Thief of Bagdad

Tässä lievästi kulttuurillisesti kyseenalaisessa pelissä pelaajat ohjaavat varasjoukkojaan Tuhannen ja yhden yön tarujen Bagdadissa. Kaupunki on pelkistetty kuudeksi palatsiksi, joissa kaikissa on aarteita tarjolla. Pelaajien on saatava palatseihin riittävästi varkaita, jotta varkaus onnistuu. Apuna on onneksi lahjottuja vartijoita.

Teema on varsin köykäinen, oikeastaan pelissä on kyse siitä, että saa haalittua sopivasti oikeanvärisiä kortteja ja pystyy käyttämään ne mahdollisimman tehokkaasti saadakseen varkaita oikeaan paikkaan. Haastetta riittää, kun muut pelaajat juoksevat samojen aarteiden perässä, mutta varsinaisesti pelin teema ei laudan ääreen vangitse.

Pelin idea

Kortit kuvaavat eri palatseja. Jotta palatsiin saa lisätä varkaan, palatsin ovella on oltava oma vartija ja vähintään yksi vastapuolen vartija. Operaatio maksaa kortteja sen verran kuin ovella on vihamielisiä vartijoita. Vartijoitaan voi siirtää ovelta ovelle maksamalla yhden kortin, ja mukana kulkee tarvittaessa oma varas.

Peli on taktista rakentelua, kun pelaajat yrittävät kehittää asemiaan paremmiksi toisaalta pikkuhiljaa, toisaalta isoina tempaisuina. Vuorolla saa puuhastella sen verran kuin kortit antavat periksi, mutta varkaita saa siirrellä vain kolme kertaa. Tämä rajoitus tekee korttien hamstraamisesta pidemmän päälle tehotonta, kun suurta määrää kortteja ei pysty käyttämään erityisen nopeasti.

Rajoitus auttaa myös pitämään vuorojen keston kurissa, mutta isojen ja monimutkaisten operaatioiden — jotka ovat pelin parasta antia — tekemiseen menee silti aikaa. Hitaasti miettivien kannattaakin lisätä odotettuun peliaikaan suosiolla lisäminuutteja, sillä perusteelliselle pohtimiselle on tässä pelissä tilaa.

Thief of Bagdad on luonteeltaan hyvin taktinen peli. Strategioita ei voi juuri laatia, vaan tilannetta on joka vuoro tarkasteltava uudelleen ja otettava kaikki irti sieltä, mistä sen helpoimmin saa. Vastapelaajille voi tehdä jonkin verran jäynää, mutta eniten on keskityttävä oman tilanteen edistämiseen.

Ohut teema, ohut tunnelma

Pelaajamäärän suhteen tuntuu jokseenkin yhdentekevältä, onko pelissä kolme tai neljä pelaajaa. Kaksinpeliä en ole kokeillut, mutta luulisin, että sekin toimii. Sopivassa seurassa se voi olla jopa oikein mainio tapa pelata.

Thief of Bagdad on lievästi hengetön peli, joka herättänee monissa kokeneemmissa lautapelaajissa ”taas tätä”-tunnetta. Pelissä on hyviä ideoita ja se toimii, mutta kokonaisuus on hieman vaisu. Väriä ja tunnelmaa voisi olla enemmän, teema rajoittuu sinänsä viehättävään kuvitukseen. Tällaisten pelien valossa on helppo ymmärtää valitusta europelien heikoista teemoista ja latteudesta. Kun vertailukohdaksi ottaa vaikka Thebesin, eron huomaa selvästi.

Jotkut ovat kuitenkin hehkuttaneet peliä Spiel des Jahres -suosikikseen, eikä Thief of Bagdad missään nimessä huono peli olekaan, perhepelinä se voi olla suorastaan käyttökelpoinen. Vaikea sitä on silti kovin ponnekkaasti suositella, ainakaan kaikenkokeneille peliharrastajille.

Tiivistelmä

Pituus: 30-45 min