The Lord of the Rings: Duel for Middle-earth

J. R. R. Tolkienin kirjoittama Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings) elää monen muun fantasia- ja scifi-sarjan tavoin uutta renesanssiaan: on uutta suoratoistosarjaa, konsolipelejä, lautapelejä ja Tampereen Teatterissakin pyörii yli neljän tunnin eeppinen näytelmä! Juuri ilmestynyt The Lord of the Rings: Duel for Middle-earth lautapeli yhdistää teeman suosittuun 7 Wonders Duel -peliin. Herää vain yksi kysymys – miksei tätä tehty jo aikoja sitten?

7 Wonders Duelin tyyliin pelaajat kamppailevat toisiaan vastaan kolmen peräkkäisen luvun ajan, tai kunnes jompikumpi pelaaja on saavuttanut yhden pelin kolmesta eri voittoehdoista: saamalla sormuksen matkan päätökseen (joko viemällä sormuksen Tuomiorotkolle tai Nazgûlin otettua Frodon ja Samin kiinni), keräämällä tukea kuudelta eri Keski-Maan kansalta tai valloittamalla Keski-Maan. Jos mikään näistä ehdoista ei täyty kolmannen luvun loppuun mennessä, pelin voittaa pelaaja, jolla on eniten linnoituksia tai yksiköitä useammalla Keski-Maan alueella.

Alkuperäisestä pelistä poiketen voittopisteitä ei pelistä löydy, vaan toiminta on tiivistetty näihin kolmeen eri köydenvetoon. Sormuksen matka muistuttaa eräällä tapaa alkuperäisen pelin armeijarataa, voitto kansojen tuella on kuin voitto vihreillä tiedekorteilla ja Keski-Maan valloittamisen voittoehto vastaa alkuperäisen pelin Agora-lisäosan senaatin hallintavoittoa. 

Minun ensimmäinen Sormusten Sotani

Pelissä on paljon yhteistä edeltäjäänsä: vuorollaan pelaaja valitsee jonkun pöydällä olevista vapaista korteista tai valitsee jonkun kolmesta jäljellä olevasta maamerkkilaatasta. Maamerkkilaatat ovat kuin alkuperäisen pelin ihmeet. Niillä on omat bonuksensa, joskin yhteistä on se että niillä saa pystytettyä itselleen kyseiselle alueelle linnoituksen, joka helpottaa Keski-Maan valloitusta. Maamerkkilaattoja on seitsemän kappaletta ja rivi täydennetään vasta luvun vaihduttua. Ne ovat myös sitä kalliimpia, mitä enemmän sinulla niitä jo on. 

Tuttuun tapaan jotkin kortit ja maamerkkilaatat maksavat resursseja, mutta tässäkin peliä on suoraviivaistettu – puuttuva resurssi maksaa aina vain yhden kolikon. Sen sijaan että otat kortin, voit myös myydä kortin poistopinoon ja tienata kolikoita. Myös alkuperäisen pelin korttien ketjutus löytyy pelistä: voit pelata myöhemmässä luvussa kortin ilmaiseksi, jos omalta pelialueeltasi löytyy kortti, jossa on vastaava symboli.

Katsotaan vielä lähemmin eri voittoehtoja, aloittaen vihreistä liittoutumiskorteista. Voitat pelin automaattisesti, jos olet kerännyt kuusi erilaista vihreää symbolia. Myös pelin aikana kerätyistä symboleista on hyötyä – kun olet kerännyt kaksi saman kansan symbolia, saat nostaa liittolaismerkkipinosta kaksi päällimmäistä merkkiä ja näyttää ne auki. Valitset toisen ja toinen palaa pinon päälle.

Erilaisia kansoja on kuusi ja jokaisella kansalla on kolme erilaista merkkiä jotka antavat joko pelin ajan voimassa olevia passiivisia bonuksia tai kertaluontoisia bonuksia. Saat myös kerran (ja vain kerran) pelin aikana saman palkinnon kun olet kerännyt kolme eri kansan symbolia, jolloin poimit kustakin kyseisestä pinosta päällimmäisen merkin ja valitset niistä yhden. Kyseiset kansojen vaikutukset ovat todella vahvoja, antaen uusia vuoroja, alennuksia kortteihin, lisää sotajoukkoja tai siirtoja sormuksen matka -radalla.

Vaihtoehtoisesti voit voittaa pelin valloittamalla Keski-Maan. Pelin voittaa välittömästi, jos saa linnoituksen tai vähintään yhden yksikön kaikille seitsemälle alueelle. Yksiköitä saa kartalle keräämällä punaisia armeijakortteja ja linnoituksia puolestaan maamerkkilaatoilla. Vasta kolmannessa luvussa peliin tulee mukaan violetteja kortteja, joilla voi liikuttaa yksiköitä kartalla. Jos vastapuolten yksiköt kohtaavat kartalla, käynnistyy konflikti: kumpikin pelaaja ottaa yhden yksiköistään takaisin ja tätä jatketaan, kunnes alueella on vain yhden pelaajan yksiköitä (tai ei kummankaan).

Yksi Mustalle Ruhtinaalle valtaistuimellaan..

Pelin ehdottomasti temaattisin voittoehto on tietenkin sormuksen matkan päättyminen tavalla tai toisella ja toivon todella etten hehkuta tätä liikaa, mutta nyt on suunnittelussa osuttu niin nappiin kuin olla ja voi, sillä Sormuksen matka -rata on pelin ehdoton kohokohta: lauta on kahdesta osasta koottava liuska, jonka päälle asetetaan läpinäkyvä kehikko.

Kun Saattuen pelaaja saa kerättyä sinisiä sormussymbolikortteja, liikutetaan koko kehikkoa eteenpäin, jolloin Frodo ja Sam lähestyvät tulivuorta. Kun puolestaan Sauronin pelaaja saa sormussymboleita, liikutetaan vain Nazgûlia eteenpäin, jolloin se lähestyy Frodoa ja Samia. Molemmilla pelaajilla on oma ratansa, jossa on tietyin väliajoin bonuksia, mutta hahmojen välinen etäisyys voi vain lyhentyä, eikä koskaan pidentyä.

Näinkin yksinkertainen komponenttiratkaisu on omiaan luomaan tunnelmaa ja teemaa peliin – taustalla oleva panoraama kuvastaa Sormuksen matkaa todella hienosti ja jokainen askel tuntuu isolta saavutukselta. Etenkin pelin lopulla jännitys sen kuin tiivistyy – ehtiikö saattue tulivuorelle vai kiriikö Nazgûl heidät kiinni? Vai loppuuko peli sittenkin jollain muulla tavoin?

Monta tietä voittoon

Olemme pelanneet peliä kahdesti. Voitin ensimmäisen pelin vihreillä korteilla ja puoliso voitti toisen pelin saamalla Sormuksen matkan valmiiksi. Molemmat pelikerrat olivat täynnä käänteitä ja kutkuttavia päätöksiä ja olen aivan varma, että tulevilla pelikerroilla jompikumpi onnistuu lopettamaan pelin valloittamalla Keski-Maan ja varmasti tulemme näkemään myös edustusvoittoja.

Alkuperäisestä pelistä jäin kaipaamaan vain erilaisten kerättävien resurssien merkitystä. Tuntui että harmaita resurssikortteja kerätessä ei ollut hirveästi väliä, minkä kortin keräsin – kun jokainen puuttuva resurssi on korvattavissa kolikolla eivätkä hankitut resurssit vaikuta toisen pelaajan ostohintoihin, jää eri symbolien merkitys yllättävän ohueksi.

Muuta negatiivista sanottavaa en pelistä keksi, sillä Antoine Bauza ja Bruno Cathala ovat onnistuneet tiivistämään Duel-pelisarjan parhaat puolet yksiin kansiin erittäin onnistuneesti. Koska voittopisteet on unohdettu ja tavoitteet ovat selkeät, äkkikuoleman uhka on pelin puolivälin jälkeen odottamassa yllättävänkin nopeasti, jos et ole varovainen. Tuttu valinnanvaikeus on pelissä mukana heti alusta asti, sillä jokaisella päätöksellä on väliä ja jokainen valinta on jostain muusta valinnasta pois. 

Valtasormuksen kutsu on vahva – on hankala kuvitella palaavansa alkuperäisen 7 Wonders Duelin pariin näin onnistuneen uudelleenteemoituksen myötä!

Faktat The Lord of the Rings: Duel for Middle-Earthistä

Suunnittelija: Antoine Bauza, Bruno Cathala

Julkaisija: Repos Production (2024)

Mutkikkuus: Sääntökirja on selkeä ja suoraviivainen, etenkin jo 7 Wonders Duelia pelanneet ovat kuin kotonaan. Peli on astetta helpompi oppia kuin alkuperäinen Duel.

Onnen vaikutus: Ikinä ei voi tietää mitä uuden vapaan kortin takaa löytyy, ja toisinaan voitto voi olla kiinni siitä nouseeko merkkipinosta ne oikeat merkit vai ei. Mutta kyllä tämän taitava pelaaja useammin voittaa, sillä reittejä voittoon on monia ja tarkka pelaaja osaa olla antamatta toiselle tuurivoittoja.

Vuorovaikutus: Peli on kaksinpeli, jossa on useita, äkkinäisiä voittoehtoja. Jokainen valitsemasi kortti on vastustajalta pois.

Teema: Taru Sormusten herrasta -teema toimii todella hyvin, on kuin peli olisi tehty tälle teemalle.

Uudelleenpelattavuus: Kahden tasaväkisen pelaajan kesken tässä riittää varmasti pelattavaa. Jokaisen luvun alussa kolme korttia päätyy suoraan poistopakkaan, joten täysin varmaa tietoa pelissä ei ikinä ole.

Saavutettavuus: Peli sisältää värisokeille tarkoitettuja apumerkkejä. Korteissa ei ole tekstiä ja kaikki symbolit ja selitykset on hyvin kerrottu erillisellä viholla.

Pelaajamäärä: 2

Pituus: 30–45 minuuttia.