The Mandalorian: Adventures

“…Bounty hunting is a complicated profession.”

Corey Konieczkan Unexpected Games -pelistudio yllätti nimensä mukaisesti julkaistuaan hiljattain The Mandalorian: Adventures -lautapelin, jossa pelaajat palaavat sarjan ensimmäisen kauden tapahtumiin. Peli on episodimainen yhteistyöluolastoseikkailu, jossa uusia pelimekanismeja ja lisäsisältöä lisätään peliin jakso jaksolta.

Mukana on jopa kahdeksan pelattavaa hahmoa Mandalorianista Cara Duneen että Bill Burrin esittämään Migs Mayfeldiin ja jokaisella hahmolla on oma korttipakkansa ja erikoiskykynsä. Voit halutessasi pelata jokaisen tehtävän läpi joko pelin suosittelemilla, tarinalle uskollisilla hahmoilla, tai voit vapaasti valita hahmojen väliltä tai halutesssasi jopa pelata useammalla hahmolla yhtäaikaa, sekoittaen kahden hahmon pakat yhteen.

Peliä vie eteenpäin Guide Deck, joka lisää peliin uusia sääntöjä ja kortteja jakso kerrallaan, sekä muun muassa Gloomhaven: Jaws of the Lion -pelistä tuttu kierrevihko, joka toimii sekä lyhyenä tarinakirjana että eri tehtävien karttojen pohjana. Vaikka kierrevihko sisältää vain neljä eri karttaa, pelin edetessä pelaajat pääsevät avaamaan kaksi isoa kirjekuorta, jotka tuovat peliin uusia erilaisia tai haastavampia pelimuotoja ja muuta lisäsisältöä, jotka käyttävät näitä neljää karttaa uudelleen.

Pakka sisältää ohjeet kuuteen pelikertaan, jonka jälkeen kirjekuorten sisältö tuo peliin vielä katsomistavasta riippuen noin tusinan tehtävän verran lisäsisältöä.

Yoda-vauvaa etsimässä

Pelin ensimmäinen tehtävä sijoittuu sarjan ensimmäiseen jaksoon eli Arvala-7-nimiselle aavikkoplaneetalle, josta pelaajien on saatava kohde haltuunsa tarkkaan varjellusta bunkkerista. Skenaarion voittaa kun kohde on löytynyt; pelaajat häviävät, jos yksikin pelaajien hahmoista kuolee. Pelaajilla on kolmesta eri vaikeustasosta riippuen tietty maksimimäärä elinvoimaa ja käsikortteja, joilla pitäisi pystyä suoriutumaan tehtävästä.

Kullakin hahmolla on oma pakkansa, josta löytyy eri numeroarvoilla varustettuja kortteja, joita pelataan kartan alalaidan toimintosarakkeisiin. Osa korteista sisältää numeron lisäksi myös tekstiä, antaen hahmolle vaihtoehtoisen ja temaattisen tavan tehdä jokin pelin perustoiminnoista. Pelin edetessä hahmot saavat muutamia astetta monimutkaisempia kortteja pakkoihinsa. Ensimmäisessä tehtävässä kartan alalaidasta löytyvät toimintosarakkeet ovat liiku, hyökkää, tutki ja suunnittele.

Vuorollaan pelaaja pelaa kädestään kaksi korttia kahteen eri edellämainittuun toimintosarakkeeseen ja kortissa oleva numero määrittää toiminnon vahvuuden. Jos pelaan kolmosen, voin joko liikkua maksimissaan kolme askelta, hyökätä kolmella hyökkäysvoimalla viereiseen tai samaan ruutuun, tutkia eli kurkata kolmen askeleen päässä olevan tokenin toiselle puolelle tai hämäämällä kolmen askeleen päässä olevaa vihollista liikkumaan yhden askeleen.

Viimeisenä toimintona on vielä suunnittelu, jolla nostaisin kolme suunnittelukorttia pakasta, valiten yhden haluamani ja laittamalla yhden pakan päälle, hyläten loput kortit pakan pohjalle. Suunnittelukortit ovat kertakäyttöisiä kykyjä, joilla pystyt esimerkiksi joko tekemään ylimääräistä vahinkoa hyökkäävälle viholliselle tai suojautumaan tulevalta vahingolta. Jotkut tehtävät käyttävät myös suunnittelupakkaa eräänlaisena arvontavälineenä, mutta muuten mitään satunnaista lisää perustoimintoihin ei tule, vaan esimerkiksi kolme vahinkoa on aina kolme vahinkoa.

”Dank farrik”

Jos pelaajan toimintojen jälkeen yhden tai useamman sarakkeen korttien ja tokeneiden yhteenlaskettu numeroarvo on viisi, nostetaan tapahtumapakasta kortti, jolla kartalla olevat vihollisyksiköt liikkuvat, hyökkäävät tai niitä tulee kartalle lisää. Jos numeroarvo on kuusi tai enemmän, tehdään tämän kortin suorittamisen jälkeen myös jotain skenaarion liittyvää lisähaittaa pelaajille. Jos yli meneviä sarakkeita on useampi, toistetaan tämä kohta useaan kertaan.

Tapahtuman selvittämisen jälkeen hahmon omasta pakasta nostetaan oma käsi täyteen, vaikeustasosta riippuen joko kolmeen tai neljään korttiin. Jokaisen pelin alussa jokaisessa sarakkeessa on valmiina kertakäyttöisiä häirintämerkkejä, jotka nostavat jo heti alussa sarakkeen numeroarvoa. Kun sarake on aktivoitu ensimmäisen kerran, poistetaan merkki, mutta näitä merkkejä saattaa tulla pelin edetessä lisää sarakkeisiin.

Tapahtumakortin ratkaisun jälkeen kyseisessä sarakkeessa olleet kortit palaavat pelaajien poistopakkaan, josta ne saa takaisin vasta kun pelaajan nostopakan kortit loppuvat ja poistopakka sekoitetaan uudeksi nostopakaksi. Pahimmassa tapauksessa tehokas kortti jää jumiin laudalle pitkiksikin ajoiksi, jos pelaajat eivät laukaise kyseistä saraketta.

Tämä yksinkertainen ja kätevä pelimekanismi tapahtumapakan aktivoimiseen pakottaa pelaajia tekemään hankalia ratkaisuja, etenkin vaikeimmissa loppupään tehtävissä – onko nyt tarpeen pelata se tehokas kortti ja tuhota vieressä oleva yksikkö, vaikka numeroarvo menisi yli viiden ja jotain ylimääräistä huonoa tulee tapahtumaan, vaiko yrittää selvitä pelaamalla pienempiarvoisia kortteja, välttäen tapahtumakortin nostoa parhaan mukaan?

Tapahtumapakan päällimmäinen kortti yleensä kertoo minkä tyypin yksiköt aktivoituvat, mutta etenkin jos näitä kortteja nostetaan kaksi, pelaajat eivät tiedä mitä on tulossa ja missä järjestyksessä. 6+ rangaistus on nivottu hyvin yhteen jokaisen eri tehtävän kanssa – yhdessäkin tehtävässä on eräänlainen aikaraja ja mitä useammin osut 6+ kohtaan, sitä todennäköisemmin tulet häviämään tehtävän tai tehtävä vaikeutuu entisestään.

Olin yllättynyt kuinka helppokäyttöisen ja kätevän tavan suunnittelijat olivat keksineet peliin: pelaajien toiminnoilla on oikeasti väliä vihollisten aktivointia ja tapahtumia ajatellen, eivätkä viholliset välttämättä tee mitään pelaajan vuoron lopulla jos pelaaja ei aktivoinut yhtäkään saraketta. Etenkin vaikeimmalla vaikeustasolla kun käsikortteja on aina vain kolme kappaletta ja elinvoimaakin yksi normaalia vähemmän, vaikeutuu päätöksien teko entisestään kun vaihtoehtoja on rajattu määrä. Myös kierrevihon käyttö eri toimintojen muokkaajana toimii todella hyvin. Samalla tällainen toimintojen valinta tekee pelistä todella puzzlemaisen, hyvässä että pahassa. 

Viholliset ovat onneksi helposti ohjattavia: tapahtumakortti kertoo kaiken oleellisen, montako ja minkä tyypin vihollinen hyökkää. Vahinkoa nämä viholliset tekevät vain yhtä kerrallaan, joten äkkikuolemia pelissä ei ole, ellet kokonaan epäonnistu skenaarion tehtävässä. Yleisesti ottaen peliä on todella helppo pelata ja säännöt ovat suurimmaksi osaksi helposti omaksuttavia. Lajityypille ominainen ”line of sight” on korvattu vain etäisyysmittarilla ja muutkin kuormittavat, monimutkaiset sääntöhimmelit loistavat poissaolollaan.

”This is the Way”

Siinä missä peliä on helppo pelata, peliä on todella hankala arvostella, sillä sitä voi lähestyä todella monelta eri kantilta. Star Wars -fanin silmin peli onnistuu temaattisuudessa, sillä hahmot ovat sopivasti erilaisia omine vahvuuksineen. Pelissä on myös ripaus uudelleenpeluuarvoa kirjekuorten vaihtoehtoisten skenaarioiden muodossa ja jo heti pelin alusta voit lähteä kertomaan täysin omaa, uutta tarinaasi: mitä jos Mandon ja IG-88:n sijasta ensimmäiseen tehtävään lähtivätkin Paz Vizsla ja Kreef Garga?

Irtonainen, jaksottainen lähestystapa ei ole kaikkien makuun, mutta toisaalta voit pelata peliä milloin ja kenenkä kanssa vain, eikä tämä peli vaadi raskaimpien kampanjapelien kaltaista sitoutumista. Mikään helppo hölkkä peli ei ainakaan normaalilla vaikeustasolla ja peliä voi myös ehdottomasti pelata väärin. Korostan vielä että pelissä ei juuri ole tarinaa yksittäisiä sarjakuvasivuja lukuunottamatta, vaan peli pyörii yksittäisten tehtävänantojen ja toimintojen valinnan ympärillä ja on vahvasti taistelupainotteinen.

Siinä missä pelattavia hahmoja on huikeat kahdeksan kappaletta, peli sisältää vain neljä eri karttaa. Vaikka kirjekuoret tarjoavatkin uusia tapoja pelata kyseisiä karttoja, jää kierrevihon ohuus harmittamaan, vaikkakin tehtävät ovat suhteellisen monipuolisia ja lajityypille uskollisia. Jossain määrin myös pahviset pahikset ovat paikoin todella yksiulotteisia, vaikka nekin saavat lisää erikoiskykyjä ja sääntöjä pelin loppua kohden. Samalla ne ovat kevyitä hallita eikä sääntökirjaa tarvitse selata, etsien oikeaa termiä kymmenten eri termien joukosta. On kiintoisaa nähdä julkaistaanko peliin joskus lisäosia, ainakin peli olisi helposti muokattavissa vaikka julkaisemalla uuden karttakirjan ja kasan tokeneita sen mukana.

Kokeneen peliharrastajan silmin peli näyttäytyy eräänlaisena ”minun ensimmäisenä luolastoseikkailuna”, enkä tarkoita tällä mitään pahaa, päinvastoin – hyviä, helposti lähestyttäviä luolastoseikkailupelejä ei ole tietääkseni liikaa markkinoilla. Unexpected Gamesin sanoin heidän filosofiansa on julkaista pelejä jotka ovat uusia, hauskoja ja helposti lähestyttäviä – The Mandalorian: Adventures on juuri tätä!

Se ei missään nimessä ole eikä yritä olla uusi Gloomhaven tai Agemonia Tähtien Sota -teemalla, vaan ihan oma kevyempi pelisysteeminsä, jota voi pelata myös perheen nuorimpien kanssa (pelin virallinen ikäsuositus on 12+, mutta BGG:ssa pelaajat ovat arvioineet pelin suositusiäksi 8+). Pelin eri vaikeustasot antavat pelaajille mahdollisuuden muokata kokemusta mieleisekseen, mikä on aina vain positiivista. 

The Mandalorian: Adventures on kompakti paketti, joka onnistuu tavoitteessaan tarjota helposti lähestyttävää Star Wars -aiheista seikkailua ja on oiva valinta uudemmille lautapelien ystäville ja etenkin Star Wars -universumin faneille. 

Faktat The Mandalorian: Adventuresista

Suunnittelija: Corey Konieczka, Josh Beppler

Julkaisija: Unexpected Games (2024)

Mutkikkuus: Ensimmäiset tehtävät ovat kevyitä kokeneen pelaajan silmin ja peliä on helppo pyörittää. Toiminnot ovat todella suoraviivaisia ja sääntökirja on helppolukuinen.

Onnen vaikutus: Korttituuri voi olla pienessä osassa, eikä ikinä tiedä missä järjestyksessä kartalla olevat merkit ovat. Omilla valinnoilla tämä silti voitetaan tai hävitään.

Vuorovaikutus: Peli on yhteistyöpeli ja pääsääntöisesti pelaajat joko häviävät tai voittavat joukkueena.

Teema: Tähtien Sota -teema näkyy pelissä vahvasti, etenkin eri hahmojen kykyjen osalta.

Uudelleenpelattavuus: Vaikka lisäsisältöä tulee salaisista kirjekuorista, en näe että tätä jaksaisi silti loputtomiin pelata, pelin yksinkertaisten mekanismien ja toistuvan peliloopin vuoksi. Erilaisia karttoja on vain neljä, vaikka kuinka niitä muokkaisi muilla tavoin.

Saavutettavuus: Peliä on englanninkielinen ja tekstiä on joissain pelaajien korteissa. Perheen kesken pelatessa kokeneemmat pelaajat voivat helposti neuvoa nuorempiaan, sillä peli on pääsääntöisesti yhteistyöpeli.

Pelaajamäärä: 1–4, parhaimmillaan kahdella. Soolomoodia oli kehuttu BGG:ssa, siinä yhdistetään kaksi eri hahmoa samaan pakkaan ja kortista riippuen tietyt toiminnot voi tehdä vain kyseisellä kortin hahmolla.

Pituus: 30–60 minuuttia.