ajavat asiansa, itse piirustelen mieluummin uskollisella Frixionillani. Komponenteista ei sinänsä ole pahaa sanaa, reilun parinkympin hinnalle saa hyvin vastinetta. Kuva: Mikko Saari

Faktat Trails of Tucanasta

Suunnittelija: ,

Julkaisija: Aporta Games (2019)

Mutkikkuus: Sääntövihko on lyhyt ja hyvin selkeä, kaikki säännöt havainnollistetaan hyvillä esimerkeillä. Peli on helppo opetella. Kun sen osaa itse, se on helppo opettaa uusille pelaajille. 

Onnen vaikutus: Korttipakassa on satunnaiselementti mukana, yhdistelmät muodostuvat sattumanvaraisesti. Jokerikortit ja bonusreitit helpottavat hieman ja loppu on sitten siitä kiinni, ettei odota pakalta liikoja, vaikeimpia vesi–vesi-yhdistelmiä ei parhaassakaan tapauksessa nouse pakasta monta kertaa pelin aikana.

Vuorovaikutus: Trails of Tucana on pelaajamäärältään joustavaa rinnakkaista pasianssia, jossa ainoa vuorovaikutus pelaajien kesken on kilpajuoksu kylien yhdistämisen bonuskortteihin. Siihenkään kilpajuoksuun ei välttämättä ole pakko lähteä mukaan, vaan voi tähdätä kyläpareihin, joissa bonus on pienempi ja bonuksettomat pisteet suuremmat.

Teema: Löytöretkeilyteema toimii, peli on kiinnostavan näköinen ja reittien piirtely tyhjälle kartalle on aina kiehtovaa.

Uudelleenpelattavuus: Pelissä on riittävästi sattumanvaraisuutta, jotta sitä ei saa ratkaistua. Peliä ei voi pelata jollain tietyllä kaavalla. Lomakelehtiö on paksunpuoleinen, sikälikin uudelleenpeluuarvoa on.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 1–8, toimii yhtä lailla kaikilla pelaajamäärillä.

Kesto: Noin 15 minuuttia; helposti tosin tuplat, kun kerralla pelaa mieluusti kupongin molemmat puolet.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *