The Voyages of Marco Polo

Marco Polo oli venetsialainen tutkimusmatkailija, joka 1200-luvun lopulla matkusti silkkitietä Kiinaan kauppamatkalle isänsä ja setänsä kanssa ja saneli myöhemmin tästä matkasta kirjan Il Milione eli Marco Polon matkat, josta tämä pelikin on saanut nimensä.

The Voyages of Marco Polo on työläistenasettelupeli, jossa työläiset ovat noppia ja pelaajien tavoitteena on kerätä eniten voittopisteitä pelin aikana matkustamalla ympäri Aasiaa ja suorittamalla kauppasopimuksia.

Laatikon sisältö

Miten peli toimii?

Pelin alussa pelaajat valitsevat hahmot, joilla on jokaisella erittäin vahva ja uniikki erikoiskyky, joka tekee tietynlaisesta pelityylistä huomattavasti tehokkaamman tälle pelaajalle. Pelaajat saavat myös neljä tavoitetta, joista he valitsevat kaksi. Näissä tavoitteissa on eri kaupunkeja ja pelaajan yksi tavoite on pelin aikana saada omia kauppataloja näissä tavoitteissa mainittuihin kaupunkeihin. Pelin lopussa saa pisteitä riippuen kuinka moneen näistä kaupungeista pääsi pelin aikana.

Peli jakautuu viiteen kierrokseen. Kierroksen alussa pelaajat saavat mahdollisia vuoron alussa ansaittavia hyötyjä joko hahmoistaan tai pienien kaupunkien antamista bonuksista. Tämän jälkeen pelaajat heittävät kaikki viisi noppaa ja mikäli heittää alle 15 silmälukujen summana, saa kompensaatiota kameleina tai rahana.

Tämän jälkeen pelaajat suorittavat vuorotellen toimintoja laudalta, kunnes kaikki työläiset on sijoitettu. Mahdollisia toimintoja ovat matkustus, basaarilla käynti, eli resurssien keruu tai uusien kauppasopimuksien hankkiminen. Sama pelaaja ei voi käyttää samaa toimintoa kahdesti kierroksen aikana, ellei toimintoa käytetä eri värisellä nopalla, kuten esimerkiksi mustat nopat.

Lisäksi pelaajilla on mahdollisesti käytettävissään muita toimintoja isoista kaupungeista. Vuorollaan voi myös tehdä lisätoimintoja, joita ei lasketa toiminnoiksi, kuten esimerkiksi ottaa kolme rahaa nopalla, suorittaa kauppasopimuksia, käyttää kameleita noppien manipulointiin tai jopa hankkia kolmella kamelilla mustan lisänopan yhdelle kierrokselle, mikäli näitä vielä on tarjolla.

Peli päättyy viidennen kierroksen lopussa, jolloin lasketaan loppupisteet.

Pisteitä saa lopussa suoritetuista tavoitteista ja ylimääräisestä rahasta. Ylimääräisistä resursseista saa myös pisteitä, mutta vain mikäli pelaajalla on kauppatalo Pekingissä. Myös pelaajan laudalle asettamien kauppatalojen määrä saattaa antaa lisäpisteitä ja Pekingiin päässeet saavat voittopisteitä riippuen sinne saapumisjärjestyksestä. Lopulta eniten kauppasopimuksia suorittaneet pelaajat saavat seitsemän voittopistettä. Eniten voittopisteitä saanut voittaa pelin.

Matkustusta vai kaupankäyntiä?

Pelissä on käytännössä kaksi selkeää tapaa saada voittopisteitä. Ensimmäinen on matkustaa ympäri karttaa ja saada omia kauppatalojaan mahdollisimmaan moneen kaupunkiin. Jos kaikki saa laudalle, siitä saa 15 voittopistettä, mutta kaupungit, joissa kauppatalo on, antavat usein myös erilaisia hyötyjä. Matkustaminen on todella kallista ja kauppatalon saa asettaa vain kaupunkiin, johon päättää liikkeensä.

Mikäli kaupunki on pieni kaupunki, antaa se joka vuoron alussa jonkun hyödyn. Esimerkiksi 5 rahaa, jonka saat kun laitat talon kaupunkiin, mutta myös jokaisen jäljellä olevan vuoron alussa.  Isossa kaupungissa ensimmäisenä sinne talon asettava saa kerran ansaittavan bonuksen, mutta lisäksi kaikki, joilla on talo kaupungissa saavat mahdollisuuden käyttää kaupungin toimintoa, joka arvotaan pelin alussa isosta valikoimasta kortteja.

Näillä toiminnoilla voi usein luoda paljon rahaa tai vaihtaa resursseja toisiksi tai mahdollisesti vaihtaa suoraan resursseja voittopisteiksi. Toiminnon voi yleensä tehdä nopan silmäluvun verran kertoja. Koska nämä toiminnot näkee pelin alussa, voi silloin yrittää jo luoda koko pelin kattavan suunnitelman siitä, mitkä kaupungit haluaa itselleen, että pystyy käyttämään tehokkaita yhdistelmiä näistä kaupungeista.

Toinen isompi tapa saada pisteitä on suorittaa kauppasopimuksia. Pelin alussa pelaajat saavat heti yhden sopimuksen. Sopimus saattaa vaatia esimerkiksi kaksi kamelia, mausteita ja silkkiä, jonka suorittaminen antaa pelaajalle esimerkiksi 3 rahaa ja 3 voittopistettä.

Rikkinäiset hahmot?

Pelin ehdottomasti paras puoli on äärimmäisen vahvat kyvyt, joita eri hahmoilla on. Jokainen rikkoo pelin sääntöjä ankaralla kädellä ja tuntuu tasapainottomalta, mutta mitä enemmän peliä pelaa, huomaa että hahmot ovat hyvin pitkälti tasapainossa.

Yksi hahmo esimerkiksi ei lainkaan heitä noppia, vaan valitsee aina työläisen sijoittaessaan minkä numeron haluaa käyttää. Toinen taas pystyy liikkumaan keitaasta toiseen yhdellä liikkeellä, jolloin ympäri karttaa liikkuminen on huomattavasti helpompaa tälle hahmolle ja se tuntuukin jonkinlaiselta maantiekiitäjältä pelissä.

Pelissä on yhteensä kahdeksan hahmoa, jotka kaikki ovat hyvin erilaisia ja takaavat erilaisen pelikokemuksen, mutta jokaisella pelaa kyllä mielellään useankin pelin, kun oppii käyttämään kykyä paremmin.

Peliin on myös jo yksi pieni lisäosa, kun Essenin Spiel-messuilla julkaistiin vuonna 2015 New Characters -lisäosa, joka tuo peliin neljä lisähahmoa ja uuden laattatyypin, joita voi saada pelin aikana. Tämä lisäosa maksaa noin 10 € kotiin kuljetettuna Saksasta Hans im Glückin verkkokaupasta, joten voin varauksetta suositella tätä, mikäli peli kiinnostaa.

Miksi ostaisin?

The Voyages of Marco Polo on aivan erinomainen peli. Jokainen peli loppuu aina liian nopeasti ja halu pelata heti uudestaan on suuri. Myös uudelleenpeluuarvo on äärimmäisen korkea, koska pelin muuttuva aloitus luo lähes rajattoman määrän erilaisia mahdollisuuksia.

Peli on myös äärimmäisen mukavaa kahdella pelaajalla, jos ei niin välitä toisten toimintojen häiritsemisestä, mutta neljällä pelaajalla peli on jo sitten melko tiukka työläistenasettelu.

Nopat saattavat häiritä joitain pelaajia, mutta mielestäni niitä pystyy manipuloimaan tarpeeksi ja pienemmilläkin silmäluvuilla on käyttöä, jolloin onnen merkitys vähenee. Toisaalta nopat jopa antavat pienen lisäelementin taktiseen puoleen, sillä joskus katsomalla toisen noppia voi saada tarkemman arvion siitä, mitä he mahdollisesti seuraavaksi tekevät, joka olisi vaikeampaa mikäli työläiset olisivat samanarvoisia.

Faktat Voyages of Marco Polosta

Suunnittelijat: Daniele Tascini, Simone Luciani

Julkaisija: Hans im Glück, Z-Man Games (2015)

Mutkikkuus: Keskiraskas. Peliä ei missään nimessä voi suositella seuraavaksi askeleeksi Carcassonnen jälkeen, mutta kun pelin oppii, se on loppujen lopuksi melko simppeli. Jokainen peli tosin tuntuu raskaammalta kuin se ehkä oikeasti on, mutta tämä on itselleni siis vain positiivisella tavalla

Onnen vaikutus: Melko pieni. Vuoron alussa heitetään noppia, jolloin periaatteessa huono heitto voi haitata, mutta tästä saatava kompensaatio sekä mahdollisuus muuttaa noppia eri tavoilla eliminoivat mielestäni onnen merkittävän vaikutuksen.

Vuorovaikutus: Ei kovin merkittävää. Isojen kaupunkien toiminnot voivat olla kilpailtuja, koska niitä voi käyttää vain yksi pelaaja joka vuorolla. Muuten on mahdollista käyttää jo aiemmin varattua työläisruutua, mutta tämä maksaa yleensä paljon, joten toisten pelaajien suunnitelmien tulkitseminen ja toimiminen sen mukaan on hyvin suositeltavaa.

Teema: Teemaa ei pelissä merkittävästi ole. Kartta on hieman abstraktin näköinen versio Aasiasta ja Silkkitiestä, mutta resurssit ovat miellyttävän näköisiä puukuutioiden sijaan ja kuvitus on muutenkin hieno. Joidenkin hahmojen kyvyt ovat ehkä etäisesti temaattisia, mutta kyllä tämän pelin teeman voisi korvata monella erilaisella asialla.

Uudelleenpelattavuus: Erinomainen. Pelissä on kahdeksan hahmoa, joilla jokaisella on omat vahvuutensa. Lisäksi pelin alussa jaettavia tavoitteita on runsaasti erilaisia. Myös pienien kaupunkien bonukset arvotaan joka pelissä eri paikkoihin, joten tilanne on niiden osalta erilainen. Suurin muuttuva tekijä on kuitenkin isojen kaupunkien toimintokortit, joita on useita kymmeniä ja näistä käytetään joka pelissä vain yhdeksää, eli koskaan ei tule vastaan samanlaista peliä.

Kieliriippuvuus: Peli on sääntöjä lukuunottamatta täysin kielivapaa.

Pelaajamäärä: 2–4. Alemmilla pelaajamäärillä muutamia työläispaikkoja varataan jo heti alussa neutraaleilla työläisillä, muuten peli on sama. Neljällä pelaajalla peli on hieman tiukempi, sillä kilpailua paikoista on enemmän, mutta kaikki pelaajamäärät toimivat mielestäni hienosti.

Kesto: 20–25 minuuttia per pelaaja. Tämä on pelin parhaita puolia. Kaksinpelin pelaa helposti alle tunnin kun pelin osaa, mutta silti pelin jälkeen tuntuu siltä, että olisi juuri pelannut raskaan ja palkitsevan kahden tunnin pelin.

Jutun kansikuva: Daniel Danzer / BGG. CC BY-NC-ND 3.0.