The Crew: The Quest for Planet Nine

Yhteistyötikkipeli kuulostaa jo lähtökohtaisesti kummalliselta ajatukselta. Mitä järkeä sellaisessa on? Lisätään sekoitukseen vielä se, että kyse on skenaariopohjaisesta kampanjapelistä, ja ollaan todellakin kummallisten asioiden äärellä.

Hienointa kuitenkin on, että The Crew todellakin toimii. Thomas Singin luomus herätti paljon myönteistä pöhinää Essenin pelimessuilla 2019 ja alkuvuodesta 2020 se saatiin myös englanniksi Suomen pelikauppoihin.

Peli voitti vuoden 2020 Kennerspiel des Jahres -palkinnon.

Matka tuntemattomalle planeetalle

Juonena on astronauttien matka halki avaruuden mystiselle yhdeksännelle planeetalle. 50 tehtävän aikana ensin harjoitellaan ja lopulta päästään monien vaarojen kautta perille. Jokainen tehtävä on aina edellistä vaikeampi.

Käytännössä kukin tehtävä on yksi tikkipelijako, jossa pelaajien tulee suorittaa tietyt tavoitteet. Jos ne onnistuvat, tehtävä on suoritettu onnistuneesti, muuten tehtävä kirjataan epäonnistuneeksi. Tarina etenee, kun skenaarioita pelaa järjestyksessä, mutta sinänsä kampanjalla ei ole mitään merkitystä ja skenaarioita voi pelata missä järjestyksessä tahansa.

Pakassa on neljä maata, joissa on kortit 1–10, ja neljä valttikorttia 1–4 omana maanaan. Näillä pelataan aivan tavallista tikkiä: on maantuntopakko ja jos ei voi pelata maata, saa pelata valttia. Tikin voittaja aloittaa seuraavan tikin ja niin edelleen – ei mitään uutta tässä.

Skenaarion alussa määritellään tavoitteet. Se tapahtuu tavallisesti pakalla pienempiä kortteja, joka vastaa pelissä käytettävää pakkaa. Tavallinen tehtävänasettelu on jakaa tietty määrä tavoitekortteja pöytään ja siitä sitten pelaajat ottavat kukin vuorollaan yhden, kunnes kaikki on jaettu. Otettu tavoitekortti on lupaus voittaa tämä nimenomainen kortti tikissä.

Pelkästään tavoitekorttien määrää kasvattamalla ei vielä saa kovin kiinnostavaa peliä. Lisähaasteita on tarjolla esimerkiksi siten, että osalle tavoitteista määritellään tietty järjestys, jossa ne on pelattava. Osa skenaarioista taas määrittelee erilaisia tavoitteita, esimerkiksi sen, että tikkejä on voitettava ykkösillä, tai että joku pelaajista ei saa voittaa lainkaan tikkejä.

Tikkitaitojen peruskurssi

Aluksi pelaaminen on helppoa ja kokeneille tikinlyöjille ensimmäiset skenaariot ovat vaivattomia suorittaa. Jaon voi onneksi lopettaa kesken heti kun tavoitteet on tehty, joten eipä niiden parissa toisaalta kauaa vanhene.

Jos pelaajat ovat kokemattomia tikinpelaajia tai jopa aivan vasta-alkajia, alkupään skenaarioissakin riittää haastetta, kunnes oivaltaa, miten tikkipelien lainalaisuudet toimivat ja miten peliä saa ohjattua oikeaan suuntaan. Tämä kaikki tekee The Crew’stä oivallisen tikinpeluun peruskurssin: nämä skenaariot kun pelaa läpi, niin taidot tikkipelien parissa kehittyvät varmasti.

Vaikeustaso nousee matkan varrella, tosin ei mitenkään aivan suoraviivaisesti tai yksiselitteisesti: iso osa tehtävistä on pitkään kertavedolla läpäistäviä, mutta joihinkin jää herkästi jumittamaan pidemmäksikin aikaa.

Peli tarjoaa sentään vähän apukeinoja. Puhua tai näyttää korttejaan ei tietenkään saa, mutta jokaisella pelaajalla on mahdollisuus yhteen viestinvälitykseen jakoa kohden. Sallittu tapa viestiä on näyttää kädestä yksi kortti ja ilmoittaa, että se on joko käden korkein, matalin tai ainoa kortti tätä maata. Jotkut skenaariot voivat sitten rajoittaa tätäkin viestintää.

Parasta neljällä

Laatikon kyljessä pelaajamääräksi on kirjattu 3–5, mutta mukana on myös kaksinpelisäännöt. Paras pelaajamäärä on neljä, sille peli on suunniteltu. Viisinpeli on vähän vaikeampi, kun kortit jakautuvat useammalle pelaajalle, kolminpeli taas ehkä vähän helpompi (tuoreimmissa sääntökirjoissa suositellaan jättämään kolminpelissä vihreät kortit ja 1-valtti pois pelin tiivistämiseksi).

Kaksinpelissä pöytään jaetaan seitsemän korttia kuvapuoli alaspäin ja niiden päälle seitsemän avointa korttia Jarvis-robotin kädeksi. Kun avoin kortti pelataan, alla oleva kortti paljastuu. Jarvis saa omat tavoitteensa ja jaon johtaja pelaa Jarvisin puolesta. Tämä on oikeastaan aika hauska tapa pelata. Avoimet kortit helpottavat elämää jonkin verran, mutta toisinaan korttien hautautuminen avokorttien alle tekee tehtävästä jopa mahdottoman.

The Crew on muutenkin vähän riippuvainen tuurista. Skenaarioiden vaikeustaso vaihtelee villisti korttien jakaumasta riippuen. Se on tietysti täysin tavallista tikkipeleissä ja jos joskus jako on erityisen vaikea, niin toisella kertaa se on sitten helpompi. Kun yhden jaon pelaa muutamassa minuutissa, satunnaisvaihtelu ei juuri harmita.

Loistava yhteistyöpeli

The Crew kiinnitti huomioni, kun raportteja Essenistä alkoi ilmestyä. En halua sitoutua kampanjoihin enkä välitä yhteistyöpeleistä, mutta tämä oli selvästi jotain erilaista. Eipä tarvinnut pettyä: The Crew on vuoden 2019 kirkkaimpia uutuuksia ja erinomaisen kiehtova peli.

Tikkipelissä on yllättävän vähän merkitystä sillä, pelaako kukin omaan pussiinsa vai ovatko tavoitteet yhteisiä. Kun tavoitteena on voittaa tietyt tikit, pelkkä määrä ei enää ratkaise, vaan pelaamisesta tulee tarkkuustyötä. Paikoin The Crew tuntuu puzzlelta, jota ratkotaan yhdessä rajallisen viestinnän rajoituksin.

Harmittaa vain, että peliporukkamme aloittamaa kampanjaa ehdittiin pelata vain yhden session verran ennen kuin Covid-19 tuli ja sotki kuviot. Onneksi kaksinpeli osoittautui kotikäytössä aivan toimivaksi ratkaisuksi.

50 pelikerran jälkeen -otsikkoa ei tähän nyt erikseen tarvitse merkitä, mutta sen verran pelikertoja kertyi jo ennen arvostelun kirjoittamista. Koska yksi peli on vain yksi jako, pelikertoja The Crew’lle kertyy nimittäin nopeasti paljon…

Fiilikset läpipeluun jälkeen

Reilu vuosi siihen meni ja 15 pelikertaa, mutta nyt on The Crew’n kampanja pelattu onnistuneesti läpi. Pelasimme kaksinpelinä, alkuun ohjekirjan mukaan ja jossain vaiheessa vaihdoimme kolmivärisellä pakalla pelaamiseen.

Yhteensä yrityksiä vaadittiin 112. Valtaosa tehtävistä meni yhdellä yrityksellä ja etenkin alkupäässä oli helppoa: ensimmäiset 39 tehtävää vaativat vain 58 yritystä. Vaikein tehtävä meille oli numero 40, joka vaati 13 yritystä ennen onnistunutta suoritusta. Pari tehtävää vaati kahdeksan yritystä, pari vaati viisi yritystä, muista selvittiin helpommalla.

Hauskaa oli, muutenhan ei oltaisi loppuun asti jatkettu. Pelitahti hiipui kyllä, noin puolet eristä pelattiin ensimmäisen kuukauden sisällä. Lopulta pelaamiseen jäi pahimmillaan melkein neljän kuukauden tauko. Saa nyt nähdä, jatkammeko kakkososan pariin; voi olla, että ei. Tämä paketti joutanee kiertoon, veikkaan että sopivia tilaisuuksia pelaamiseen on luvassa harvakseltaan.

The Crew: Mission Deep Sea

— Hannu Sinisalo (14.7.2022)

Vuonna 2021 pelille julkaistiin sisarpeli The Crew: Mission Deep Sea, jonka taustatarina ja teema sijoittuvat nimensä mukaisesti sukellus­tehtäviin meren pohjalla. Mutta kuten The Quest for Planet Ninen avaruusteema, myös tämä vetinen miljöö kampanjatarinatekstei­neen on puhtaasti päälle liimattu, eikä siihen tule pelatessa kiinni­tettyä mitään huomiota. Pelin kortit ovat kyllä kieltämättä nättejä.

Mission Deep Seassa ei siis kyse ole lisäosasta, vaan kokonaan omilla jaloillaan seisovasta erillisestä pelistä, jota voi pelata, vaikkei omis­taisi tai olisi koskaan pelannut The Quest for Planet Ninea. Pelit toki perustuvat vahvasti samaan pelimekaniikkaan.

Mission Deep Seassa perusasiat ovat varsin samat kuin The Quest for Planet Ninessa: yhteistyötikkiä rajoitetulla kommunikaatiolla, neljä yhdeksän kortin väriä ja neljä valttikorttia, pelaajamäärä 3–5, eri­koissäännöillä pelattavissa myös kaksin. Mutta jos alkuperäinen peli oli periaatteessa suunniteltu nelipeliksi, skaalautuu Mission Deep Sea paremmin myös kolmin- ja viisinpeliin.

Tehtäviä Mission Deep Seassa on vähemmän, ”vain” 32, mutta kyllä niissä tekemistä riittää. Tavoitteiden valintamekanismi on se, mikä selkeimmin erottaa nämä kaksi peliä toisistaan. Kun The Quest for Planet Ninessa sitoudutaan voittamaan tiettyjä kortteja mahdollisesti joillakin lisävaatimuksilla, on Mission Deep Seassa erillinen tavoite­pakka, josta poimitaan tehtävälokissa asetetun vaikeusasteen mukainen määrä tavoitekortteja jaettavaksi pelaajille.

Tavoitekorttien taustapuolelle on kirjattu niiden vaikeuspistemää­rä eri pelaajamäärillä. Pakasta nostetaan kortteja, kunnes täsmäl­leen oikea vaikeuspistesumma saavutetaan (tarvittaessa kortteja ohitetaan), ja tämän jälkeen pelaajat ottavat vuorotellen näitä ta­voitteita itselleen.

Monipuoliset tavoitteet

Tavoitteita on yhteensä 96 erilaista, ja ne ovat hyvin monipuolisia. Tavoite voi olla esimerkiksi ”Voitan kolme tikkiä peräkkäin” tai ”En voita yhtään vitosta” tai ”Voitan yhtä monta sinistä ja pinkkiä korttia”. Tavoitekorttien vaikeuspistemäärissä eri pelaajamäärillä on oleellisia eroja. Esimerkiksi tavoitteelle ”Voitan pinkin kolmosen” on annettu kaikilla pelaajamäärillä vaikeuspistemäärä 1, mutta tavoite ”Voitan kaikki neljä yhdeksikköä” on viisinpelissä peräti kuuden vaikeuspisteen arvoinen, mutta kolminpelissä vain neljän. 

Kuten The Quest for Planet Nine, myös Mission Deep Sea alkaa hyvin helpoista tehtävistä, joiden ei kuvittelisi tuottavan ongelmia juuri kenellekään, mutta kampanjan edetessä mukaan tulee uusia lisära­joitteita, ja pelkästään vaadittavasta vaikeuspistemäärästä johtuen yhdessä jaossa suoritettavien tavoitteiden määrä voi nousta melko korkeaksi.

Onnella on vaikutusta niin tavoitteiden määrä kuin laadunkin suh­teen. Joskus tavoitteet sopivat hyvin yhteen, joskus puolestaan ne muodostavat todella pirullisia kokonaisuuksia – olematta silti suo­ranaisessa ristiriidassa keskenään. Toki on mahdollista myös se, että yksittäinen jako joudutaan uusimaan, koska jaetuilla korteilla ja ta­voitteilla tehtävää ei ole sääntöjen rajoissa mahdollista suorittaa.

Kumpi on parempi?

On makuasia, kumpaa peliversiota pitää parempana, mutta tikki­pelien ystävälle – tai tikkipelejä treenavalle – kumpi tahansa on var­ma valinta. Koska yksittäinen jako on niin nopea, on The Crew ollut helppo pöydättävä peliporukassamme jo pitkään, fillerinä illan aluksi tai lopuksi, vaihtelevin pelaajamäärin. Se säilyttää kiinnosta­vuutensa pelikerrasta toiseen, eikä sen pelaaminen tunnu toistavan itseään, paitsi toki siinä mielessä, että pelataan sangen yksinkertai­sesti tikkiä. Vaihtelevat tehtävät muodostavat alati erilaisen haas­teen, jota on kiehtovaa lähteä pelikavereiden kanssa ratkomaan.

Onkin helppo sanoa, että jos olet kokeillut toista peleistä, tykkäät myös toisesta, mutta ehkä molempia ei samaan pelihyllyyn välttä­mättä tarvita. Uudelleenpelattavuutta, yllätyksellisyyttä ja haasteel­lisuutta löytyy nimittäin kummastakin paketista aivan riittämiin.

Mission Deep Sea on näistä kahdesta hivenen kieliriippuvaisempi: tavoitekortit pitää ainakin jonkun pelaajista osata tulkata jaon aluksi. Kovin monimutkaisesta ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse, eikä pelin vieraskielisyys ongelmaksi muodostu, jos joku on joka tapauksessa osannut tulkita pelin säännöt.

Faktat The Crew: The Quest for Planet Ninestä

Suunnittelija: Thomas Sing

Julkaisija: Kosmos (2019)

Mutkikkuus: Jos osaa pelata tikkipelejä, The Crew on helppo oppia ja todella helppo opettaa. Jos on täysin tikkipelinoviisi, opettelemista on vähän enemmän, mutta alkuskenaariot ovat onneksi yksinkertaisia.

Onnen vaikutus: Toisinaan korttien jakauma tekee tehtävän suorittamisesta vaikeaa ja varsinkin tavoitekorttien kohdalla sattumalla on paljon merkitystä. Itse pelin aikana kyse on kuitenkin vain siitä, miten pelaajat toisiaan ja pelin etenemistä lukevat.

Vuorovaikutus: Menestyminen vaatii keskittynyttä pelaamista, toisten pelin lukemista ja tarkkaa pelisilmää.

Teema: Korttien kuvitus on hauskaa ja skenaarioille on kirjoitettu tarinaa, mutta käytännössä tarinalla ei ole pelaamisen kannalta mitään merkitystä.

Uudelleenpelattavuus: Kaikkien skenaarioiden pelaaminen vaatii aika lailla pelaamista ja senkin jälkeen peliä on helppoa ja kiinnostavaa pelata uudestaan samalla tai eri porukalla.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole olennaista tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5, toimii hyvin kaikilla pelaajamäärillä.

Pituus: 5–10 minuuttia jakoa kohden.