The Build Up

Vuoden partypeli 2018 on The Build Up. Kyseenalaistaisin hivenen kategoriavalintaa, mutta kun peli kerran sarjansa voitti, niin ei kai parane valittaa. Tässä näppäryyspelissä pinotaan tornia kerroslaatoista ja pilareista. Tuloksena on totuttuun tapaan melkoinen huojuva torni, joka lopulta kaataa ja suistaa yhden pelaajista tappioon.

Omaperäistä Pelikon omaa tuotantoa olevassa The Build Upissa on tapa, jolla pelaajat voivat komentaa muita pelaajia rakennuspuuhiin. Se on toisaalta omaperäinen ja kiinnostava, toisaalta myös – vähän pelaajista riippuen – mahdollisesti hyvinkin ongelmallinen. Noin lyhyesti sanottuna tämä peli antaa pelaajille poikkeuksellisen vapaat kädet muiden kiusaamiseen.

Noppa käskee

Jokainen pelaajista saa eteensä pari erilaista kerroslaattaa. Laattojen koko vaihtelee ja lisäksi niissä on erivärisiä paikkoja pilareille. Vuorossa oleva pelaaja heittää kolmea noppaa ja saa tuloksena jonkun väriyhdistelmän. Jokaisella nopalla voi sitten komentaa jotain pelaajaa lisäämään pilarin rakennuslaatalle nopan osoittamaan paikkaan. Nopat voi pitää itsekin, pelaajan voi ohjata rakentamaan myös neutraalia laattaa ja lisäksi nopat voi myös olla käyttämättä.

Jos joku pelaajista asettaa kerroslaatalle viimeisen pilarin, pelaajan on lisättävä kerroslaatta torniin. Jos torni kaatuu, pelin voittaa se, joka käskytti pilarin rakentamisen. Pelin voi myös hävitä kaatamalla tornin vahingossa jollain tapaa.

Tilaa kiusanteolle

Käskytysmekanismi antaa tilaa kiusanteolle: jos pelaajat jakavat kaikki nopat samalle pelaajalle, tornin kaataja on varma. Se on tylsää, mutta toki myös huonoa pelaamista. Jos pelaajat keskittyvät voittamiseen kiusaamisen sijasta, ongelmia tulee vähemmän. Silloinkin toki järkevä siirto on pistää aina epävarmin rakentaja hommiin.

Rakentamiseen voi lisätä myös erikoismääräyksiä, jolloin laattaa rakentaessaan pitää noudattaa tiettyjä ohjeita: laatta pitää rakentaa tietyllä kädellä, seisten tai yhdellä jalalla seisten. Nämä ovat vaivaton lisämauste, jolla ei toisaalta ole suurta merkitystä pelissä.

Pelin ulkoasusta pitää sanoa sen verran, että muuten peli on ihan siivoa työtä, mutta pylväiden paikkoja merkkaavat kuviot ovat merkitty ainoastaan väreillä. Miten mahtaa värisokeiden kanssa olla, mutta ihan tavallisellakin värinäöllä punainen ja oranssi menevät hämärämmässä sekaisin. Aika perusjuttuhan olisi merkitä tällainen informaatio värin lisäksi symboleilla, tässä se olisi ollut todella helppoakin. Kannattaa siis pelata hyvässä valossa.

Jos pelaajat kuitenkin jakavat siirtoja reilusti ja kestävät sen, että pelin ydinmekaniikka on vähän negatiivinen, The Build Up toimii kyllä mukavasti ja on ihan miellyttävää vaihtelua muille torninrakentelupeleille. Olen silti hieman yllättynyt, että juuri tämä peli voitti Vuoden partypelin palkinnon.

Faktat The Build Upista

Suunnittelijat: Kim Vandenbroucke

Julkaisija: Peliko (2018)

Mutkikkuus: Säännöt ovat erittäin yksinkertaiset, peliin pääsee nopeasti sisään, vaikka kukaan ei olisi perehtynyt sääntöihin etukäteen.

Onnen vaikutus: Nopanheitot tuovat oman satunnaiselementtinsä peliin, mutta kun pelaaja saa päättää, kenelle nopat annetaan vai annetaanko ollenkaan, tällä ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Eniten ratkaisee rakentelutaito ja vielä enemmän se, kenelle pelaajat päättävät vuoroja antaa.

Vuorovaikutus: Pelissä on mahdollisuuksia suoranaiseen kiusantekoon, jos pelaajat kohdistavat nopat vain yhdelle pelaajalle. Muutenkin pelin vuorovaikutus on negatiivista: pyrit valitsemaan pelaajia, joiden toivot epäonnistuvan. Pelaajien on syytä hyväksyä tämä lähtökohta.

Teema: Torni kyllä kohoaa, joten teema on sikäli ojennuksessa.

Uudelleenpelattavuus: Yksi erä ei kauaa kestä, joten jos pelaajien hermot vain kestävät, niin uusintaerä on houkutteleva juttu. Onko tästä Villa Paletin tai Jengan tasoiseksi kestoklassikoksi on sitten toinen kysymys, johon veikkaan vastauksen olevan ”ei”.

Kieliriippuvuus: Pelin osissa ei ole lainkaan tekstiä ja säännöt löytyvät monella kielellä.

Pelaajamäärä: 2–5.

Kesto: 15 minuuttia.