Tokaido

Tokaido oli yksi keskeisimmistä kulkureiteistä Edo-kauden Japanissa. Antonio Bauzan samannimisessä pelissä kuljetaan Tokaidoa pitkin Kiotosta Edoon. Voittajaksi selviytyy pelaaja, joka kokee matkansa aikana eniten elämyksiä.

Pelin idea

Pelilaudalla on kuvattuna tie Kiotosta Edoon. Matka taitetaan etenemällä laudalla kuvatuista pisteistä toisiin. Vuorojaossa käytetään muun muassa Glen Moresta tuttua mekaniikkaa, jossa pelivuorossa on aina tiellä viimeisenä kulkeva pelaaja. Pisteitä saa jättää väliin haluamansa määrän, mutta silloin pelivuoroja tulee kohdalle harvemmin. Kolme kertaa pelin aikana tulee vastaan majatalo, johon jokaisen pelaajan on pysähdyttävä syömään.

Matkan varrella nähdään kyliä, maatiloja ja temppeleitä. Pelaajat voivat myös pulahtaa kuumaan lähteeseen tai ihailla maisemia. Vastaan tulevat ihmisetkin tarjoavat matkaajille elämyksiä ja sitä kautta pisteitä. Jokainen pelilaudan piste tuottaa voittopisteistä jollakin tavalla. Voittopisteidenjaossa käytetään pelilaudan pisteestä riippuen joko settien keräämiseen tai aluehallintaan perustuvaa tapaa. Joistakin pysähdyspisteistä saa sattumalla nostettavan kortin, joka tuottaa voittopisteitä heti. Peliin on yhdistetty myös kevyttä resurssienhallintaa, sillä monet ruuduista aiheuttavat kuluja. Rahaa pelissä saa alkupääoman lisäksi ainoastaan maatilaruuduista.

Jotta kaikki pelaajat eivät pyrkisi tekemään turhan samankaltaisia ratkaisuja, jokaisella pelaajalla on oma hahmo, jolla on jokin erikoisominaisuus. Nämä ominaisuudet ohjaavat pelaajia painottamaan hahmonsa vahvuuksia ja luovat lisää mielenkiintoa myös muiden pelaajien toimien ennakointiin.

Onnistunutta kierrätystä

Varsinaisesti Tokaido ei tarjoa mitään uutta. Pelissä kierrätetään vanhoja hyväksi havaittuja mekaniikkoja. Peliin on kuitenkin saatu kuvituksen ja teeman onnistuneella suunnittelulla omaleimainen tunnelma. Positiivista pelissä on myös hyvä tasapaino. Eri pisteytystavat tuntuvat olevan suunnilleen yhtä kannattavia.

Upea ulkomuoto houkuttaa

Tokaido on yksi kauneimmista peleistä, joita olen koskaan pelannut. Pelilaudan ja paketin vaaleat sävyt yhdistettynä selkeään, minimalistiseen kuvitukseen luovat rauhoittavaa tunnelmaa ja vahvistavat pelin teemaa. Pelaaminen on saatu tuntumaan matkanteolta. Yksinkertainen mekaniikka ja nopeat vuorot tekevät pelaamisesta hyvin miellyttävää. Tokaidon parissa ei tarvitse stressata. Sekä pelivuorojen että yhden pelin kesto tuntuvat sopivilta. Pelaaminen on hyvin sujuvaa.

Yksinkertaisuuden kääntöpuolena on se, että vähänkään enemmän haastetta kaipaavat pelaajat eivät pelin parissa varmastikaan viihdy. Tokaido on hyvin kevyt peli, jossa päätösten teko on helppoa ja joka on rakennettu sellaiseksi, että pelaajien väliset piste-erot säilyvät väkisinkin pieninä. Tämän seurauksena onnen vaikutus on pelissä melko suuri. Perhepelinä Tokaido on kuitenkin laadukas ja peliin kannattaa tutustua jo sen ulkonäön vuoksi.

Lisäosa

Mikko: Tokaidon lisäosa Crossroads piristää peliä kummasti. Se lisää jokaiseen tapahtumapaikkaan uusia valintoja. Näiden valintojen myötä peli saa uutta mielenkiintoa. Ei Tokaido sittenkään vaativille peliharrastajille maistu, mutta rentona perhepelinä Tokaido toimii erinomaisesti.

Itse en enää ilman Crossroadsia pelaisi, sen verran mukavasti se peliä syventää, eikä ole liian mutkikas aloittelijoillekaan.

Matsuri-lisäosa tuo uusia satunnaistapahtumia, jotka vaikuttavat pelin kulkuun. Tämä lisäosa tuo lähinnä vaihtelua ja satunnaisuutta, eikä ole samalla tavalla välttämätön kuin Crossroads. Matsurin voin joskus ottaa mukaan mausteeksi, mutta oletusarvoisesti pelaan ilman.

Faktat Tokaidosta

Pelin kesto: 30–45 minuuttia

Jutun kansikuva: D Bruff / BGG.