Terraforming Mars

Vuoden 2017 Essenin messujen kuumimpia uutuuksia oli ehdottomasti ruotsalaisen Jacob Fryxeliuksen Terraforming Mars, vankasti sekä todelliseen tieteeseen että Kim Stanley Robinsonin romaaneihin nojaava peli Marsin maankaltaistamisesta. Peli nousi nopeasti BoardGameGeekin parhaiden pelien listan kärkisijoille.

Peli sai alkuun lisäpotkua myös heikosta saatavuudesta: yhdistelmä kuumasta pelistä ja vaikeasta saatavuudesta on aina omiaan luomaan pelille mystistä vetovoimaa. Oliko sille vetovoimalle katetta? Lyhyt vastaus on luonnollisesti sekä kyllä että ei: Terraforming Mars on kyllä hyvä peli, mutta ei kaikille. Peli voitti Deutscher Spiele Preisin vuonna 2017 ja Lautapelioppaan vuosiäänestyksen vuonna 2018.

Lautapelit.fi julkaisi pelin suomeksi vuonna 2019 ja suomennos voitti Vuoden strategiapeli -palkinnon samana vuonna.

Kolme parametriä

Pelaajat edustavat suuryrityksiä, jotka maankaltaistavat Marsia ja keräävät siinä sivussa itselleen mainetta ja kunniaa. Maankaltaistumista mitataan kolmella asteikolla: lämpötilaa nostetaan, happipitoisuutta lisätään ja planeetan pinnalle muodostetaan meriä. Kun jokainen parametri on saavuttanut vaaditun tason, peli loppuu, ja eniten pisteitä kerännyt yritys vie voiton.

Pisteitä kertyy pääasiassa neljällä eri tavalla: jokainen maankaltaistamisen askel tuottaa yhden voittopisteen, pelin aikana pelatuissa korteissa voi olla voittopisteitä, pelin aikana ensimmäisenä tiettyjä virstanpylväitä saavuttanut saa pisteitä ja mikäli pelaajat rahoittavat palkintoja, niistä saa pisteitä pelin lopussa.

Terraforming Mars on vahvasti korttipeli. Säännöt ovat itsessään hyvin yksinkertaiset. Kierroksen eli sukupolven alussa jokainen pelaaja saa neljä korttia, joista voi ostaa käteensä haluamansa kortit ja loput heitetään pois. Sen jälkeen pelataan vuoroja, joiden aikana saa pelata yhden tai kaksi toimintoa (pelata kortteja, käyttää aikaisemmin pelattuja kortteja tai tehdä aina käytössä olevia standarditoimia). Kun passaa, on ulkona loppusukupolven. Kun kaikki ovat passanneet, pelaajat saavat tuotantoa ja on seuraavan sukupolven aika. Prosessi on helppo ja nopeasti selitetty.

Yli 200 korttia

Peli on korteissa, jotka kuvaavat erilaisia tieteen ja tekniikan saavutuksia, joilla voi asioita edistää. Kortit jakautuvat kolmeen ryhmään: punaisiin kertakäyttötapahtumiin, vihreisiin pysyviin kortteihin ja sinisiin kortteihin, jotka antavat joka sukupolvi käytettäviä toimintoja ja reaktioita.

Korttien pelaaminen maksaa rahaa. Teollisuuskortteja on mahdollista rahoittaa myös teräsvarannoista ja avaruuskortteja titaanivarannoista. Korteissa voi myös olla reunaehtoja pelaamiselle: tavallisia ovat maankaltaistamisen parametreihin liittyvät rajoitukset, esimerkiksi monet kasvit ja eläimet edellyttävät tietyn lämpötilan tai tietyn happipitoisuuden, ennen kuin ne voi pelata. Osa edellyttää muiden korttien pelaamista, joku kortti voi vaatia vaikkapa kolmen energia-aiheisen kortin pelaamista ennen sitä.

Siniset kortit sisältävät joko jonkun toiminnon, jonka voi tehdä kerran sukupolvessa, tai sitten jonkun reaktion, joka reagoi tiettyihin tapahtumiin. Rautasulatto muuttaa energiaa teräkseksi ja lisää ilmakehän happipitoisuutta. Tämän toiminnon saa halutessaan tehdä kerran sukupolvessa. Tutkimuskeskuskortilla taas saa lisätä kaupungin laudalle ja sen lisäksi saa yhden rahan alennusta kaikista myöhemmin pelatuista korteista.

Vihreät kortit jäävät pöytään, mutta niiden toiminto tapahtuu heti pelattaessa. Nämä kortit vaikuttavat usein tuotantoon, esimerkiksi ”Pilvien synnyttäminen” tuottaa kaksi  pykälää kasvintuotantoa, heikentää rahantuotantoa yhdellä ja poistaa keneltä tahansa yhden lämmöntuotannon. Tämän jälkeen kortilla ei ole muuta vaikutusta, mutta monissa vihreissä korteissa on myös loppupisteytyksessä laskettavia pisteitä tai ikoneita, jotka vaikuttavat muihin kortteihin.

Punaiset kortit ovat kertaluontoisia tapahtumia. Moni näistä liittyy erilaisten taivaankappaleiden tömäyttämiseen Marsin pintaan. Asteroidi esimerkiksi kasvattaa osuessaan lämpötilaa pykälällä, tuottaa pari titaania ja tuhoaa muutaman kasvin joltain pelaajalta.

Tuuria ja kiusantekoa

Avainasemassa tässä on luonnollisesti korttien yhdisteleminen siten, että ne sopivat hyvin yhteen ja ruokkivat toinen toisiaan. Runsas määrä samoja ikoneita on usein hyvä, jos onnistuu saamaan käsiinsä kortin, joka näistä ikoneista hyötyy. Yhdistelmiä voi hakea myös oman yrityksen kanssa: pelata voi joko identtisillä perusfirmoilla tai sitten erikoistuneilla yrityksillä, joilla on kaikilla joku erikoisominaisuus hyödynnettäväksi.

On tietysti kovin paljon tuurista kiinni, osuuko haluttu kortti käteen. Pakka on iso ja todennäköisyys saada joku tietty kortti itselleen on aika pieni, etenkin kun ylimääräistä kortinnostoa ei ole kovin paljon tarjolla. Terraforming Mars ei olekaan peli, jossa voi tehdä tiukkoja etukäteissuunnitelmia. Strategia pitää olla, pelkkää taktista reagointia peli ei myöskään ole, mutta suunnitelmaa on muokattava joka kierros saatujen korttien perusteella.

Kuten yllä jo sivuttiin, pelissä on mukana myös jonkin verran kiusantekoa. Osa korteista mahdollistaa toisten resurssien tai tuotannon tuhoamisen. Yksittäisten korttien vaikutukset eivät ole kovin vakavia, mutta pahimmat kiusat harmittavat kyllä. Muuta negatiivista vuorovaikutusta pelissä ei sitten olekaan. Laudalla on toki kilpailua parhaista paikoista ja virstanpylväitä saa vain kolme ja menevät nopeimmille. Peli on monin tavoin pasianssiosastoa, joten sikäli nämä jotkut kiusantekokortit hieman pistävät silmään joukosta.

On oivallinen juttu, että pelaajat joutuvat ostamaan uudet korttinsa joka vuoro. Jokainen kortti maksaa kolme megakrediittiä, joka on sillä lailla sopiva summa, että yksittäisten korttien ostaminen ei kirpaise, mutta jos kaikki neljä haluaa, varsinkin alkupelissä hinta on aika kova – alussa tulot kun pyörivät jossain parinkympin paikkeilla. Korttien maksullisuus tarkoittaa myös sitä, että satunnainen huono tuuri kortinnostossa ei ole suuri ongelma, sillä silloin voi jättää kortit ostamatta ja hyötyä lisärahoista.

Korttien  nostamiseen liittyvää tuurielementtiä voi pehmentää käyttämällä draftia, jolloin kortit kierrätetään pelaajalta toiselle. Se poistaa ainakin sen tuurielementin, jossa joku saa käteensä neljä hyvää korttia – toki voi draftissakin nauttia hyvästä tuurista – ja antaa mahdollisuuden poistaa kierrosta kortteja, joista joku toinen pelaaja hyötyisi liikaa. Toki hintana on sitten pelin pidentyminen, joka onkin jonkunmoinen ongelma.

Pitkä peli

Terraforming Mars on pitkä peli, siitä ei pääse mihinkään. Neljällä pelaajalla, kaikilla korteilla ja draftilla kesto on helposti kolme-neljä tuntia, hitailla pelaajilla enemmänkin. Pidän pelistä, mutta silti se on mielestäni pitkä aika pelin sisältöön suhteutettuna. Toisessa ääripäässä kaksinpelin ilman draftia ja Yhtiöiden aikakausi -lisäosaa (Corporate Era) pelannee kokemuksen myötä aika vaivatta tunnissa.

Pelin ulkoasu on siivo. Komponenteista huomio kiinnittyy rahana toimiviin kuutioihin, joiden kimaltava metallipinta on hieno efekti. Kuutioiden käsittely pelaajien omilla laudoilla onkin toinen juttu: pienikin laudan tönäisy saa kuutiot sijoiltaan ja pelaajat muistelemaan, missä kohtaa mentiin. Akryyliset kehikot, jotka pitävät kuutiot paikoillaan, ovat kallis, mutta hyödyllinen lisä peliin.

Pelilauta ja muut osat ovat kohdallaan. Kortit ovat luonnollisesti pelin pääasia ja toimivat ihan hyvin. Symbolit ovat selkeitä ja mukana on aina selventävä teksti. Ikonit näkyvät melko hyvin pöydän toisellekin puolelle. Korttien kuvitus on varsin sekalaista, vaihdellen piirroksista tietokoneella tehtyyn ja valokuviin. Johdonmukaisempi linja olisi ollut tyylikkäämpi, mutta esimerkiksi osa piirroksista menee täydestä spekulatiivisten projektien havainnekuvina.

Hyvä peli, mutta ei kaikille

Aivan joka makuun sopiva huippupeli Terraforming Mars ei ole. Pohjimmiltaan peli on kolme tuntia korttien lukemista ja kuutioiden siirtelemistä tuotantoa mittaavilla radoilla. Kuulostaako jännittävältä? Ei varmasti kaikkien mielestä. Jos pelin pituus ei kuitenkaan ole ongelma ja nauttii korttikombojen rakentelusta, Terraforming Mars tarjoaa  mainion elämyksen. Pitkä kesto mahdollistaa perusteellisen tuotantokoneistojen rakentamisen, peli ei ole heti ohi kun saa vähän jotain rakennettua.

Teema on ehdottomasti pelin vahvuuksia. Kannessa on kehut Marsin valloittamista ajavan The Mars Societyn perustajalta ja johtajalta, eikä suotta: Terraforming Mars havainnollistaa hyvin, millainen prosessi Marsin maankaltaistaminen voisi olla ja millaisia teknologisia edistysaskeleita se voisi edellyttää. Pelin teema on hyvin syvällä mekaniikassa, tämän pelin teemaa ei tuosta noin vain vaihdettaisi.

Peli toimii mainiosti eri pelaajamäärillä. Mukana on yksinpeli, jota poikkeuksellisesti olen jopa testannut. Ei tehnyt tämä yksinpeli minusta yksinpelien ystävää, mutta haaste on mielenkiintoinen: maankaltaistamisen varsin tiukka 14 sukupolven aikaraja tekee onnistumisesta kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Viisinpeliä harkitsisin vakavasti; ainakin soisin pelaajien olevan kokeneita, muuten pelkään odottelua tulevan liikaa. Kahdesta neljään pelaajaa toimii kuitenkin ongelmitta.

Terraforming Mars on aihepiiristä ja genrestä kiinnostuneille ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja scifiteemansa vakavuuden suhteen mukavasti omanlaisensa.

Opi pelaamaan

Faktat Terraforming Marsista

Suunnittelija: Jacob Fryxelius

Julkaisija: FryxGames, Stronghold Games (2016), Lautapelit.fi (2019)

Mutkikkuus: Pelin peruskuvio on yksinkertainen, kunhan tajuaa sen, että sukupolven aikana saa pelata rajattomasti kierroksia (tämä säännöissä selvästi kerrottu asia on osoittautunut monille vaikeaksi hahmottaa). Kortteja saakin sitten ihmetellä ensimmäiset pelit, mutta nekään eivät ole varsinaisesti vaikeita.

Onnen vaikutus: Korttien kanssa kun pelataan, tuuria on aina mukana. Draftaamalla voi kortinnostosta vähentää tuurin osuutta, mutta pelaajilla on kyllä sen verran vaikutusvaltaa tapahtumien kulkuun, ettei korttituuri peliä ratkaise kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa.

Vuorovaikutus: Omatoimista rakentelua, mausteena satunnaisia lyöntikortteja ja pientä tungosta pelilaudalla. Draftaamalla saa lisäannoksen vuorovaikutusta, draftissa on aivan mahdollista poistaa kierrosta muita pelaajia hyödyttäviä kortteja. Toisten pelin seuraaminen ei ole pakollista, mutta voi kannattaa.

Teema: Marsin maankaltaistaminen on mainio teema ja syvälle integroituna pelimekaniikkaan. Vahva teema toimii hienosti.

Uudelleenpelattavuus: Korttivalikoima on niin laaja, että vaihtelua riittää. Koska kortit tulevat sattumanvaraisesti, samalla kaavalla ei mennä pelistä toiseen. Myös eri yhtiöt erilaisina alkutilanteineen tuovat runsaasti vaihtelua.

Kieliriippuvuus: Useimmissa korteissa on selkeät symbolit, osa tarvitsee vähän selitystä tuekseen. Englannin osaamisen puutetta voi paikata apulapulla hankalimmista korteista.

Pelaajamäärä: 1–5. Toimii hyvin eri pelaajamäärillä, viisinpeliin tosin suhtaudun itse varauksella odotteluajan vuoksi.

Pituus: n. 60–240 minuuttia, nelinpelin kestoksi arvioisin kuitenkin vähintään kaksi tuntia. Kokemus auttaa, peli nopeutuu kun kortit tulevat tutummiksi. Ensimmäisillä pelikerroilla suosittelen jättämään pois sekä Yhtiöiden aikakauden että draftaamisen.