Kategoriat
Peliarvostelut

Ticket to Ride: London

1960-luvun svengaavaan Lontooseen sijoittuva Ticket to Ride: London on pieneen laatikkoon pakattu vartissa pelattava Ticket to Ride -peli. Nopeiden ja tiiviiden pelien ystäville!

Ticket to Ride -peliperheen pienten pelien sarja alkoi Ticket to Ride: New Yorkilla. Seuraavaksi vuoron saa Lontoo, jossa hypätään villin 1960-luvun tunnelmiin ja rakennellaan reittejä kaksikerrosbusseilla.

Perusidea on hyvin lähellä New Yorkia: tavallista Ticket to Rideä, mutta pienemmässä boksissa ja noin 10–15 minuutin mitassa. Kannattaako hankkia molemmat ja jos ei, niin kumpi?

Ticket to Ride: Londonin kansi

Pieni Lontoo

Peruskuvio on Ticket to Ridestä tuttu. Pelaajat nostavat värillisiä kortteja, joilla rakennetaan laudalle reittejä. Pisteitä tulee reittien pituuden mukaan ja pelin lopussa tsekataan nostetut matkaliput: jos matkalippuun kuvattu reitti on rakennettu onnistuneesti, pisteitä tulee, muuten tulee saman verran sakkoa. Peli päättyy, kun joku pelaajista saa rakennettua melkein kaikki bussinsa laudalle.

Pienelle pelilaudalle on kuvattu Lontoota Baker Streetiltä Toweriin. Pisimmät yhteydet ovat neljän ruudun mittaisia ja pisimmät laudan poikki kulkevat menoliput hoitaa noin neljällä yhteydellä, joten rakentelu on aika leppoisaa.

Ticket to Ride: Londonin erikoisuus on kaupunginosapisteytys. Pelilauta on jaettu viiteen kaupunginosaan, joiden koko vaihtelee kahdesta neljään asemaan. Jos onnistuu pelin aikana yhdistämään kaikki kaupunginosan asemat toisiinsa, saa 1–5 pistettä.

Ticket to Ride: Londonin pelitilanne
Laudalle tulee herkästi tungosta. Asemien numerot viittaavat kaupunginosiin. Jos yhdistää kaikki samannumeroiset asemat bussiverkostolla, saa numeron verran pisteitä. Kuva: Mikko Saari

Svengaavaa menoa

Ticket to Ride: London vastaa odotuksia. Peli on nopeasti ohi ja oikein kelpo tiivisversio Ticket to Ridestä. Joidenkin makuun vartin turboversio on paras tapa pelata Ticket to Rideä, toiset taas pitävät tämä minimallia liian nopeana ja tehokkaana. Makunsa kullakin, mutta minä ainakin pidän näistä kompakteista peleistä.

London on mielestäni pykälän parempi kuin New York, koska Lontoon kaupunginosapisteytys on vähän kiinnostavampi kuin New Yorkin matkakohteista saatavat lisäpisteet. Suuresta erosta ei ole kyse.

Jos Ticket to Ride: New York löytyy jo hyllystä, tämä Lontoo-versio ei mielestäni ole erityisemmin ostamisen arvoinen, ellei sitten ole kova Lontoo-fani. Jos kumpaakaan ei löydy ja ajatus vartissa pelattavasta Ticket to Ridestä kiinnostaa, osta vaikka se, kumman kaupunki merkitsee sinulle enemmän.

Ticket to Ride: Londonin kortteja
Korteissa on hauskoja ajankohtaisia popviittauksia. Mustan Lontoon-taksin taustalla on The Clashin London Calling, sininen maitoauto viittaa tietysti Herman’s Hermitsin No Milk Today -hittiin – ja näkyypä siellä taustalla keltainen sukellusvenekin. Kuva: Mikko Saari

Faktat Ticket to Ride: Londonista

Suunnittelija:

Julkaisija: Days of Wonder (2019)

Mutkikkuus: Säännöt ovat yksinkertaiset, eikä niiden opettaminen ole vaikeaa. Pisteenlaskun ja pelin kulun hahmottaminen voi vaatia yhden pelikerran, toisella kertaa ymmärtää jo varmasti paremmin.

Onnen vaikutus: Varsinkin menolippujen nostamisessa on tuuria mukana, eikä näin lyhyessä pelissä tuuri oikein ehdi tasoittua. Ainakin uusintaerän ottaminen on helppoa!

Vuorovaikutus: Pieni lauta varmistaa sen, että kukaan ei pääse rakentelemaan omiaan kaikessa rauhassa, edes kaksinpelissä.

Teema: Svengaavan Lontoon tunnelma välittyy kauniista kuvituksesta. Korteissa on hauskoja viittauksia ajan popkulttuuriin.

Uudelleenpelattavuus: Lyhyt kesto varmistaa sen, että kerralla tulee helposti pelattua useampi peli.

Kieliriippuvuus: Lukutaitoa tarvitaan vähän, kielitaitoa ei laisinkaan.

Pelaajamäärä: 2–4, toimii hyvin eri pelaajamäärillä.

Pituus: 10–15 minuuttia.

Kiinnostaako tämä peli? Katso myös nämä:

Katso lisätietoja BoardGameGeekistä

Kirjoittanut Mikko Saari

Lautapelioppaan perustaja ja päätoimittaja Mikko fanittaa Uwe Rosenbergin isoja pelejä. Jos haluat lukea tiivistetyn katsauksen Mikon pelimausta Mikon top 20 -lista on paras lähtökohta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *