Celebrities on Yhdysvalloissa suosittu seurapeli, josta on kehitelty useampikin kaupallinen versio. Time’s Up! on yksi näistä ja suosittu sekä lautapeliharrastajien että palkintoraatien keskuudessa. Peli on voittanut muun muassa Mensa Selectin, Major Fun Awardin, Australian vuoden peli -palkinnon ja Ranskan As d’Or -palkinnon. Peli-idea toimii, mutta se ei ole suurikaan ihme, kun peli perustuu tunnettuun ja pidettyyn peliin.
Peliko on julkaissut aikaisemmin seurapelin nimeltä Time’s Up, tällä pelillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Pelikon Time’s Up perustuu saksalaiseen peliin nimeltä Activity.
Pelin idea
Pelissä yritetään arvata julkisuuden henkilöitä vihjeiden perusteella. Joukkueen selittäjä yrittää saada muut pelaajat keksimään, kenestä on kysymys. Aikaa on 30 sekuntia ja muitakin ongelmia on. Ensimmäisessä erässä saa puhua ja elehtiä vapaasti, kunhan ei käytä kortissa olevien nimien osia. Toisessa erässä saa sanoa vain yhden sanan arvattavaa henkilöä kohden, mutta elehtiä saa vapaasti. Kolmannessa erässä puhuminen on tyystin kielletty, käytössä on vain eleet ja äännähdykset.
Perinteisestä sananselityspelistä Time’s Up!:n erottaa se, että jokaisessa erässä käytetään samoja nimiä. Pelin alussa pakka kootaan jakamalla 40 korttia pelaajien kesken ja lisäksi kaksi korttia jokaiselle pelaajalle. Pelaajat valitsevat korteistaan kaksi, jotka poistetaan pelistä. Näin saadaan 40 kortin pakka, jossa mukana oleviin julkkiksiin jokainen pelaaja on saanut vaikuttaa vähän. Kun samat nimet kiertävät joka erässä, sananselitystaitojen ja arvailun lisäksi apua on hyvästä muistista.
Peli vaatii sen verran pelaajia, että saadaan vähintään kaksi joukkuetta. Neljä pelaajaa siis riittää. Säännöissä ylärajana on 12 pelaajaa neljässä kolmen hengen joukkueessa, sitä suuremmilla porukoilla peli ei toimi. Viiden ja seitsemän hengen pelit vaativat lisäksi erikoisjärjestelyjä.
Kannattaako ostaa?
Perinteisiin seurapeleihin perustuvat pelit herättävät väistämättä vastalauseita. Millä oikeudella joku pakkaa vanhan tutun pelin pakettiin ja roiskaisee tuntuvan hintalapun päälle (Time’s Up! maksaa noin 15-20 euroa)? Kaupallista versiota ei onneksi ole pakko ostaa, vaan ilmaistakin peliä saa yhä pelata. Kaupallisen pelin etuna on valmiiksi määritellyt julkkikset, nimien keksiminen ei vaadi pelaajilta luovuutta – toisaalta, varsinkin tiiviin kaveriporukan kesken pelattuna peli voi olla paljon hauskempi itse keksityillä nimillä, kun pelissä voi käyttää kaveripiirin tuntemia henkilöitä.
Pelissä on mukana 218 korttia, joista jokaisessa on kaksi nimeä. Väkeä siis riittää ja setti vaikuttaisi oikein mainiolta. Mukana on suomalaisia ja ulkomaisia julkkiksia. Tämän hetken julkkisten lisäksi mukana on historiallisia ja fiktiivisia ihmisiä ja olentoja. Valikoimaa löytyy Jeesuksesta Jorma Uotiseen, löytyy urheilijoita, muusikoita, kirjailijoita, poliitikkoja, hömppäjulkkiksia, elokuvahahmoja ja niin edelleen.
Time’s Up! on valmiina pakettina asteen helpompaa viihdettä kuin Celebrities, joka taas antaa asialleen omistautuneelle peliporukalle enemmän. Molemmat ovat parhaimmillaan ratkiriemukkaita ja ehdottomasti seurapelien parhaimmistoa.
Faktat Time’s Up!:sta
Suunnittelija: Peter Sarrett
Julkaisija: Competo (2009), Repos Production, R&R Games (2000)
Mutkikkuus: Säännöt ovat seurapelien perinteille uskollisesti sumeammat kuin niiden tarvitsisi olla, mutta itse peli on yksinkertainen.
Onnen vaikutus: Tuurin vaikutus on melko pieni, varsinkin kun kaikki kelaavat joka kierros läpi samoja kortteja.
Vuorovaikutus: Peli on silkkaa vuorovaikutusta ja edellyttää pelaajilta vähintään kevyttä mieltymystä esiintymiseen.
Teema: Peli on ulkoasultaan varsin tavanomaista seurapelityyliä. Julkkisaihe on hyvä ja yleispätevä.
Uudelleenpelattavuus: Pelin 436 nimessä riittää pelattavaa, kun kerralla pelissä on 40 nimeä. Kun tuntuu, että setti on kulutettu puhki, pelaamista voi jatkaa keksimällä itse lisää nimiä.
Kieliriippuvuus: Peli ei edellytä niinkään kielitaitoa kuin yhteistä kulttuuripohjaa.
Pelaajamäärä: 4–12
Pituus: 30–45 min
2 vastausta aiheeseen “Time’s Up!”
Meillä oli pienoisia vaikeuksia ymmärtää tämän pelin ohjeita. Ehkä emme uutenavuotena jaksaneet vain lukea kovin huolellisesti niitä, mutta hieman hämmentyneenä ihmettelimme näitä eriä. Me yritimme kääntää pelin eli lähteä kolmannesta erästä ja jatkaa sitten ykköseen, saman hlön aikana. Pelasimme muutenkin erilaisilla säännöillä, sillä meitä oli vain kaksi.
Tämäkin jäi vähän mysteeriksi: ”Pelin alussa pakka kootaan jakamalla 40 korttia pelaajien kesken ja lisäksi kaksi korttia jokaiselle pelaajalle.” – miksi kaksi korttia jokaiselle pelaajalle, mitä niillä tehdään? Ja siis 40 korttia kaikkien pelaajienko kesken vai joukkueen kesken?
Minusta tuo eräjuttu on omituinen. Kun luin nyt ohjeet, niin ensinnäkin selvästi tuossa oletetaan, että 30 sekunnissa saisi useammankin selitettyä/arvattua. Meillä ei ainakaan näin käynyt, vaikka pelasimmekin vain vuoron perään välittämättä tiimalasista lainkaan, mutta kyllä toisella vei useimmiten kauemmin kuin 30 sekuntia arvata edes se yksi. Toiseksi voi olla hieman tympeätä heikomman joukkueen joutua jo toiseen erään, jos ensimmäinenkään erä ei suju. Käytännössä jo ekan erän aikana parempi/paras joukkue sanelee tahdin, ja loppu sitten onkin arvattavissa. Ei ehkä suoranaisesti kovin mielekästä, jos joukkue edustaa tasoa 1, koittaa kilpailla tasolla 3.
Nuo ohjeet oli muutenkin jotenkin vähän kököt sombreroineen päivineen – tai ehkä me olemme vain liian tarkkoja pelaajia ja menee tällaiset ohjeet hieman yli ymmärryksen.
Meinasin jo pahoitella huonoa käännöstä, mutta eipä tämä tainnutkaan olla minun käännökseni, en ainakaan löydä käännöstä mistään itseltäni. Noin yleensä ottaen seurapeleissä on usein aika kehnot säännöt.
40 korttia jaetaan pelaajien kesken, sen jälkeen jokainen saa vielä kaksi korttia. Tarkoitus on, että tuloksena on 40 kortin pakka, kun jokainen pelaaja valitsee kaksi korttia saamistaan poistettavaksi pelistä. Lisäksi jokainen saa katsoa saamansa kortit, jotta tietää, mitä korteissa on.
Tarkoitus tosiaan on, että 30 sekunnissa pitäisi saada useampi nimi arvattua. Huomasittehan myös säännön, että kutakin korttia saa arvata vain kerran ja jos arvaus menee väärin, siirrytään nopeasti seuraavaan korttiin.
Nelinpelissä esimerkiksi jokainen pelaajahan on nähnyt neljäsosan pelissä olevista nimistä, joten sen luulisi auttavan ratkomista. Seuraavalla kierroksella kaikki ovat nähneet kaikki kortit. Peliä pitää myös ehdottomasti pelata erät oikeassa järjestyksessä, koska tarkoitus on, että nimet tulevat ensimmäisellä kierroksella laajemmalla selityksellä tutuiksi, jolloin niitä on helpompi arvata myöhemmillä kierroksilla vähemmällä selityksellä.
Jos 30 sekunnin aikaraja tuntuu liian tiukalta, mikäänhän ei estä lisäämästä kelloon aikaa.