Tiny Towns

Metsän pikkueläinten kaupunginrakennuskilpailua kuvaava Tiny Towns on pelaajamäärältään joustava peli. Peliä voi pelata 1–6 pelaajalla, mutta hankkimalla lisää komponentteja esimerkiksi toisen pelin muodossa pelaajamäärää on mahdollista kasvattaa.

Pelin on suunnitellut Peter McPherson, jonka ensimmäinen julkaistu peli tämä pieni kaupunginrakennus on.

Kenellä on paras kylä?

Pelin tavoitteena on rakentaa paras kylä 4×4-ruudukkoon käyttäen tila mahdollisimman hyvin hyödyksi ja saada pelin lopussa eniten pisteitä. Jokaisesta tyhjästä ruudusta alueella tulee miinuspiste.

Pelissä on viisi eri rakennusmateriaalia ja jokaisessa pelissä on seitsemän erityyppistä rakennusta, jota voi rakentaa. Mukana on aina mökki, sekä yksi jokaisesta lajista: ruoantuotannosta, tukirakennuksista, uskonnosta, palveluista, luksuksesta ja suurrakennuksista.

Jokainen rakennus antaa eri tavalla pisteitä ja jokainen eri rakennustyyppi vaatii eri määrän rakennusmateriaaleja. Rakennusmateriaalien määrä ja niiden sijoituskuvio on kaikilla saman tyypin rakennuksilla sama, paitsi suurrakennuksilla – määrä on kaikilla sama viisi, mutta kuvioita on kolme erilaista.

Pelissä on lisäksi erilaisia monumentteja, jotka ovat salassa pidettäviä rakennuksia. Näitä jokainen pelaaja saa kaksi, joista toinen valitaan. Monumentit voi jättää poiskin, jos haluaa hieman helpottaa peliä – nämä kun ovat ainoa osa peliä, joka vaatii lukutaitoa.

Kierroksen kulku

Yksi pelaajista valitsee aina rakennusmateriaalin, joka jokaisen pelaajan on laitettava laudalleen sillä kierroksella. Valitseva pelaaja vaihtuu joka kierros.

Vastuu voidaan vierittää myös korttipakalle, josta kaupungintalosäännöillä pelattessa nostetaan rakennusmateriaalin määräävä kortti. Pakka on viritetty siten, että todennäköisesti kaikkea tulee tasaisesti, mutta joskus voi käydä niinkin, että joku tietty rakennusmateriaali puuttuu kokonaan. Onneksi pakan kanssa pelattaessa joka kolmannella kierroksella saa valita rakennusmateriaalin vapaasti.

Kaupungintalosäännöt ovat mielestäni paremmat, koska rakennusmateriaalit jakautuvat tasaisemmin, miettimistä jää pois, peli nopeutuu ja pelaajamäärä voi käytännössä olla rajaton. Perussäännöillä en mieluusti pelaisi yli neljällä pelaajalla.

Kolmas tapa pelata on soolopeli, jossa saa joka kierroksella valita kolmesta eri materiaalista.

Joka tapauksessa kierroksella tulee aina joku rakennusmateriaali, jota sitten pelataan johonkin oman laudan ruuduista. Materiaaleja ei saa siirtää kun ne on pelannut ja jokaiseen ruutuun mahtuu vain yksi materiaali tai rakennus.

Jos rakennusmateriaalin lisäämisen jälkeen laudalla olevat rakennusmateriaalit muodostavat jonkun rakennuksen kuvion, kyseisen rakennuksen voi tehdä. Kaikki siihen tarvittavat materiaalit poistetaan laudalta ja rakennus pelataan johonkin kuvion muodostavista ruuduista.

Yksinkertaista, mutta haastavaa

Peli päättyy yksittäisen pelaajan osalta, kun laudalle ei voi tai ei enää halua pelata mitään. Kun kukaan ei enää jatka, koko peli päättyy. Pelin lopuksi laudalta tyhjennetään kaikki sinne jääneet rakennusmateriaalit, rakennukset pisteytetään ja jokainen tyhjä ruutu on -1 piste.

Siinä on yksinkertaisuudessaan koko peli. Yksinkertaisuus on kuitenkin hämäävää. Koko ajan täytyy muistaa, että materiaaleja saa poistaa vain kun saa rakennuksen valmiiksi. Samoin täytyy koko ajan pitää mielessä mitä rakennat ja minne! Pelin lopun lähestyessä tulet huomaamaan, että olet jättänyt sellaisia alueita tyhjäksi rakennuksista, joihin et voi enää rakentaa mitään rakennusten vaatimien kuvioiden vuoksi. Olisit voinut luultavasti suunnitella paremminkin!

Rakennusten pisteytys on tietysti kytköksissä toisiin rakennuksiin. Jokainen mökki on kolmen pisteen arvoinen, mutta vain jos sille on ruokaa ruokarakennuksesta. Kaivo taas antaa pisteen jokaisesta sen vieressä olevasta mökistä, oli se ruokittu tai ei. Jos laitat kaksi majataloa samaan riviin tai sarakkeeseen, niistä ei saa lainkaan pisteitä, muussa tapauksessa ne ovat 3 pisteen arvoisia ja niin edelleen.

Näiden lisäksi monumentit saattavat rikkoa jotain pelin sääntöä, joten siinäkin riittää välillä miettimistä, milloin ja minne monumenttinsa rakentaa – vai rakentaako ollenkaan?

Mahtuuko hyllyyn?

Tärkein arviointikohde minulle on se, että mahtuuko peli hyllyyni. Tämä mahtuu. Oletin pelin saadessani, että Tiny Towns olisi liian kevyt peli makuuni, mutta yllätyin positiivisesti – tämähän onkin mahtava aivopähkinä. Varsinkin, kun tätä voi pelata ihan oikeasti rajattomalla määrällä pelaajia ilman suurta vaivannäköä, paitsi tietysti ne komponentit on hyvä olla olemassa tavalla tai toisella.

No entäpä sinun hyllyysi? Suomessa pelin hinta on monissa kaupoissa melko korkea. Peli on hyvä, mutta ehkä kannattaa kokeilla ensin.

Olen toistaiseksi antanut Tiny Townsille arvosanaksi 8/10, mutta tämä on yksi vuoden 2019 kovimpia yllätyksiä itselleni ja uskaltaisin jopa väittää, että tämä saattaa nousta yhdeksi suosikeistani mitä helposti lähestyttäviin peleihin tulee. Tätä helpottaa varsinkin se, että kaikki tieto on avointa, paitsi monumentit, joita ei tarvitse käyttää, joten auttaminen on helppoa tarvittaessa.

Ikäsuositus 14+ on luultavasti turvallisuussäännöksistä tulevaa höpöä, eli siitä ei tarvitse suuremmin välittää. Jos ei käytä monumenttia, peliä pystyy pelaamaan jo kouluikäisten kanssa.

Faktat Tiny Townsista 

Suunnittelija: Peter McPherson

Julkaisija: AEG (2019)

Mutkikkuus: Peli on mekaanisesti yksinkertainen ja helposti selitettävä. Hyvin pelaaminen on sopivasti haastavaa, onnistumisia ei tule ihan itsestään, vaan kokemuksesta on apua. 

Onnen vaikutus: Kaupungintalosäännöillä tulee vähän tuuria rakennustuotannosta, mutta sekin koskettaa kaikkia pelaajia yhtälaisesti. Monumenteissä on satunnaiselementti myös, mutta toisaalta se estää pelaajia pelaamasta täysin identtistä peliä.

Vuorovaikutus: Perussäännöillä pelatessa toisten pelaajien suunnitelmat on mahdollista sotkea pahasti valitsemalla muille sopimaton materiaali. Korttipakkaa käyttäessä jokainen rakentelee omaa pikkukyläänsä, eli peli on tyystin rinnakkaista rakentelua.

Teema: Kuvitus on somaa, teema on sinänsä aika yhdentekevä.

Uudelleenpelattavuus: Oma koukuttavuutensa rakentelemisessa on ja se, miten helppo peli on pöytään iskeä uusillekin pelaajille, auttaa asiaa paljon.

Kieliriippuvuus: Monumentit ovat ainoa osa peliä, jossa on yksityistä tekstiä, eli jos niitä käyttää, pelaajien on osattava englantia tai sitten on tehtävä apulaput.

Pelaajamäärä: 1–6, teoriassa rajaton, jos vain lisäkomponentteja kehittelee jostain (tai yhdistää useamman pelin).

Pituus: 45–60 minuuttia, pitää paikkansa pelaajamäärästä riippumatta, koska valinnat tehdään yhtä aikaa. Pelin kestoon vaikuttaa pelataanko korttipakalla, vai pohditaanko mikä materiaali ei muille pelaajille sovi.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin Mitä pelataan -blogissa.