Terra Mystica

Todella hyvät peliharrastajapelit ovat melko harvinaisia tapauksia. Essenin messuilla sellaisia julkaistaan vuosittain yksi tai kaksi, huonona vuonna voidaan jäädä ilmankin. Se on ymmärrettävää, sillä tällaisten pelien markkinat ovat melko rajallisia. Vuoden 2012 kovin peliharrastajahitti oli selvästi Terra Mystica, eikä pelin suosio ole näyttänyt juuri laantuvan.

Pelin takana ovat aiemminkin mainetta keränneet tekijät. Jens Drögemüllerin ludografiasta löytyy Terra Mystican ohella The Scepter of Zavandor. Helge Ostertag taas on tehnyt pidetyn Kaivain. Kehitystyössä taas on häärännyt Uwe Rosenberg.

Pelin idea

Terra Mysticassa erilaiset fantasiakansat kilpailevat uuden maailman asuttamisesta. Kansoja on neljätoista ja ne ovat ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia, joten vaihtelua riittää: jos pelistä innostuu, sitä haluaa pelata vähintään sen neljätoista kertaa, että saa kokeiltua kaikki eri kansat.

Pelin tavoite on yhtä kaikki aina sama: resurssit pitäisi hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti pisteiden tuottamiseen. Se ei vain ole aivan yksinkertaista. Käytössä on ensinnäkin kolme ensisijaista resurssia: työläiset, raha ja papit. Työläisiä ja rahoja tarvitaan rakentamiseen ja teknologiaradoilla etenemiseen. Papeilla edetään teknologiaradoilla ja kulttiradoilla.

Tärkeä resurssi on myös taikavoima, jota voi käyttää jokerina varsinaisten resurssien tuottamiseen. Lisäksi on lapiot, joita tuotetaan muista resursseista.

Rakennusmaan muokkausta

Pelin perustoimintoja ovat maastonmuokkaus ja rakentaminen, jotka yleensä yhdistetään yhdeksi toiminnoksi. Pelilaudalla on seitsemää eri maastoa. Jokainen pelin kansoista on sidottu tiettyyn maastoon (kutakin maastoa kohden on kaksi kansaa, joista vain toinen voi olla kerralla pelissä) ja voi rakentaa ainoastaan tähän maastoon. Muut maastot on muokattava lapioilla sopiviksi. Maastojen muokkauksen vaikeusaste vaihtelee, joten jokaisella pelaajalla on yksi maasto johon voi rakentaa, pari maastoa joihin on helpompaa rakentaa ja loput maastot ovat sitten vähän vaikeampia.

Perusrakennus on mökki. Joka vuoro saa työläisiä sen verran, kun on rakentanut mökkejä. Työläiset ovat tarpeen, joten mökkejä on syytä rakentaa jatkuvasti lisää. Niitä nimittäin menettää, koska kaikki paremmat rakennukset tehdään päivittämällä mökeistä. Ensimmäinen päivitysaskel on kauppahuone, joka tuottaa rahaa ja voimaa.

Kauppahuoneen voi päivittää linnoitukseksi tai temppeliksi. Linnoituksia on joka kansalla yksi ja sen rakentamalla saa käyttöönsä jonkun hyödyllisen erikoisedun, joka voi olla tuloa, joka vuoro käytössä oleva etu tai tehokas kertaluontoinen voima. Temppeli taas tuottaa pappeja. Temppelin voi vielä päivittää pyhäköksi.

Vieressä on ahdasta, mutta turvallista

Omien rakennusten viereen kannattaa rakentaa, sillä kun on saanut tarpeeksi suuren kokonaisuuden rakennuksia vierekkäin, niistä muodostuu kaupunki, jonka rakentaja palkitaan pisteillä ja eduilla kulttiradalle.

Toisten pelaajien viereen rakentaminen on sekä hyödyllistä että haitallista. Tilasta joutuu taistelemaan, mutta kauppahuoneet ovat selvästi halvempia rakentaa, kun ne tekee toisen pelaajan rakennuksen viereen. Pelaaja, jonka viereen rakennetaan, saa halutessaan ottaa lisävoimaa itselleen, mutta joutuu maksamaan lisävoimasta voittopisteillä, joten mikään automaattinen lahja tämä ei ole. Ja kun rakentaa toisen viereen, itselle tarjoutuu tilaisuuksia imuroida lisävoimaa.

Tasapaino

Kun pelissä on 14 erilaista kansaa, joilla on omat omituisuutensa, tasapaino herättää luonnollisesti epäilyksiä. Onneksi on tilastoja. Juho Snellman on tehnyt erinomaisen Terra Mystica -nettipelin, jota on pelattu sen verran paljon, että eri kansojen heikkouksista ja vahvuuksista on saatu näyttöä. Tilastojen valossa erottuvat selvästi paremmat ja huonommat kansat. Fakiirit ovat selvästi kehnointa sakkia, mutta myös jättiläisten ja aurenien voittoprosentti jää alle kahdenkymmenen. Darklingit, puolituiset ja insinöörit erottuvat toisessa päässä; darklingit ovat ainoita, joilla on kolmosella alkava voittoprosentti ja yli 120 pisteen pistekeskiarvo.

Eroja siis on, mutta enimmäkseen eri kansat ovat tasapainossa keskenään. Fakiireilla tai jättiläisillä pelaamalla antaa vähän tasoitusta muille, darklingeilla saa etua. Nämä erot tiedostamalla voi tietysti antaa hieman tasoitusta niin halutessaan, ja enimmäkseen erot taitavat peittyä yksittäisten pelaajien taitotason vaihtelun alle. Missään tapauksessa peli ei ole rikki, vaan pelikokemus on tasapainon puolesta mielekäs.

Haastava resurssinhallintapeli

Terra Mystica on kehunsa ja BoardGameGeekin pelilistan top-10-sijoituksensa ansainnut. Peli on Lautapelioppaan parhaiden pelien listallakin kymmenen kärjen tuntumassa.

Olen itse poikkeus, enkä oikeastaan siedä koko peliä. Minusta se on raivostuttavaa liian vähäisten resurssien kanssa nyhjäämistä, jossa ikinä ei saa tehtyä sitä, mitä oikeastaan haluaisi, mutta tiedän olevani vähemmistössä. Useimmat pitävät Terra Mystican resurssinhallintahaasteita päinvastoin hyvin kiinnostavina. Pakko on minunkin myöntää, että peli on kaikin puolin hyvin tehty.

Raskasta peliharrastajapeliä etsiville Terra Mystica on tällä hetkellä yksi parhaita pelejä. Pelin monimutkaisuuden aste ja sääntöjen runsaus on sitä luokkaa, että satunnaiseen pelailuun sitä en suosittele; jos joka kerta tarvitsee selittää säännöt, elo käy raskaaksi. Säännölliseen pelaamiseen Terra Mystica on palkitsevampi kokemus. Vaihtelua riittää jo siinä, että pelaa läpi kaikki 14 eri kansaa. Uusia kansoja tuova lisäosakin on jo kehitteillä, joten jos Terra Mysticasta innostuu, pelattavaa riittää.

Faktat Terra Mysticasta

Suunnittelija: Helge Ostertag, Jens Drögemüller

Julkaisija: Z-Man Games, Feuerland Spiele (2013)

Mutkikkuus: Säännöt ovat raskaat, mutta pelin graafinen suunnittelu on melko selkeää, joten kun kaiken huolella opettelee, peli tukee asioiden muistamista. Terra Mystican opettelu vaatii kyllä paneutumista.

Onnen vaikutus: Varsinaisia tuurielementtejä ei ole, joten Terra Mystica on hyvin pitkälle taitopeli.

Vuorovaikutus: Peli näppärästi kannustaa rakentamaan tiiviisti toisten pelaajien viereen, mikä lisää pelaajien välistä vuorovaikutusta ja varmistaa sen, että pelilaudalla tulee sopivasti vääntöä ja toimintaa.

Teema: Fantasiateema jää hivenen epämääräiseksi; peli on oikeastaan aika abstrakti.

Uudelleenpelattavuus: Ensimmäiset neljätoista peliä menevät siinä, että kokeilee kaikki eri kansat. Peliin vaikuttaa myös se, millainen sekoitus eri kansoja on mukana, ja lisäksi pelissä on joka kierroksella joku pistebonus, joiden järjestys vaikuttaa myös peliin.

Kieliriippuvuus: Pelissä ei ole juurikaan tekstiä.

Pelaajamäärä: 2–5, toimii kaikilla pelaajamäärillä. Pelkästään kaksinpeliksi en hankkisi.

Pituus: Noin 90–120 minuuttia, alussa ja hitailla pelaajille helposti yli kaksikin tuntia.