Too Many Bones

Sankarit lähtevät Daelorista aamunkoitteessa kohti seikkailuja. Matkallaan he kohtaavat paljon kummallisia kulkijoita ja vaarallisia vihollisia. Voittoisista taisteluista saadaan uusia taitoja ja uusilta tuttavuuksilta erinäköisiä vempaimia. Taitojen optimaalinen kehittäminen on tärkeää! Hengissä pitää myös pysyä, jos aikoo lopulta estää Daeloria uhkaavan vihollispomon juonet!

Överit tuotantoarvot

Too Many Bones on Chip Theory Gamesin suurin ja suosituin peli. CTG on tunnettu ylituotetuista peleistään, eikä Too Many Bones ole poikkeus sääntöön. Kaikki kortit ovat pahvin sijaan muovia, hahmoja ja monstereita esittävät chipit ovat painotettuja, pelaajalaudat ja pelilaudat ovat neopreeniä ja nopatkin ovat kustomoituja ja printattuja.

Jokaiselle hahmolle on myös tehty muovinen A4-kokoinen ohjelappunen ja omat henkilökohtaiset nopat. Pelkästään peruspelissä tulee 136 kustomoitua noppaa, neljä hahmoa ohjeineen ja paljon monstereita.

Tuotantoarvot näkyvät tietysti myös hinnassa, mutta koska kyseessä on luksustuote, niin hinta on ymmärrettävä. Pelin halutessaan pitää olla valmis maksamaan laadusta. Puhutaan siis noin 150 eurosta, mikä ei edes ole nykypäivän hinnoissa mitenkään täysin epänormaalia.

Roolipelityylistä hahmonkehitystä

Pelin alussa pelaaja valitsevat itselleen gearlockit eli pelihahmon, joiden kanssa pelaajat lähtevät yhteistyössä seikkailuun. Tarkoituksena on kerätä tarvittava määrä kokemusta, jotta voi haastaa pelisession alussa valitun pääpahiksen, mutta koko pelin hienous piilee roolipelimäisessä hahmojen kehittämisessä. Mitään varsinaista roolipelaamista Too Many Bones ei kuitenkaan sisällä.

Pelin alussa hahmoilla ei välttämättä ole käytössään yhtään taitonoppaa ja peruskyvyt ovat matalia. Mitä useampia vihollisia matkalla voitetaan, sitä enemmän kykyjä saadaan kehitettyä ja taitonoppia saadaan käyttöön.

Peruspelissä tulee neljä hahmoa, joiden kyvyt ovat keskenään todella erilaisia. Picket on ryhmän tankki, Patches hoitaa parantamispuolen, Boomer rakentaa ja heittelee pommeja ja Tantrum hoitaa vastustajien tuhoamisen. Olen pelannut yli 50 kertaa ja vaikka olenkin hommannut paljon lisäosia, peruspelin hahmot toimivat edelleen varsin mainiosti.

Jokaiselle hahmolle pystyy myös pelikerrasta toiseen valitsemaan erilaisen lähestymistavan kehitykseen. Aina voi luottaa tuttuun ja turvalliseen, mutta on myös mahdollista kokeilla täysin uutta suuntaa. Tämä lisää uudelleenpeluuarvoa paljon. Hahmoista löytyy myös usein suosikkeja, joiden kanssa haluaa pelata paljon, jotkut taas jäävät vähemmälle.

Päivä kerrallaan

Peli etenee päivissä. Jokainen päivä alkaa uudella kohtaamisella, joka sisältää pienen tarinan. Tarina johtaa usein valintaan kahdesta vaihtoehdosta, josta mennään joko taisteluun tai johonkin muuhun tapahtumaan. Taisteluiden voittamisesta ja muissa vaihtoehdoissa onnistumisesta on tarjolla palkintoja tavarana ja kehityspisteinä.

Kehityspisteillä saadaan hahmoille uusia kykyjä, tavarat taas tuovat vaihtelevaa etua. Taistelut ovat ehdottomasti pelin suola ja niihin peli myös päättyy. Viimeisenä taistellaan valittua päävihollista vastaan, jolla on omat kyvyt ja nopat. Lopputaistelun voittaminen on aina hyvin palkitsevaa. Matkalla kehittynyt ryhmä osoittautuu tarpeeksi tehokkaaksi voittaakseen.

Häviäminen on myös opettavaista, koska se usein tarkoittaa, että joko lähdettiin päävihollista vastaan liian aikaisin, tai kehitettiin hahmoja huonosti. Uusi yritys yleensä kertoo, mikä oli ongelma! Päävihollisten valinnalla saa myös järkevästi vaikutettua pelin kestoon. Lyhin sessio kestää kahdella pelaajalla noin puolitoista tuntia, kun taas pisin voi helposti mennä yli neljänkin tunnin.

Monimutkainen peli

Too Many Bones on hyvin monimutkainen peli, sekä sääntöjen että hyvin pelaamisen osalta. Siksi sääntökirjassa onkin määritelty vaikeustasoja, joista helppo antaa pelin alkuun pari hit pointtia lisää ja yhden treenipisteen, jolla saa valita heti alkuun yhden taitonopan käyttöön.

Normaalilla tasolla saa yhden hit pointin ja yhden treenipisteen ja vaikealla mennään ilman alkuapuja. Vaikka minulla on takana jo monta kymmentä peliä, pelaan edelleen useimmiten helpolla tasolla. Normaali vaikeustaso on aina välillä hyvä vaihtoehto, erityisesti nelinpelissä, mutta vaikealla en pelaisi. Pelin täytyy olla täysin hallussa ja pitää olla valmis häviämään todella usein. Treenipisteen saaminen tekee myös alkuvalmistelusta mielenkiintoisemman.

Haasteitakin löytyy

Too Many Bonesin heikoin puoli löytyy pelaajamäärän skaalauksesta. Peli on paljon helpompi neljällä pelaajalla kuin kahdella. Skaalaaminen suoritetaan lisäämällä vihollisia, mutta pelaajamääräkertoimen perusteella. Skaalaus ei ole tasainen, mikä johtaa kaksinpelin merkittävään vaikeuteen.

Esimerkiksi neljäntenä päivänä taistelu ilman lisäsääntöjä tuo kaksinpelissä laudalle yhden keskitason ja kolme helppoa vihollista, kun taas nelinpelissä tulee kolme keskitason ja yhden helppo vihollinen. Molemmissa on sama määrä vihollisia, eivätkä keskitason viholliset ole merkittävästi vaikeampia kuin helpot.

Sääntökirja on lyhyesti sanottuna huono. Erikoinen ratkaisu sääntökirjassa on jättää jotkut asiat selittämättä ja ohjata lukija suoraan Youtube-videoiden pariin. Se on sekä epätyypillistä että epäkäytännöllistä. Itse tarkastin sääntöjä vielä reilun kymmenen pelin jälkeenkin. Peli julkaistiin jo 2017, joten nykyään voi suoraan siirtyä Youtube-tutoriaalien pariin, eikä tarvitse tarpoa läpi heikkoa sääntökirjaa. Ei pelin sääntöjen oppiminen kyllä niidenkään avulla helppoa ole, mutta helpompaa kuitenkin.

Miksi sitten itse pelaaminen on monimutkaista? Jokaisen pelaajan täytyy hallita vähintään oman hahmonsa perusteet. Hahmolappu on A4-kokoinen, kaksipuolinen ja täynnä pientä tekstiä. Jos pelaaajat eivät hallitse hahmojaan, peli ei etene ja taistelut hävitään.

Taistelut ovat taktisia, eli vuoropohjaista liikkumista ja lyömistä. Kaikilla hahmoilla on laudallaan näppäryystaso, jonka avulla määritetään mahdollisten liikkeiden ja heitettävien noppien määrä. Viholliset taas saavat aina liikkua kaksi askelta ja hyökätä. Jos näppäryys on matala, vaihtoehdot ovat paljon rajallisemmat. Useimmat erikoisnopat ovat käytettävissä kerran taistelussa.

Nämä kaksi asiaa johtavat vaikeaan ajoittamiseen. Taisteluissa ajoituksen on oltava kohdallaan, jos aikoo pysyä hengissä ja voittaa. Taktisille taisteluille tutusti myös tässä on tuuria mukana noppien muodossa. Useimmissa nopissa on parempia ja huonompia vaihtoehtoja.

Nerokas mekaniikka noppien kanssa

Tästä päästäänkin pelin nimeen: Too Many Bones. Suurimmassa osassa nopista osa silmäluvuista on korvattu luuikonilla. Ei ole siis aina mahdollista heittää haluttua tulosta, koska vähintään yksi silmäluvuista on luu. Luut eivät kuitenkaan läheskään aina ole huono asia, koska kaikilla hahmoilla on henkilökohtaiset varasuunnitelmat.

Varasuunnitelmiin käytetään luita, joita kerätään taistelun aikana. Mitä enemmän luita on käytettäväksi, sitä parempi varasuunnitelman kyky on. Kaikilla hahmoilla on heti pelin alusta käytössä jokin oma kyky. Esimerkiksi Patches parantaa itseään automaattisesti yhden pisteen jokaisen taisteluvuoronsa alkajaisiksi. Keräämällä ja käyttämällä yhden taistelun aikana kuusi luuta, näitä aloituskykyjä saa pysyvästi parannettua merkittävästi. Patches saa esimerkiksi lisää yhden pysyvän hit pointin.

Luiden käyttämisen ja säästämisen välillä on myös tasapainoteltava aina koko taistelun ajan. Toisilla hahmoilla luut ovat arvokkaampia kuin toisilla. Kaikki kuitenkin haluaisivat aloituskyvyn parannetun version käyttöönsä. Noppia käytetään kykyjen lisäksi myös laskureina ja statuksen merkkaamiseen. Esimerkiksi Boomer kerää taisteluiden aikana varaosia, joista rakentaa pommeja. Sekä näitä varaosia että pommeja lasketaan noppien avulla.

Statuksia taas on paljon erilaisia. Suoviholliset voivat myrkyttää, jolloin hahmon päälle asetetaan myrkkystatus. Osa hahmoista voi tainnuttaa vihollisen, jolloin nopalla merkitään tämän menettävän seuraavan vuoronsa taistelussa ja niin edelleen. Nopat ovat siis koko pelin ydin!

Suuruudenhullu toteutus

Too Many Bones pitää sisällään paljon kaikkea. Onko se siis kannattava hankinta? Jos totta puhutaan, niin ei varmastikaan kaikille. Peli on ensinnäkin kallis, työläs opetella ja hankala pelata.Tähän peliin kannattaa perehtyä vähän peruspelejä enemmän ennen ostopäätöksen tekoa.

Chip Theory Games on myös ilmoittanut lopettavansa uusien lisäosien tekemisen Too Many Bonesiin, joten nyt on ainakin selvillä kuinka paljon pelattavaa peli sisältää. Vastaus on: paljon. Niin kuin arvostelun alussa jo totesinkin, peruspelissä tulee neljä pelattavaa hahmoa. Kahdessa isossa lisäosassa tulee kaksi kummassakin ja lisäksi on 10 lisähahmoa. Pelattavia hahmoja on siis 18 kappaletta.

Päävihollisia on peruspelin seitsemän lisäksi lisäosien kymmenen, ja jokaisesta lisäversiot. Pelattavaa on siis peruspelissä jo todella paljon ja lisäosista saa paljon lisää. Jos haluaa löytää pelin, jota pelata toistuvasti ja on valmis laittamaan peliin paljon rahaa, sanoisin että Too Many Bones on yksi parhaista valinnoista tähän.

Faktat Too Many Bonesista

Suunnittelija: Adam Carlson, Josh J. Carlson

Julkaisija: Chip Theory Games (2017)

Mutkikkuus: Peli on melko monimutkainen. Säännöt ovat vaikeat eikä sääntökirja ole kovin hyvä. Itse pelaaminen ei ole vaikeaa, mutta jokaisen pelaajan kannattaa opetella oma hahmonsa hyvin mielellään ennen peliä tai peli hidastuu merkittävästi. Yhteistyöpelinä pelaamista helpottaa merkittävästi, jos joku pelaajista osaa säännöt, koska auttaminen on helpompaa.

Onnen vaikutus: Noppaa heitetään koko ajan, joten tuuri on tietysti mukana. Nopeasti kuitenkin huomaa, että vaikka tuuria onkin mukana pelissä, taito on merkittävästi suuremmassa roolissa.

Vuorovaikutus: Yhteistyöpelinä tässä on vuorovaikutusta todella paljon. Taisteluja ei voi voittaa ilman yhteistyötä, joten vuorovaikutusta on oltava koko ajan sujuvan taistelun takaamiseksi.

Teema: Pidin teemaa Gearlockien seikkailuista Daelorissa hölmönä, kun itse tutustuin peliin ensimmäisiä kertoja. Nykyään kuitenkin pidän teeman omituisuudesta ja siitä, miten se eroaa valtavirrasta.

Uudelleenpelattavuus: Samaa hahmoa jaksaa pelata kymmeniä kertoja, saman vihollisen voittamiseen menee usein useita yrityksiä. Pelkkää peruspeliä voi varmasti pelata kymmeniä kertoja ennen kuin se alkaa toistamaan itseään.

Kieliriippuvuus: Kaikkien hahmojen omat ohjelappuset ovat englanniksi ja tapahtumakortit ovat englanniksi, joten jokaisen pelaajan täytyy osata englantia hyvin pelatakseen.

Pelaajamäärä: 1–4. Peli toimii kaikilla pelaajamäärillä, mutta omasta mielestäni parhaiten soolo- tai kaksinpelinä. Kolmin- tai nelinpelinä peli kestää omaan makuun vähän liian kauan.

Pituus: 90–240 min.