Ticket to Ride: New York

Ticket to Ride: New York on pieni boksi, 20 × 20 × 5 cm, jonka sisältä paljastuu hyvin nopea ja tehokas versio Ticket to Ridestä. Pelilauta on pieni ja nappuloita on vähemmän, joten siinä missä tavalliseen Ticket to Rideen menee 30–45 minuuttia, New York on pelattu 10–15 minuutissa.

Ensialkuun miniversio tuntuu vähän omituiselta: eihän alkuperäinen Ticket to Ride ole missään nimessä mikään pitkä peli, miksi sitä tarvitsee lyhentää? Tällaista miniversiota on käytetty kaupoissa ja messuilla esittelypelinä ja siinä yhteydessä ajatus on järkevä, mutta miksi kukaan kotona pelaisi lyhyttä versiota? Kokeilemisen jälkeen mieli kuitenkin muuttuu nopeasti: tämähän on itse asiassa hyvä idea.

Supertiivis Menolippu

Säännöiltään Ticket to Ride: New York on tismalleen kuin alkuperäinen. Vuorollaan pelaajat joko nostavat kaksi kulkuneuvokorttia, pelaavat kortteja saadakseen reittejä laudalle, tai nostavat uusia menolippuja tavoiteltavaksi. Peli päättyy, kun jollain on enää kaksi taksinappulaa jäljellä. Lopuksi lasketaan pisteet: laudalle pelatuista takseista tulee pisteitä, samoin onnistuneista menolipuista. Kesken jääneistä menolipuista menettää pisteitä.

Ainoa poikkeus peruspeliin on tietyistä kohteista saatavat lisäpisteet, jotka kuittaa itselleen, kun rakentaa reitin kyseiseen kohteeseen. Vastapainoksi pisimmästä reitistä saatava bonus on jätetty pois. Muuten kaikki on kuin peruspelissä, vain kutistettuna.

Siinä missä peruspelissä on vähän aikaa fundeerata ja paljon vaihtoehtoja reittien rakentelemiseen, tässä versiossa mennään kaasu pohjassa alusta asti. Kovin pitkään ei voi kerätä kortteja, reittejä on ladottava laudalle välittömästi, muuten ei ehdi. Etenkin jos omat menoliput vaativat reittejä laudan keskiosiin, on syytä pitää kiirettä, koska ne reitit täyttyvät nopeasti. Valtaosa reiteistä on kahden ruudun mittaisia, laudalta löytyy vain yksi neljän ruudun mittainen reitti ja jokunen kolmeruutuinen.

Kaunis ja helposti lähestyttävä

Pelilaudan New Yorkin kartta ei takuulla voita puolelleen ystäviä New Yorkista, sen verran rujosti se kaupungin maantiedettä kohtelee. Muille kuin kaupunkilaisille se kuitenkin toimii: kohteet kartalla ovat turisteille tuttuja, eikä haittaa, jos reitit on suunniteltu täysin pelattavuuden ehdoilla, välittämättä autenttisuudesta.

Muuten peli on oikein tyylikäs. Kansikuva vie 1960-luvun New Yorkin tunnelmiin, laatikon insertti on hyvin muotoiltu ja junat korvanneet pienet taksit ovat siistin näköisiä. Pieni ohjelehdykkä näyttää matkailumainokselta. Days of Wonder on aina hallinnut ulkoasukysymykset, eikä Ticket to Ride: New York ole poikkeus: peli on yksinkertaisesti kaunis.

Kuka tätä sitten tarvitsee? Ensinnäkin kuka tahansa, jonka mielestä alkuperäinen Ticket to Ride on hauska, mutta liian pitkä peli. Tämä ei varmasti viivy pöydällä liian pitkään! Toiseksi suosittelisin tätä kaikille satunnaisemmille pelailijoille ja lapsiperheille tavallisen Ticket to Riden sijasta. Tämän avulla pelin maailmaan pääsee helpommin sisään, kesto sopii paremmin satunnaisille pelaajille ja kärsimättömille ja jos on enemmän aikaa, tätähän on helppo pelata monta kertaa putkeen.

Jos New Yorkin jälkeen tuntuu siltä, että enemmänkin voisi, niin sitten voi siirtyä tavalliseen Ticket to Rideen, mutta veikkaan, että useimpien ei edes tarvitse: Ticket to Ride: New York riittää vallan hyvin täyttämään kaikki tarpeet.

Päivitys 5.1.2020: Jos Lontoo miellyttää enemmän kuin New York, kannattaa harkita Ticket to Ride: Londonia. Sekin on tämän kaltainen vartin Ticket to Ride, teemanaan vain svengaava 1960-luvun Lontoo.

Päivitys 22.7.2020: Sarjan kolmas osa on Ticket to Ride: Amsterdam, tuttua ja turvallista pientä Ticket to Rideä sekin.

Faktat Ticket to Ride: New Yorkista

Suunnittelija: Alan R. Moon

Julkaisija: Days of Wonder (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat helpot ja peliin sisään pääseminen on nopea juttu. Jos ensimmäisellä pelillä et tajuakaan mistä on kyse, seuraavassa pelissä olet jo paremmin kärryillä.

Onnen vaikutus: Tuurilla on osansa, menolippujen kanssa voi tulla hyvää tai huonompaa tuuria. Jos joskus huonoon tuuriin peli kaatuukin, revanssi on helppo ottaa.

Vuorovaikutus: Lauta on sen verran pieni, että kaksinpelissäkin tulee aika varmasti vähän konfliktia, kun pelaajat tunkevat samoille reiteille laudan keskustaan.

Teema: Junat on vaihdettu takseihin. New Yorkin kartta on vähän sinne päin, mutta teema ei ole koskaan ollut Ticket to Riden vahvuuksia. Ainakin peli on tosi kaunis.

Uudelleenpelattavuus: Tätä on suorastaan vaikea pelata vain kerran.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole juurikaan tekstiä, paikkojen nimet on vain osattava tunnistaa menolipuista.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 10–15 minuuttia.