The Castles of Burgundy

Alea on pitkän linjan lautapelijulkaisija, joka on julkaissut niin klassikkopelejä kuin ailahtelevampiakin tuotoksia. Nyt suunta on ollut jälleen nousujohteinen, josta voidaan lähinnä kiittää suunnittelija Stefan Feldiä, jonka käsialaa ovat viimeisimmät neljä ”Alean ison laatikon peliä”.

Näistä neljästä viimeisin on The Castles of Burgundy, jossa pelaajat pääsevät rakentamaan omia valtakuntiaan Burgundyn maille. Teema on europelien tapaan pinnallinen, sillä pääosaan nousevat taustalla rullaavat, hyvin öljytyt mekaniikat.

Pelin idea

Pelaajat saavat voittopisteitä keräämällä päälaudalta laattoja ja laajentamalla niillä omaa valtakuntaansa. Toinen tapa on kerätä tuotteita ja myydä niitä eteenpäin. Yleensä molempia tarvitaan, vaikka kauppoja tehdään lähinnä niistä saatavien kolikoiden vuoksi.

Laattojen laittamisessa on tietyt rajoitteet. Laatan saa laittaa vaan sen väriä vastaavalle alueelle ja laatan on kosketettava jotakin aikaisempaa laattaa. Helpoimman laudan keskellä on pelin alussa yksi linnalaatta, joten kuningaskunta laajenee hiljalleen ulospäin.

Lisärajoitteita asettavat kaksi noppaa, jotka ohjaavat pelaajan toimintoja. Niiden silmäluvut kertovat, mistä kohdasta laatan voi ottaa, mihin sen voi laittaa tai mitä tuotteita voi myydä. Täysin noppien varassa pelaaja ei ole, vaan tulosta voi manipuloida tietyillä laatoilla mieleisekseen. Hyvä pelaaja osaa myös katsoa tulevaisuuteen ja käyttää epäoptimaaliset heitot hyödyksi.

Kun yksi alue valmistuu, se antaa pisteitä riippuen rakentamisen nopeudesta ja alueen koosta. Valmista tulisi kuitenkin saada, sillä keskeneräisiä alueita ei pisteytetä. Kaikkia alueita ei pelissä ehdi täyttämään, joten jos mielii voittaa, on tiettyä valikointia harrastettava.

Vaihtelevat laatat

Burgundyn vahvuus piilee monenlaisissa laatoissa. Kun laatta laitetaan alueelle, se antaa pelaajalle jotain välittömästi tai pelin lopussa. Linna- ja kaivoslaatat ovat helppoja: toiset antavat heti ylimääräisen vuoron, toiset tuottavat kolikoita. Eläinlaatat antavat pisteitä, mutta myös lisäpisteitä tietyn eläinlajin keräämisestä, laivat puolestaan määrittävät vuorojärjestyksen ja antavat pelaajalle tuotteita myytäväksi.

Kaupunki- ja erikoislaatat ovat mutkikkaampia. Ne antavat pelaajalle erikoisominaisuuksia, lisävapauksia laattojen kanssa puljaamiseen tai voittopisteitä. Kaupunki- ja erikoislaatat ovatkin niitä, joiden kautta omia strategioita rakennetaan tai hienosäädetään.

Laattojen ja niille sopivien alueiden kanssa pähkäily on mielenkiintoista puuhaa. Kaikkia laattoja olisi tarpeen kerätä, mutta joihinkin väreihin on pakko keskittyä. Rahaakin pitäisi saada, sillä osa laudan laatoista on vain ostettavissa. Toisaalta on palkitsevaa, kun saa kerättyä laatat, jotka komboutuvat hyvin keskenään ja pääsee täyttämään aluettaan vauhdilla.

Pastellisävyjen paluu

Komponentit ovat Alean muiden pelien tapaan kovin vaatimattomia. Pahviosat ovat tutun ohuita ja pelaajien pelilaudat hieman tavallista paperia paksumpaa. Visuaalisesti peli on tyydyttävä, mutta laattojen pastellivärit sekä niiden minimaalinen kuvitus tekevät yleiskuvan hahmottamisesta välillä turhan hankalaa.

Burgundy toimii yllättäen todella hyvin kaksin- ja kolminpelinä. Jopa huomattavasti paremmin kuin neljällä, jolloin peli venyy turhan pitkäksi, ainakin ensimmäisillä kerroilla. Konkareiden kanssa nelinpeli ei ole mahdoton ajatus, mutta parempia nelinpelejä on tämä genre pullollaan.

Melko perinteinen europeli

The Castles of Burgundy täyttää monet europelin tyypilliset piirteet. Olematon teema, epäsuora vuorovaikutus ja pastellisävyt ovat kaikki läsnä. Onneksi lisäväriä peliin tuovat oman alueen laajentamiseen liittyvä spatiaalinen puoli sekä nopat. Nopat tuovat mukaan lähinnä hallittua tuuria, mutta antavat silti kaivattua lisäjännitystä.

Mitään kovin uutta tai mullistavaa The Castles of Burgundy ei tarjoa. Se vain on jouhevasti toimiva paketti, jossa monet mekaniikat on sekoitettu onnistuneesti yhteen. Jos hylly pursuaa vastaavia voittopisteoptimointeja, peli ei välttämättä sytytä. Mutta niille, jotka etsivät pienillä pelaajamäärillä toimivaa europeliä, Burgundy on loistava ostos – pituus on napakka ja säännöt yllättävän yksinkertaiset, kunhan laattojen symboliikan kanssa tulee sinuiksi.

Jatko-osat

Mikko: Vuonna 2016 ilmestyi The Castles of Burgundy: The Card Game ja seuraavana vuonna The Castles of Burgundy: The Dice Game.

Korttipeli on Stefan Feldin käsialaa ja monet kehuvat sitä alkuperäistä lautapeliä nopeammaksi ja paremmaksi. Mikään pieni peli se ei ole, vaan vaatii pöytätilaa enemmän kuin lautapeli.

Noppapeli on Feldin ja Christoph Toussantin luomus ja trendikästä kupongintäyttelyä. Tämä pikainen 15–30 minuutin filleripeli sisältää erään tiivistyksen mukaisesti noin neljäsosan alkuperäisestä pelistä – riittääkö se, on sitten toinen kysymys.

Vuonna 2020 ilmestyy The Castles of Tuscany, joka on jollain tavalla sukua Burgundylle, mutta vielä ei tiedetä miten.

Faktat The Castles of Burgundysta

Suunnittelija: Stefan Feld

Julkaisija: Alea (2011)

Mutkikkuus: Peli itsessään ei ole vaativa, mutta laattojen symbolien sisäistäminen vie pari erää.

Onnen vaikutus: Vähäistä. 2–3 pelaajalla joidenkin laattojen ilmaantuminen on tuurista kiinni, mutta itse noppia voi manipuloida helposti.

Vuorovaikutus: Laattoja voi viedä toisen nenän alta, mutta toisten peliin vaikutetaan rajallisesti.

Teema: Kaupankäynti ja oman provinssin rakentelu tuntuu jopa moniin muihin europeleihin verrattuna abstraktilta. Kuvitus on kyllä ”ihan ok”-tasoa.

Uudelleenpelattavuus: Mukana tulee 9 erilaista pelialustaa, jotka muokkaavat pelaamista. Kun mukaan yhdistetään lukuisat laattayhdistelmät, pelissä riittää pengottavaa pitkäksi aikaa.

Kieliriippuvuus: Peli on kauttaaltaan kieliriippumaton.

Pelaajamäärä: 2–4.

Pituus: Pelaajamäärä vaikuttaa paljon pituuteen. Kaksinpelin saa pelattua alle tuntiin, jokainen lisäpelaaja venyttää peliaikaa noin puoli tuntia.

Artikkelin kansikuva: Cássio F. Lemos / BGG. CC BY-NC 3.0.