Tikal

Väli-Amerikan arkeologisille kaivauksille sijoittuva Tikal voitti vuonna 1999 Spiel des Jahresin ja Deutscher Spiele Preisin. Pelissä yhdistyy mestarillisella tavalla kiinnostava pelimekaniikka, viehättävä ja toimiva teema ja häikäisevän tyylikäs ulkoasu. Tikal aloitti kansien vuoksi naamiotrilogiana tunnetun samankaltaisten pelien sarjan, jonka muut osat ovat Java ja Mexica.

Peli on julkaistu suomeksi vuonna 2000, mutta suomenkielistä painosta on jo vaikea löytää. Englanninkielisen painoksen löytää helpommin erikoisliikkeiden valikoimista.

Super Meeple julkaisi Tikalista uuden laitoksen vuonna 2016, mutta tätä versiota ei ole saatu vielä englanniksi. Pelin osissa ei tosin ole tekstiä.

Pelin idea

Pelaajat ohjastavat arkeologiryhmiä, jotka tekevät kaivauksia viidakossa. Vuorot alkavat uuden laatan sijoittamisella laudalle. Visuaalinen efekti viidakon väistyessä kaivausten tieltä on näyttävä. Sen jälkeen pelaajalla on kymmenen toimintapistettä käytössään.

Pisteillä pelaajat voivat tuoda arkeologeja laudalle perusleiriin tai myöhemmin perustamiinsa leireihin, liikutella arkeologeja paikasta toiseen ja kaivaa esiin temppeleitä ja aarteita. Jokaiselle toiminnolle on hinta, arvokkaammat toiminnot ovat luonnollisesti kalliimpia tehdä.

Välillä laattapinosta nousee esiin tulivuori, joka käynnistää pisteytyskierroksen. Silloin kaikki pelaajat pelaavat normaalin kierroksen, jonka lopuksi laskevat pisteensä. Pisteitä saa temppeleistä ja aarteista. Peli päättyy, kun viidakko on tutkittu kokonaan, jolloin eniten pisteitä kerännyt vie voiton.

Analyysihalvauksen alkeet

Tikal on taktinen peli, jossa joka vuoro on uusi voitonmaksimointipähkinä. Kymmenen toimintapistettä on paljon ja hitaammilla pelaajilla kaksi tuntia ei riitä loppuun asti pääsemiseen. Erityisesti pisteytyskierroksella on helppo juuttua optimoimaan siirtojaan loputtomasti. Jos tämä on ongelma, ajastin on kätevä ratkaisu. Peli on yleensä ottaen miellyttävämpi, kun varsinkin tavalliset kierrokset pelataan riittävän ripeästi.

Tikalia on mahdollista pelata kaksinpelinä, mutta silloin peli on helposti varsin rauhallista puuhastelua, jossa kummallakin on omat projektinsa ja voiton ratkaisee tuuri laattojen suhteen. Peli on parhaimmillaan useammalla pelaajalla, kun pelissä on enemmän jännitystä. Vaativampaan makuun säännöissä on huutokauppamuunnelma, jota toiset rakastavat ja toiset inhoavat – kannattaa kokeilla itse, pitääkö vai eikö.

Tikalia pidetään yleisesti ottaen naamiotrilogian parhaimpana pelinä. Java on tuntuvasti raskaampi ja analyyttisempi, Mexica taas kevyempi. Myös Torres voisi sisältönsä puolesta kuulua sarjaan, jos kannessa vain olisi naamio.

Faktat Tikalista

Suunnittelija: Michael Kiesling, Wolfgang Kramer

Julkaisija: Ravensburger, Rio Grande Games (1999), Super Meeple (2016)

Mutkikkuus: Peli vaatii hieman opiskelua, siinä on sen verran liikkuvia osia, mutta ensimmäisen pelikerran jälkeen sääntöjen pitäisi olla hyvin hallussa.

Onnen vaikutus: Karttalaattojen nostamisessa on jonkun verran tuuria mukana. Sen voi halutessaan poistaa huutokauppaamalla laatat, mutta se tekee pelistä kyllä tuntuvasti raskaamman.

Vuorovaikutus: Etenkin isommilla pelaajamäärillä laudalla on ahdasta ja kilpailu temppeleistä on kovaa. Taktinen reittien blokkailu kuuluu myös asiaan. Varsinaista kiusantekoa tai hyökkäämistä ei kuitenkaan tapahdu.

Teema: Löytöretkeilyteema toimii erinomaisesti ja pelilaudan viidakosta paljastuva maailma on mielenkiintoinen.

Uudelleenpelattavuus: Pelilauta rakentuu joka kerralla eri tavalla, joten se pitää pelin tuoreena.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole olennaista tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–4, paras neljällä pelaajalla.

Pituus: 90–120 minuuttia.