The Networks

Televisio- ja elokuvatuotannot ovat melko harvinainen aihe lautapelille, noin äkkiä mieleen tulee vain leffamaailmaan sijoittuva Hollywood eli Dream Factory. Aihe on kuitenkin kiinnostava. The Networksissa pääsee leikkimään tv-kanavapomoa.

Ei nyt ihan mitään HBO-tasoa, kuitenkaan; parempi vertauskohde voisi Weird Al Yankovicin kulttileffa UHF. Hauskana viittauksena UHF:ään yksi The Networksin televisiokanavista onkin nimetty U62:ksi. Tehtävänä on täyttää yhden illan kolme ohjelmapaikkaa mahdollisimman vetävällä ohjelmistolla viiden kauden ajan. Eniten katsojia kerännyt kanava voittaa.

Rahaa, ohjelmia, tähtiä ja mainoksia

Pelin perusaineksia ovat ohjelmat, tähdet ja mainokset. Ohjelmat tuottavat katsojia ja tarvitsevat genrestä riippuen tuekseen joko tähtiä tai mainoksia. Tähdet maksavat rahaa, mutta tuottavat katsojia, mainoksilla taas saa rahaa. Hyvin yksinkertaista!

Ohjelmapaletin pyörittäminen vaatii kuitenkin vähän enemmän vaivannäköä. Ohjelmaspotteja on illassa kolme ja jokaisella ohjelmalla on tietty kellonaika, jolloin kohdeyleisö on parhaiten paikalla. Mainokset taas saattavat vaatia tietynlaisen ohjelman ympärilleen tuottaakseen parhaiten ja näyttelijät ovat luonnollisesti usein leimautuneet tiettyihin genreihin. Kaikki palikat on saatava kohdalleen, jotta ohjelma on menestys – ja sitten menee pari kautta, suosio hiipuu ja tilalle pitäisi saada jo jotain uutta.

Kaikki tämä vaatii tietysti rahaa. Runsaasti mainoksia sisältävä ohjelmatarjonta voi olla voitollistakin, mutta jos tekee laatudraamaa hyvillä näyttelijöillä, hankintakulujen lisäksi tulee juoksevia kustannuksia, joista on selvittävä.

Kuka ehtii ensin?

Pelaaminen on yksinkertaista. Jokainen pelaaja nappaa vuorollaan pöydästä yhden kortin. Ohjelman ottaminen edellyttää kehityskustannusten maksamista ja sitä, että varastossa on vähintään ohjelman vaatimat tähdet ja mainokset. Ohjelmat vaativat yleensä toisen näistä ja voivat mahdollisesti ottaa vielä toisenkin tähden tai mainoksen.

Ohjelma pitää välittömästi pelata jollekin ohjelmapaikalle. Alussa paikoilla pyörii täysin yhdentekevää ohjelmaa, mutta myöhemmin alta pitää raivata vanha ohjelma. Vanha ohjelma pyörii vielä samalla kaudella uusinnoissa ja tuottaa muutaman katsojan, sen jälkeen ohjelma siirtyy arkistoihin, joissa se ei enää tuota pisteitä. Bonuksia on luvassa, jos kanavalla on kolme tai viisi saman genren ohjelmaa, siihen arkistossakin olevat ohjelmat vaikuttavat.

Tähdet ja mainokset voi napata varastoon myöhempää käyttöä varten. Tähden palkkaaminen maksaa jotain, jonka lisäksi tulee juoksevat kulut, kun tähden laittaa johonkin ohjelmaan, mutta jemmassa oleva tähti ei maksa mitään. Mainoksesta saa välittömästi rahapalkkion kun sopimuksen tekee  ja lisäksi tuloja, kun mainos pyörii jossain ohjelmassa.

Näiden palikoiden lisäksi on Network-kortteja, jotka sisältävät sääntöjä rikkovia pysyviä etuja, kertaluontoisia bonustoimintoja ja pelin lopussa aktivoituvaa pisteytystä. Näissä on tarjolla myös suoraa vuorovaikutusta, mutta nämä kortit on eroteltu omaksi setikseen, joka on mahdollista poistaa pelistä niin halutessaan.

Vuorovaikutus rajoittuu korttien nappaamiseen toisen nenän edestä. Kortteja valittaessa onkin punnittava prioriteetteja työläistenasettelupelien tapaan: mitä haluan saada aikaiseksi, missä järjestyksessä kortit on poimittava, mitä muut pelaajat haluavat tehdä? Toisinaan valinnat ovat ilmeisiä, esimerkiksi Network-korttien välillä on sen verran reippaita laatueroja, että joskus parhaan kortin valinta on aivan itsestään selvää, mutta toisinaan joutuu pähkäilemään vähän enemmän.

Kepeää huumoria

Peli on täynnä huumoria ja parodiaa. Ohjelmat perustuvat todellisiin tv-ohjelmiin ja onneksi valikoima on sen verran kansainvälinen, että aktiivisesti televisiota seurannut tunnistaa kyllä, mihin vaikkapa American Samurai Worrier, Doctor What tai 31 Paper viittaavat (ja jos ei tunnista, BGG:stä löytyy lista).

Myös näyttelijöistä löytyy tuttuja tyyppejä, kuten jotenkin etäisesti tuttu Always Dies in Everything ja afrotukkainen taidemaalari Public Television Legend. Nämä ovat kuitenkin vähemmän suoria parodioita kuin tv-ohjelmat. Kepeä linja toimii joka tapauksessa mainiosti, vaikka huumori toki kuluukin ajan ja pelikertojen myötä.

The Networks on pelaajamäärän suhteen joustava. Skaala venyy yhdestä viiteen. Yksinpeliä en ole testannut, mutta kaksinpelikin toimii mainiosti. Tarjolla olevien korttien määrää skaalataan pelaajamäärän mukaan ja lisäksi yksin- ja kaksinpelissä on mukana mekaniikka, joka poistaa kortteja pelistä säännöllisesti, simuloiden lisäpelaajia varsin vaivattomasti ja näppärästi. Tämä on myös siitä näppärä ominaisuus, että se estää viimeiseksi kierrokselle jäävää pelaajaa rohmuamasta kaikkia kortteja pöydästä.

Toimiva, mutta vähän tylsä peli

The Networks on hyvin tehty peli, joka enimmäkseen toimii oikein mukavasti. Pelaaminen on helppoa ja selkeää. Toimintovaihtoehdot käyvät hyvin ilmi pelaajien apulapuista ja graafinen suunnittelu on käytännöllistä ja tukee pelin oppimista ja pelaamista hyvin.

Niin laatua kuin peli onkin, se ei onnistunut vangitsemaan minun mielenkiintoani pitkäksi aikaa. Yksi syy on siinä, että kovin suuria strategisia linjoja The Networksissa ei voi vetää, vaan pelaaminen on reagoimista tarjolle tuleviin kortteihin. Voit suunnitella tienaavasi bonukset keräämällä monta scifi-sarjaa, mutta entä jos scifi-sarjat eivät nousekaan pakasta, tai jos joku viekin ne nenäsi edestä? Toisaalta – eipä tässä voi myöskään jumiutua pelaamaan aina samalla tavalla.

Valinnat siitä, mitkä ohjelmat saavat jatkaa ohjelmistossa ja mitkä keskeytetään ja arkistoidaan, ovat kuitenkin mielenkiintoisia. Teemasta kiinnostuneille The Networks on kokeilemisen arvoinen peli, mutta jos pelin aihe ei herätä mielenkiintoa, paljon et häviä, jos peli jää testaamatta.

Pidemmän päälle peli kyllä kaipaa lisäosia tuomaan vaihtelua. Ensimmäinen lisäosa On the Air koostuu Kickstarter-kampanjan stretch goalina auenneista lisukkeista ja sisältää seitsemän uutta tv-ohjelmaa ja tähteä, kahdeksan uutta Network-korttia ja kaksi uutta mainosta. Mikään pakkohankinta se ei ole ja nykyisellä saatavuudella ei kannata metsästääkään. Peliin on tulossa uusi, isompi lisäosa, ja sen Kickstarter-kampanjan yhteydessä On the Airista tulee uusi painos.

Faktat The Networksista

Suunnittelija: Gil Hova

Julkaisija:  Formal Ferret Games (2016)

Mutkikkuus: Peli etenee selkeästi ja loogisesti. Toimintovaihtoehdot ovat selkeitä ja säännöt on helppo oppia ja opettaa.

Onnen vaikutus: Sattumalla on sijaa, on tuurista kiinni mitä kortteja tarjolle tulee ja missä järjestyksessä, mutta isompi tekijä on toisista pelaajista tuleva kaoottisuus.

Vuorovaikutus: Suoraa vuorovaikutusta pelaajien välillä on vähänlaisesti, ilkeilylle ei ole sijaa, mutta toisten tekemisiin joutuu kiinnittämään huomiota. Mukana on myös joukko interaktiivisempia Network-kortteja, joissa on suoraa vuorovaikutusta.

Teema: Mikään simulaatio The Networks ei ole, mutta tv-aihe toimii mainiosti ja parodiaohjelmat ovat hauskoja.

Uudelleenpelattavuus: Samat ohjelmat kiertävät pelissä joka kerralla. Jaksaa viihdyttää aikansa, mutta pidemmän päälle ei välttämättä tarjoa riittävästi vaihtelua. Erilaisia strategioita ei ole kovin monta, peli on lopulta melko taktista tilanteisiin reagoimista. Oma mielenkiintoni on alkanut hiipua jo alle kymmenellä pelikerralla.

Kieliriippuvuus: Korteissa on jonkun verran tekstiä, mutta käytännössä peliä on kyllä mahdollista pelata, jos yksikin pelaajista osaa englantia ja pystyy selittämään kortit. Lähes kaikki kortit tulevat avoimesti pöydän kautta, joten niiden toiminnot on mahdollista selittää.

Pelaajamäärä: 1–5. Toimii hyvin eri pelaajamäärillä, viidellä pelaajalla saa toki varautua odottelemaan omaa vuoroaan pidempään.

Pituus: 60–90 minuuttia.